Mikkelin sotakirjallisuustapahtuma 2018

Mikkelissä järjestettiin toista kertaa sotakirjallisuustapahtuma, jossa pohdittiin kuinka kotimaisessa tuotannossa sotatapahtumat eri aikoina ovat näkyneet.

Tänä vuonna erityisesti Helsingin yliopiston professori Jyrki Nummi avasi eri aikojen kirjallisuutta ja sotatapahtumien käsittelyä tuoden kiinnostavasti näkyviin kuinka yhteiskunnan muutos kirjoissa esiintyy. Esimerkiksi hän siteerasi toista tutkija, jonka mukaan vuonna 1918 Suomessa käytiin monta sotaa yhtä aikaa ja vain yhtä niistä ei voi käsitellä, vaan pitää huomioida kaikki eri puolet.

Sisällissodan aikaiset kirjailijat oli erilaisia kantoja sotaan, ja kirjailijat käsittelivät teemaa eri tavoin. Professori Nummi listasikin tarkoituksella myös muutamia sodan aikaisia kirjoja, joista usein ei ehkä puhutakaan. Ajan kaunokirjallisuudessa oli jossakin mielessä stereotyyppisiä sankari- ja viholliskuvia, jossa punaiset, valkoiset, sodan syyt, naiset tai miehet kategorisoitiin selkein viivoin.  Hän käsitteli myös monia muita kirjoja lyhyesti ja yksi mainittu oli mm. Juhani Ahon “Hajamietteitä kapinaviikolta” vuodelta 1919 (osa 1 , osa 2 , osa 3)    Doria.fi-palvelussa), jossa yksistään nimen muutokset teoksen nimessä kertovat kuinka kirjoittajan oma kannanotto muuttui — toisaalta kiinnostavaa oli, että 1. osa kirjasta oli aikanaan myynyt hyvin, mutta viimeinen huonosti… Kirjassa viitataan myös aikansa lehtiin, mutta kuviteltujen uutisten kautta, eikä niinkään lehdestä aidosti löytyvien artikkeleiden pohjalta.

Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija Tuulikki Pekkalainen kertoi tutkimuksestaan lapsista valtiorikosoikeuksissa 1918. Tietoa lapsista tuomioistuimissa on vähän ja lisäksi aineiston keruu pöytäkirjoista ja tilastoista oli vaikeaa, kun ikiä ei vangileireillä välttämättä merkitty tai merkitty oikein. Arvio oli, että lapsia olisi ehkä kaikilla vankileireillä ollut n. 1500 – eri paikkakunnilla eri määriä.

Kirjailija Sirpa Kähkösen aiheena oli vuosi 1918 suomalaisten sukujen taakkana, jossa hän avasi oman sukunsa historiaa mutta myös kirjansa Hugo kautta sitä kuinka sotavuodet vaikuttivat vahvasti sukuihin ja sukujen nykyelämäänkin. Sirpa Kähtönen kiitti erityisesti Kansalliskirjaston avoimuutta ja digitaalisia aineistoja, jossa vuoden 1918 aineistot tulivat vuonna 2017 saataville kaikille.  

Tulikin mieleen oliko ym. ilmoitus se pieni asia arkielämästä, joka oli toiminut sykäksenä koko kirjan tapahtumien kuvaukseen. Lehdissä ja muussakin arkistoaineistossa onkin vielä löydettävissä yksittäisten henkilöiden tarinoita ja niinpä sukututkimus tai paikallishistorian tutkimus on mahdollista ja saatavilla kaikille.

Tapahtuman juonsi Jone Nikula, joka referoi onnistuneesti aiempia esityksiä ja niinpä myös yleisökeskustelusta tuli kiinnostava. Yleisökeskustelun teemat olivat vaihtelivat Osa ei ollut saanut tietoa sota-ajoista isovanhemmiltaan, osa taas oli ja ajattelivat välittää tietoa eteenpäin seuraaville sukupolville. Lisäksi pohdittiin koulujen historian opetusta ja josko kansalaissotaa käsitellään siellä tarpeeksi, ja erään paikalla olleen entisen opettajan mukaan, kuulosti että kyllä se opetusohjelmaan kuuluu mm. sodan eri nimitysten käsittely. Oli nähtävissä, että ihmiset mieluusti kertovat omia tarinoita, mitä suvusta on löytynyt.

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *