Helsingin yliopisto
”Absurdi = mieletön, järjetön, järjenvastainen, mahdoton”, selittää Kielitoimiston sanakirja. Tuota sanaa käytti Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen (ETLA) toimitusjohtaja Vesa Vihriälä kolumnissaan (5.1.2018) kirjoittaessaan, että ”[v]aatimukset ns. aktiivimallin peruuttamisesta ovat absurdeja”. Vaatimukset ovat Vihriälän mukaan pähkähulluja − jos käännös arkikielelle sallitaan −, koska aktiivimalli on tutkimuksen valossa järkevä. Eri mieltä lienevät ainakin ne yli 120 000 suomalaista, jotka ovat tähän mennessä allekirjoittaneet kansalaisaloitteen mallin kumoamiseksi. Pitäisikö olla huolissaan, kun noin suuri joukko suomalaisia on ilmoittautunut Absurdistanian asukkaaksi? Vai voisiko olla niin, että aktiivimalli ei ole talouspoliittisena toimepiteenä osunut aivan niin hyvin nappiin, kuin sen puolestapuhujat esittävät? Jatka lukemista ”Keppi, porkkana, lanttu”
Niin syvä on kuin pitkäkin
Talouskasvun kiihtyessä kiihtyy myös keskustelu kasvun rajoitteista, etenkin työvoiman saatavuudesta. Uusimman sytykkeen väittelyyn heitti kansanedustaja Juhana Vartiainen (kok), joka Helsingin Sanomien haastattelussa (HS 18.11.) arvioi todellisen työvoimareservin kooksi 40 000 henkeä. Se on − Vartiaisen sanoin − ”ihan eri kokoluokka kuin nämä sadattuhannet, joista on tapana puhua”. ”Uskomatonta roskaa!!!”, latasi SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne. Sananvaihdon voisi kuitata hallitus- ja oppositiopuoleen kansanedustajien väliseksi poliittiseksi suukovuksi, ellei tiedettäisi, että Vartiainen ajatteli samoin jo kuuluessaan Rinteen kanssa samaan puolueeseen.1
Orpon onnekas osa
Valtiovarainministeri Petteri Orpolla (kok) on käynyt tuuri. Hänen tähänastisen ministeriuransa 450 päivän aikana Suomen talous on viimein herännyt taantuman koomasta, ja jäljellä olevat reilut 600 päivää − olettaen että Sipilän hallitus istuu kevääseen 2019 − ovat mitä todennäköisimmin taloudellisesti suotuisaa aikaa. Hallitusohjelman talouspoliittinen linja leikkauksineen menee Orpon edeltäjän Alexander Stubbin (kok) nimiin, ja tuskalla synnytetty ja närää ainakin julkisen sektorin työntekijöiden piirissä aiheuttanut kilpailukykysopimus puolestaan muistetaan ennen kaikkea pääministeri Juha Sipilän (kesk) projektina. Ja kun talous kasvaa hyvää vauhtia, on valtiovarainministerille luvassa viimeisen vuosikymmenen katsannossa harvinaista talouspoliittista päivänpaistetta. Jatka lukemista ”Orpon onnekas osa”
Lisää myötätuulta
Suomen talouden myötätuulesta kertovia uutisia julkistetaan lähes päivittäin, ja talousennustajilla näyttää olevan korjausliikkeissään vain yksi suunta: ylös. Suomen Pankin (SP) nostettua reilu kuukausi sitten (13.6.) tämän ja tulevien vuosien kasvuarvioitaan (ks. merkintäni), seurasi valtiovarainministeriö (VM) viikkoa myöhemmin (21.6.) perässä. VM, joka oli vielä huhtikuun lopussa ollut selvästi pankkia pessimistisempi, pani nyt paremmaksi optimismissaan: ministeriön uusi talousennuste nosti arvion kuluvan bruttokansantuotteen (bkt) kasvusta 2,4 prosenttiin (vrt. SP 2,1 %). Samaan aikaan kun tulevaisuudennäkymät tulevat valoisimmiksi, parannellaan menneisyyttäkin. Tilastokeskus korjasi viime viikolla (13.7.) ennakkotietoaan Suomen bkt:sta vuonna 2016. Uuden laskelman mukaan, joka on edelleen ennakkotieto, bkt:n määrä kasvoi viime vuonna 1,9 prosenttia eikä 1,4 prosenttia, kuten Tilastokeskus neljä kuukautta sitten uutisoi. Jatka lukemista ”Lisää myötätuulta”
Ilo irti kasvuprosenteista
Suomen talous on nousussa. Bruttokansantuotteen (bkt) volyymi eli bkt, josta on poistettu hintojen muutoksen vaikutus, kasvoi tämän vuoden ensimmäisellä neljänneksellä 2,7 prosenttia vuoden takaisesta, kun mittarina käytetään työpäiväkorjattua bkt:ta. Kun bkt-lukuihin tehdään myös kausitasoitus, tulee kasvuprosentiksi 2,6. Suomen talouskasvu on ollut viimeisen vuoden aikana nopeampaa kuin Saksassa (1,7 %), Ruotsissa (2,2 %), euroalueella keskimäärin (1,9 %) tai Yhdysvalloissa (2,0 %) − kausitasoitetuista luvuista laskettuna. Pessimisti pettyi, iloitsee Helsingin Sanomat (HS) pääkirjoituksessaan (8.6.). Ei ole syytä pilata iloa, joka ei toivottavasti ole vielä edes ylimmillään, mutta kovin suuria juhlia ei yhden vuoden kasvuprosenttien vertailun varaan kannata järjestää. Kasvuvauhtivertailuissa on näet se pulma, että prosentit eivät kerro mitään lähtötasoista. Tämän toin lyhyesti esiin HS:n mielipidesivuilla (10.6) kommentissani, jonka perusteluja lavennan tässä kirjoituksessa. Jatka lukemista ”Ilo irti kasvuprosenteista”
