University of Helsinki
- Lapsena halusin olla avaruuslentäjä.
(tai oikeastaan en, mutta siitä huolimatta tämä Googlen kartta/kuva/tarina -multimedia [riimi!] on siisti. Voi seurata Neil Armstrongia ja ensimmäistä kuukävelyä melko tarkasti. Tenhoavaa!) - In HIIT, Helsingin yliopiston ja TKK:n yhteisen informaatioteknologian tutkimuksen instituutin blogi, tarjoilee välillä todella kiinnostavia perspektiivejä innovaatioyliopistoon ja sen sellaiseen. ja ihan ymmärrettävästi, ovathan ne tavallaan keskellä sitä juttua, mutta kuitenkin oudossa positiossa, tekemässä yhteistyötä HY:n kanssa, joka on muuten jätetty näistä leikeistä aika tehokkaasti syrjään. Tässä tämänkertaisessa kerrotaan tietokoneen hiiren kehittämisestä. Ei ollut kuulemma helppoa, eikä tapahtunut lopputuoteorientoituneessa kehittämisyksikössä.
- JP Roos, mun ehdoton suosikki Vanha vihainen mies -kategoriassa, kirjoittaa ja summaa aika hyvin sitä, mitä mä haikailin tällä. Hyvinvointia.
- Vielä hiukan herkkua niille joiden nöräviisaria väpättää, ammattilaisten spekulaatiota aiheesta, miten sellainen Cloverfieldin tyyppinen hirviö nyt ihan oikeasti pitäisi pysäyttää. Osa 1 ja osa 2. Valitettavasti vähän liian ase-nörttiä mullekin, mutta teoriassa kiinnostava juttu.
Satoa, viiko 7 ja 8
Joopa joo ja ei oteta turhia paineita.
- Jos satutte voittamaan Oscarin (ja luette tämän tässä näiden kahden tunnin aikana), tässä on ohjeita, miten sellaisessa tilanteessa tulee toimia ja miten ei.
- Toinen leffajuttu, taas romanttisista komedioista. Täällä oli jännittävä artikkeli, joka ainakin mulle avasi koko kategorian käsitettä aika paljon laajemmalle, kuin mitä olin ajatellut sen venyvän. Siis lähinnä, että sellaiset aivan loistavat elokuvat kuten Eternal Sunshine of the Spotless Mind voidaan laskea myös romanttisiksi komedioiksi, ja siksi niiden tekemistä pitää toivoa oikeastaan aika kovaa.
Tai jos yritän vielä kolmansilla sanoilla, ne romanttiset komediat joita minä ja moni muu sukupuoleni edustaja ainakin kliseiden mukaan kammoaa, ovat sitä genren surullista bulkkimassaa, ja niitä onkin syytä vihata. Pitäisi vain tajuta, että vähän parremmatkin elokuvat ovat osittain saman genren tuotoksia. - Wiredin Danger Room -sota jne. -blogi sisälsi tässä hiljattain tällaisen palasen, jossa käytiin läpi Yhdysvaltojen armeijan etiikkaa ja kidutuksen rajoja vuonna 1905. Muutamaa aikansa lapsuksesta teksti olisi voinut olla sanasta sanaan viime- tai toissa vuodelta. Edistys, mikä edistys?
- Päivän demokratiaosastolta. Että ‘supervalitsijamiehillä’, siis niillä jotka oikeasti päättävät demokraattien presidenttiehdokkaasta jenkkilässä, ei ole sijaa demokratiassa? Totta turisee mies.
Asiassa on kuitenkin monta meikäläisittäin outoa juttua. Ensinnäkin tulee mieleen, että onko nuo jenkit ja niiden valitsijamiehet ja kaksi tismalleen samanlaista puoluetta nyt ylipäätään oikeita puhumaan demokratiasta yhtään missään mielessä?
Toinen vähän pysäyttävämpi on, että tässä nimenomaisessa asiassahan ne ovat meitä noin vuosisadan edellä. Kaikkine outouksineenkin demokraattien presidenttiehdokkaan valintaprosessi on vaikka kuinka paljon edellä mitään, mitä mikään puolue täällä käyttää. Siinä kuitenkin jokainen puolueen jäsen tai vastaava saa “aidosti” vaikuttaa siihen, kuka on se puolueen kärki seuraavan merkittävän taiston ajan. Tällaisesta meillä vain unelmoidaan. Ehkä tämä on osasyy, miksen kuulu mihinkään puolueeseen. Mikään puolue ei tunnu “täysin oikealta” (joka on toki aivan yhtä täysin mahdoton ajatus), mutta tiedän myös, että mikäli ainoastaan kuuluu puolueeseen, ei pysty vaikuttamaan juuri mitenkään siihen, minkälaista politiikkaa se puolue tekee. Miellyttävä piirikeskijohto kähmii ja säätää, vielä usein siten, että jotkut maaseudun miehet tekevät epäilyttäviä päätöksiä ja pääkaupunkilaiset nuoret purevat hampaitaan. Ja aikaani taas en halua/jaksa/viitsi käyttää sellaisen määrän poliittista kapitaalia hankkimiseksi, jolla johonkin puolueen sisäiseen asiaan voisi oikeasti vaikuttaa. Suojelen mielenterveyttäni ja taiteellisia harrastuksiani. Toiset ovat valinneet toisin.
