Tilausmaksullinen lehti avautuu – Suomen Antropologin päätoimittajat kertovat, miten open access toteutetaan

Suomen Antropologi -lehdessä suunniteltiin lehden muuttamista avoimeksi lehdeksi pitkin 2010-lukua. Sysäyksen vuonna 2016 tehdylle muutokselle antoivat open access -julkaisukulttuurin vahva asema tieteenalalla, Suomen Antropologisen Seuran jäsenistön tuki ja Kotilava-hanke. Lehden avaaminen on lisännyt käyttöä ja vähentänyt toimitustyöhön liittyvää stressiä. Kustannuspuoli piti kuitenkin miettiä uudelleen.

Monet kotimaiset tiedelehdet ovat muutaman viime vuoden aikana muuttuneet avoimiksi lehdiksi (open access, OA). Asiaa on vauhdittanut erityisesti vuosina 2015–2016 toteutettu Kotilava-hanke (Kotimaiset tieteelliset lehdet avoimiksi ja vaikuttamaan).

Muutos tilattavasta paperilehdestä OA-lehdeksi vaatii suunnittelua ja julkaisukäytäntöjen miettimistä uudelleen. Muutos ei välttämättä ole aina helppo, mutta siirtymään liittyy myös paljon mahdollisuuksia.

Tässä artikkelissa kuvataan OA-lehdeksi siirtymisen prosessia yhden lehden, Suomen Antropologin, näkökulmasta. Lehden entinen päätoimittaja Timo Kallinen ja nykyinen päätoimittaja Matti Eräsaari kertovat, millaisia vaiheita lehden historiassa on ollut 2000-luvulla, mitkä tekijät johtivat OA-lehdeksi muuttumiseen vuonna 2016 ja millainen tilanne on muutoksen jälkeen.

Kansainvälistyvä lehti tarvitsee digitaalisen julkaisupaikan

Lehden vaiheittainen kehitys kohti nykyistä OA-lehteä alkoi Kallisen mukaan jo 2000-luvun alkupuolella. Tuolloin lehden kirjoittaja- ja lukijakunta kansainvälistyi ja lehdellä alkoi olla paineita sähköiseen julkaisemiseen.

Suomen Antropologi
    • Suomen Antropologi: Journal of the Finnish Anthropological Society on kansainvälinen vertaisarvioitu tieteellinen julkaisu, jota Suomen Antropologinen Seura on julkaissut vuodesta 1976 lähtien. Suomen Antropologi on ollut open access -lehti vuodesta 2016 lähtien.
    • Timo Kallinen toimi Suomen Antropologin päätoimittajana vuosina 2011–2017. Matti Eräsaari on toiminut päätoimittajana vuodesta 2017 alkaen. Molemmat ovat toimineet lehdessä pitkään toimitussihteereinä ennen päätoimittajakauttaan.
    • Kallinen toimii uskontotieteen professorina (erityisesti kulttuurien kohtaaminen ja yhteiskunnallisen muutoksen tutkimus) Itä-Suomen yliopistossa. (TUHAT, ORCID)
    • Eräsaari on tutkijatohtori sosiaali- ja kulttuuriantropologian tieteenalalla Helsingin yliopistossa. (TUHAT)

TK: ”Lehti muuttui kokonaan englanninkieliseksi vuonna 2006, ja kirjoittajien taholta alkoi tulla viestejä, että he eivät nähneet omia tekstejään eivätkä voineet suositella niitä kenellekään, koska lehti oli saatavilla vain tilattuna paperilehtenä.”

Noihin aikoihin lehti teki sopimuksen Ebscon kanssa, jolloin artikkelit tulivat paperilehden lisäksi Ebscon tietokantaan sähköisesti. Tietokannassa ne olivat kuitenkin maksumuurin takana. Sopimukseen Ebscon kanssa liittyi myös muita ongelmia.

TK: ”Ebscolta oli vaikea saada minkäänlaista dataa artikkeleiden käytöstä. Lisäksi ongelmana oli henkilöstön suuri vaihtuvuus, jolloin asioiden hoitaminen ja esimerkiksi lehteen liittyvien tietojen päivittäminen oli hankalaa ja hidasta.”

