Helsingin yliopisto
Helsingin yliopiston kirjasto on tarjonnut avoimille lehdille maksutonta Editori-palvelua jo muutaman vuoden ajan ja tällä hetkellä palvelussa on kahdeksan lehteä. Jo palvelun suunnitteluvaiheessa Editoria kaavailtiin myös opetuskäyttöön ja yksi pilottihanke asian tiimoilta onkin tehty. Tässä blogiartikkelissa, joka perustuu Liber Quarterly -lehdessä julkaistuun vertaisarvioituun artikkeliimme, tarkastelemme pilotista saatuja kokemuksia ja hahmotamme palvelun tulevaisuutta opetuskäytössä.
(More extensive original article is openly available in English on the Liber Quarterly journal 1/2021.)
Teksti: Kimmo Koskinen, Markku Roinila & Kati Syvälahti (Helsingin yliopiston kirjasto)
Helsingin yliopiston avoimien lehtien Editori-palvelu pohjautuu avoimen koodin Open Journal Systems (OJS)-julkaisualustaan, jota käyttää myös Tieteellisten seurain valtuuskunnan Journal.fi-palvelu. Se on tarkoitettu Helsingin yliopiston tutkijoiden ja opiskelijoiden tieteellisille lehdille, sekä uusia artikkeleja julkaiseville lehdille että ns. overlay-lehdille, jotka kokoavat muualla julkaistuja avoimia artikkeleita yhteen temaattisiksi kokonaisuuksiksi.
Jo alusta alkaen palvelua kaavailtiin opetuksen välineeksi, yhtäältä julkaisukäytäntöjen (mm. artikkelin lähettäminen ja vertaisarviointi) opettamiseen, toisaalta avoimen tieteen käytäntöjen (mm. lisenssit ja pysyvät tunnisteet) opettamiseen.
- Kiinnostaa Editorin julkaisu- tai opetuskäyttö? Ota yhteyttä Helsingin yliopiston kirjastoon, kerromme lisää: editori@helsinki.fi.
Editori opetuskäytössä: FTY journal
Mainio tilaisuus Editorin soveltamiseen opetuskäytössä tuli, kun Kirjasto kylässä -vierailulla vuonna 2018 Filosofian, taiteiden tutkimuksen ja yhteiskuntatieteiden tohtorinkoulutusohjelman vetäjä, professori José Filipe Pereira da Silva (TUHAT) ilmaisi kiinnostuksensa Editoriin nimenomaan opetusnäkökulmasta.
Tohtorinkoulutusohjelman työseminaarin kolme opettajaa ottivat ennakkoluulottomasti uuden työkalun käyttöönsä kirjaston tarjoaman muutaman tunnin koulutuksen avulla. Tieteidenvälisesti painottuneen työseminaarin neljätoista opiskelijaa valmistivat kukin artikkelin tai väitöskirjan luvun, jonka toinen opiskelija ja yksi ulkopuolinen aihetta tunteva asiantuntija (useimmiten toisesta yliopistosta) sokkovertaisarvioivat.
Työseminaaria varten perustettiin Editori-palveluun FTY journal -niminen lehti, joka oli piilotettu siten, että se näkyi vain opiskelijoille, opettajille ja vertaisarvioijille. Lehden toimittajina toimivat kurssin opettajat. Tohtoriopiskelijat submittoivat artikkelinsa lehteen kuten yleensäkin tieteellisiin aikakausilehtiin, noudattaen suljetun vertaisarvioinnin sääntöjä. Vertaisarvioijaksi osoitettu toinen seminaarin jäsen ja ulkopuolinen arvioija latasivat artikkelin lehden järjestelmästä itselleen arvioitavaksi. Saatuaan arvion valmiiksi he latasivat sen lehteen lomakkeella.
Pedagogisia näkökulmia
Opiskelijan näkökulmasta työseminaari on jo varsin lähellä normaalia tieteellistä tutkimusta. Editorin avulla kokemus tulee tavallaan lihaksi sikäli, että artikkelit lähetetään lomakkeella lehteen sähköpostin sijaan ja ne on valmistettava sokkoarviointia varten. Toinen askel on vertaisarviointi, joka oli useimmille uusi kokemus. Vaikka ryhmien pienuuden ja osin yhteisen historian vuoksi henkilöllisyys oli toisinaan arvattavissa, tämä ei yleensä koskenut ulkopuolisia arvioijia. Työseminaarin lopputilaisuudessa prosessiin kuului myös palautteen reflektointi, sillä vertaisarviointiraportit avattiin näkyville myös muille ryhmän jäsenille ja tekijä reflektoi, paitsi raporttien laatua, myös sitä miten kritiikkiin tulisi vastata. Myös tilaisuuden muut osallistujat saattoivat kommentoida raportteja ja esittää ideoitaan.
