Tekstejä ja teatteria

Kirjoitin keväällä pienen näytelmän. Nyt se on Mysteeriteatterin ohjelmistossa, esityksiä on ensi tällä ja ensi viikolla. Kannattaa mennä katsomaan, se on hyvä!

Prosessi oli jännittävä. Tai paremminkin, en osallistunut prosessiin millään tavalla. Koko syksy on ollut (ei vähiten vaalien vuoksi) melko kiireistä säntäilyä, joten kävin kerran kahvilla näytelmän ohjanneen Sannan kanssa, juttelin mukavia ja tulkitsin, ja seuraavan kerran olin läsnä vasta ensi-illassa.

Tuli siis annettua ohjaajalle paljon valtaa ja vastuuta. Ideaalitilanteessa olisin itse enemmän mukana prosessissa, mutta nyt se ei ollut aikataulusyistä mahdollista. Koska tiesin, että pysty oikeasti panostamaan, annoin saman tien kaikki ohjat ohjaajalle. Ärsyttävin tilanne olisi ollut se, että olisin jotenkin jarrutellut ohjaajan visiota, mutten olisi kuitenkin omalla substanssipanostuksellani voinut esittää todellisia vaateita. Valta on aina sillä, joka tekee.

Muutamassa kohtaa mukanaolo olisi kuitenkin tehnyt näytelmälle hyvää. Jo heti ensimmäisellä kuulemalla huomasin muutaman kohdan, joissa teksti ei lopulta oikein toiminutkaan. Saksia olisi pitänyt, ja tappaa kultasiaan. Sen olisi voinut tehdä.

Muuten oman tekstin näkeminen lavalla tuntui taas pitkästä aikaa todella hyvältä. Edellinen kerta oli vuonna 2002…

Lisäsin tähän blogiin (vai näille nettisivuille?) oman sivun kirjoittamilleni teksteille.  Yritän laiskahkosti kerätä sinne, jos en nyt kaikkia niin ainakin useampia vähän parempia kirjoittamiani tekstejä. Näitä näemmä syntyy melko usein.

Laitoin sinne myös tuon näytelmän käsikirjoituksen. Käykää ihmeessä katsomassa se, ja kommentoikaa. Tai kommentoikaa tekstiä, jos että ehdi teatterielämyksiä hankkimaan. Samassa illassa on myös toinen pienoisnäytelmä, Shakespiere & Company.

Kaupungin paras hammaslääkäri

City-lehti osuu täysin oikeaan. Lehti ilmoitti kaupunkin parhaaksi hammaslääkäriksi Laura Waltimon YTHS:n Töölön toimipisteestä – ja voin vain sanoa, että kyllä.

Tarinanpoikanen sallittakoon. Keväällä 2006 noin kymmenen vuotta kasassa pysyneet hampaani päättivät yhtäkkiä hajota täysin sietämättömällä tavalla. Kävin vuoden sisällä hammaslääkärissä noin 35 kertaa, minulta poistettiin kaikki viisaudenhampaat, juurihoidettiin yksi hammas ja paikattiin toistakymmentä reikää.

Kyllä, se oli kammottavaa.

Pahin oli joulu 2006: juurihoitohammasta ei ilmeisesti oltu rouhittu tarpeeksi syvälle (sillä juuri hoidossa juuret todella hoidellaan), sillä siihen oli sattunut koko syksyn, eikä kipu osoittanut suunnattomia laantumisen merkkejä. Jouluostoksilla käydessä olin täysin narkkari. Hampaaseen sattui koko ajan, hengitysilma sattui, ruoka sattui, oleminen sattui… Ainoa tapa pitää kipu edes hetken loitolla oli huljutella suussa mahdollisimman kylmää vettä muutaman minuutin välein. Jouluostoksille lähtiessä olin vielä unohtanut vesipullon kotiin, tai sitten se loppui kesken. Voitte vain kuvitella, miltä tuntui raahautua edes takaisin täpö täydessä keskustassa, aina seuraavaa vesipistettä etsien, suunnattoman kipuahdistuksen piinaamana…

Lopulta joulun jälkeen YTHS aukesi ja sain särkyajan, ja päädyin muutamaksi kerraksi Laura Waltimon hoteisiin. Olin aiemmin käynyt kolmella muulla hammaslääkärillä, jotka olivat kaikki mukavia ja hyviä, mutta jotenkin joulukuisen kipuinen narkkari-minä koki kaikkein voimakkaimmin tämän iloisen naisen, joka yksinkertaisesti jyrsi tiensä vähän syvemmälle hampaaseen – ja paransi minut. Siitä kaikesta huljuttelusta alkoi tulla jo hitusen outo olo.