Ehkä jos tietäisin, että pelkästään puolueeseen kuulumalla ja jotain lehtiä välillä lukemalla ja äänestämällä voisin omalla pienellä hitullani vaikuttaa niiden laivojen karavaanien kulkemiseen, diili olisi kiinnostavampi. - Jotain ihan muuta, mitkä ovat Officen viisi käytetyintä toimintoa? Katso vaikka täältä. Jännittävää. Tavallaan.
- Heini nosti Pariisista esiin sika tärkeän jutun, pääkaupunkiseudun kuntien yhdistämisen, ja sen miten vitun nihkeästi noi naapurikunnat siihen suhtautuu. Kuten moni tietää, kyse ei todellakaan ole mistään demokratiasta tai “voimallisista paikallisyksiköistä” tai tärkeästä kulttuurista tai mistään, vaan siitä kuka pääkaupunkiseudun köyhät ja monikipeät (eli ne Venlankin mainitsemat luuserit) asuttaa ja sitä kautta ruokkii ja pesee.
Tällä hetkellähän tuon homman hoitaa lähinnä Helsinki, ja Espoo keskittyy palvelemaan toista vaativaa ryhmää, korkeasti koulutettuja kahden lapsen ja kahden työssäkävijän ja kahden auton ja kahden koiran insinööriperheitä. Ja voitte vaan arvata, kummasta yhteiskunta palkitsee kaupunkia enemmän?
Joka hoitaa yhteiskunnallisia ongelmia (halpaa kunnallista vuokra-asumista jopa ihan kivoilla paikoilla) ja torjuu ilmastonmuutosta (tiiviimpi kaupunkirakenne ja enemmän raideliikennettä), on nykyisen valtionosuus- ja verotusjärjestelmän aikana se aasi joka saa mennä nurkkaan häpeämään. Ja tässä tapauksessa vielä hoitaa ne kulttuuripalvelut niille kaikille espoolaisten insinöörien vaimoille.
Ja ihan oikeassa totta kai ovat epäluuloinensa, espoolaiset ja vantaalaiset. Kaikki tämä muuttuisi yhdessä yössä jos kaupungit lyötäis yhteen. Siihen loppuisi se vapaamatkustaminen, metroa ja kehärataa tulisi jotta kohisisi ja vuokra-asumistakin vähän uusiin paikkoihin. Mutta ei ne sitä suoraan sano, ei kukaan mitään koskaan suoraan sano. “Ei selvitetä.” Vittu joo, mä sanon. - Mitä lapsipornoon tulee, meininkihän on mennyt jo ihan pöyristyttäväksi. Tekisi mieli kysyä, että eikö niillä todellakaan ole parempaa tekemistä? Ja meidän ministerit ja hallitus ja ennen kaikkea Suvi “erosin ministerin virasta jo kerran koska olen niin tyhmä ja aivoton kana” Linden osoittaa kyllä todella hyvin ne syyt, minkä takia nuoret eivät arvosta demokratiaa. Lehti laittaa asian taas kerran kaikkein parhaiten. Surullisinta tuossa on, että se on hauskaa. Tuollainen kommenttikin kuulostaa nykyisen porvarihallituksen aikana täysin surrealistiselta. Kuka nyt voisi sanoa noin? Vitun vihreät ja vitun porvarit. (Vaikka Jyrki Kasvi onkin ihan hyvä jätkä.)
Näin niin kuin lisäyksenä pari linkkiä: Ilta-Sanomat listasta ja suodattamisesta, lisäksi jos joku ei ole vielä tutustunut tähän pannaan julistettuun lapsiporno.infoon, on aika tehdä se välittömästi. Se ei tosin välttämättä näy kaikilla, kun blokkaus iskee, mutta Soneran piuhalla toistaiseksi kyllä näkyy.
Tässähän rupeaa olemaan ihan hyvä agre päällä. Voihan perkeleen perkele! Millainen maa tämä on, jos poliisi voi ihan randomilla tosta noin suodattaa kaikesta päätellen ihan vaan googlehaun perusteella liiat homopornot pois, sen sijaan, että lähtisivät oikeusteitse sulkemaan niitä sivuja. Sitä mun on todella vaikea käsittää lai-sin-kaan. (selitys äskeiselle vaikka Samiltä). Näköjään poliisi on kattellut, että “nuoren näköisiä ovat, pannaanpa kiinni.”
