Törmäsin Cliopatria-blogin kautta Paul Otlet’n 1930-luvun visioita esittelevään lyhyeen mutta kiehtovaan videonpätkään. Continue reading
Category Archives: Zeitgeist
Shakespearen kovalevy
Mitä oikein löytäisimme, jos pääsisimme kurkistamaan William Shakespearen tietokoneen kovalevylle? Löytyisikö jostain sen syövereistä kenties tiedosto, jonka nimi on Hamlet.doc? Voisimmeko päätellä kovalevylle tallentuneiden selaimen historiatietojen perusteellä, millä internet-sivuilla kirjailija oli surffannut edellisenä iltana ennen kuin aloitti tiedoston muokkaamisen? Continue reading
Kun isoisoisä rammarin osti – ja lisenssin
Muudan Damon Burke esittelee noin vuonna 1909 valmistettua gramofonilevyä, johon on liitetty lisenssisopimus. Yhden dollarin hinnalla ei suinkaan ostettu äänilevyä vaan lisenssi, joka oikeutti sen soittamiseen. Nykyrahassa lisenssi maksoi 22 dollaria, nimittäin yhdestä kappaleesta (Bach/Gounod: Ave Maria).
http://www.natch.net/stuff/78_license/
Lisenssi tietenkin raukesi – eli levy kului käyttökelvottomaksi – sitä nopeammin mitä enemmän lisensoitua musiikkia kuunneltiin. Varmuus- sen enempää kuin piraattikopioitakaan isoisoisä ei juuri voinut tehdä, ellei sattunut omistamaan levytysstudiota.
DRM-viikareiden parissa vuotta 1909 nähtävästi muistellaan haikeudella – silloin oli asiat vielä niin kuin pitikin!
Jäähyväiset CD-levylle?
New York Times -lehti uutisoi tänään (Jeff Leeds: “Plunge in CD Sales Shakes Up Big Labels“), että CD-levyjen myynti on pudonnut USA:ssa tänä vuonna jo 20%. Artikkelissa haastateltu konsultti uskoo, että joulu 2007 on CD-levyjen myynnin viimeinen huippusesonki ja sen jälkeen kaikki alkaa olla tämän formaatin osalta ohi.
Vaikka CD-levyllä saattaa tällaisista tuomiopäivän ennusteista huolimatta olla armonaikaa vielä joitakin vuosia, näyttää kuitenkin varmalta, että sille on vääjäämättä käymässä samalla tavoin kuin aiemmin mm. savikakuille, vinyylilevyille ja C-kaseteille. Itse kuulun vielä siihen sukupolveen, jolle musiikin ”oikea” tallennusformaatti oli analoginen vinyylilevy, eikä myöhemmin lanseerattuun CD-formaattiin koskaan kehittynyt aivan samanlaista suhdetta. Henkinen askel konkreettisista, käsin kosketeltavista tallenteista pelkkänä tiedostona levitettävään musiikkiin tuntuu kuitenkin yllättävän suurelta, vaikka kuinka yrittäisi uskotella itselleen, että tietokoneen kovalevylle ja CD-levylle on tallennettu täsmälleen samat bitit, eikä niissä siten pitäisi olla mitään eroa.
Nuorimmat sukupolvet eivät kuitenkaan enää yhdistä musiikkia samalla tavalla fyysisiin tallenteisiin, ja nuorisolle musiikin hankkiminen tiedostomuodossa kavereilta, vertaisverkoista tai verkkokaupoista onkin jo arkipäivää. Musiikin markkinointia ja jakelua vuosikymmenien ajan hallinneiden suurten levy-yhtiöiden kannalta on tosin kiusallista, ettei tiedostomuodossa ”laillisesti” kaupattavan musiikin myynti ole kasvanut läheskään samaa vauhtia CD-levyjen myynnin laskun kanssa. Kuten New York Timesin artikkeli toteaa, yhtiöt saavat syyttää tästä suurelta osin itseään. Ne lähtivät aivan liian myöhään mukaan verkkobisnekseen, ja niiden lanseeraamat mutkikkaat ja hankalat DRM-suojaukset ovat myös olleet omiaan karkottamaan asiakkaita.
