Helsingin yliopisto
Think Open 2018 – avauskuukauden blogijutut uudelleentarkastelussa! Blogin toinen juttu 22. toukokuuta 2018 käsitteli dataviittaustiekarttaa ja siitä avautuvaa tutkimusdatan hallinnan ja jakamisen ilmiökenttää. Tampereen yliopiston johtavan tietoasiantuntijan Susanna Nykyrin mukaan tiekartan tapaiset suositukset ovat yhä tärkeitä, mutta niiden toimeenpanoon ja käytäntöjen tukemiseen tarvitaan konkreettista vastuutusta ja resursointia. Tämä koskee myös aikaa: ”Meritoitumiskäytänteiden kanssa käsi kädessä kulkee se, mitä työaikasuunnittelussa arvostamme”, Nykyri toteaa.
Montako tutkimusaineistoa yliopisto tuottaa vuodessa?
Nykyinen meritoitumisjärjestelmä ei juuri palkitse tutkimusaineistojen tuottajia. Voisiko ratkaisuna olla tutkimusaineistojen nostaminen samanlaiseksi mittariksi kuin mitä tutkimusjulkaisut ovat, kuten kansallisessa avoimen tieteen seurannassa parasta aikaa pohditaan. Mutta miten tutkimusaineistoja lasketaan? Ja mikä oikeastaan lasketaan tutkimusaineistoksi? Tässä blogiartikkelissa tarkastellaan, mitä tutkimusaineistot ovat ja miksi niitä on vaikea mitata. Samalla esitetään vaihtoehtoisia tapoja edistää tutkimusaineistojen tuottamista ja lisätä niiden arvoa tieteellisen työn tuotoksena.
Jatka lukemista ”Montako tutkimusaineistoa yliopisto tuottaa vuodessa?”
Raakadatasta FAIR-dataksi – SMEAR-asemien datan matka instrumentilta loppukäyttäjälle
”Pitäisi toimia kuin jokainen aloitettu mittaus jatkuisi ikuisesti mutta mittausten aloittajat ja datavirran ylläpitäjät siirtyisivät muihin töihin seuraavalla viikolla”, havainnollistaa yliopistotutkija Pasi Kolari datanhallinnan lähtökohtaa. Ilmakehätieteiden tutkimuksen SMEAR-asemien datayhdyshenkilönä toimiva Kolari valottaa blogihaastattelussa käytännönläheisesti datan keräämiseen, käsittelyyn ja avaamiseen liittyviä haasteita. Artikkeli on toinen osa Think Open -blogin avoimen tieteen tutkimusinfrastruktuureja esittelevässä sarjassa.
Petollisia lehtiä, kummallisia konferensseja – sukellus saalistajajulkaisijoiden maailmaan
Saalistaja- eli pseudolehdistä on tullut kiinteä osa kansainvälistä julkaisukenttää. Arviot ilmiön laajuudesta vaihtelevat, ja vaikka paniikkiin ei olekaan syytä, ei saalistajilta kuitenkaan kannata sulkea silmiään. Näin kirjoittavat Timo Vilén ja Eeva Savolainen postauksessaan, joka kutsuu Think Open -blogin lukijat mukaan matkalle epäilyttävien lehtien ja -konferenssien maailmaan. Artikkeli tarjoaa tutkijoille myös keinoja kustantajien luotettavuuden arvioimiseen.
Avoin tiede eettisenä asiana: ”Pitää tehdä se, mikä on oikein” – haastattelussa Konsta Happonen
Kasviekologi Konsta Happoselle tieteen avoimuus on ollut keskeinen asia jo perusopinnoista lähtien, ja hän on osallistunut aktiivisesti avoimen tieteen toimintaan Suomessa. Tutkijana avoimuutta ei ole kuitenkaan aina helppo toteuttaa – tieteelliset julkaisukäytännöt ja saatavilla olevat julkaisukanavat voivat rajoittaa mahdollisuuksia. Happonen haluaisikin laajentaa avoimesta tieteestä käytävää keskustelua muun muassa toimintakulttuurin, arvioinnin ja opetuksen suuntaan. Happonen kuuluu keväällä perustettuun Think Open -blogin toimitusneuvostoon.