Työseminaarin tarkoitus oli opettaa tieteellisen tutkimuksen kirjoituskäytänteiden lisäksi myös julkaisukäytäntöjä, mihin Editori sopi hyvin. On kuitenkin huomattava, että kurssin näkökulma oli yleinen eikä avoimen tieteen erityisluonnetta tuotu erityisesti esiin, vaikkakin osallistujat luultavasti tiedostivat, että Editori on avoimien lehtien palvelu.
Maailmanlaajuisesti digitaalisia lehtijulkaisualustoja on käytetty opetukseen ainakin kolmella eri tavalla:
- Avoin kurssilehti. Ensinnäkin opiskelijat voidaan ottaa mukaan avoimen lehden tekoon (kurssilehti/classroom/course journal). Ajatus on se, että opiskelijoiden artikkelit julkaistaan ja ne vertaisarvioidaan kurssilla opiskelijavoimin. Lopputulos on avoin lehti, jonka toimittajana toimii opettaja ja toimitusneuvoston muodostavat kurssin opiskelijat. Lehti voi jatkaa vuodesta toiseen siten, että toimittaja säilyy, mutta toimitusneuvosto vaihtuu. Siten lehdellä on jatkuvuutta.
- Opiskelijalehti. Toinen tapa opiskelijoiden perustama avoin vertaisarvioitu lehti (student-led journal). Lehdet ilmestyvät usein kirjaston tarjoamalla julkaisualustalla (kuten Editori).
- Suljettu kurssilehti. Kolmas tapa on pilotissa käytetty, eli perustetaan pseudolehti kurssia varten, joka on avoin vain kurssin osallistujille. Kurssin jälkeen lehti voidaan toki tehdä avoimeksi eli julkaista se, mutta tätä ei pilotissa tehty.
Näiden kolmen lisäksi on toki vielä mahdollista tehdä esimerkiksi johonkin erikoisaiheeseen liittyvä oa-lehti tai overlay-lehti, johon osallistuvat sekä henkilökunta että heidän ohjattavansa. Myös tällaiset lehdet voivat ilmestyä kirjaston tarjoamilla julkaisualustoilla.
Avoimessa pedagogiassa opiskelijat ovat sekä tiedon luojia että sen edistäjiä. Uusi teknologia, joka mahdollistaa opiskelijan entistä suuremman aktiivisuuden.
Nämä eri tavat toteuttavat avointa pedagogiaa, joka lisää tietoisuutta avoimesta tieteestä. Siinä opiskelijat ovat sekä tiedon luojia että sen edistäjiä. Avoimessa pedagogiassa perinteiset opiskelijan ja opettajan roolit kyseenalaistetaan ja tärkeä tekijä tässä on uusi teknologia, joka mahdollistaa opiskelijan entistä suuremman aktiivisuuden. Samalla aktiivisuus sitouttaa opiskelijat voimakkaammin ja oppimiskokemus on syvempi.
Myös informaatiolukutaito on merkittävä avoimessa pedagogiassa. Siihen sisältyy ymmärrys siitä, miten informaatiota tuotetaan ja arvotetaan sekä joukko erilaisia taitoja tiedontuotantoon liittyen. Mukana voi olla myös avoimen tieteen käytäntöjä, kuten tekijänoikeusasiat ja avoin julkaiseminen.
Oppiminen tekemisenä
Pilottiprojektissame oppimistavoitteet olivat opettajien ennalta määräämiä, mutta niihin sisältyi joukko osallistavia tavoitteita. Ne olivat seuraavat:
- Keskustele ja määrittele tieteellisen julkaisemisen eri roolit, kuten tekijä, toimittaja, arvioija.
- Suorita vertaisarviointiprosessi.
- Kuvaile ja arvota palautteen antamisen ja saamisen vaikutus.