Mitä tämä kaikki oikein merkitsee kirjastojen kannalta? Fyysisten tallennusvälineiden katoaminen on tietysti iso muutos myös musiikkikirjastoille. Intervalli-lehti on ollut hyvin ajan tasalla, ja parin kuukauden takainen numero (saatavilla pdf-muodossa) tarjoaa kiinnostavia pohdiskeluja tallennusformaattien muutoksen musiikkikirjastotoiminnalle aiheuttamia haasteista. Kansalliskirjaston ja sen ylläpitämän Kansallisen äänitearkiston näkökulmasta taas myös verkossa levitettävään musiikkiin ulottuva uusi vapaakappalelaki tuntuu aina vain kiireellisemmältä.
Mutta nyt taitaa olla aika siirtyä takaisin Ebay:n sivulle metsästämään aina yhtä kiehtovia alkuperäisiä 45 kierroksen vinyylisinglejä…
Amazon on parempi kuin kirjasto
Kyllä on, asiakkaiden mielestä. Ainakin sikäli kuin he vertailevat Amazonin ja kirjastoluetteloiden käyttöliittymiä. Äskettäin pidetyssä 31. European Library Automation Group -kokouksessa professori Maja Žumer Ljubljanan yliopistosta herätteli kirjastoväkeä miettimään, miksi ei riitä, että kirjastot “ovat verkossa” (1).
Asiakkaat kokevat kirjastoluettelot vaikeiksi käyttää. Tämä tiedetään ja on tutkimuksissa osoitettu (2, 3).
Nyt etenkin huomattu, että asiakkaat ovat alkaneet käyttää Amazonia myös kirjastojen käyttöliittymänä. He etsivät kirjan Amazonista, kopioivat sen ISBN-numeron ja tekevät sen perusteella haun kirjastoluetteloon (4).
Kirjastoammattilaisen silmin tämä näyttää aivan käsittämättömältä touhulta. Miksi asiakkaat eivät käytä hyväkseen luetteloiden hakumahdollisuuksia? Siksi, että asiakkaat eivät ole kirjastoammattilaisia. Se, mikä tiskin takana tuntuu maailman yksinkertaisimmalta rutiinilta, ei tunnu kaikista samalta.
Voidaan väittää, että kirjastojen ei pidä tyytyä jäljittelemään hakukoneita, amazoneita sun muita “liian yksinkertaisia” käyttöliittymiä, koska ne voisivat tarjota niin paljon enemmänkin. Mutta on ilmeistä, että nykyiset menetelmät sen enemmän tarjoamisessa ovat epäonnistuneita – tai ainakin vanhanaikaisia.
Voi hyvinkin olla, että kirjastoluettelon tehokkaan käytön oppiminen ei olisi kovin vaikeaa. Vaikeus ja helppous ovat kuitenkin suhteellisia. Kirjaston käyttö ei ole kovin läpikäyvä elementti useimpien ihmisten elämässä. Kirjastot eivät sen takia voi ohjata sitä, mikä ihmisistä tuntuu oikealta ja luontevalta tavalta toimia. Valtavirrasta poikkeaville hakukäytännöille käy kuin piirustuspöydän ääressä vedetyille puistokäytäville: kansa kulkee mieluummin nurmikon poikki kuin arkkitehdin suunnitelmien mukaan, olipa arkkitehdillä ratkaisulleen kuinka mainiot perustelut hyvänsä.
Žumer listasi joitakin ajatuksia siitä, mitä pitäisi tehdä. Ideat eivät suinkaan ole uusia, vaan perustuvat toisaalta siihen, mitä voi oppia hakukoneilta yms., ja toisaalta ilmiöihin, jotka informaatiotutkimuksessa on tunnettu jo vuosikymmeniä.
Yksinkertainen haku. Useimmissa kirjastojärjestelmissä sellainen jo onkin, piilotettuna jonkin mystisen ilmauksen taakse, kuten Helkan “sanahaku -(katkaisu=?)”. Helmetissäkin on sanahaku, mutta se pitää ensin valita “opastetuista hauista”.
Hakutulosten relevanssi on usein kirjastojärjestelmien heikko kohta; pikemminkin perinteisesti tulos järjestetään julkaisuvuoden mukaan. Tähän pitäisi hakualgoritmien kehittelyssä kiinnittää huomiota.
Kirjankansien kuvan liittäminen kuvailutietoihin. En itse oikein sisäistä tämän merkitystä, mutta mitäpä siitä: asiakkaat arvostavat kansikuvia ja pulinat pois.
