Helsingin yliopisto
Think Open 2018 – avauskuukauden blogijutut uudelleentarkastelussa! Blogin toinen juttu 22. toukokuuta 2018 käsitteli dataviittaustiekarttaa ja siitä avautuvaa tutkimusdatan hallinnan ja jakamisen ilmiökenttää. Tampereen yliopiston johtavan tietoasiantuntijan Susanna Nykyrin mukaan tiekartan tapaiset suositukset ovat yhä tärkeitä, mutta niiden toimeenpanoon ja käytäntöjen tukemiseen tarvitaan konkreettista vastuutusta ja resursointia. Tämä koskee myös aikaa: ”Meritoitumiskäytänteiden kanssa käsi kädessä kulkee se, mitä työaikasuunnittelussa arvostamme”, Nykyri toteaa.
(This article is also available in English.)
”Tutkimusdata-asioissa otettiin tänä keväänä taas askel eteenpäin, kun ensimmäinen kansallinen ohjeistus dataviittauskäytännöistä julkaistiin”, kerrottiin toisen Think Open -blogiartikkelin, Data matkalla tunnustetuksi tutkimustuotokseksi – tiekartta ohjaa tiedeyhteisöä kohti parempia dataviittauskäytäntöjä, johdannossa toukokuussa 2018. Haastateltavana oli johtava tietoasiantuntija Susanna Nykyri, jonka kotiorganisaatio on vaihtunut Tampereen teknillisestä yliopistosta Tampereen yliopistoksi.
Mitä tiekartan, Tracing Data – data citation roadmap for Finland (2018), julkaisemisen jälkeen on tapahtunut, Susanna Nykyri?
”Relevantteja ohjaavia dokumentteja on julkaistu ja uusia työryhmiä perustettu. Merkittävimpänä laajennoksena pidän sitä, että datan sijasta puhutaan laajemmin tutkimusaineistoista, jotka sisältävät muun muassa lähdekoodin, menetelmät, ohjelmistot ja tutkimusinfrastruktuurit. Tuoreimmassa HTK-ohjeessa (2023) tutkimusaineistot ovat mukana ihan eksplisiittisestikin. Hyvä aineistonhallinta ja sen tukeminen on painokkaasti esillä myös kansallisen AVOTT-verkoston (Avoin tiede ja tutkimus) piirissä tuotettujen tutkimusaineistojen avoimuuden linjauksissa”, Nykyri mainitsee.
”Linjauksia, tiekarttoja ja suosituksia tarvitaan, mutta välillä tuskastuttaa, miten käytänteiden kehittäminen kestää. Jos haluamme merkittävästi nopeuttaa sinänsä oikeasuuntaista kehitystä, tarvitsemme aiempaa enemmän käytännön panostamisia – niin palvelukehittämisessä, järjestelmäintegraatioissa kuin tutkijoiden työssä. Se merkitsee erityisesti investointeja ajankäytön mahdollistamiseen.”
Jos haluamme merkittävästi nopeuttaa sinänsä oikeasuuntaista kehitystä, tarvitsemme aiempaa enemmän käytännön panostamisia – niin palvelukehittämisessä, järjestelmäintegraatioissa kuin tutkijoiden työssä.
Meritoitumiskäytännöt hidastavat yhä datan jakamista
Viiden vuoden takaisessa artikkelissa tuotiin esiin, miten ”dataviittauskäytäntöjä parantamalla dataa tuottavat tutkijat ja tutkimusryhmät saavat viittauksia ja tunnustusta työstään”. Nykyri totesi silloin, että meritoitumiskäytännöt eivät tue datan jakamista.
”Tämä pitää edelleen paikkansa. Kehitystä on toki tapahtunut, mutta ei lähimainkaan kylliksi. Toivon ja uskonkin, että tätä kehitystä on nyt laajassa rintamassa omiaan edistämään erityisesti CoARAn (Coalition for Advancing Research Assessment) yhteydessä tehtävä vastuullisen arvioinnin kehittämistyö (ks. blogiteksti aiheesta). Ei riitä, että yksittäinen rahoittaja, tutkimusorganisaatio tai maa onnistuu muuttamaan käytäntönsä – tässä kehityksen on oltava paitsi syvällistä, myös todella laajamittaista”, Nykyri toteaa.