Gaah, pitää lopettaa ennen kuin katkeaa verisuoni aivoissa. Mitä idiotismia! Mitä kehitysmaisuutta! Miten paljon mua surettaakaan, että demarit eivät ole poliittinen vaihtoehto nuorille, sillä se tarkoittaa, että tätä samaa paskaa tulee muodossa tai toisessa jatkumaa ikuisesti. (tai ainakin mun subjektiivisen ikuisuuden ajan.)
Tuli sellainen ajatus, josta myöhemmin lisää, että Olli paahtosi kaikkien Suomessa 20 vuoden aikana tehtyjen poliittisten päätösten olleen suoraan Kokoomuksen ohjelmasta, valtasuhteista riippumatta. Ihmekös tuo on, kun se on ainoa varteenotettava puolue, jolla on koherentti ja ideologinen linja, jonka mukaan Suomea tulisi kehittää. Millään muulla puolueella ei 90-luvun jälkeen ole sellaista ollut, joten kokkarit ovat onnistuneet nuijimaan omansa läpi ideologisuuden tuolle puolen: ei oikeistolaisuus ole ideologista, se on järkevää!
Myöhemmin tosiaan lisää. Tai kuten Hector sanoisi:
Luokkaristiriidat jatkuu taas seur. num.
Satoa, viikko 6
Pääkirjoitus:
Ihanaa, demarit, ihanaa! Tämä on parasta, mitä Suomen poliittiselle kulttuurille ja päivänpolitiikalle on tapahtunut koskaan. Hyvä Heinäluoma, miehen työt! Tätä kutsutaan poliittisen vastuun kantamiseksi. Ja tämä petaa hyvin tietä sille jo manaamalleni Tommy Tabermannin puheenjohtajuudelle.
Siis ajatelkaa, SDP saattaa jopa uudistua ihan oikeasti! Tätä on kaivattu.
- Aloitan rehellisesti oman hännän nostolla. Ylioppilaslehdessä oli kaksi juttua, toinen Ganes-elokuvan mielenkiintoisesta käsikirjoitusprosessista ja toinen terrorisminvastaisen taistelun takia heikoille joutuneista yhteiskuntatieteilijöistä. Ennen kaikkea Ganes-juttua oli melko kiinnostavaa tehdä, sai kurkistaa syvälle suomalaisen elokuvan käsikirjoitusprosessiin. Siitä tulee todennäköisesti oma merkintänsä aikanaan.
- Ihan nätti läpikäynti erilaisten teknologiafirmojen logoista halki vuosisadan. Huomattavaa on, että moni näistä firmoista on aidosti aika vanha ja nk. perinteikäs. Myös Noksu päässyt mukaan, tosin hiukan virheellisillä tiedoilla. Voi taa röyhistää rintaa.
- Tällä sivulla on selitetty kvanttifysiikan monen maailman tulkintaa. Siitä tekee katsomisen arvoista hieno Mario World-video, jolla tätä havainnollistaa. Siinä on otettu jonkun japanilaisen nörän tekemä älyttömän vaikea Mario-taso ja otettu videolle paitsi se onnistunut läpipelaus, myös ne toistasataa epäonnistumista. Kannattaa katsoa ainakin se.
- Sam kirjoittaa seksuaalisesta ahdistelusta erityisesti Suomen eduskunnassa ja yleisesti muuallakin. Antaa tavallaan ihan ajateltavaa tuonkin lukeminen, ja kiinnittää huomion voimasuhteisiin.
- Kemppinen vallasta, vastuusta ja liikevoitosta, JP Roos hyvinvointivaltion purkamisesta. Ei ideologiaa, vaan järkeviä ratkaisuja. Aina kuullessani tämän fraasin, poistan hirvikiväärini vahvistimen.
- Lopuksi vielä vähän elokuvaherkkua, Bordwell leikkauksesta ja aukkojen taiteesta.
Viikon 5 satoa
Hei vaan. Olen pahoillani, että olen pitänyt teitä kaikkia kihisemässä jännityksestä, ja lykännyt viikoittaista linkkiläjäystä vuorokaudella. Eilen oli kuumeen takia vähän vaikea pitää silmiä auki tai tehdä jotain niinkin atleettista kuin kirjoittaa. Tänään on vähän parempi. Joka tapauksessa vähän normaalia lyhyemmin, sillä toinen iso juttu odottaa.
- Ensimmäinen artikkelimme liittyy elokuviin. Elokuva on siitä jännittävä taidemuoto, että siinä yhdistyvät paitsi todella moni muu taidemuoto (lavastus, musa, kuvis, käsis jne), aidosti “oma” ilmaisunsa, että todella tiukasti talouden lait ja vaikutukset. Okei, kyllä Suomen kirjamarkkinoillakin päätöksiä tehdään joillakin muillakin perusteilla kuin ihan pelkillä ilmaisun vallankumouksellisuuden kriteereillä, mutta vertaus Hollywoodin on silti vähän kornihko tässä kohtaa.
Tässä on jännä artikkeli siitä, miksi 27 dresses – tulee Suomeen joskus, mutta traileri on tässä) – tehtiin, miksi juuri nyt, ja mitä on tehdä romanttisia komedioita.