Suositukset – eli bibliometriseen kytkentään perustuvat vinkit: henkilöt, jotka ovat lainanneet tätä kirjaa, lainasivat myös tuota.
Kirja-arviot: asiakkaat pitävät toisten asiakkaiden arvioita hyödyllisinä. Yksittäisen kirjaston asiakaskunta saattaa olla liian pieni tuottamaan riittävää määrää arvioita. Voisi aprikoida, riittäisikö Suomeen yksi ainoa arviointijärjestelmä, jonka sisältö olisi tietenkin nähtävissä eri luetteloiden kautta. Helppo visioida, hieman vaikeampi toteuttaa!
—
(1) Amazon: competition or complement to OPACs PDF Document (abstract) / Maja Žumer (University of Ljubljana). – Saatavissa: http://elag2007.upf.edu/papers.htm. – [Luettu 14.5.2007]
(2) Why Are Online Catalogs Still Hard to Use? / Christine L. Borgman. – Journal of the American Society for Information Science, 1996, 47, 7, 493. – Saatavissa (lisensoitu aineisto): http://proquest.umi.com/pqdlink? did=639283961&Fmt=2&clientId=23404&RQT=309&VName=PQD. – [Luettu 14.5.2007]
(3) Research And Design Review : Improving User Access to Library Catalog and Portal Information : Final Report (Version 3) / Marcia J. Bates. – Library of Congress Bicentennial Conference On Bibliographic Control For The New Millennium : Task Force Recommendation 2.3, 2003. – Saatavissa: http://www.loc.gov/catdir/bibcontrol/2.3BatesReport6-03.doc.pdf. – [Luettu 14.5.2007]
(4) Rethinking How We Provide Bibliographic Services for the University of California : Final Report: December 2005. – The University Of California Libraries. Bibliographic Services Task Force. – Saatavissa: http://libraries.universityofcalifornia.edu/sopag/BSTF/Final.pdf. – [Luettu 14.5.2007]
Wikipedia ja asiantuntijat
Verkon hakukoneita käyttävät tiedonhakijat törmäävät nykyään lähes väistämättä Wikipedian erikielisiin versioihin. Vaikka Wikipedian luotettavuudesta varoitellaan, itsekin huomaan turvautuvani siihen yhä useammin. Mitä Wikipediasta ja sen luotettavuudesta pitäisi ajatella? Millaista asiantuntemusta Wikipedia oikein tarjoaa?
Wikipedia-workshop Hankenilla
Harmikseni en päässyt paikalle Hankenilla 11.4. pidettyyn Wikipedia-workshopiin. Tuoreessa Verkkari-lehdessä Eeva Peltonen kertoo kuitenkin seminaarin tapahtumista otsikolla “Wikipedia, informaatiolukutaitoa edistävä tietosanakirja?“. Peltosen mukaan osa seminaarin esityksistä saattaa myös olla myöhemmin ilmestymässä artikkeleiksi muokattuina Tieteessä tapahtuu -lehdessä. Hyvä niin.
Peltonen pohtii omassa artikkelissaan myös Wikipedian luotettavuutta tietolähteenä, tosin lähinnä positiivisesta näkökulmasta: Wikipedian lukijat saavat hänen mukaansa hyvää informaatiolukutaidon opetusta joutuessaan arvioimaan itsenäisesti sen tarjoaman tiedon luotettavuutta. Toisaalta hän lainaa myös yliassistentti Jussi Silvosen esitystä, jossa kaivattiin nykymuotoisen Wikipedian rinnalle avoimeen lähdekoodiin perustuvia “aitoja tietosanakirjoja”, joissa kontrolloitaisiin tiukemmin sisällön laatua ja kirjoittajien asiantuntemusta.
Wikipedian alkuvaiheet: Nupedia
Asiantuntijoiden ja maallikoiden tuottaman sisällön välinen suhde on yksi keskeisistä kiistakysymyksistä Wikipedian historiassa. Wikipedian omat juuret ovat yllättävää kyllä nimenomaan vertaisarviointiin ja asiantunteviin kirjoittajiin perustuvassa projektissa, ja sen nykyinen populistinen toimintaidea syntyi oikeastaan puoliksi vahingossa.
Jimmy Walesin ja Larry Sangerin perustaman, vuosina 2000-2003 toimineen Nupedia-nimisen avoimen verkkoensyklopedian oli tarkoitus sisältää laadukkaita, asiantuntijoiden kirjoittamia artikkeleita. Työ eteni kuitenkin tuskastuttavan hitaasti, sillä perimätiedon mukaan ensimmäisen vuoden aikana Nupedian aluksi hyvin mutkikkaan hyväksymisprosessin läpäisi vain 24 artikkelia.