En nyt tietenkään tiedä, onko Waltimo (YTHS tuntuu muuten palkkaavan vain hauskan nimisiä hammaslääkäreitä) todella kaupungin paras, mutta ei kai tiedä kukaan muukaan. Ainakin hän on todella hyvä hammaslääkäri, ja hänellä tulee aina olemaan pieni erityispaikka mun sydämessä.

(Ja hampaassa.)

Ratkaisin Helsingin talousongelmat

Olen pitkään kelaillut, että miten Helsingin talousongelmat oikein saisi ratkaistua. Tänään se tuli, elegantti ja ehkä hiukan myös kontrovertti vastaus. Ensin taustaa.

Helsingin talous on heikoilla (ainakin suhteessa siihen, millaisessa kunnossa sen periaatteessa pitäisi olla). Siihen on ensisijaisesti kolme syytä:
a) kuntien valtionosuusjärjestelmän 2000-luvun alussa tapahtunut muutos, eli nykyään Helsinki maksaa muiden kuntien menoja,
b) se, että kunnallisvero kohdistuu vain ansiotuloihin ja helsinkiläiset saavat muita kaupunkeja suuremman osan tuloistaan pääomatuloina,
c) ehkä tärkeimpänä, kukin kunta vastaa itse sosiaali- ja terveystoimensa menoista ja koko palvelujen järjestämisestä, ja Helsinkiin valikoituu keskimäärin enemmän tällaisia palveluja tarvitsevaa porukkaa kuin vaikka läntisiin tai itäisiin naapurikuntiin. (Syitä tähän on monia, mm. kerrostalovaltaisuus ja Espoota merkittävästi korkeampi sosiaalisen asumisen osuus.)
Kukin kunta saa siis tulonsa alueellansa vakituisesti asuvien (tai ainakin kirjojaan pitävien) ihmisten palkoista maksettujen verojen mukaan, ja jos joku saa liikaa ja joku liian vähän, valtio tasaa.

Keskustelussa on hyväksytty lähes tosiasiaksi, että kukin kunta “kilpailee hyvistä veronmaksajista”, eli sellaisista kahden lapsen insinööriperheistä, jotka tienaavat yksityisen sektorin keskipalkkoja tai vähän yli. (Jännittävänä huomiona kuntienhan kannattaisi varmaankin houkutella ensisijaisesti [edelleen valitettavan usein] lapsettomia homo- ja lesbopariskuntia. Jostain syystä yksikään kaupunki ei ole vielä aktiivisesti lähtenyt tähän… Vaikka Rovaniemi voisi repäistä.)

Entäs jos toimenpide-ehdotuksen kääntää toisinpäin: sensijaan, että houkutellaan vähitään rivitaloa mieliviä ylemmän keskiluokan tylsimyksiä kunnan alueelle asumaan, pyrittäisiinkin aktiivisesti eroon tietystä väestönosasta. Tarkoitan nyt lähinnä työttömiä alkoholisteja, ennen kaikkea asunnottomia työttömiä alkoholisteja. Ne kun eivät juuri kontribuoi kaupungin verokertymään, mutta käyttävät kallisarvoisia sosiaali- ja terveyspalveluja sitäkin enemmän. Tai oikeastaan yhä sairastavammat ja sairastavammat vanhukset  seniorit kuuluvat tähän ryhmään myös, niihin menee rahaa varmaan vielä vähän enemmänkin.

Samaan aikaan moni kunta kärvistelee muuttotappion kanssa. Varmasti monesta Pohjanmaan ja Lapin kunnasta saisi aika halvalla kokonaisia kerrostaloja. Helsingin todennäköisesti kannattaisi ostaa niitä massana pois joillakin miljoonilla ja kaivaa kaikki ne alkoholisti-jampat ja Jamppiinat puskistaan ja höperöt mummelit koloistaan, iskeä kourana menolippu Posiolle ja avaimet uuten kotiin. Sanoa, että muuta sinne, ei tarvitse koskaan maksaa asumisesta mitään. Aivan varmasti todella moni tarttuisi tilaisuuteen.

Kertainvestoinnista saattaisi tulla mittavahko, mutta varmasti vuositasolla päästäisiin miljoonaluokan säästöihin jo ihan työttömyyspäivärahojen, sairaalakäyntien ja vanhojen ihmisten vuodehoitopaikkojen vähäisemmän käytön takia. Helsinki voisi rauhassa keskittyä Kunnon Ihmisten asioiden hoitamiseen. Ja Jamppakin saisi vuosien jälkeen katon päällensä. Pitäisi operaatio vielä ajoittaa ennen ensimmäisiä pakkasöitä.

Ja mikä vielä parempaa, aivan varmasti jostain löytyy jokin herkullinen EU-rahasampo, joka mielellään tukisi haja-asutusalueiden ja muuttotappiokuntien elvytysliikettä joillakin miljoonilla. Ei tarvitsisi edes maksaa niitä lippuja itse!