- Toteuta arvioraporteissa annettuja ehdotuksia.
- Käytä Editori-alustaa artikkelien ja arvioiden submittointiin.
Pilottiprojektin yleinen pedagoginen tavoite oli tarjota opiskelijoille todellisiin käytäntöihin perustuva kokemus tieteellisestä julkaisemisesta. Siten siinä toteutettiin oppiminen tekemisenä -ajattelutapaa, joka on tehokas tapa oppia uusia taitoja.
Pilottihankkeessa opittua
Opiskelijoiden lisäksi oppimassa olivat kurssin opettajat ja kirjastolaiset, sillä tämäntapaista työskentelytapaa ei aiemmin ollut toteutettu. Pilotti onnistui hyvin. Opiskelijat oppivat tieteellisiä julkaisukäytäntöjä ja vertaisarviointia, heidän digitaaliset taitonsa paranivat ja heille syntyi jonkinlainen käsitys siitä, minkälaista kritiikkiä heidän tekstinsä voivat saada ulkopuoliselta asiantuntijalta. Lopputilaisuudessa kirjastolaisten vaikutelma oli se, että prosessin aikana tekstien taso oli noussut. Siten voidaan sanoa, että päätarkoitus eli julkaisukäytäntöjen opettaminen tohtoriopiskelijoille oli onnistunut.
Pilottihankkeen pohjalta voidaankin sanoa, että samankaltaista metodia voidaan soveltaa sopivasti muunneltuna millä tahansa tieteenalalla – artikkeleiden ohella julkaisualusta sallii mm. postereiden, videoiden ja kuvien syöttämisen järjestelmään. Kirjasto keskustelee mielellään asiasta kiinnostuneiden kanssa, joita pyydetään ottamaan yhteyttä osoitteella editori@helsinki.fi.
Vertaisarviointiraporttien tasoa ja asennetta kehuttiin, ja rakentavan kritiikin antamista pidettiin yleisesti hyödyllisenä oppina.
Pilotti sai sekä opiskelijoilta että opettajilta positiivista palautetta. Editori-alustaa pidettiin intuitiivisena. Opiskelijat pitivät hyödyllisenä myös sitä, että kurssia varten oli kirjoitettava artikkeli, vaikka olikin kirjoittamassa monografiamuotoista väitöskirjaa – tällöin väikkärin luvut muokattiin artikkelimuotoon. Vertaisarviointiraporttien tasoa ja asennetta kehuttiin, ja rakentavan kritiikin antamista pidettiin yleisesti hyödyllisenä oppina. Myös opettajat olivat tyytyväisiä, vaikkakin heillä oli jonkin verran töitä uuden työkalun opettelemisessa. Kirjaston tukea pidettiin kuitenkin hyvänä ja palvelua pidettiin todella lupaavana.
Seminaarissa käytettiin kaksoissokko -arviointitapaa, mikä osoittautui hyväksi, vaikkakin osa opiskelijoista varmaankin arvasi arvioineen opiskelijan henkilöllisyyden. Editori mahdollistaa myös avoimen vertaisarviointitavan, joka voi olla hyödyllinen hieman edistyneemmissä käyttötarkoituksissa. Pilottiprojektissa tavanomaisten humanistis-yhteiskuntatieteellisten julkaisukäytäntöjen simulointi oli keskeistä.
Hankkeen yksi tärkeä opetus oli myös se, että kirjastolaisten eli alustan tarjoajien on hyödyllistä osallistua kurssin suunnitteluun heti alusta alkaen. Tämä säästää sekä aikaa että vaivaa, sillä julkaisualusta on otettava huomioon kaikissa kurssin käytännön järjestelyissä. Myös alustan hallinnan opettelu vie noin työpäivän verran aikaa ja harjoittelua. Systemaattinen palautteen keruu esimerkiksi kyselyllä jäi pilottihankkeessa tekemättä, mutta tätä paikkasi jonkin verran se, että kirjaston edustajat olivat seminaarin lopputilaisuudessa läsnä.