Vuosikymmen murmelina
Suomen pitkä taantuma on ohi. Tästä ovat kaikki talousennustajamme yksimielisiä. Suomen Pankki (SP) ilmoitti jo joulun alla, että ”Suomi on jättänyt taantuman taakseen”, ja korotti merkittävästi tulevien vuosien kasvarviotaan maaliskuun (16.3.) ennusteessaan. Viikkoa myöhemmin Elinkeinoelämän tutkimuslaitos (Etla) nosti kasvuennustettaan, ja viime viikolla (4.4.) Palkansaajien tutkimuslaitos (PT) seurasi numeronmurskaajien optimistista kevätmuotia. Valtiovarainministeriö (VM) liittynee joukkoon vapun korvilla jahka saa valmiiksi kevätennusteensa. Jatka lukemista ”Vuosikymmen murmelina”
Työllisyyden pohjoismaiset mallit
Vertailu muihin Pohjoismaihin on suomalaisen taloudellisen itsetutkiskelun hyväksi koettu keino. Se on hyödyllinen väline myös Suomen työllisyystilanteen arvioinnissa. Aloitetaan vertailu kolmella hyvällä uutisella. Ensimmäinen on on se, että Suomen työllisyysaste on Pohjoismaiden korkein − jätän väkiluvultaan Savoa pienemmän Islannin vertailuista pois −, kun rajoitutaan täyttä työviikkoa tekeviin. Toiseksi, ero naisten ja miesten työllisyydessä on meillä Pohjoismaiden pienin. Kolmanneksi, vuosityöaika työllistä kohden on Suomessa edelleen Pohjoismaiden korkein. Vaan siinä ne hyvät vertailu-uutiset melkein olivatkin, joten jatketaan huonoilla. Jatka lukemista ”Työllisyyden pohjoismaiset mallit”
72 %
Oi niitä aikoja, kun työttömyysluvut olivat viisinumeroisia ja maan hallituksen piti nauttia tasavallan presidentin luottamusta. Siitä on jo yli neljä vuosikymmentä, kun presidentti Urho Kekkonen ”runnasi” televisiokameroiden edessä (ks. klippi) kokoon Martti Miettusen (kesk) johtaman ”hätätilahallituksen”. Marraskuussa 1975 presidentin hätäkellot sai soimaan tieto, että työttömien määrä oli nousemassa yli 60 000 henkilön. Millaisen kalkkeen olisivatkaan aikaansaaneet nykyiset tilastoluvut: työttömiä on laajasti laskien – mukana työvoimapoliittisisten toimien piirissä olevat – jo yli 450 000 henkilöä. Valtiovarainministeriön ylin virkamies, valtiosihteeri Martti Hetemäki arvioi kolumnissaan nykyisen työttömyyden maksavan julkiselle taloudelle vuosittain 10 miljardia euroa enemmän kuin neljänkymmenen vuoden takainen työttömyyden taso. Se on paljon: lähes 5 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen (= 209 mrd. 2015). Jatka lukemista ”72 %”
Brump!
Jääkö tämä loppuaan lähenevä vuosi taloushistoriaan käännekohtana? Saattaapa jäädä, vaikka monesti onkin nähty, miten helppoa on sortua liioitteluun arvioitaessa yllättävien poliittisten käänteiden taloudellisia vaikutuksia. Ne kaksi poliittista yllätystä, joiden perusteella vuosi 2016 voisi jäädä taloushistoriaan(kin), ovat tietenkin Britannian päätös lähteä Euroopan unionista ja Donald Trumpin nousu Yhdysvaltain presidentiksi. Koska on muodikasta keksiä talouden ja politiikan ilmiöille nokkelia lyhenteitä − on BRICS-maat, grexit, brexit, joidenkin toiveissa siintävä fixit −, niin annettakoon brexitille ja Trumpin voitollekin yhteisnimi:
Jatka lukemista ”Brump!”
Ruotsin matkimisen vaikeus
Muista Pohjoismaista on haettu esimerkkiä viimeaikaisessa talouspoliittisessa keskustelussa, kun on etsitty ratkaisuja Suomen talouden pulmiin. On tietenkin fiksua ottaa opiksi sekä toisten maiden viisaista ratkaisuista että virheistä. Hankalaksi matkimisen tai virheiden välttämisen tekee se, että taloudessa melkein kaikki rippuu melkein kaikesta ja että lähestulkoon kaikki taloudelliset mittarit ovat kovin suhteellisia. Tämä pätee myös mallin ottamiseen muista Pohjoismaista. Ruotsia voisi pitää varoittavana esimerkkinä vaikkapa holtittomasta velkaantumisesta, koska siellä kotitalouksilla on velkaa 1,8-kertaisesti vuotuisten käytettävissä olevien tulojen summa. Suomessa koittalouksien velkataakka oli vain 1,2-kertainen tuloihin verrattuna. Mutta kun ruotsalaisilla kotitalouksilla on suuremman velkasumman vastapainona myös enemmän varallisuutta (nettovarallisuus/tulot 2013: Ruotsi 5,2, Suomi 3,4), eivät kotitaloudet ole nettovarallisuuteen suhteutettuna Ruotsissa sen velkaantuneempia kuin Suomessa.1 Jatka lukemista ”Ruotsin matkimisen vaikeus”