Joku Posio saattaisi tykätä vähän kyttyrää, jos kunnan asukasluku kasvaisi yhtäkkiä vaikka sano 3000 elämäntapa-alkoholistilla, mutta hei, se on vaan kuntien reilua kilpailua hyvistä veronmaksajista.

Vieläköhän ehtisin kunnallisvaaliehdokkaaksi?

Kaupunkiviha ja kepuviha

Tarjoan oman nopean räkäisyni Matti Vanhasen suuntaan. Koko internet on kiivaaseen tahtiin tuominnut Mazan täysin älyttömät, jopa nolostuttaavn väärillle faktoille ja huonoon ymmärrykseen perustuvat visiot pääkaupunkiseudun kuntarakenteesta. Vanhasen ovela mediastrategia vaan on purrut taas: kaikki kiinnittävät huomiota siihen, että Mza laskee väärin hiilidioksidivaikutukset eikä ymmärrä mitä se tarkoittaa, että jossakin asunnot ovat kalliita, mutta melko harva ottaa puheenvuoron ideologista osuutta tarkasteluun.

Vanhanen nimittäin edustaa tässä asiassa tanakasti perinteistä kepulaista kaupunkivihamielisyyttä. Tuollaisessa “hajakeskitetyssä” (Anteeksi vaan, mutta mitä vittua? Joko se on hajautettu tai sitten se on keskitetty, ja tää malli niin on hajautettu. Jälleen kerran: terminä hajakeskitetty on suunnilleen yhtä toimiva kuin lypsävä ori) mallissa nimittäin ei ole pelkoa, että pääsisi syntymään minkäänlaista kaupunkikulttuurin tyyppistäkään.

Nurmijärvellä ei voi käyskennellä. Nurmijärvellä ei voi tuntea suurten ihmisjoukkojen moraalisesta paineesta vapauttavaa vaikutusta. Nurmijärvellä tuskin on yhtään hyvää ravintolaa, tai ainakaan yhtään levykauppaa, josta saisi vaikkapa hyvää jatsia vinyyleinä. Nurmijärveläiset eivät automaattisesti kehity liberaaleiksi ja suvaitsevaisiksi, toisin kuin kaupunkien ihmiset tällaisissa maissa normaalisti kehittyvät.

Ja mikä tärkeintä: nurmijärveläiset äänestävät keskustaa. Keskustassa asujat eivät. That’s all, folks, kuten sanonta kuuluu.

Kiitos taas tästä, Matti Vanhanen.

(pitäisiköhän tätä blogia ruveta pitämään kokonaan suoraan Vanhaselle?)

Aivorieha, osa 1: ei riihi vaan rieha

Ajattelin, että pitäisi järjestää keskustelu/ideointitilaisuus “unelmien ylioppilasliike” -tyyppisellä konseptilla. Aikanaan HYY:llä oli oma elokuvateatteri, nykyään ei edes kunnollista kahvilaa. Säälittävää, mutta eri merkinnän aihe. Mistä oikeasti haluaisin jakaa kansanne senttiseni, on brainstorm, eli suomeksi aivorieha. Ajatukseni oli siis järjestää tämä keskustelutilaisuus nimenomaan sillä konseptilla.

Brainstorm on melkein yksi lempiryhmätyötekniikoistani. Konsepti on suorastaan loistava: selkeästi rajattu ongelma, ennen varsinaista brainstormaamista vähän analysoidaan, ideoita heitellään vapaasti assosioiden, ajattelematta niiden toteuttamismahdollisuuksia – eikä ideoimisen aikana kritisoida ollenkaan.

Kuten usemmat varmaan tietävät, tämä on vaikeampaa kuin miltä kuulostaa. Ehkä sen takia, että kyseessä on luova, ei analyyttinen toiminta. Brainstormilla yritetään saada aikaan tuhat miljoonaa erilaista ideaa, joista joku todennäköisesti on kiinnostava, joten kuten  toteuttamiskelpoinen ja toivottavasti aivan ennen kuulumaton. Kuitenkin ainakin minun peruslähtökohta ratkaisujen miettimiseen on aina sellainen läpianalysointi ja sieltä porsaanreikien etsiminen, mikä taas johtaa aivoriehassa lähes poikkeuksetta kritiikkiin eikä luovaan osallistumiseen.

Tässä vaiheessa nokkelammat lukijat jo kysyvät: mikä ihmeen aivorieha?

Brainstorm yleensä käännetään suomeksi aivoriiheksi, joka on mahdollisimman huono käännös monestakin syystä. Englannin sana stormhan tarkoittaa paitsi myrskyä, myös esimerkiksi vihollisen kimppuun ryntäämistä. Se on dynaaminen ja kaoottinen termi, liikettä esiintyy, mutta suunnasta ja lopputuloksesta ei voi olla täysin varma. Myrsky pyyhkäisee ylitse ja jättää asiat muuttuneeseen tilaan.