Suurimmat tekniset haasteet liittyivät vertaisarviointiprosessiin. Kirjaston asiantuntijat eivät olleet varautuneet siihen, että suuri osa vertaisarvioijista oli Helsingin yliopiston ulkopuolelta ja Editoriin ei rakennettu kirjautumisjärjestelmää kattamaan HY:n ulkopuolisia kirjautumisia. Tämän vuoksi kirjastolaiset saivat muutamien viikkojen ajan toimia postitoimistona, lähettäen artikkeleita arvioijille ja arvioita kurssin opettajille. Nykyään järjestelmään voi kirjautua myös Haka-kirjautumisen kautta sekä lehden toimittajien antamilla tunnuksilla ja salasanoilla.
Kirjastolaiset vastasivat myös teknisestä tuesta yleensä ja järjestelmän yksityiskohtien neuvomisesta. Paineet opettajia kohtaan olivat myös arvatenkin kovat. Kaikki kuitenkin tiedostivat, että kyseessä on pilottihanke, johon kuuluukin jonkinasteinen sähläys ja voi hyvin sanoa, että loppu hyvin, kaikki hyvin!
Tulevaisuudesta – tartu tilaisuuteen, yliopistolainen!
Kuten edellä mainittiin, kirjasto tarjoaa mielellään Editoria opetuksen käyttöön myös jatkossa. Yksi mahdollisuus on pilottihankkeen kaltainen rajoitettu julkaisukäytäntöjen opetuskäyttö, mutta myös edellä esitellyt pidemmälle menevät mallit ovat mahdollisia eli kurssin lopputuloksena voi olla julkaistu, avoin lehti. Samalla kurssin sisältöön voi kuulua myös avoimen tieteen elementtejä (esimerkiksi pysyvät tunnisteet, lisenssit, julkaisujen promotointi) ja tämänkin suhteen apua voi löytyä kirjaston tietoasiantuntijoista.
Editoria tarjotaan mielellään myös HY:n opiskelijoiden tai henkilökunnan ja opiskelijoiden vetämille avoimille lehdille. On kuitenkin huomattava, että Editori-palvelu ei sisällä esimerkiksi taitto-ohjelmaa tai kuvankäsittelyohjelmia, vain monipuolisen tekstin julkaisujärjestelmän. Lehtien ulkoasua voi kuitenkin muokata monipuolisesti muiden ohjelmien avulla.
Editori on kilpailukykyinen julkaisualusta HY:n tutkijoille ja opiskelijoille, ja sitä voidaan käyttää monipuolisesti eri tarkoituksiin. Se on maksuton käyttäjille ja sisältää teknisen tuen sekä perehdytyksen.
Kirjaston näkökulmasta Editori on kilpailukykyinen julkaisualusta HY:n tutkijoille ja opiskelijoille, ja sitä voidaan käyttää monipuolisesti eri tarkoituksiin. Se on maksuton käyttäjille ja sisältää teknisen tuen sekä perehdytyksen. Toivomme sen mahdollistavan kiinnostavien uusien avoimien lehtien syntymisen, joilla voi olla myös pedagogisia päämääriä. Yhtenä esimerkkinä voidaan mainita toiseen numeroon ehtinyt Journal for Reproducibility in Neuroscience, joka julkaisee artikkeleita, joissa pyritään toistamaan kokonaiset tutkimukset tai yksittäiset kokeet neurotieteiden alalta. Lehden vetäjä on vanhempi tutkija, mutta toimituskunta koostuu tohtorivaiheen opiskelijoista. Myös neurotieteiden alalta on Neuropsy Open, joka julkaisee alan opiskelijoiden kirjallisuuskatsauksia, jotka aiemmin jäivät suljetun Moodle-oppimisalustan materiaaliksi. Lehti antaa opiskelijoille esimerkkejä hyvin laadituista kirjallisuuskatsauksista ja nostaa siten opinnäytteiden tasoa.
Markku Roinila (TUHAT, ORCID, @Fegster) työskentelee Helsingin yliopiston kirjaston tutkimuksen palveluissa tietoasiantuntijana.
Kati Syvälahti (ORCID, @kslahti) työskenteli Helsingin yliopiston kirjastossa tietoasiantuntijana oppimisen palveluissa. Nykyään hän työskentelee tietoasiantuntijana Tampereen yliopiston kirjastossa.
Kimmo Koskinen (ORCID, @kikoskin) työskenteli Helsingin yliopiston kirjastossa kehityspäällikkönä. Nykyään hän viettää hyvin ansaittuja eläkepäiviä.