Paperilehden aiheuttamat kulut olivat merkittävä tekijä, kun lehdessä pohdittiin vaihtoehtoisia julkaisutapoja. Open access -julkaiseminen alkoi toisaalta nopeasti yleistyä antropologian alalla.

TK: ”Paperilehteen liittyi paljon taloudellisia ongelmia, ja etenkin painokulut olivat merkittäviä ja veivät suuren osan lehteä julkaisevan Suomen Antropologisen Seuran tuloista.”

ME: ”Ennen open accessiin siirtymistä oli hieman sekava vaihe, jolloin kaikille ei ollut selvää käsitystä, mikä oli [tilausmaksullisen] e-lehden ja OA-lehden ero. Onneksi ennen OA-päätöstä maailma oli mennyt muutaman askeleen eteenpäin ja antropologian alalla open access -myönteisyys oli suurta. Tähän vaikutti se, että antropologian julkaisut koskevat yleisesti maita, joissa helposti jäädään maksumuurin ulkopuolelle.”

Tieteenalan julkaisukulttuuri, jäsenistö ja Kotilava tukivat OA-siirtymää

Suomen Antropologisen Seuran piirissä alkoi 2010-luvun edetessä kypsyä ajatus lehden muuttamisesta OA-lehdeksi. Tätä edelsi vielä seuran jäsenistölle suunnattu kysely.

ME: ”Suomen Antropologisen Seuran piirissä oli halua näyttää, että pystymme samaan OA-siirtymään, jonka muutamat alan lippulaivalehdet olivat jo tehneet. Ennen päätöstä toteutettiin myös kysely seuran jäsenistölle. Siinä enemmistö vastasi jatkavansa seuran jäsenenä, jos lehti päätettäisiin muuttaa OA-lehdeksi. Näin saatiin laaja jäsenpohjan mandaatti OA-siirtymälle.”

Hieman myöhemmin lehdelle tarjoutui tilaisuus liittyä kotimaisten tiedelehtien avoimuutta tukevaan Kotilava-hankkeeseen.

ME: ”Kotilava-hankeessa oli vuonna 2016 alkamassa pilotti, johon etsittiin halukkaita lehtiä. Pilottiin päästiin mukaan viime hetkellä, mutta asiassa myötävaikutti se, että Suomen Antropologi oli jo ottanut käyttöön saman OJS-järjestelmän, jota myös Kotilava-hankkeessa käytettiin.”

Timo Kallinen ja Matti Eräsaari ovat luotsanneet Suomen Antropologin printtilehdestä ensin digilehdeksi ja lopulta OA-lehdeksi. Kuva: Jussi Männistö

OA-lehden arjessa huomioitava monia asioita – stressiä silti vähemmän

Suomen Antropologissa tehtiin päätös lakkauttaa paperilehti samalla, kun lehti siirtyi OA-julkaisumuotoon. Tiedelehdissä pohditaan yleisesti OA-siirtymän vaikutuksia jäsenistöön, jolle paperilehti on usein tärkeä syy jäsenmaksun maksamiseen. Suomen Antropologin osalta ei kovin merkittävää muutosta ole tapahtunut.

ME: ”OA-siirtymä ei ole näkynyt jäsenmäärän osalta ainakaan dramaattisena laskuna. Toisaalta asiaa on vaikea arvioida, koska jäsenmäärä elää jatkuvasti ja asiaan liittyy esimerkiksi jäsenten saama alennus seuran järjestämän konferenssin osallistujamaksusta.”

OA-siirtymässä korostuvat löydettävyys sekä lehden ulkoasuun ja luettavuuteen liittyvät tekijät. OA-lehdessä on toisaalta vähemmän rajoituksia paperilehteen verrattuna.

ME: ”OA-siirtymän kannalta piti ottaa huomioon asioita, joiden avulla voidaan integroida lehti osaksi muita palveluja ja tietokantoja. Piti huolehtia, ettei OA-lehti katoa internettiin. Tähän liittyi myös se, että lehden pitäisi olla ulkoasultaan sellainen, että ihmiset löydettyään sen myös haluavat lukea sitä. Eli lehden taittoa tuli muuttaa siten, että se vastasi OA-lehden vaatimuksia.”