Riihi sen sijaan…

Aivo on ihan hyvä, sitä ei tarvitse vaihtaa. Riihen ensimmäinen huono puoli on suoraan mielikuvien tasolla: riihi yhdistyy välittömästi harmauteen ja tylsyyteen (liekö budjettiriihen syytä?) ja on sanana epämääräisen agraarinen. En itse vielä vuosi sitten tiennyt, mitä ihmettä riihesssä edes tapahtuu, tiesin vain, että jotenkin se liittyy maaseutuun. Eli kerrataanpa: meillä on sana, jonka pitäisi tarkoittaa mahdollisimman vapaasti assosioivaa ja kritiikitöntä villiä ideapalaveria, mutta jonka suomenkielinen sana tuo mieleen harmauden, budjetin ja maaseudun. Joopa joo.

Ja mitä riihessä sitten tapahtuu? Kelatkaa: riihessä puidaan, riihessä irrotetaan jyvät akanoista, riihessä vilja kuivuu. (Nyt ei siis puhuta metaforin, vaan nuo oikeasti ovat ne riihen tehtävät.)

Kyse on siis täysin ja tismalleen brainstormingille vastakkaisesta toiminnasta. Aivoriihi on brainstormingin negatiivi. Ei ihme, että menetelmän käyttö yleensä epäonnistuu, jos jo termi on ymmärretty noin huonosti. Aivoriihi on se vaihe, joka seuraa varsinaisen brainstormingin jälkeen, jolloin otetaan parhaat ehdotukset ja lähdetään niiden pohjilta analysoimaan, valitsemaan ja kehittämään parhaita ideoita.

Masi Mäkelä, joka onnistuu usein ohjaamaan ajatteluani uusille urille, kiinnitti huomioni tähän epäkohtaan joitakin vuosia sitten. Yhdessä keksimme, että oikeastaan aivorieha havainnollistaa brainstormingin hengen paljon paljon paremmin. Rieha on spontaani, villi, lopputulosta ei voi oikein ennakoida, riehassa on hauskaa, riehassa ehkä riehaannutaan ja revitään vaatteet pois päältä…

Tajuatte varmaan.

Eli olen aina aivoriihen sijaan pyrkinyt käyttämään termiä aivorieha. Se on mielestäni merkittävästi parempi käännös. Toivottavasti joku muu hyppää joskus mukaan tähän kelkkaan.

Tämä kirjoitus on osa kolmen merkinnän mittaiseksi tarkoitettua sarjaani, jossa yritän pohdiskella ryhmäideointia aivoriehan avulla, etsiä sitä mahdollisesti parantavia menetelmiä, ja lopuksi testata sitä käytännössä. Toiseen osaan olen suunnitellut muutamien parannus- ja puiteideoiden kelailua (tämä todella on ääneenajattelua), ja kolmanteen alussa mainitun tietyn aivoriehan onnistumisen analysointia.

Hymyilevä saatana ja 2000-luku

Kun Alexander Stubb valittiin Suomen ulkoministeriksi olin aluksi huvittunut ja kuten kaikki muutkin, kuvittelin kyseessä olevan jonkin sortin perverssin vitsin. Salaa olin kuitenkin melko helpottunut: jos jonkun kokoomuslaisen on oltava ulkoministerinä, olkoon se Stubb. Kielitaitoinen, kansainvälinne, valmis näkemään eurooppalaisuuden myönteisessä (ja ehkä jopa inklusiivisessa?) valossa. Ja mikä tärkeintä, Stubb on tätä päivää, blogaa ja kaikkea. Toisin kuin, sano, Ilkka Kanerva.

Nyt Etelä-Ossetiassa rytisee ja pasifistit ympäri maailmaa tutisevat. Ei näin. Kuten Lehti kirjoitti, “Etelä-Ossetia on hevonpaskan kokoinen läntti Kaukasuksella, jossa asuu noin 70 000 ihmistä, miinus noin puolitoistatuhatta perjantain ja lauantain aikana tapettua. Alueen merkittävimmät luonnonvarat ovat erikokoiset kivet ja nationalismi.” Ei todellakaan näin. Nationalismia on yhä vaikeampi käsittää näin 2000-luvulla. Toki kyseessä saattaa olla jokin muukin, mutta pointti säilyy silti.

Takaisin Stubbiin. Jos ette jo lue hänen blogiaan, menkää välittömästi. Linkki on tässä: AlexStubb.com » Päiväkirja. Tuossa nimenomaisessa merkinnässä kerrottiin Georgian presidentti Mihail Saakašvilin hyväksyvän tulitaukoehdotuksen, ainakin joitakin minuutteja ennen hesarin nettisivuja. Tällaisen kriisin yhteydessä tuntuu aivan korvaamattomalta, että Suomen ponnisteluja (jotka ovat ETYJ-puheenjohtajuuden takia jopa merkittäviä) pystyy seuraamaan suoraan lähteeltä, lähes reaaliajassa. Miettikääpä jos Martti Ahtisaari blogaisi hommistaan samaa tahtia Stubbin kanssa… Eikä kyse ole edes niistä kolmesta minuutista, vaan avoimen subjektiivisesta ensikäden näkökulmasta asioihin – eli siitä, mikä tekee blogista blogin.

