”Tieteestä viestiminen on olennainen osa tieteen avoimuutta” – haastattelussa Salla-Maaria Laaksonen

Yhteiskuntatieteilijä Salla-Maaria Laaksonen tuntee tutkijantyönsä kautta verkosta kerättyyn tutkimusdataan liittyvät pullonkaulat. Datan luonteeseen, omistajuuteen, käyttöoikeuksiin ja säilytysmahdollisuuksiin liittyy kysymyksiä, joihin tutkimusdataa käsittelevän tutkijan on etsittävä vastauksia. Laaksonen kuuluu keväällä perustettuun Think Open -blogin toimitusneuvostoon. Hän haluaa laajentaa avoimesta tieteestä käytävää keskustelua myös tieteellisen tiedon käyttöön ja rooliin yhteiskunnassa.

Kuluttajatutkimuskeskuksessa työskentelevä Salla-Maaria Laaksonen on yhteiskuntatieteilijä, joka on profiloitunut erityisesti sosiaalisen median tutkijana. Some ja internet ylipäätään on vaikuttanut myös hänen näkemykseensä tiedon avoimuudesta.

”Olen ollut 1990-luvulta lähtien aktiivinen eri verkkoalustoilla. Varmaan sieltä olen omaksunut ajatuksen, että olisi hienoa, jos tieto olisi avointa ja jos olisi alusta, jolla ihmiset voisivat toimia yhdessä. Sitä ideologiaa olen halunnut toteuttaa myös tieteessä”, Laaksonen sanoo.

Esittelyssä Think Open -toimitusneuvosto: Salla-Maaria Laaksonen

      • Salla-Maaria Laaksonen (TUHAT, ORCID) työskentelee tutkijana Kuluttajatutkimuskeskuksessa.
      • Laaksosen tutkimus on painottunut sosiaaliseen mediaan, viestintäteknologiaan ja organisaatioihin. Väitöskirja käsitteli organisaation maineen rakentumista verkkojulkisuudessa.
      • Vuonna 2015 hän oli mukana Helsingin yliopiston ja Aalto-yliopiston Digivaalit 2015 -tutkimushankkeessa. Hän on tutkinut myös digitaalista rasismia ja somedatan hyödyntämistä liiketoiminnassa (Tekes-projekti Smarter Social Media Analytics).
      • Laaksonen on puheenjohtajana Rajapinta ry:ssä, joka edistää yhteiskuntatieteellistä informaatioteknologian tutkimusta ja laskennallisten menetelmien käyttöä yhteiskuntatieteissä.
      • Salla-Maaria Laaksonen kuuluu keväällä 2019 perustettuun Think Open -blogin toimitusneuvostoon.

Kuka säilyttäisi somedataa?

Laaksonen hyödyntää tutkimuksessaan usein laskennallisia menetelmiä suurten datasettien analysoinnissa. Esimerkiksi Digivaalit 2015 -hankkeessa kerättiin vaaleihin liittyvää someaineistoa puolen vuoden ajan ennen eduskuntavaaleja. Digivaalit 2015 oli ensimmäisiä laskennallisen yhteiskuntatieteen hankkeita Suomessa.

Työ tutkimusdatan parissa on tuonut esiin monenlaisia pullonkauloja, joita datan jakamiseen ja datan avoimuuteen liittyy.

”Digivaalien data on edelleen tutkijoiden kovalevyillä, koska sille ei löytynyt julkaisukanavaa. Tutkimussuunnitelmaan olemme kuitenkin kirjoittaneet, että data julkaistaan avoimena. Se on somedataa, jonka julkaisemiseen liittyy kaikenlaisia ongelmia, mutta haluaisimme, että siihen olisi pääsy jotain kautta.”

Digivaalien aineistolle – noin puolelletoista miljoonalle viestille – on etsitty ratkaisuja Tietoarkiston, CSC – Tieteen tietotekniikan keskuksen, Kielipankin ja Kansalliskirjaston kanssa. Somedataan liittyy sensitiivisen ja tekijänoikeuden alaisen datan ongelmia sekä datasettien omistamiseen liittyviä ongelmia.

”Twitterin käyttösäännöt kieltävät datasettien julkaisemisen sellaisenaan. Dataan pitäisi tehdä sellainen käyttöliittymä, että siihen pääsee käsiksi vain, jos on tutkimusprojekti. Suomi24-datan suhteen tehtiin Allerin kanssa sopimus julkaisemisesta, mutta Twitterin kanssa asiasta on vaikeampi neuvotella.”

Datan käsittely vaatii omaa tutkimusosaamista

Sopivien tallennuspaikkojen, yritysten omistaman datan ja sensitiivisen datan kysymysten lisäksi tutkimusdataan liittyy tutkijoiden meritoitumista ja datapalveluiden käyttöä koskevia haasteita.

”On olemassa datajournaaleja, jossa aineiston voi julkaista, mutta ne eivät ole mitään Jufo-kolmosia. Niitä ei arvioida yhtä isosti, vaikka se voi olla tosi arvokasta duunia. Esimerkiksi FIN-CLARINin työntekijät tekevät kuukausikaupalla töitä Suomi24-datan kanssa saadakseen sen julki. On todella harmillista, että he eivät saa siitä nimelleen mitään”, Suomi24-aineiston työryhmään Kuluttajatutkimuskeskuksessa kuulunut Laaksonen sanoo.