Jo 1990-luvun puolivälissä kehitettyä wiki-tekniikkaa hyödyntävä Wikipedia syntyi alunperin Nupedian rinnalle mahdollistamaan artikkelien raakaversioiden luomisen yhteistyössä ennen kuin ne siirtyivät Nupedian virallisen vertaisarviointiprosessin käsittelyyn. Käytännössä tämä vähemmän byrokraattinen malli osoittautui nopeasti niin suosituksi, että Wikipedia alkoi elää omaa elämäänsä ja alkuperäinen Nupedia jäi kokonaan sen jalkoihin.
Anti-elitistinen Wikipedia?
Edellä esitetystä taustasta huolimatta Wikipedian suhde asiantuntijakirjoittajiin on ollut hyvin ongelmallinen. Nupedian ja Wikipedian alkuperäinen päätoimittaja Larry Sanger on kuvaillut palveluiden alkuvaiheita valottavissa muistelmissaan ristiriitoja, joita syntyi alkuperäisessä Nupedia-hankkeessa mukana olleiden asiantuntijoiden ja Wikipedian maallikkokirjoittajien välille.
Jotta Wikipediaan olisi saatu mukaan mahdollisimman paljon kirjoittajia, hankaliakin osallistujia suvaittiin mahdollisimman pitkälle ja häiriköintiin puututtiin voimallisesti vain ääritapauksissa. Monien mukana olleiden asiantuntijoiden kärsivällisyys ei lopulta kuitenkaan riittänyt jatkuvaan kiistelemiseen lukuisien hankalien persoonallisuuksien ja kiihkeästi omia uskomuksiaan puolustaneiden maallikoiden kanssa, ja niinpä he luopuivat Wikipedian avustamisesta.
Sanger onkin myöhemmin pitänyt Wikipedian käytännöissään omaksumaa anti-elitismiä suurimpana esteenä sen kehittymisessä oikeasti laadukkaaksi tietosanakirjaksi. Koska Wikipedia näyttää jääneen projektin alkuvaiheessa luotujen (osittain tilapäisiksi tarkoitettujen) toimintaperiaatteiden vangiksi, Sanger on ryhtynyt käynnistämään uutta wiki-ensyklopediaa Citizendiumia, jonka editointiprosessissa ja organisaatiossa on yritetty ottaa opiksi Wikipedian heikkouksista.
Wikipedia ja tekijyys
Wikipedian yhteydessä korostetaan usein sitä, että sen artikkelit ovat päivittäjien muodostaman laajan yhteisön tekemän kollektiivisen työn tulosta ja niiden laatu syntyy vähitellen päivitysten/päivittäjien suuren määrän ansiosta. Jossain määrin näin toki onkin, mutta asiaa on kuitenkin turha mystifioida tai romantisoida. Laadukkaiden artikkelien tuottamiseen tarvitaan Wikipediassakin asiantuntevia kirjoittajia, jotka ovat valmiita sitoutumaan niiden tekemiseen ja käyttämään niihin merkittäviä määriä aikaa ja vaivaa. Tämä asia selviää varsin nopeasti laadukkaiden Wikipedia-artikkelien muokkaushistoriaa selaillessa.
Wikipedian artikkelin keskeinen sisältö syntyy yleensä yhden (tai muutaman) kirjoittajan tekemänä työnä. Suurin osa muiden käyttäjien muokkauksista kohdistuu tyypillisesti kirjoitusvirheisiin ja yksittäisiin detaljeihin. Lisäksi suuri osa “korjauksista” saattaa olla virheellisiä tai muuten artikkelin kokonaisuuden kannalta epäedullisia. Laadukkaidenkin artikkelien taso saattaa pahimmillaan heikentyä asiantuntemattomien käyttäjien tekemien muokkausten myötä.
Wikipedian arvo
Toinen kysymys on sitten se, miten laadukasta verkkotietosanakirjan sisältämän tiedon pitäisi olla ja miten paljon tällä laadukkuudella on lopulta merkitystä palvelun suosion kannalta. Wikipedia on jo nykymuodossaan kiistaton menestystarina, sillä sen sisältämät tiedot ovat joka tapauksessa puutteistaan huolimatta kätevästi kaikkien verkossa liikkuvien tiedontarvitsijoiden tavoitettavissa ja hyödynnettävissä.