Tätä niin on 2000-luku: naurettava nationalistinen kivikasa aiheuttaa sodan Venäjän kanssa, Suomen ulkoministeri siusii rauhaa ja raportoi siitä jatkuvasti blogissaan.

Google on internetin Ruotsi

Oletteko koskaan tulleet ajatelleeksi, että internetin isoja firmoja ja “sisältöalueita” voisi mieltää eri valtioina? Ymmärsin eilen, että Google totisesti on internetin Ruotsi. Yhtäläisyydet ovat rajattomat.

  • Ruotsalainen hyvinvointivaltiomalli on jo vuosikymmeniä perustunut kaikille ilmaiseen ja laaja-alaiseen (laadukkaiden) julkisten palvelujen verkkoon. Tämä ei kuitenkaan ole estänyt muutamia ruotsalaisia kasaamasta maailman suurimpiin kuuluvia omaisuuksia. Googlea voitaisiin kutsua internetin hyvinvointivaltioksi: koko liikeidea on tarjota laadukkaita ilmaisia palveluja aivan kaikille. Jostain pienistä noroista nämä veijarit onnistuvat kuitenkin rakentamaan miljardien bisneksen ja tekemään itsestään hävyttömän rikkaita.
  • Edellisen palluran linkkien takaa paljastuu oksettavan rikkaita ruotsalaisia (tai “ruotsalaisia”, kuten vaikka Hans Rausing, joka asuu Englannissa kartanossa, keräilee vintage-autoja ja kasvattaa peuroja). Heidän firmoissaan on jotain yhteistä ja jotain erittäin googlemaista. Ikea, Hennes & Mauritz ja Tetra laval (mehutetra? muistattehan?) perustuvat kaikki samaan ajatukseen: hyvä voi olla halpaa (tai jopa ilmaista) ja naurettavia voittoja voi saada myymällä jotain jokaiselle planeetan kansalaiselle, vaikka sen myisi kuinka halvalla.
  • Myös muotokieleltään Ikea ja Google ovat lähes yksi yhteen. Kirkkaita värejä, selkeitä muotoja, ei turhaa yritystä. (Tai oikeastaan aivan uskomatonta yritystä näyttää siltä, ettei ole yritetty turhaan.) Käykääpä Googlen etusivulla ja muistelkaa viime käyntiänne Ikeassa. Kustannukset on karsittu minimiin ja kaikki on selkeästi näytillä. Toisaalta kun tekee haun Googlella, saa varsinaisesti hakemansa asian lisäksi tuhat muuta kiinnostavaa linkkiä – vähän niin kuin Ikeasta pitää ostaa aina pari lautasta ja muutamia lihapullia ja 14 kiinnityskoukkua sen lisäksi, mitä sieltä lähti hakemaan.
  • Ruotsin toisen maailmansodan aikainen “puolueettomuuspolitiikka” ja Googlen “Don’t be evil” ovat hyvin samankaltaisia. Molemmat pyrkivät olemaan suoraan sekaantumatta mihinkään ajalle ja ympäristölle niin tavalliseen epäilyttävään toimintaan, mutta kuitenkin kuten Ruotsi onnellisesti myi rautamalmia Hitlerille, myös Google ilmiantaa ystävällisiä kiinalaisia toisinajattelijoita suuremmitta näkyvittä tunnontuskitta.
  • Googleplex, Googlen päämaja ja pääasiallinen toimipaikka, vastaa hyvinkin ainakin suomalaisten mielikuvaa Tukholmasta. Googleplexissä onnelliset ja kauniit (myös naispuoliset) nörtit syövät gourmet-kokkein valmistamia aterioita, leikkivät pallomeressä ja työskentelevät onnellisempina kuin koskaan elämässään. Jos niskaa jomottaa, Google-hieroja hoitaa homman, ja lapset voi viedä Google-tarhaan. (Tuossa ei ole liioittelua, sieltä kuulemma löytyvät kaikki mainitut palvelut). Samoin Tukholmassa onnelliset, tyylikkäät ja kaikki samoin pukeutuvat ruotsalaiset käyskentelevät vanhan kaupungin viehättävillä pikkukujilla, työskentelevät kaikki mainostoimistoissa tai think-tankeissa ja ovat taas tänään onnellisempia kuin koskaan. (myönnän tietyn velan Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolaiselle.)

Olen varma, että näitä olisi löydettävissä lisääkin. Ehdotuksia?

Joko huippaa?

