Helsingin yliopisto
Avoimiin julkaisuarkistoihin keskittyvä Open Repositories -konferenssi järjestettiin kesäkuussa Hampurissa. Tämän vuoden teemana oli käyttäjän tarpeet. Neljän päivän aikana syvennyttiin myös muun muassa avoimeen tieteeseen, julkaisuarkistojen kehittämiseen, metadataan ja laki- ja lisensointiasioihin. Tietojärjestelmäasiantuntija Reeta Kuuskoski ja tietoasiantuntija Tanja Vienonen Kansalliskirjastosta käyvät läpi konferenssin antia ja taustoittavat myös suomalaisten julkaisuarkistojen roolia.
Teksti: Reeta Kuuskoski (Kansalliskirjasto) & Tanja Vienonen (Kansalliskirjasto)
Avoimiin julkaisuarkistoihin keskittyvä Open Repositories -konferenssi järjestettiin tänä vuonna Hampurissa. Neljän päivän aikana kuultiin esityksiä ja paneelikeskusteluja, tutkittiin postereita, osallistuttiin työpajoihin ja syötiin illallista risteilylaivalla Elbe-joella.
Konferenssin teemana oli käyttäjän tarpeet, minkä lisäksi neljän päivän aikana uppouduttiin muun muassa avoimeen tieteeseen, julkaisuarkistojen kehittämiseen, metadataan ja aiheisiin liittyvien laki- ja lisensointiasioiden maailmaan. Voit tutustua konferenssin tunnelmiin Twitterissä aihetunnisteella #OpenRepo2019.
Tavoitteena julkaisujen avoin pitkän aikavälin saatavuus
Suomessa kaikilla korkeakouluilla ja lukuisilla tutkimuslaitoksilla on tutkimusjulkaisujen (tieteellisten artikkelien rinnakkaistallennukset, väitöskirjat, konferenssiesitykset ym.) tallentamiseen tarkoitettu julkaisuarkisto. Julkaisuarkistojen rakentamisesta ja ylläpidosta ei ole pidetty suurta meteliä, vaan niiden kehittäjät ovat saaneet tehdä työnsä rauhassa 2000-luvun alusta lähtien. (Ilva 2017.)
Julkaisuarkistoalustakenttää hallitsee neljä avoimen lähdekoodin ohjelmistoa, joista DSpace on Suomessa selvästi suosituin. Lähemmäs kahdestakymmenestä Suomen julkaisuarkistosta Oulun yliopiston Jultika-järjestelmä on ainoa, jonka alusta on Fedora, muut pohjautuvat DSpaceen. Muita järjestelmiä ovat Eprints ja CERN:in kehittämä Invenio. Suomessa suuri osa julkaisuarkistoista on Kansalliskirjaston ylläpitämiä, pääasiassa itsenäisiä julkaisuarkistoja, tai mukana Helsingin yliopiston kirjaston tarjoamassa Helda-julkaisuarkistopalvelussa.
Niin kotimaisten kuin kansainvälisten avointen julkaisuarkistojen päällimmäisenä tavoitteena on aina ollut julkaisujen vapaa käyttö ja niiden pysyvän pitkäaikaissaatavuuden varmistaminen huolimatta alkuperäisen julkaisijan järjestelmän muuttumisesta tai kertakaikkisesta katoamisesta. Julkaisuarkistot voivat siis toimia varsinaisen julkaisemisen lisäksi niin sanotun vihreän tien avoimuuden (green open access) mahdollistajina artikkelien rinnakkaistallennuksessa.
Julkaisuarkistojen näkyvyys Google-hakukoneessa ja sen tieteellisemmin viritetyssä johdannaisessa Google Scholarissa on hyvä, sillä etenkin Scholarin hakutuloksissa julkaisuarkistoihin tallennetut aineistot näkyvät ensimmäisinä, ennen muista julkaisujärjestelmistä löytyviä materiaaleja. (Ilva 2017; lisätietoa kotimaisista julkaisuarkistoista.)
Julkaisuarkistojen näkyvyys Google-hakukoneessa ja sen tieteellisemmin viritetyssä johdannaisessa Google Scholarissa on hyvä, sillä etenkin Scholarin hakutuloksissa julkaisuarkistoihin tallennetut aineistot näkyvät ensimmäisinä, ennen muista julkaisujärjestelmistä löytyviä materiaaleja.
Teemana käyttäjälähtöisyys – ”All the user needs”
Open Repositories (OR) on vuotuinen konferenssi, joka järjestettiin tänä vuonna 14:ttä kertaa. Konferenssin teemana oli tällä kertaa käyttäjäkokemus julkaisuarkistoissa otsikolla ”All the user needs”, mikä houkutteli paikalle yli 500 osallistujaa. Näistä yli kymmenen oli Suomesta; seitsemän Kansalliskirjastossa työskentelevän asiantuntijan lisäksi suomalaisosallistujia oli Helsingin yliopistosta, Tampereen ja Itä-Suomen yliopistoista, Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta, Oulun ammattikorkeakoulusta ja Laurea-ammattikorkeakoulusta sekä Tieteen tietotekniikan keskuksesta CSC:stä. Esiintyjiä konferenssissa oli yli 450, joista osaa näki useamman kerran lavalla. Konferenssiesityksissä porauduttiin tutkimaan kuinka käyttäjälähtöisesti julkaisuarkistot toimivat.