Roy Rosenzweig ja Dan Cohen ovatkin esittäneet, että Wikipedian kaltaiset avoimesti hyödynnettävät tietoresurssit voivat olla epätäydellisyydestään huolimatta arvokkaampia kuin vastaavat käyttöoikeuksiltaan rajatut palvelut, vaikka niiden sisältämä informaatio olisi sinällään merkittävästikin laadukkaampaa. Vaikka Wikipedia ei kenties sinällään kelpaa lähdeteokseksi opinnäytteeseen tai tieteelliseen tutkimukseen, se on kuitenkin käytännöllinen tiedonlähde moniin muihin tarkoituksiin.
Lähteitä:
Daniel J. Cohen: From Babel to Knowledge. Data Mining Large Digital Collections (D-Lib Magazine Volume 12, Number 3 (March 2006))
http://www.dlib.org/dlib/march06/cohen/03cohen.html
Nupedia (englanninkielisen Wikipedian artikkeli)
http://en.wikipedia.org/wiki/Nupedia
Eeva Peltonen: Wikipedia, informaatiolukutaitoa edistävä tietosanakirja? – Vaikutelmia Wikipedia-workshopista Hankenilla 11.4.2007. (Verkkari 4/2007).
http://www.helsinki.fi/kirjastot/verkkari/2007/04/wikipedia.html
Brock Read: Can Wikipedia Ever Make the Grade? (The Chronicle of Higher Education, October 27, 2006)
http://chronicle.com/temp/reprint.php?+id=z6xht2rj60kqmsl8tlq5ltqcshc5y93y
Roy Rosenzweig: Can History be Open Source? Wikipedia and the Future of the Past (The Journal of American History Volume 93, Number 1 (June, 2006))
http://chnm.gmu.edu/resources/essays/d/42
Larry Sanger: The Early History of Nupedia and Wikipedia: A Memoir (Slashdot, April 18, 2005)
http://features.slashdot.org/features/05/04/18/164213.shtml
Larry Sanger: The Early History of Nupedia and Wikipedia, Part II (Slashdot, April 19, 2005)
http://features.slashdot.org/features/05/04/19/1746205.shtml?tid=95
Larry Sanger: Why Wikipedia Must Jettison Its Anti-Elitism (Kuro5hin, December 31, 2004)
http://www.kuro5hin.org/story/2004/12/30/142458/25
Jussi Silvonen: Wikipedia ja käyttäytymistieteet (Esitys Wikipedia-workshopissa 11.4.2007)
http://oacs.shh.fi/wikiworkshop_files/silvonen.pdf
Tervetuloa Digijulkaisut-blogiin!
Tässä tämä nyt on. Digijulkaisut-blogi pyrkii tarkastelemaan mm. digitaaliseen julkaisemiseen, digitaaliseen kirjastoon ja yleisemminkin kirjastojen ja verkkomaailman kehitykseen liittyviä kysymyksiä. Ryhmäblogin toimittamisesta vastaa Kansalliskirjaston kirjastoverkkopalveluissa toimiva digijulkaisut-toimintayksikkö, eli tuttavallisemmin Julle-tiimi.
Uuden foorumin ei ole tarkoitus korvata Kansalliskirjaston perinteisiä tiedotuskanavia, vaan täydentää niitä. Blogi tarjoaa joustavampia mahdollisuuksia ajankohtaisten asioiden seuraamiseen ja kommentoimiseen. Tavoitteena ei ole julistaa taustaorganisaatiomme virallista näkemystä tai kertoa lopullisia totuuksia, vaan pyrimme tarjoamaan lukijoille omia mietteitämme ja kokemuksiamme. Erikoisalaamme käsittelevää keskustelua ei Suomessa todellakaan ole liikaa, joten kaikki asialliset kommentit (joko tällä tai muilla foorumeilla) ovat luonnollisesti tervetulleita.
Digijulkaisut-blogin konsepti saattaa vielä alkuvaiheessa elää jonkin verran riippuen siitä miten se lähtee liikkeelle. Varovaisina ihmisinä aloitamme matalalla profiililla, ilman suuria ohjelmanjulistuksia tai näyttävää mainoskampanjaa. Sisältö puhukoon puolestaan.