Avoimesti jaettava ja asianmukaisesti viitattava data ei synny itsestään, ja tutkijan näkökulmasta kyse on siitä, mihin hänen kannattaa käyttää aikaansa.
”Jotta data on viitattavissa ja myös mahdollisesti uudelleen- ja jatkokäytettävissä, tulee sen valmisteluun panostaa aiempaa enemmän myös työaikaa. Keskeistä on hyvän aineistonhallinnan toteuttaminen osana omaa tutkimusta. Meritoitumiskäytänteiden kanssa käsi kädessä kulkee se, mitä työaikasuunnittelussa arvostamme. Jos tutkijan arki täyttyy perinteisten julkaisujen laadinnasta sekä opettamisesta ja ohjaamisesta, on kestämätöntä lisätä siihen painetta tuottaa jotain enemmän. Pitäisi siis olla tukea jonkin vähentämiseen, jotta johonkin voi panostaa aiempaa enemmän. Tässä tulisi mahdollistaa myös riittävä erikoistuminen ja tieteenalakohtaisuus, monitieteisyyskin.”
”Rummutan aktiivisuuden perään!”
Viisi vuotta sitten Nykyri kehotti olemaan niin sanotusti proaktiivinen: ”Kenenkään ei kannata jäädä odottamaan, mitä muut tekevät.”
”Edelleen rummutan aktiivisuuden perään! Peräänkuulutan myös järjestelmällisyyttä. Tutkijalla se lähtee omasta aineistonhallinnasta ja muiden työn kunnioittamisesta. Ja sitten on tämä olennainen meritoivuuden kehittämistyö. Mutta on myös paljon muuta! Toivon, että tekeillä oleva Avoimen tieteen viitearkkitehtuurityö auttaa osaltaan kokonaiskuvan muodostamisessa ja konkreettisten kehittämistoimien määrittelyssä. On tärkeää, että meillä on niin paikallisella, kansallisella kuin kansainvälisellä tasolla tarvittavat palvelut, prosessit ja kyvykkyydet. Myös kansallinen PID-tiekartta ja siihen liittyvä operationalisointi on omiaan lisäämään tiedon ja tuotosten viitattavuutta ja siihen liittyvää tietoisuutta ja hyviä käytänteitä.”
Nykyrin mukaan linjaukset tarvitsevat tuekseen konkreettisia toimenpideohjelmia.
”Niiden laadinnassa korostaisin riittävän konkreettista vastuutusta ja resursointia. Ei riitä, että tunnistetaan keskeiset toimenpiteet mahdollisine toisiinsa liittyvine kronologioineen. On tähdellistä määritellä myös vastuutahot, osalliset ja resurssit, ja seurata toteumia.”
”Lopuksi haluan korostaa tässä ajassa aiempaakin enemmän yhteiskehittämistä. Tähän sopii hyvin RDA:n (Research Data Alliance) motoksi muodostunut afrikkalainen sanonta: ’If you want to go fast, go alone. If you want to go far, go together’”, Nykyri päättää.
Think Open 2018 – avauskuukauden blogijutut uudelleentarkastelussa:
- Avoin tiede kehittyy, kun ratkaisut tukevat tutkijoiden toimintaa – haastattelussa Mikko Tolonen (9.5.2023)
- Onko tutkijalla aikaa hallita dataa? Susanna Nykyrin mukaan nyt tarvitaan ”investointeja ajankäytön mahdollistamiseen” (10.5.2023)
- AVOTT on jatkanut ATT:n viitoittamalla tiellä – Suomi on luonut oman mallinsa avoimen tieteen kansalliseen yhteistyöhön (11.5.2023)