Ensimmäinen OR-konferenssi järjestettiin Sydneyssä, Australiassa, ja se on kertaalleen järjestetty myös Helsingissä, vuonna 2014. Tuolloin järjestäjänä toimi Helsingin yliopiston kirjasto yhdessä Kansalliskirjaston kanssa. Konferenssilla on perinteenä, että järjestäjä ja manner vaihtuu joka vuosi. Tänä vuonna järjestäjänä toimi 100-vuotisjuhlaansa viettävä Hampurin yliopisto, kun viime vuonna järjestäjä oli Montana State University Bozemanissa Yhdysvalloissa. Konferensseja on järjestetty eniten Euroopan maissa ja Yhdysvalloissa, mutta ensi vuonna OR järjestetään ensimmäistä kertaa Afrikan mantereella Etelä-Afrikan Stellenbochissa.
OR 2019 -konferenssi kesti neljä päivää, joista ensimmäinen koostui erilaisista työpajoista. Maanantain työpajojen aiheet olivat melko teknisiä, sillä niissä käsiteltiin esimerkiksi DSpace- ja Fedora-ohjelmistojen uusia toiminnallisuuksia, tutustuttiin tutkimusdatan paketointimahdollisuuksiin ja käyttäjäkokemusta muokkaaviin algoritmeihin.
Pääteemoja olivat käyttäjätarpeet ja -kokemus, tiedon löytäminen ja käyttäjävaikutus, julkaisuarkistojen kehitys, avoin tiede, avoimen infrastruktuurin kestävyys, lisensointi ja laki, metadata, sekä tiedon maailmanlaajuinen saatavuus.
Kolmena varsinaisena konferenssipäivänä esityksiä pidettiin monesta eri aiheesta. Pääteemoja olivat käyttäjätarpeet ja -kokemus, tiedon löytäminen ja käyttäjävaikutus, julkaisuarkistojen kehitys, avoin tiede, avoimen infrastruktuurin kestävyys, lisensointi ja laki, metadata, sekä tiedon maailmanlaajuinen saatavuus (ks. Call for Proposals). Esityksiä oli julkaisuarkistototeutusten teknisten ominaisuuksien lisäksi muun muassa avoimesta julkaisemisesta, julkaisuarkistojen ja tutkimustietojärjestelmien yhdistämismahdollisuuksista ja akateemisen julkaisemisen tulevaisuudesta. Esitykset olivat erityylisiä: teknisille kehittäjille suunnattuja Developer Track -esityksiä, paneelikeskusteluja, perinteisiä konferenssiesityksiä ja lyhyitä 24×7-esityksiä, joissa asia oli saatava kerrottua seitsemässä minuutissa.
Tiistai-iltana järjestetyssä posterisessiossa nähtiin suomalaisväriäkin, kun yksi posteri käsitteli kokemuksia Theseuksesta, ammattikorkeakoulujen yhteisestä julkaisuarkistosta. Torstain New repositories and tools -sessiossa puolestaan Helsingin yliopiston edustajat esittelivät seitsemässä minuutissa opinnäytteiden julkaisupalvelua E-thesistä. Molemmat järjestelmät käyttävät DSpacea. Esitys oli selvästi hyvin harjoiteltu ja sujuva, kiitokset siitä Jussi Piipposelle ja Miia Valentolle!
Keskiviikkoillan ohjelmassa oli konferenssi-illallinen, joka järjestettiin risteilyllä Elbe-joella. Laiva kävi myös Hampurin satamassa, joka on Euroopan toiseksi suurin satama. Joelta katsottuna niin satama kuin valtavat konttialukset tekivät massiivisuudellaan osallistujiin suuren vaikutuksen.
Julkaisuarkistot voisivat lisätä vaikuttavuuttaan
Mielenkiintoisia aiheita oli paljon, kuten Plan S -paneeli, uuden DSpace 7 -version aikataulu ja ominaisuudet, SHERPA/RoMEOn uusi versio, sekä avoimen lähdekoodin tutkimustietojärjestelmät. Plan S -keskustelussa nostettiin esiin julkaisemisen muutoksen nopea aikataulu sekä huoli kehittyvien maiden tutkimustuotosten julkaisemisen kustannuksista ja mahdollisuuksista. DSpace 7 tuo mukanaan uuden tietomallin ja parantaa käytettävyyttä.
Konferenssin päätöspuheen piti avoimen tieteen tähti ja Unpaywallin perustaja Heather Piwowar, jonka innoittunut puhe otsikolla The breakout moment for open repositories is now herätteli kuulijoita miettimään omaa merkitystään avoimen tieteen edistäjinä, sillä julkaisuarkistoilla on hyvä maine ja kaikki mahdollisuudet lisätä vaikuttavuuttaan tutkimusmaailmassa nyt kun avointa julkaisemista arvostetaan päättävissä tahoissakin.
Kaiken kaikkiaan OR 2019 oli onnistunut konferenssi ja sen antia saa pureskella vielä pitkään eteenpäin, sillä esitystarjonta oli niin runsas ja laaja-alainen. Kiitämme hyvästä kynästä ja julkisen liikenteen vuorokausilipusta! Lippu oli tarpeen, kun konferenssipäivien virallisen osuuden jälkeen lähti kiertelemään nähtävyyksiä. Kevyiden keitto- ja salaattilounaiden jälkeen oli myös lähes pakollista tutustua paikallisten ravintoloiden täyttävämpiin annoksiin.
Reeta Kuuskoski työskentelee tietojärjestelmäasiantuntijana ja Tanja Vienonen tietoasiantuntijana Kansalliskirjastossa.
Kiitos! Olen kuvassa myös. 🙂
Kiitos tiedosta! Luulen, että lisäsin nimesi oikeaan kuvaan.