Ei sillä, en kyllä kovinkaan vahvasti suosittele itse elokuvaa. - Seuraavaksi jatkamme mediarunkkauksella. Artikkeli käsittelee jotain obskuuria jenkkinettisivustoa, mutta pointti onkin jälleen kerran muodolla, joka on aina välillä sama asia kuin sisältö.
Artikkeli kertoo siis nettisivustosta, joka kirjoittaa perus-Piilaaksoaiheista, uusista yrityksistä, riskirahoittajista ja koko siitä absurdista taikamaailmasta – mutta ei aio jahdata kunkin päivän maailman tärkeintä asiaan. Päinvastoin, tarkoituksena on kerätä oikeasti asioista jotain tietäviltä ihmisiltä analyysiä, jotain vähän kestävämpää. Ihanaa, että joku tekee tällaistakin. Olisi hienoa, jos vaikka Hesarin nettisivuillakin olisi selkeämmin eroteltuna sähkeet ja ilmiöjutut, kohina ja analyysi. Tai jos vaikka susirumaksi, käytettävyydeltään huonoksi ja kaikin puolin melko kyseenalaiseksi paljastunut Uusi Suomi olisi vaikka tajunnut, että netissäkin kannattaisi tehdä aikakauslehteä, joka päivittyisi reaaliajassa.
Toinen jännä juttu, joka tuosta artikkelista selviää, on että The Industry Standard, se puheena oleva nettisivusto, käyttää myös ennustemarkkinoita ennustamaan kaikenlaisia asioita, mm. juuri tällä hetkellä, tuleeko Yahoon ja Microsoftin välille diiliä vai ei. Ennustemarkkinat kyllä ansaitsisivat oman postauksensa jossain välissä… - Seuraava artikkelimme käsittelee taas Hollywoodia ja vielä tarkemmin, nörttiyttä ja käsikirjoittamista. Hauska lainaus, “Hollywood is like high school – with money”, saa todistusta taakseen.
Olisi hienoa, jos Suomessa voisi tehdä jotain aidosti nörttiä ja nörttimielessä makeeta. Tuntuu mahdottomalta – mutta saivat ne Jadesoturinkin aikaan. (vaikka siitäkin voi olla montaa mieltä). Se olisi hienoa. - Kun nyt aihe siirtyy nörttimielessä makeisiin asioihin, jenkkiarmeija on viimeinkin rakentanut toimivan raidetykin! Tässä pari videota aiheesta.
- Viimeisenä artikkelina Kemppinen kirjoittaa poikkeuksellisesti siitä mistä tietää oikeasti jotain – eli oikeudesta kulttuuri-ilmiönä. Jännittävällä tavalla yhden jos toisen hyvinkin valtiokriittisen mielessä Suomen oikeusjärjestelmä pääsee kuitenkin aika vähällä, varsinkaan mitä koko järjestelmän perusteisiin tulee. Kyllä sitä välillä tulee sellainen olo, että näinköhän näissä vankiloissa ja muureissa on mitään järkeä, kun eivät ne oikein tunnu tehoavan, vaan lähinnä pahentavan itse ongelmaa.
Jees, eipä siitä ehkä tullutkaan kovin lyhyttä. Minkäs mahtaa.
Viikon 4 satoja
- Ilmastonmuutos on viime aikoina noussut jopa häkellyttävällä tavalla todella isoksi keskustelunaiheeksi. Paitsi keskustelua, jossain saadaan myös tekoja aikaan: Israel aikoo siirtyä sähköautoihin. Monta syytä, miksi tämä on juuri nyt juuri Israelin mielestä hyvä idea. a) Israel on pieni maa (5 miljoonaa ihmistä) jossa on vain muutamia miljoonia autoja ja jonka pinta-ala ei ole päätähuimaava. Niinpä on mahdollista rakentaa koko maan kattava latausverkosto; 2) Israelissa on vahva valtio, joka pystyy viemään läpi tällaisia projekteja. Jotain hyötyä maailmallekin jatkuvasta sotatilasta, ja lopulta ehkä tärkeimpänä Venlan huomauttama 3) Israelilla on erityistä motivaatiota pyrkiä eroon öljyriippuvuudesta. Se on sodassa kaikkien naapuriensa kanssa eikä sillä ole omia öljyvaroja. Valtion tilannetta helpottaisi merkittävästi, mikäli sitä ei voitaisi kiristää öljyn hinnalla. Jännittävää. Odotamme todella kiinnostuneena, alkaako tästä sähköautojen vallankumous. Toivottavasti. Tässä on lisäksi tätä koko hommaa junailevan firman pääjefen Shai Agassin projektin avaustilaisuudessa pitämä puhe, ja omat analyysit perään.