Suomi24-keskusteluja koskeva dataa päivitetään säännöllisesti ja aineisto on tarjolla Kielipankissa. Laaksosen mukaan datan hyödyntäminen vaatii kuitenkin omanlaistaan tutkimusosaamista.

”Suomi24-aineiston voi avata selaimella, mutta silti data voi olla monelle vaikea käyttää. Keskimääräinen yhteiskuntatieteilijä, joka voisi tehdä todella hienoa tutkimusta someaineistolla, ei välttämättä ole henkilö, joka osaisi pyörittää koodia palvelimella tai edes sanoa IT-konsultille, mitä hän haluaa.”

Sen sijaan, että opettaisi kaikki tutkijat koodaamaan, Salla-Maaria Laaksonen toivoo monitieteistä yhteistyötä tai toimivia tutkimusinfrastuktuureja tutkijoille.

Laaksonen on oppinut datankäsittelytaidot itse opiskellen ja kollegoiden tuella – avoin koodikin on auttanut.

”Yleensä ei tarvitse aloittaa tyhjästä tiedostosta, vaan voi soveltaa olemassa olevia työkaluja, jonkun toisen tekemää koodia itselle sopiviksi”, laskennallisia menetelmiä yhteiskuntatieteissä edistävän Rajapinta ry:n puheenjohtajana toimiva Laaksonen sanoo.

Laaksosen mukaan Centre for Social Data Science (CSDS) eli entinen Yhteiskuntatieteiden menetelmäkeskus tarjoaa datan käsittelyyn kursseja ja tukea, ja tilanne on siltä osin parantunut.

”En kuitenkaan usko, että on järkevää opettaa kaikki yhteiskuntatieteilijät koodaamaan. Sen verran kannattaisi opettaa, että tietäisi mitä kannattaa tehdä, mitkä ovat työkalut ja mikä on mahdollista. Mutta toivoisin näkeväni ennemmin monitieteistä yhteistyötä tai toimivia tutkimusinfrastuktuureja tutkijoille.”

Tiedeviestintä osana tieteen avoimuutta

Laaksonen kuuluu keväällä perustettuun Think Open -blogin toimitusneuvostoon. Hän haluaa tuoda avoimen tieteen ajatteluun mukaan myös tiedeviestinnän näkökulmaa.

”Jos miettii tieteen vaikuttavuutta ja tutkimustulosten seurauksia, ei riitä, että pdf:t ovat avoimesti saatavilla tuolla jossakin. Aika harvassa ovat ne toimittajat, jotka lukevat niitä. Tieteestä viestiminen on hyvin olennainen osa tieteen avoimuutta. Meidän pitäisi puhua tutkimuksesta enemmän myös siinä vaiheessa, kun sitä tehdään. Tätä kautta saataisiin ihmiset paremmin ymmärtämään, mikä on tieteellinen metodi ja miten se eroaa kokemustiedosta.”

Yhdessä Petro Poutasen kanssa Laaksonen on vetänyt tiedeviestinnän kursseja ja kirjoittanut aiheesta vastikään myös kirjan Faktat nettiin – asiantuntijaviestintä sosiaalisessa mediassa (2019). Tiedeviestintää ja tieteen avoimuutta voi Laaksosen mukaan toteuttaa myös yliopisto-opetuksessa.

”Digivaalit 2015 -viestintäsuunnitelmassa meillä oli yhtenä elementtinä opettaminen. Sitä ei usein ajatella olennaisena väylänä, jota kautta voi kertoa työn alla olevasta tutkimuksesta. Se on loistava keino saada palautetta, ja ottaa opiskelijoita myös mukaan tutkimukseen.”

Meidän pitäisi puhua tutkimuksesta enemmän myös siinä vaiheessa, kun sitä tehdään. Tätä kautta saataisiin ihmiset paremmin ymmärtämään, mikä on tieteellinen metodi ja miten se eroaa kokemustiedosta.

Avoimen julkaisemisen keskustelussa hän haluaisi kuulla suomalaisten rahoittajien näkemyksiä. Myös avoimen julkaisemisen käsitteistöä tulisi avata tutkijoille – tähän pyritään Think Open -blogin rinnakkaistallennusta käsittelevässä juttusarjassa.

”Keskimääräinen tutkija saattaa olla aika pulassa termien kanssa, että mikä on post-print ja mikä on pre-print ja mihin on oikeus. Peruskäsitteistön avaaminen olisi varmasti laajalti hyvin olennaista.”

Laaksonen kuuluu avoimen Media and Communication -lehden toimitusneuvostoon. Hänen mukaansa kirjaston neuvottelemat kirjoittajamaksualennukset palvelevat tutkijoita avoimen julkaisemisen toteuttamisessa, mutta hän soisi akateemisen yhteisön ottavan myös julkaisemista enemmän omiin käsiin.

”Henkilökohtainen mielipiteeni on, että on ihan älytöntä, että instituutiotasolla tuetaan tai osallistutaan kaupallisen tiedekustantamisen maailmaan. Pitäisi enemmän tehdä sitä, että SAGE-journaalin porukka lähtisi kävelemään ja perustaisi uuden lehden yliopistopainon alle. Ei ole kestävää ja oikein, että lehtiä tehdään tällä nykyisellä tavalla”, Laaksonen sanoo.

Tämä juttusarja esittelee keväällä 2019 perustetun Think Open -toimitusneuvoston tutkijajäseniä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *