Avoimen julkaisemisen Plan S: paljon voimaa, pieniä heikkouksia

Avointa tiedettä ja julkaisemista tukevien julkilausumien historia on pitkä ja toivorikkailla tavoitteilla silattu. Eurooppalaisten tutkimusrahoittajien Science Europen tiistaina julkaisema Plan S eroaa monista edeltäjistään siinä, että sen hihojen läpi siintävät lihasten ääriviivat.

Tieteellisten julkaisujen avoin saatavuus otti tiistaina 4.9. aimo harppauksen kohti toteutumista. Eurooppalaisten tutkimusrahoittajien yhteistyöelin Science Europe tiedotti cOAlition S -nimisestä yhdentoista rahoittajan yhteenliittymästä, jonka tavoitteet on kirjattu Plan S -julistukseen. Julistuksessa vaaditaan kaikkia Euroopassa julkisesti rahoitetun tutkimuksen tuottamia tieteellisiä julkaisuja avoimesti saataville 1.1.2020 lähtien.

Tiukan takarajan asettamisen lisäksi julistuksesta tekee kunnianhimoisen sen tapa määritellä avoin. Koalition jäsenille ei nimittäin riitä enää ilmainen olut (gratis), vaan he haluavat myös vapaata sanaa (liber), Richard Stallmanin kuuluisaa vertausta mukaillen. Tämä tulee tarkoittamaan julkaisujen välitöntä avoimuutta ilman embargo-aikoja sekä sellaisten lisenssien määrittämistä sisällöille, jotka mahdollistavat paitsi lukemisen, myös uudelleen käytön, esimerkiksi tiedon louhinnan tarpeisiin.

Avointa tiedettä ja julkaisemista tukevien julkilausumien historia on pitkä ja toivorikkailla tavoitteilla silattu. Plan S eroaa monista edeltäjistään siinä, että sen hihojen läpi siintävät lihasten ääriviivat. Rahoittajilla jos keillä on vipuvoimaa. Otetaan esimerkiksi vaikkapa tutkimusaineistojen hallinta, joka oli yht’äkkiä kaikkien huulilla syksyllä 2016. Toki saattoi olla vain yhteensattuma, että juuri kyseisen vuoden haussa Suomen Akatemia ensimmäistä kertaa edellytti aineistonhallintasuunnitelmaa rahoitushakemusten osana. Plan S väläyttelee porkkanan lisäksi myös keppiä: rahoittajan avoimuuspolitiikasta lipsuminen saattaa tulevaisuudessa tuoda sanktion.

Plan S -julkilausumaa on laajasti kiitelty avointa tiedettä edistävien tahojen toimesta. Avoin saatavuus -aatteen veteraani Peter Suber totesi, että suunnitelma on juuri sellainen, mitä viidentoista vuoden haparoivien avoimuuskokeilujen jälkeen saattoi vain toivoa. Yksi näistä haparoinneista, jonka Plan S toteutuessaan saattaa tiensä päähän, on hybridijulkaiseminen. Hybridejä ovat tieteelliset lehdet, jotka keräävät sisältöään vastaan tilausmaksuja, mutta erillisellä kirjoittajamaksulla julkaisevat yksittäisiä artikkeleita myös avoimesti. Tätä kustantajan näkökulmasta nerokasta, mutta tiedeyhteisön kannalta kaksinkertaisen kallista ansaintalogiikkaa on kutsuttu tupladippaamiseksi. Hybridijulkaisemisen piti olla ylimenovaiheen ratkaisu, mutta ymmärrettävästi kustantajien into kehittää sille kokonaan avoimia vaihtoehtoja on jättänyt toivomisen varaa. Ei liene yllätys, että kustantajat ovat kiirehtineet ilmaisemaan huolensa Plan S -suunnitelmasta. Riskinä on esitetty mm. akateemisen vapauden kaventuminen. On hiukan kyseenalaista kuinka hyvin julkaisualustan valitseminen impact factorin perusteella edustaa akateemista vapautta, kuten tällä hetkellä monilla tieteenaloilla toimitaan.

Kriittisiä huomioita

Plan S:ssä on toki riskejä avoimuuden ystävienkin näkökulmasta. Jos Plan S:n toteutus ei kulje rinta rinnan tieteellisen meritoitumisen rakenteiden radikaalin uudistamisen kanssa, on vaarana, että suurille kustantajille kirjoitetaan jälleen avoin shekki, tällä kertaa vain tilausmaksujen sijaan kirjoittajamaksuja varten. Plan S esittää kustannusten kohtuullisuuden varmistamista jonkinlaisen maksukaton määrittämisellä, mikä tuntuu tunkkaiselta tuulahdukselta suunnitelmataloudesta. Maksukattoihin turvautumisen sijaan tulisi tieteellisen julkaisemisenkentälle pyrkiä luomaan terveet markkinat, jossa riittävän lukuisa palveluntarjoajien joukko kilpailisi laadulla ja hinnoilla. Niin kauan kuin impact factor ja artikkeliformaatti keikkuvat tieteellisen meritoitumisen kukkulan yksinvaltiaina, reilu kilpailu ei tule toteutumaan.

Plan S:n kirjoittajat ovat tiedostaneet tilanteen ja julkilausuman saatekirjelmässä todetaan tarve muuttaa tutkimuksen arvioinnin käytäntöjä DORA-julistuksen hengessä. Valitettavasti koalitio on päätynyt hiukan sahaamaan omaa oksaansa määrittelemällä niin kutsutun vihreän OA:n, eli rinnakkaisjulkaisemisen, lähinnä arkistointitarkoituksiin soveltuvaksi menettelyksi. Kultainen OA, eli tieteellisissä sarjoissa avoimesti julkaiseminen nostetaan ensisijaiseksi väyläksi. Herää kysymys mistä tarve moiseen rajaukseen. Jos kerran ollaan pyrkimässä pois kestämättömästä kustannuskehityksestä sekä sisällön arvioimisesta astian perusteella, voisi julkisin varoin ylläpidetty julkaisuarkisto olla aivan yhtä kelvollinen primäärinen julkaisupaikka kuin tieteellinen lehtikin. Julkaisuarkistossa julkaisemisen ei tarvitsisi tarkoittaa vertaisarvioinnista luopumista, siihen on olemassa lukuisia muitakin ratkaisuja kuin lehtien organisoimat arviointikierrokset. Laventamalla julkaisualustojen kirjoa olisi myös avattu ovet ja luotu insentiivejä vaihtoehtoisten tiedonjulkistamisen tapojen hyväksymiselle osaksi tieteen työkalupakkia. Tällaisia voisivat olla esimerkiksi itsenäiset graafiset esitykset, äänitteet, videot, jopa pelit. Peter Suber esittelee Plan S -arviossaan myös muita perehtymisen arvoisia kriittisiä huomioita.

Plan S ja Suomi

Kritiikistä huolimatta Plan S on kelpo esitys, jonka soisi saavan jalansijaa myös Suomessa. Suomen Akatemia on Science Europen jäsen, mutta ainakaan toistaiseksi ei mukana cOAlition S:ssä tai muuten sitoutunut Plan S -tavoitteisiin. Tutkimusasioista vastaava ylijohtaja Riitta Maijala kertoi kuitenkin 4.9. julkaistussa blogikirjoituksessaan, että SA tulee käsittelemään asiaa 20.9. Kansalliskirjasto ehti myös 5.9. tiedottaa tukevansa julistuksen tavoitteita. Toivottavasti lähiaikoina kuullaan vielä lisää tuen ilmauksia kotimaiselta kentältä.

Rehtorineuvosto UNIFIn keväällä 2018 julkaisemassa Avoimen tieteen ja datan toimenpideohjelmassa esitetään kansallisen avoimen julkaisemisen politiikan laatimista Suomelle. Plan S tarjoaa hyvän pohjan työlle jos niin halutaan. Samalla se myös osaltaan lisää painetta kansallisten tiedejulkaisujen rahoitusmallin ratkaisemiseen. Tilausmaksut ovat monille kotimaisille lehdille tärkeä, joskin usein riittämätön tulonlähde. Plan S nostaa esiin julkaisemisen infrastruktuurien tukemisen tärkeyden osana avoimuuden edistämistä. Kotimaiset tiedejulkaisut ovat merkittävä kansallinen tutkimusinfrastruktuuri, jonka Kotilava-hankkeessa hahmoteltu avoimuuden hintalappu on pieni saavutettuun hyötyyn rinnastettuna.

Heidi Laine on tutkimusetiikan tutkija Helsingin yliopistossa ja avoimen tieteen asiantuntija. Hän on mukana Open Knowledge Finlandin toiminnassa ja Data-asiain kansalliskomiteassa. Laine on ollut laatimassa Avoimen tieteen ja datan kansallista toimenpideohjelmaa.

2 vastausta artikkeliin “Avoimen julkaisemisen Plan S: paljon voimaa, pieniä heikkouksia”

Kommentit on suljettu.