TK: ”Paperilehdessä sivumäärää jouduttiin kustannussyistä rajoittamaan ja teksti oli tiivistä ja pienellä fontilla. OA-lehdessä tilanne muuttui täysin ja lehdestä tuli uuden taiton myötä myös esteettisempi. Ulkoasun suunnittelua varten lehti sai Tiedekustantajien liitolta avustusta, sen myötä graafikko uudisti lehden taiton. Myöhemmin Kotilava-projektissa toteutettiin vielä lehden verkkosivuun liittyviä ulkoasun muutoksia.”

Suomen Antropologi käyttää samaa OJS-järjestelmää, joka on yleisesti käytössä kotimaisilla tiedelehdillä, mm. kaikki Journal.fi-palvelussa olevat lehdet käyttävät samaa järjestelmää.

TK: ”Lehden tekniseen ylläpidon kannalta OA-siirtymään liittyi lähinnä OJS-alustan käyttöönotto ja siihen liittyvä koulutus. Tämä sujui melko vaivattomasti. Lehden toimitustyön kannalta en omalla päätoimittajakaudellani ehtinyt ottaa käyttöön kaikkia OJS-alustan tarjoamia mahdollisuuksia, kuten vertaisarviointiin liittyviä ominaisuuksia.”

OA-siirtymän jälkeen lehden toimitustyö ja julkaisemiseen liittyvät vaiheet ovat muuttuneet merkittävästi.

TK: ”Yleisesti OA-lehden toimittaminen on stressittömämpää, kun teknisiä virheitä voi tarvittaessa korjata jälkikäteen ja vaihtaa korjatun pdf-tiedoston virheellisen tilalle. Myös lehden painatuksen eri vaiheet ja niihin liittyvät epävarmuudet mm. aikataulujen suhteen ovat jääneet pois OA-lehden myötä.”

Avoimessa lehdessä tulot ja menot ajateltava uudelleen

OA-lehdeksi siirtyminen aiheuttaa erilaisia muutoksia lehden tuloihin ja laajemmin lehteä ylläpitävän seuran rahoitukseen. Muutoksia voi kuitenkin olla vaikea tarkemmin määritellä.

ME: ”OA-lehden rahoituksen osalta on vaikea määritellä, millaisia vaikutukset ovat olleet. Tähän vaikuttaa etenkin se, että valtionavustusten osuus on laskenut jo pitkään, mutta muutokset ovat vaihdelleet eri vuosina. Arvelisin että seuran talouden kannalta on lehden aiheuttamien kulujen osuus nykyisin kokonaisuudessaan hieman pienempi kuin aiemmin. Tähän vaikuttaa erityisesti paperilehden paino- ja postituskulujen jääminen pois.”

OA-lehden tulot muodostuvat käytännössä valtionavustuksista ja jäsenmaksuista. Lisäksi voi olla joitakin satunnaisia tuloja.

ME: ”Satunnaisia kohdennettuja avustuksia olemme voineet saada tiettyihin asioihin, kuten taittoon tai kielenhuoltoon.”

Onko kirjoittajamaksuja harkittu Suomen Antropologin kohdalla?

ME: ”Tämä on asia, josta puhutaan säännöllisesti. Emme tosin keskustele pakollisista kirjoittajamaksuista, vaan vapaaehtoisista maksuista. Jo yksi kirjoittajamaksu vuodessa olisi prosentuaalisesti todella iso osa meidän lehden budjetissa. Ennen kuin alamme toteuttaa tällaista vapaaehtoista maksua, on oltava hyvin selvää, miten se tehdään.”

Se, että OA-lehti ei peri kirjoittajamaksuja, on myös vaatinut pohdintaa. Etukäteen on kuitenkin vaikea tietää, miten OA-siirtymä onnistuu taloudellisesti.

ME: ”Cultural Antropology, yksi alan suurimpia lehtiä, päätti muuttua OA-lehdeksi eikä se peri muita maksuja kuin seuran (Society for Cultural Anthropology) vuotuisen jäsenmaksun, joka on aika pieni. Lehdillä, jotka ovat isoissa kustannustaloissa, on kirjoittajamaksut. Mekin mietimme pitkään ennen kuin teimme tämän OA-hypyn, että miten se tehdään. Se on vaikea kysymys, koska kukaan ei oikein osaa sanoa, mitä siinä tapahtuu.”

Säästöpuolella etenkin painokulujen poisjääminen on pienentänyt lehden kustannuksia – painoon ja postitukseen meni yli puolet lehden hinnasta. Paperilehti vei paljon myös työaikaa taittoon ja postitukseen liittyvien työvaiheiden osalta; se aika voidaan käyttää nyt muulla tavoin.

Latauksissa 13-kertainen kasvu reilussa parissa vuodessa

Suomen Antropologin saama palaute OA-siirtymästä on ollut rohkaisevaa, ja siirtymä näyttää vaikuttaneen suotuisasti myös lehden käyttöön. Ebscon vuosilta käyttötilastoja ei ole, mutta reilun kahden OA-vuoden aikana lataustilastoissa on selvä suunta.

ME: ”Kävimme toimitussihteerien kanssa tilastoja läpi tätä varten. Abstraktien latauksissa on tapahtunut hämmästyttävä hyppy, josta emme olleet itsekään tietoisia. Vuonna 2016 ladattiin 1593 abstraktia, vuonna 2017 oli 5347 latausta ja tänä vuonna 21. marraskuuta mennessä 20 693 kertaa. Eli meidän näkyvyys tai löydettävyys on noussut merkittävästi. Tässä näkyy myös se, että lehdellä on enemmän abstrakteja ladattavaksi.”

TK: ”Latausten kasvu on ollut kuitenkin suhteessa suurempi kuin abstraktien määrän kasvu.”

ME: ”Nyt, kun open access on hip ja cool, lehteä rummutetaan myös Facebookissa ja Twitterissä. Tämäntyyppiset asiat selkeästi lisäävät näkyvyyttä.”

Siirtyminen OA-julkaisuksi ei ole lisännyt dramaattisesti tarjottujen käsikirjoitusten määrää, mutta pari muuta muutosta Eräsaari ja Kallinen ovat huomanneet.

ME: ”Käsikirjoituksia ja artikkeleita tulee edelleen vähemmän kuin haluaisimme. Sanoisin kuitenkin, että painotus on nykyään enemmän ulkomailla: artikkelitarjokkaita tulee nyt enemmän sieltä.”

TK: ”Näppituntuma on, että ne käsikirjoitukset, joita ulkomailta OA-siirtymän jälkeen on tullut, ovat myös vähän vakavastiotettavampia.”

Saalistajalehdet pakottavat miettimään omaakin viestintää

Suhtautuminen avoimeen julkaisemiseen on ollut antropologian alalla on erittäin myönteistä. Eräsaaren ja Kallisen mukaan siirtyminen OA-lehtiin on vallitseva suuntaus tieteenalalla.

ME: ”Antropologian piirissä on poikkeuksellisen korkea OA-myönteisyys. On paljon ihmisiä, jotka haluavat periaatteellisista syistä julkaista OA-lehdissä.”

Kuluvan vuoden aikana antropologian OA-julkaiseminen on saanut osakseen myös kritiikkiä, kun alan ykköslehtiin lukeutuvaa HAU: Journal of Ethnographic Theorya syytettiin epäeettisestä toimintakulttuurista. Lehti oli perinyt kirjoittajilta avoimen julkaisemisen maksuja oman julkaisupolitiikkansa vastaisesti.

ME: ”HAU-journaalin rahoitusskandaali johti ihmeellisiin jälkimaininkeihin, joissa koko open access asetettiin kyseenalaiseksi. Kysyttiin, onko open access liian kontrolloimatonta, koska siihen ei liity vanhojen etabloituneiden lehtien kurinalaisia prosesseja. Että siellä voi tapahtua mitä tahansa. Mutta en ole kuullut tämän sortin syytöksiä meidän lehteämme kohtaan.”

HAU-skandaali nosti esiin kysymyksen myös niin sanotuista saalistajalehdistä (predatory journals), joille avoin julkaiseminen on rahastuksen väline. Eräsaaren ja Kallisen mukaan tutkijat ovat jo oppineet lukemaan saalistajalehtien viestejä samaan tapaan kuin muutakin roskapostia. Avoimen lehden tekijöiden on oltava kuitenkin tarkkoja omassa viestittelyssään.

