Tarinat ovat meissä – omassa, suvun, yhteisön ja kansakunnan menneisyydessä. Tarinat auttavat muistamaan, ymmärtämään ja oppimaan uutta. Tarinoita voi hyödyntää kaikessa inhimillisessä toiminnassa päiväkodista liikkeenjohtamiseen – miksi ei siis yliopiston historianopetuksessa.

Digitaaliseksi tarinankerronta muuntuu silloin, kun tarinoita välitetään digitaalisten laitteiden avulla. Digitaalisen tarinankerronnan myötä leirinuotion, kyläyhteisön tai kansallisen kulttuurin piirissä kerrotut tarinat on mahdollista yhdistää osaksi globaalia tarinaa.
Tarinankerronta edistää asioiden oppimista ja vaikuttaa (toivottavasti) myönteisesti opiskelijoiden itseluottamukseen, kun jokainen voi olla sekä tarinankuuntelija että -kertoja. Opiskelija siirtyy kuuntelijasta aktiiviseksi tarinan rakentajaksi ja sen kertojaksi. Tarinoiden tuottaminen vahvistaa opiskelijoiden taitoja lukea ja arvioida niitä tarinoita, joihin perustuen he tällä hetkellä rakentavat ymmärrystä yhteiskunnan tapahtumista.

Digitaalisen tarinankerronnan ideoita sovelletaan yhteiskuntahistorian digiloikan yhteydessä oppimisen välineenä, mutta myös opiskelijoiden työelämätaitojen kartuttamisessa. Digitaalinen tarinankerronta löytyykin jo monen organisaation mm. markkinoinnin ja liikkeenjohtamisen työkalupakeista. Digitaalinen tarinankerronta antaa uudenlaisia mahdollisuuksia hyödyntää digitaalisia laitteita ja sovelluksia yliopisto-opiskelussa.

Opetuksessa kokeilen digitaalisen tarinankerronnan sisällyttämistä Näkökulmia Suomen sosiaalihistoriaan kurssiin. Suunnitteluvaiheessa vaihtoehtona oli mm. Helsingin historiaan liittyvien lyhyiden videoklippien tuottaminen, joiden avulla opiskelijaryhmät selittäisivät kyseiseen kohteeseen liittyviä historiallisia tapahtumia tai paikan merkitystä suomalaisten historiassa. Samalla videoklipit olisivat toimineet opetusaineistona kurssin muille opiskelijoille.

Lopulta päädyin toteuttamaan digitaalista tarinankerrontaa yhteistyössä Helsingin kaupunginmuseon kanssa, jossa talven aikana uudistetaan Ratikkamuseon näyttelyä. Kaupunginmuseon arkistoaineiston ja valokuvien avulla opiskelijoiden tavoitteena on kevään 2020 aikana havainnollistaa, miten Ratikkamuseon näyttelyssä avautuu näkökulmia Suomen sosiaalihistoriaan.

Ratikalla Suomen sosiaalihistoriaan – tiedossa innostavia hetkiä!

* * * *

Blogtekstin kirjoittamisessa ja digitaaliseen tarinankerrontaan perehtymisessä olen käyttänyt useita lähteitä mm. eri yliopistojen Digital storytelling -aihepiirin kurssien sisältökuvauksia, Matleena Laakson blogikirjoituksia sekä teosta, Patricia McGeen teosta The Instructional Value of Digital Storytelling Higher Education, Professional, and Adult Learning Settings.