- Lama tulee! Tai ehkä ei. Kuka noista tietää. Mutta se finanssianarkia, josta me jo Jehkin kanssa visioitiin juttua menneeseen Raastimeen, iskee nyt kovaa. Tai siis näyttää nyt siltä, että se saattaisi iskeä kovaa kohta – mutta kun puhutaan täysin spekulatiivisesta kapitalismista, sehän on oikeastaan ihan sama asia. Olen lukenut kaksikin hyvää selvitystä siitä, mitä nyt tapahtuu, toinen oli muuan toverin, joka valottaa jenkkimarkkinoiden niitä piirteitä, jotka mahdollistivat tällaisen naurettavan pelleilyn, ja toinen, joka selittää nykyisen kriisin hypoteettisen nettipelin kautta. Toimii! Tää jälkimmäinen selittää, että mistä ihmeestä oikein on kyse, ja miksei ilmaista rahaa sitten kuitenkaan olekaan.
- Kemppinen on hyökännyt tulisesti rajan yli, tosin länteen, pitkin viikkoa. Hyvä hyvä! Antaa niiden omahyväisten… krhm. Siis että hienoa, että Ruotsi-kuvaa monipuolistetaan. Pari jossittelua siitä, olisiko Ruotsin osaksi jääminen tuonut auvoa, ja toinen setti rotuhygieniasta ja lupsakoista länsinaapureista.
- Viime vuosien ehdottomasti poliittisesti vastuuttomin, vaarallisin ja väärin teko on ehdottomasti ollut viinan veron laskeminen, ja erityisesti kirkkaan viinan. Ei mulla olisi oikeastaan mitään sitä vastaan, että viini olisi halvempaa, eikä se johdu siitä, että pidän enemmän viinistä kuin kossusta, vaan siitä, että mitä halvempaa kossu on, sitä enemmän suomalaisia (lähinnä) miehiä kuolee alkoholimyrkytykseen tai maksasairauksiin tai rattijuopumuksiin. JP Roos, yksi valtsikan aktiivisimmista porsasproffista, tylyttää uudessa blogissaan Hesarin sivuilla tästä aiheesta. Luvut ovat aika synkkiä. Isäni kommentti oli tästä tuoreeltaan aikanaan, että viimeinkin keksittiin keino päästä tietystä epätoivotusta aineksesta eroon nopeasti. Voisin vielä lisätä, että pahinta on, että osa tästä “aineksesta”, eli näistä ihmisistä, todennäköisesti kuolee onnellisena.
Sivumennen sanoen ehkä Hesarilla on ymmärretty, etteivät ne itse jaksa pitää hyviä blogeja, sillä nuo vierailublogit ovat aika mielenkiintoisia. - Loppuun vielä tämän kertainen Sanoma-valitus: uutistoimittajien blogissa tulee aika hyvin tiivistettyä osa Sanoman nettistrategiasta: lyhyttä, yhdeltä ruudulta luettavaa silppua – eli pinnallista taustoittamatonta roskaa (no okei, ei tuo nyt ollut ihan reilusti sanottu, mutta kuitenkin). On äärimmäisen jännää, että on media, jolla on selkeät rajat, eli paperinen lehti, jossa julkaistaan pidempiä juttuja kuin äärettömässä internetissä.
Ehkä tätä perustellaan sillä, ettei kukaan jaksa lukea pitkiä juttuja ruudulta – mutta silloin jätetään huomioimatta koko mainosmarkkinoiden kultasukupolvi 15-30. Voi kyllä olla että ketään niistä ei kiinnosta ja mä vaan rutisen lämpimikseni, mutta ulkona on kylmä. Netissä olisi tilaa vaikka mille, kaikille niille herkullisille detskuille. Ei tavaraa tarvitsisi karsia nettiä varten, vaan rajallisempaa lehteä. Ellei kyse sitten ole liiketoimintamallista, mutta se onkin sitten toisen blogimerkinnän aihe.
Tai ehkä ne vaan ajattelee, että meitä kiinnostaa vaan Britney ja Paris – eivätkä ole tietenkään tippaakaan väärässä. Kelatkaa nyt! Tissit!
Viikon 3 satoa
Taas mennään. Miten usein näitä sunnuntaita oikein tuleekaan?
- Aloitellaan kevyesti. Flight of the Conchordes on ainakin mulle ihan satasella putoava uusseelantilainen standup-parodia-musiikkiduo. It’s Business time!
- Kimmo Oksanen kirjoittaa hesarin yhtä viimeisistä luettavista blogeista, Suurkaupungin haita. Hesarin blogien tarina todella surullinen, pari vuotta sitten olin jo aivan innoissani, että näinkö vaivattomasti perinteiset lehdet siirtyvät verkkoon? Hesarin blogit olivat mielenkiintoisia, hyvin kirjoitettua ja sisälsivät sellaista kamaa, jotka syystä tai toisesta eivät päätyneet paperilehteen. Sitä kesti ehkä vuoden. Nykyään hesarin blogit joko käsittelevät urheilua, eivät päivity koskaan tai sisältävät lähinnä satunnaisia huonoja linkkejä. Esimerkiksi Jussi Alrothin ihastuttava nöräblogi sisälsi alkuaikoina oikeasti kiinnostavaa matskua, samoin päätoimittaja Meriläisen blogi. Jopa hyväksi mainitut Hai on mielestäni merkittävästi vähemmän mielenkiintoinen kuin edellinen kaupuinkiblogi, kaupungin valot.