Olen yrittänyt kiertää aivojani huippuyliopiston ympärille. Koko jutussa on jotakin, jota en tajua ollenkaan. Osaltaan kyse on varmaankin kateellisuudesta: tulossa on mittavasti lisää rahaa ja paljon ‘happeningiä’ yhden yliopistokeskittymän ympärillä – ja tämä keskittymä ei tule sisältämään omaa alma materiani. Toisaalta koko projekti on kiehtova myös toisesta syystä: entäs jos ne oikeasti onnistuisivat luomaan Suomeen oikean huippuyliopiston? Helsingin yliopisto on kaikissa vertailuissa kiistatta Suomen paras yliopisto, ja täällä opiskeleminen (tai kokemusta ainakin valtiotieteellisessä ja humanistisessa) vaatii lähinnä itsekuria. Olisi hienoa opiskella vähän vaativammassa ja tiiviimmässä koulussa, mutta sellaisia ei näillä aloilla oikein Suomessa ole.

Osittain tämän tajuaminen lähti liikkeelle lääketiedettä opiskelevien tuttujen puheista. Heidän opiskelunsa on aika paljon säädellympää, huomattavasti tiukempitahtista, ja kurssien suorituksilla ja läpäisemisellä on oikeaa merkitystä. Tai näin ainakin olen kuullut. Karmaisevalla tajuamisen hetkellä tajusin aikanaan, että heidän opiskelunsa on erilaista lähinnä sen takia, että heidän on ihan oikeasti opittava opetettavat asiat. Sosiologi, joka ei ole oppinut mitään kaupunkisosiologian kurssilla, saattaa tehdä hiukan huonoa sosiologiaa. Lääkäri, joka diagnosoi väärin, saattaa tappaa ihmisiä. Pohjimmiltaan siis sillä, opimmeko me jotakin vaiko emme, ei ole mitään todellista merkitystä – ja yliopiston virhe on siinä, että se itsekin tiedostaa tämän.

Takaisin asiaan. Mikä ihmeen huippuyliopisto? Tai innovaatioyliopisto? Ajattelin seuraavassa tehdä (poikkeuksellisesti) melko vahvan hyväntahtoisuusoletuksen: että hanketta valmistelevilla tahoilla on jokin hyvä syy tehdä niin, että kyseessä ei ole henkilökohtainen ahneus, ja ennen kaikkea, että kyseessä ei ole typeryys: jos jokin argumentti on helppo kumota, meidän täytyy olettaa, että se ei ole se todellinen syy, miksi tätä uudistusta tehdään.

Opetusministeriön alkuperäisessä tiedotteessa aiheesta kerrotaan heti kärkeen syy, miksi TKK, HKKK ja TAIK pitäisi yhdistää: “(,,,)muodostavat kokonaisuuden, jossa edustettuna olevien tutkimusalojen merkitys Suomen kilpailukyvyn kehitykselle on aivan keskeinen.” Kyse on siis Suomen kilpailukyvyn kehittämisestä. Tuon tiedotteen logiikka menee kutakuinkin seuraavanlaatuisesti: Suomeen on saatava houkuteltua maailmanluokan tutkijoita ja maailman lahjakkaimpia opiskelijoita, jotka molemmat myös mainitaan. Näiden opiskelijoiden ja opettajien avulla, uuden, paremman muotoilun, markkinoinnin ja insinööriyden avulla saadaan tahkottua merkittävästi lisää rahaa.

Tiedote sanoo, että tavoitteena olisi rakentaa maailmanluokan yliopisto, ja jos ei nyt viitata niin ainakin implikoidaan, että maailmanluokkaisuuden olisi parempi näkyä myös sijoituksessa rankinglistoilla. Tutkailin näitä rankinglistoja, ja havaitsin tavoitteen olevan käytännössä mahdoton, joten kyseessä ei voi olla se todellinen syy. Mikä se on, siihen palaan hiukan myöhemmin.

Rankinglistoista kaksi on ylitse muiden: The Times Higher educationin lista ja Shanghain yliopiston lista maailman viidestäsadasta parhaasta yliopistosta. Yhden lähteen mukaan maailmassa on noin 7800 yliopistoa, mutta tämä tieto ei ole kovin varma, joten jos jollakin on jotakin parempaa infoa – kommentoikaa!

Listoista selviää monta asiaa. Helsingin yliopisto on ainoa Suomalainen yliopisto, joka pääsee top sataan kummassakaan listassa. Sijoitus on 73 Shanghain listalla, ja 100 Timesin listalla. TKK:a tai kauppista ei näy, eikä tietenkään taikkiakaan (mutta ei ole syytäkään, sehän ei yritäkään olla mikään tutkimusyliopisto). Seuraavaksi voi kysyä, ovatko nuo sijoitukset hyviä vai huonoja?