Parempi näkyvyys, enemmän vaikuttavuutta – ja kuusi muuta rinnakkaistallennuksen hyötyä
Rinnakkaistallennuksesta on monenlaisia hyötyjä, kuten maksuttomuus sekä näkyvyyden ja vaikuttavuuden lisääntyminen. Tässä artikkelissa kerrotaan lyhyesti seitsemästä tärkeimmästä rinnakkaistallennuksen tuomasta hyödystä. Kirjoitus on neljäs osa rinnakkaistallennusta käsittelevässä juttusarjassa. [Artikkelia on päivitetty 8.12.2021]
”Tieteestä viestiminen on olennainen osa tieteen avoimuutta” – haastattelussa Salla-Maaria Laaksonen
Yhteiskuntatieteilijä Salla-Maaria Laaksonen tuntee tutkijantyönsä kautta verkosta kerättyyn tutkimusdataan liittyvät pullonkaulat. Datan luonteeseen, omistajuuteen, käyttöoikeuksiin ja säilytysmahdollisuuksiin liittyy kysymyksiä, joihin tutkimusdataa käsittelevän tutkijan on etsittävä vastauksia. Laaksonen kuuluu keväällä perustettuun Think Open -blogin toimitusneuvostoon. Hän haluaa laajentaa avoimesta tieteestä käytävää keskustelua myös tieteellisen tiedon käyttöön ja rooliin yhteiskunnassa.
Avoin julkaiseminen tulee, mutta missä muodossa? Kirjoittajamaksut eivät kohtele tasapuolisesti kaikkia tutkijoita
Eurooppalaisten tutkimusrahoittajien Plan S -suunnitelma ei ratkaise tiedejulkaisemisen rahoituksen ongelmia vaan siirtää niitä aiempaan vaiheeseen: tuotantoon ja kirjoittajille. Kysymyksiksi nousee, kuka päättää kenen OA-maksut milloinkin maksetaan ja miksi toisilla on institutionaalinen tuki kirjoitusmaksujen (article processing charges, APC) maksamiseen. Jääkö uutta tuottava tutkimus julkaisematta, koska sille ei löytynyt rahaa? Plan S:n toinen versio lähinnä helpotti siirtymää, kun se salli hybridi- ja rinnakkaisjulkaisemisen (vihreä OA). Pallo jää tutkijoille ja yliopistoille. Radikaalimpi uudistus toisi tukea suoraan lehdille ja niiden tieteellisille taustaorganisaatioille. Avointa julkaisemista eri rooleissa seurannut Emilia Palonen pohtii haastetta myös politiikantutkijana.
Mitä tutkijan tulee tietää avoimen julkaisemisen kansallisesta strategiasta – kommentointiaikaa tiistaihin asti
Avoimen julkaisemisen kansalliseen strategialuonnokseen on kirjattu periaatteita ja tavoitteita avoimen julkaisemisen hinnasta, maksujen läpinäkyvyydestä, avoimen julkaisemisen arvioimisesta ja avointen julkaisukanavien tukemisesta. Tavoitteena on, että kaikki kotimaiset tieteelliset julkaisut ovat avoimesti saatavilla vuoteen 2022 mennessä.
Uusi avoin tiedekustantamo kilpailee hyvällä palvelulla ja tehokkaalla levityksellä
Helsingin yliopiston avoin tiedekustantamo Helsinki University Press (HUP) on hionut julkaisu- ja palveluprosessejaan ja valmistautuu julkaisemaan ensimmäiset kirjansa. Suuren kysynnän vuoksi HUP julkaisee tulevaisuudessa myös tieteellisiä lehtiä. Kovassa kansainvälisessä kilpailussa kustantamo pyrkii erottautumaan palvelulla, joka antaa tutkijalle edellytykset laadukkaisiin julkaisuihin ja tehokkaaseen levitykseen. [Artikkeli on päivitetty 17.4.2023.]