No, valitus sikseen. Kyseisessä merkinnässä Oksanen fiilistelee keskustatunnelin kaatumista, ja puuttuu merkittävään asiaan: ensimmäistä kertaa (lähes) koskaan, todennäköisesti melko synkkien kunnallisvaalien alla joku poliitikko sanoo, että mikäli Helsinki rakentaa vaikkapa puolen miljardin tunnelin keskustaan, se ihan oikeasti tarkoittaa vähemmän rahaa sairaille lapsille, kodittomille miehille ja kaikille muillekin kärsiville. Koska niinhän se ihan tosissaan menee. - TechCrunch raportoi miellyttävän Microsoftin miellyttävästä patenttihakemuksesta: “a computer system that links workers to their computers via wireless sensors that measure their metabolism. The system would allow managers to monitor employees’ performance by measuring their heart rate, body temperature, movement, facial expression and blood pressure.” Niin sitä pitää. Tätä me juuri kaipaamme. Voit itse täyttää vaadittavat viittaukset 1900-luvun dystopiakirjallisuuteen.
- Amerikoista myös seuraava, Ian Rogersin blogista. Mies on Vice Ppresident of Video and Media Applications Yahoolla. Yahoosta on mainittava tähän väliin se jännittävä seikka, että vaikka kukaan (_kukaan_) ei sitä Suomessa käytäkään, on se yksi jenkkien vierailluimpia sivustoja edelleen. Puhe, joka tuohon merkintään on kirjoitettu, koskee nettiä ja musiikkia. Kiinnostavin pointti on ehkä, että internetissä bisnes toimii runsauden, ei niukkuuden periaatteilla. Voittajat pelaavat isoilla panoksilla, monessa mielessä. Kyse on myös avoimuudesta: drm ja suljetut formaatit ovat keinotekoisia yrityksiä luoda niukkuutta. Toivottavasti joku vallankumous nyt tulee ja äkkiä.
- Kuluneella viikolla oli Macworld, Apple-kultin vuosittaiset herättäjäjuhlat. Pääapostoli Jobsin keynote mukavasti 60 sekunttiin puristettuna. Olennaisin pointsi oli uuden Macbookin esittely. Macbook Air (tai Ari) lupaa olla Applen panos ultrakannettaviin tietokoneisiin. (Termi on tosi hölmö: sellainen perus 15 tuumaa ja 3,5 kiloa ei millään tapaa ole kannettava tietokone, se on siirrettävä tietokone). En ole kovinkaan vakuuttunut. Macbook Air painaa 1,6 kiloa tai enemmän, on paksuimmasta kohdasta (eli suunnilleen joka paikasta) noin kaksi senttiä paksu, on jopa 13,3 tuumaa leveä eikä sisällä optista asemaa. Kai nämä ovat ihan vakuuttavia lukuja niille, joilla on tällä hetkellä se lähes kolmen kilon painoinen Macbook aina mukana, mutta valitettavasti mun possu-nimisen koneen mitat (1,3 kiloa, 10,8 tuumaa ja 3,6 senttiä) tekevät siitä merkittävästi liikuteltavamman. (Se on Fujitsu-Siemensin lifebook p7120 teille nörteille). Niille, joille tuumat eivät ole tuttuja: ottaisitteko mieluummin koneen, joka on puolitoista senttiä ohuempi vai koneen, joka on lävistäjästään seitsemän senttiä pienempi. Siinähän puhutaan ihan eri kokoluokasta!
Okei, possu ei ole mitään hillitöntä missiainesta verrattuna tähän uuteen omenaan, ja se on kuitenkin vuoden 2006 tekniikkaa eli hitaampi prossu jne, mutta jos haluaa oikeasti kantaa konetta mukanaan, niin mun mielestä toi halkaisija ja paino on paljon leveyttä tärkeämpiä mittoja. Ja possussa on cd-asema. Tuomio: jos haluat vähän pienemmän Macbookin, niin kaikin mokomin, mutta pitää olla uskossa, jotta tuota konetta voisi pitää mitenkään vallankumouksellisena. Ja se muuten pätee ennen kaikkea muotoiluun: jos keltä tahansa olisi kysytty viime viikolla, minkä näköinen on Applen uusi tosi ohut kannettava, niin kaikki piirustuskykyiset olisivat piirtäneet juuri tuollaisen. Höh. Hetken mä jo odotin, että sieltä olisi tullut jotain oikeasti makeeta.