Suomi on pieni maa, ja ennen kaikkea olematon kielialue. Voisi sanoa, että toki kunkin yliopiston luontevin opiskelijoidenhaalimisalue on ensisijaisesti oma maa, sen jälkeen muut samaa kieltä puhuvat maat, ja vasta sen jälkeen “koko maailma.” Seuraavaan taulukkoon kokosin molemmista listoista ne top sadassa olleet yliopistot, jotka sijaitsevat maissa, joissa asuu alle 10 miljoonaa ihmistä. (maantieto ei kyllä koskaan ollut vahvoja puoliani, joten tähänkin voi kommentoida korjauksia).

Yliopisto sijoitus Shanghai sijoitus Times Maa
Swiss Fed Inst Tech – Zurich 27 42 Switzerland
Univ Copenhagen 46 93 Denmark
Karolinska Inst Stockholm 53 Sweden
Univ Zurich 58 Switzerland
Hebrew Univ Jerusalem 64 Israel
Uppsala Univ 66 71 Sweden
Univ Oslo 69 Norway
Univ Helsinki 73 100 Finland
Univ Basel 82 Switzerland
Stockholm Univ 86 Sweden
Lund Univ 97 Sweden
National University of SINGAPORE 33 Singapore
University of Auckland 50 New Zealand
TRINITY College Dublin 53 Ireland
NANYANG Technological University 69 Singapore
University of VIENNA 85 Austria

Tästä nähdään mielestäni aika selkeästi, että noita yliopistoja ei ole kovinkaan monta, ja että ne sijaitsevat aika paljolti pohjoismaissa. Ja että oikeastaan Helsingin yliopiston 73 on kuin onkin aika hyvin tämänkokoiselle maalle. Lisäksi kielialueittain Suomen kielen puhujia on maailmassa ylivoimaisesti vähiten noista kaikista. (Jos siis oletetaan, että ruotsalaiselle huippulahjakkaalle ei tuottaisi suunnattomia ongelmia mennä opiskelemaan norjaan.) Ehkä se HY:n “eurooppalainen huippuyliopisto” -läppä ei siis olekaan niin korni vitsi kuin minä sitä olen pitänyt. Lisäksi tuolla on muutama bonari. Tuo Swiss fed. tech institute elää CERNin kanssa symbioosissa, Israel on aina vähän oma keissinsä, Karoliniska institutet on melko erikoistunut (lääkis).  Tkk pääsee toki mukaan myös, Shanghain listalla jaetulla sijalla 430-510, Timesin listalla sijalla 170, technology-listalla sijalla 110. Kauppista ei mainita.

Tästä voitanee siis päätellä, että OPM:n ja Sailaksen tavoitteena tuskin on saada huippuyliopistoa nousemaan edes top sataan, tai ainakaan Helsinkiä korkeammalle. Tehtävä tuntuu käytännössä mahdottomalta, vaikka rahoituksen kaksinkertaistaisikin. Lisäksi (ja tämä nyt perustuu edellisten lukujen lisäksi lähinnä mutuun) TKK ja kauppis eivät ole tunnettuja loistavasta tutkimuskeskeisyydestään tai akateemisesta kunnianhimostaan.

Huippututkimuksella tai kansainvälisissä ranking-listoissa hoikutteleville sijoille nouseminen eivät siis kummatkaan ole todellisia syitä huippuyliopistohankkeen takana. Ihan vaan jo senkin takia, että mikäli nämä olisivat todelliset tavoitteet, ne saavutettaisiin paljon helpommalla (ja halvemmalla) kehittämällä Helsingin yliopistoa. Sitä taas ei ole tällä hetkellä näkyvissä.

Mikä siis on se oikea tavoite, se tapa jolla huippis tulisi edistämään kansantalouden kilpailukykyä? Anekdootti Bill Gatesilta vastaa tähän. Gates opiskeli Harvardissa, kaikkien listojen mukaan maailman parhaassa yliopistossa. Harvard (ja Mit ja Stanford ja muutkin noista) antavat opiskelijoidensa pitää niin monta välivuotta kuin haluavat, sillä niin monet lähtevät perustamaan omia firmojaan ja takomaan miljoonia. Gates, joka siis viettää edelleen välivuottaan Harvardista, vitsailee, että sitten kun Microsoft kaatuu, hän menee takaisin kouluun ja suorittaa tutkintonsa loppuun.

Tavoitteena on saada aikaan yliopisto, joka on helppo jättää kesken. Yliopisto, jossa kaupallisesti ja teknillis-rationaalisen yksimielisesti suuntautuneet ihmiset voivat tavata toisiaan, ideoida, ja lähteä koulusta pois tekemään rahaa. Yliopistojen rahanjaon ja säätiömuotoisuuden vaikutus on keskeinen: nykyäänhän yliopistot saavat rahaa suoritettujen tutkintojen mukaan, joten koulut eivät voi kannustaa opiskelijoitaan lopettamaan luonnoillakäymistä ja jättämään tutkintoja kesken.