ME: ”Kun laitan lehtiasioissa viestejä ihmisille, joita en tunne, on mietittävä kieli keskellä suuta, miten viestin muotoilee ja lehden esittelee, jotta ei syntyisi väärää mielikuvaa.”

TK: ”Viestien on oltava sillä tavalla räätälöityjä, että niistä näkee, että täällä on oikeita ihmisiä tosimielellä liikkeellä.”

ME: ”En koskaan lähetä automaattiviestiä ensimmäisenä kommunikaation muotona. Ensikontaktin pitää olla aina oikealta ihmiseltä eikä julkaisualustan automaattiviesti.”

Avoimen lehden kehittämisessä selvä visio

Suomen Antropologi on löytänyt oman paikkansa antropologian alan julkaisukentältä suurten angloamerikkalaisten eliittijulkaisujen ”katveesta”.

ME: ”Suomen Antropologi teki vuosia sitten päätöksen, ettei sen tarvitse lähteä kilpailemaan angloamerikkalaisten lehtien kanssa. Voimme olla ylpeästi hieman marginaalinen lehti, joka puhuu monilla äänillä. Tätä voi lähteä päämäärätietoisemminkin kehittämään.”

Lehden kehittämisessä Eräsaarella ja Kallisella on selvä, yksinkertainen visio.

ME: ”Menemme tietenkin sisältö edellä. Haluamme parempia artikkeleita ja parempia lehtiä. Mutta sitä ei voi tehdä muuten kuin hitaasti. On kehitettävä lehden mainetta, ja sitä kautta ihmiset tarjoavat yhä enemmän tekstejä.”

ME: ”Sitten on teknisempiä asioita. Lehden näkyvyyttä voi varmasti indeksointien ja muiden työkalujen kautta vielä parantaa. Se on hidasta puuhaa, koska siihen ei tunnu koskaan olevan aikaa. Meiltä puuttuu myös toimituksellisesta prosessista automatisoituja asioita. Esimerkiksi virallinen arkistointi lehdelle puuttuu, ja se on paha juttu. Journals.fi:n puolella käsittääkseni arvioidaan erilaisia vaihtoehtoja emmekä ole sen takia kiiruhtaneet asiassa. Mutta se on tärkeä asia.”

Suomen Antropologi -lehden JUFO-luokitus on ollut tähän asti 1, mutta se nousi maanantaina julkistetussa päivitysarvioinnissa 2:een. Eräsaari ja Kallinen muistuttavat silti olennaisemmista asioista.

ME: ”Meidän pienellä toimituskunnalla tavoitteet liittyvät enemmän omiin kunnianhimoihin. Kaikki haluavat pitää huolta siitä, että lehti menee koko ajan eteenpäin ja tulee paremmaksi. Tietysti JUFO-luokituksen nosto lisää meidän prestiisiä, ja luultavasti se takaa meille myös lisää ja parempia artikkelitarjokkaita. Mutta en ole kuullut kuin yhdestä tapauksesta, jossa joku olisi googlannut meidän impact factorin, ja sen perusteella päätynyt julkaisemaan juuri meidän lehdessä.”

ME: ”Itse valitsen lehdet, joissa julkaisen, niissä käydyn keskustelun perusteella ja sen perusteella, ovatko ne lehtiä, joita luen. Oletan, että muut toimivat samalla tavalla. Kyllä sen näkee, miten tietyt aihepiirit vetävät muita kirjoittajia. Meillä on ollut esimerkiksi paljon musiikkia käsitteleviä artikkeleita. Kirjoittajat ovat huomanneet, että tässä lehdessä käydään tätä keskustelua.”

TK: ”Tilanne alkaa olla se, että suurin osa lehtemme kirjoittajista on ulkomaalaisia. Ja heillehän nämä JUFO-rankingit ovat samantekeviä.”


Mika Holopainen
tietoasiantuntija, avoimen tieteen palvelut, Helsingin yliopiston kirjasto
ORCID: 0000-0002-8829-2540

Juuso Ala-Kyyny
tietoasiantuntija, avoimen tieteen palvelut, Helsingin yliopiston kirjasto
ORCID: 0000-0002-2200-3777

Yksi vastaus artikkeliin “Tilausmaksullinen lehti avautuu – Suomen Antropologin päätoimittajat kertovat, miten open access toteutetaan”

Kommentit on suljettu.