Ovelasti jätän kirjoittamatta tähän siitä Jobsin oikeasti tärkeästä ilmoituksesta, iTunesin kautta vuokrattavista elokuvista. - Vielä viimeisenä: Venla kirjoittaa vähän kirjallisuusteoriasta, ennen kaikkea vastaanoton teoriasta. Lukeminen on kuitenkin melko henkilökohtainen juttu, joten on vaikea kuvitella, miltä toisista tuntuu lukiessa? Ainakin mulla on taipumusta melkoiseen analyyttisyyteen, joten vaikeaa kuvitella tuollaista eläytymistä. Jännittävää.
Viikon 2 satoa
Juuri kun kuvittelitte, että ei se Veikko jaksa kuitenkaan näitä päivitellä… tässä tulee! Koska viimeksi oltiin Amerikassa, mennään tällä kertaa lähinnä Suomessa.
- Esa Suominen kirjoittaa, että Eriarvoistuminen uhkaa PISA-menestystä Yhteiskuntablogiikka-blogissa, jota on STAKESIn eli Sosiaali- ja terveysalan tutkimus – ja jotain -laitoksen blogi. Biiffi ei oikeastaan ole missään erektionparannus-pisatuloksissa, vaan kaupunkisuunnittelussa: mikäli ihmisten annetaan valita asuinpaikkansa ihan vapaasti, ja kaupunkisuunnittelun tasausmahdollisuudet laiminlyödään, syntyy gettokouluja ja eliittikouluja. Tai jotain. Todella tärkeä ongelma nykykaupunkitutkimuksessa, ja sellainen, josta mä tulen vielä kirjoittamaan jotain. Hippusen akateemista tekstiä, varoituksena.
- Arne Nevanlinna, toinen päivän ihanista ikälopuista höpisijöistä, kirjoittaa armeijasta. On ihanaa aina löytää joku tuollainen puolijulkinen korkeaikäinen herrashenkilö, joka uskaltaa sanoa, mitä hyötyä puolustusvoimista todella on. Kannattaa lukea Nevanlinnan kirja “Isän maa”, mikäli muinaisen Helsingin muistelu yhtään sykähdyttää. (Ja kyllä, ilmeisesti on sukua.)
- Oletteko koskaan miettineet, miksi rahan siirtäminen pankista toiseen kestää yhä edelleen ja Suomessa monta päivää? Hyvä korkotuotto ei kuitenkaan mene hukkaan, vaan pankki kerää sen itselleen. Tämän ja monta muuta kiinnostavaa vastausta löytyy siltä toiselta ihanalta ikälopulta höpisijältä, Jukka Kemppiseltä. Pankkikriisinkin syyt selitetään.
- Jottei oma ego jäisi täysin vaille buustausta, linkkaan myös Nufitin blogiin. Yritin päivittää viikonloppuna mahdollisimman kiivaasti. Tietynlaista outoa tyydytystä koin laittaessani kommentit ja kuvat Sailaksen ja Pihan alustuksista niiden yhä kestäessä. Toisaalta tuli vähän surullinen olo.
Saatan kirjoittaa Nufitista lisää myöhemmin. - Lopuksi en malta olla linkkaamatta yhteen Amerikkalaiseen huttuun. Michael Arringtonin TechCrunch on maanisesti päivittyvä Piilaaksoblogi, jossa on paljon epäkiinnostavaa start-uppien (mitä ihmettä ne ovat Suomeksi? Taas tarvitaan joku hyvä sana!) esittelyä, mutta myös hyviä analyyttisiä pohdintoja jostain uuden median tulevaisuudesta lol. Tämänkertainen käsittelee musiikkiteollisuuden halua pelasta laskeva levymyynti musiikkiverolla. Jokainen maksaisi rovon tai pari valtiolle, jota vastaan saisi sitten kuunnella musiikkia miten paljon lystää. Tavallaan. Postaus kertoo, miksi se on huono idea, vaikka alkuun kuulostaisikin hyvältä. Selvää on, että musiikkiteollisuuden on löydettävä jostain joku uusi tapa tehdä bisnestä, mutta noin se ei mene.
Viikon 1 satoa
Newsflash: Internetissä kaikki tieto on aina kaikkien saatavilla. Niinpä sen käsiinsä saaminen muuttuu melkoisen hankalaksi. Jokaisella meistä toisaalta olisi kykyä ja monella varmaan mielenkiintoakin valikoida siitä jokin merkityksellinen määrä. Näitä linkkejä taas joku toinen saattaisi haluta lukea, sillä “luotettava taho” on niitä suositellut.
Tätähän weblogien kai oikeastaan pitäisi olla, tai ainakin ne ovat alunperin olleet. Koska mä olen enemmän aikakauslehtimies kuin sanomalehtimies, eli laiska, en jaksa tuutata omia löytöjäni ilmoille päivittäin. Ajattelin ruveta kokoamaan näitä tällaisiksi viikottaisiksi valikoimiksi, sunnuntai-iltana tehdyksi kasauksiksi viikon sadosta, mielenkiintoisimmista blogimerkinnöistä ja muista säläuutisista. Jokaista linkkiä ajattelin höystää pienellä tekstillä, joka kertoisi mistä on kyse.