Ja miksi TaiK on mukana? Sana kaduilla kertoo, että huippiksen suunittelijoilla oli osaltaan tavoitteena MIT, jossa on myös muotoilun ja vaikka minkä psykologian opetusta. Että saataisiin aikaan luovempi ympäristö ja houkuttelevampi paikka. Tässä jäätiin kuitenkin puolitiehen. MIT:ssä on myös naistutkimuksen laitos, jonkalainen saattaa jäädä huippiksesta puuttumaan.

Lisäksi pitää huomioida, että nykyään pääasiallinen tapa tehdä rahaa uudella innovaatiolla on ainakin tekniikkamaailmassa perustaa leikkifirma, rakentaa oikea tuote ja myydä se firma (ja samalla itsensä) isommalle yritykselle. Kts. ylioppilaslehti ja Jaiku. Eli siis: kaupallista osaamista, innovatiivista teknologiaa ja houkutteleva, skandinaavisen pelkistetty muotoilu. Mistäköhän yrityksestä tässä puhutaan?

Mitä perinteisen sivistysyliopiston ideaaliin TAI Helsingin yliopiston tulevaisuuteen tulee, on vaikea kuvitella, miten tällä projektilla voisi olla mitään positiivisia vaikutuksia. Sen sijaan kansantalouden kannalta se voi olla ihan järkevää. Sääli vaan, että joutuu itse olemaan noissa kahdessa edellisessä jaossa väärällä puolella.

Menin lankaan

Vasta tänään tajusin, kuinka syvä se Vanhasen suunnitelma oikein onkaan. Minä nimenomaan putosin ansaan! Kyseessähän on loistava medianhallinnan strategia. Kommentoidaan jotakin törkeää liittyen mediaan ja sananvapauteen, niin voidaan olla varmoja, että tiedotusvälineet (ja innokkaat blogaajat) tarttuvat nimenomaan siihen, ja jättävät vähemmälly huomiolle itse asian.

Vanhasen eilisessä leiskautuksessahan olisi ehdottomasti pitänyt tarttua siihen poliittiseen sisältöön, eli että kuntien palveluita pitäisi entisestään yksityistää. Se on se todellinen, vahingollinen ja vastustettava asia, eivät yhden suuruudenhullun (vai ovelan?) nurmijärveläisen huomiot mediasta. Se nilkki on ovelampi kuin miltä näyttää. Koko ruusus-kuvio, ja varsinkin sen hoviin vieminen, ovat toki osa samaa peliä.

Täysin eri asiaan,  teemme juuri ruokaa viimeistä kertaa vanhalla porukalla. Kaisa osti poronkäristystä ja saksanhirveä pakasteina, ja huomasimme globalisaation täysin riemastuttavan jekun: Tuote on nimeltään Saksanhirvi, sen valmistaja on nimeltään Lapin liha, ja itse kuollut eläin on Uudesta-Seelannista. Kääreessä vielä lukee pirteästi “Pala parasta Lappia!” Hillitöntä.

Matti Vanhanen ja Kekkosen haamu

Vanhanen moittii viestimiä huono-osaisuuden korostamisesta – HS.fi

Oikeastaan täytyy ihailla Vanhasen Mazaa. Hänhän onnistui pelaamaan itsensä pääministeriksi vallanhimoisen urpon kannalta parhaalla mahdollisella tavalla, näyttämään vastentahtoiselta pelastajalta, tuudittamalla vastustajansa (ja kannattajansa) Ruusuiseen unee, että kyllä se meidän Matti on ihan mukava tuollainen tavallinen mies.

Nyt vasta alkaa näkymään tämä suuri peli: Vanhanen haluaa valtaa, eikä mitä tahansa valtaa, vaan nimenomaan Kekkosmaista valtaa. Vain myllykirjeet puuttuvat, enkä epäile hetkeäkään, etteivätkö nekin sieltä pika puoliin tule.  Verenpaine nousee.

Tai ehkä minä teen tämän itse väärin. Ehkä me kaikki teemme.  Ehkä meidän pitäisi vain ottaa yksi pieni uskonhyppy, tuntea kerran se kivulias napsahdus kun omatunto jouksee kirkuen karkuun, luovuttaa aivomme lähimmälle aivojenluovutustiskille ja elää onnellisena isä Vanhasen onnelassa.

Tai kuten Bill Hicks asian ilmaisee:

Go back to bed, America. Your government has figured out how it all transpired. Go back to bed, America. Your government is in control again. Here. Here’s American Gladiators. Watch this, shut up. Go back to bed, America. Here is American Gladiators. Here is 56 channels of it! Watch these pituitary retards bang their fucking skulls together and congratulate you on living in the land of freedom. Here you go, America! You are free to do what we tell you! You are free to do what we tell you! You are free to do what we tell you!