Tästä tulee siis mun oma pieni remix-viikkolehteni, johon ehkä kirjoitan pääkirjoituksen, ja jonka muut artikkelit valitsen verkon rajattomasta tarjonnasta. Jos löydät tämän kautta jonkin mielenkiintoisen asian, kerro toki kommentissa!
Viikon 1 satoa:(näiden numeroiden ei muuten oo tarkoitus kertoa mistään hyvyydestä)
- Amerikkalaiset äänestyskoneet. NY Timesin kilometrien pituinen artikkeli sähköisen äänestyksen onnelasta. Jenkeissähän siis kaikkialla käytetään jonkinlaisia äänestyskoneita, joko mekaanisia (reikäkortit) tai sähköisiä. Tämä olkoot viikon kommentti presidentinvaaleihin. Obama johtaa. Jei.
Jotenkin mua ei lakkaa ihmetyttämästä, että miten nuo jenkit voi valittaa,että miljoonan yhdessä illassa annetun äänen laskeminen käsin “veisi viikkoja”. Ihan hyvin meillä saadaan parin miljoonan ihmisen antamat äänet illassa laskettua. Okei, siinä on aika monta ihmistä kyllä duunissa, mutta tulisi se silti varmasti halvemmaksi kuin tuollainen fiasko, jossa äänestyskoneiden printterit on niin huonolaatuisia, että koneet jumiutavat, tai Windows CE kaatuilee joka sadannen äänestäjän kohdalla.
Myös kaksi sivuhuomiota, 1) Kuka vitun idiootti rakentaa windows-pohjaisen äänestyskoneen? HALOO. ja 2) AVS on kirjoittanut näistä jo maailman sivun. Toivottavasti Suomessa tältä farssilta vältytään. - David Bordwell, elokuvatutkimuksen professori Wisconsin-Madisonin yliopistosta kirjoittaa mielenkiintoisessa esseessään yhdestä melko juustoisesta tavasta, jolla elokuvissa leikataan kohtauksesta toiseen siten, että jälkimmäisen kohtauksen ensimmäinen kuva (tai alku ylipäätään) vastaa ensimmäisen kohtauksen lopun esittämään kysymykseen. Hiukka kornia, kyseessä on siis se sellainen leikkaus, jossa henkilöhahmo kysyy “no missäs se pommi sitten muka on?” jonka jälkeen leikataan siihen pommiin ja paljastetaan katsojalle, missä se sijaitsee.
Sisältää kivoja kuvia jos ei jaksa lukea tekstiä. - Duels.com, kamalan addiktiivinen muttei lopulta kovin ihmeellinen verkkofantasiahahmonkehitystappelupeli. Mutta sanotaan nyt, että sen verran addiktiivinen, että mun tää viikonloppu on mennyt sitä tahkotessa. Mun hahmo.
- Australia on päättänyt liittyä Kiinan kanssa uljaaseen rintamaan paremman internetin puolesta. Eli Kiinan PaloMuuri saa kaverin, olisko sen nimi sitten Australian riutta, vai mikä, se jää nähtäväksi. Eli pois vapaa intenet Australialaisilta, tilalle sananvapauden ja lapsipornon vapaat rinnastukset.
- ÖLJY LOPPUU! Taas. Mutta tuon linkin takana on ihan mielenkiintoista analyysiä siitä, mitä öljyn hinnan nouseminen 100 dollariin tynnöriltä nyt oikeastaan sitten tarkoittaa, ja minne sen kanssa ollaan menossa.
Onnistuin tänään rikkomaan yhden kivan Ikea-astian ja pohdiskelin, miten omituinen tämä maailma on, jossa mitään ei kannata korjata. Ja tajusin (asiat pitää aina tajuta itse ja KOVAA, muuten niiden kuulemisella ei ole arvoa), että korjaaminen ei kannata, koska siinä ei ole skaalaetuja. Korjaaminen edellyttää käytännössä aina ihmistyötä (tai on jopa kokonaan ihmistyötä), ja työn skaalauedut eivät ole ollenkaan samanlaiset kuin monen muun asian. Skaalaedut taas nykyään riippuvat jos eivät nyt kokonaan niin melkoiselta osalta nimenomaan halvasta öljystä, muuten asioiden rahtaaminen paikasta toiseen muuttuu merkittävästi vittumaisemmaksi.
Ehkä siis näemme vielä elinaikanamme paluun käsityöyhteiskuntaan, tai ainain sellaiseen tilanteeseen, jossa kamankorjaajien kunniakas ammattikunta herää henkiin ja uuden voiman tuntoon, kun uusi kama muuttuu kalliimmaksi ja vanha kama siten arvokkaammaksi.
Oho, tulipas vähän amerikkalainen lista. no minkäs teet. Amerikkalaiset kirjoittavat niin paljon mielenkiintoisia asioita. Tällaista. Palataan asiaan viikon kuluttua näissä merkeissä.