Torstaina 29.10. järjestettiin Helsingin yliopistolla Koe kampus! -tapahtuma, jossa lukiolaiset ja muut yliopisto-opinnoista kiinnostuneet saivat mahdollisuuden tutustua yliopistoon.
Norsu-laitos oli mukana tapahtumassa monipuolisella ohjelmalla. Tapahtumassa muun muassa kuultiin miniluentoja suomensukuisista kielistä, kokkailtiin virtuaalista kalakeittoa kielikeittiössä ja tutustuttiin Norsun oppiaineisiin Metsätalon ala-aulan humanistitorilla.
Torstaina 29.10.2015 klo 10–15 järjestetään Helsingin yliopistossa, Aalto-yliopistossa ja Taideyliopistossa Koe kampus! -tapahtuma, jossa lukiolaiset ja muut yliopisto-opinnoista kiinnostuneet saavat mahdollisuuden tutustua pääkaupunkiseudun yliopistoihin.
Norsulaiset ovat menossa mukana, ja meitä voi tavata Koe Kampuksella luennoilla, työpajoissa ja Humanistitorilla. Alla Norsun menovinkit torstaille:
13-14 Miniluentoja suomensukuisista kielistä
Metsätalo, sali 6, 3. krs. Fabianinkatu 37/Unioninkatu 40
klo 13.00 Mistä sanat tulevat ja miten niiden alkuperää tutkitaan. Professori Ulla-Maija Forsberg
klo 13.20 Eesti: nii kaugel ja siiski nii lähedal – Mitä kaikkea kiinnostavaa on Virossa? Professori Birute Klaas-Lang, yliopistonlehtorit Sirje Olesk ja Kristiina Praakli.
klo 13.40 Magyarország és a magyar nyelv – Unkari ja unkari. Yliopistonlehtori Magdolna Kovács ja yliopistonopettaja Ildikó Vecsernyés.
14-15 Kielikeittiö -työpaja
Metsätalo, sali 30, 5. krs. Fabianinkatu 37/Unioninkatu 40
Kiinnostaisiko oppia italiaa kokkaamalla napolilaista pastareseptiä? Suomen kielen oppiaine on ollut mukana kehittämässä Digitaalista kielikeittiötä, jossa kieltä opitaan valmistamalla kyseisen maan ruokaa tietokoneen ohjeistuksen mukaan. Tule katsomaan ja kokeilemaan miten kielikeittiö toimii!
13-15 Humanistitori
Metsätalo, ala-aula, Fabianinkatu 37/Unioninkatu 40
Tule tapaamaan humanistisen tiedekunnan eri oppiaineiden opiskelijoita ja henkilökuntaa!
Koe Kampuksen koko ohjelman näet täältä.
Helsingin kirjamessuilla, Messukeskuksessa, esiintyy 22.-25.10 runsaasti suomen kielen, suomalais-ugrilaisten ja pohjoismaisten kielten ja kirjallisuuksien laitoksen tutkijoita. Alla Norsun tärpit messuille.
Saako sinutella vai täytyykö teititellä?
Sijainti: Takauma
Alkaa: 23.10.2015 12.00
Pitäisikö Suomessakin teititellä asiakaspalvelussa? Onko englantia puhuessaan syytä lisätä puhuteltavan titteli? Miten toimitaan Ranskassa? Uusi tutkimus 13 kielen puhuttelukäytänteistä näyttää, miten kohteliaisuuden keinot vaihtelevat Euroopassa. Keskustelijoina Johanna Isosävi, Hanna Lappalainen ja Minna Nevala.
Dialekt och annat talspråk
Sijainti: Tottiscenen
Alkaa: 23.10.2015 12.30
Vilken är skillnaden mellan dialekt och natiolekt? Ann-Marie Ivars och Jan-Ola Östman samtalar kring frågan om det finns stora regionala skillnader mellan finlandssvenska i norr och i söder.
Suomalaisia tutkimusmatkailijoita
Sijainti: Ylen osasto
Alkaa: 23.10.2015 13.00
Karsten, Nordenskiöld, Soini, Granqvist, Kalm, Wallin, Donner… Kenen matka on ollut vaarallisin, kuka on heistä kuuluisin? Jukka Kuosmasen toimittama uusi 12-osainen radiosarja Suomalaisia tutkimusmatkailijoita vie seikkailuihin syvälle viidakkoon, aavikoille ja arktisiin pakkasiin. Tutkija Markku Löytönen ja professori Ulla-Maija Forsberg ovat mukana matkaoppaana. Keskustelun voi kuunnella myös Ylen verkkosivujen kautta.
Artturi Kannisto – vogulin sanakirja
Sijainti: M. A. Castrénin seuran osasto
Alkaa: 23.10.2015 15.30
Ulla-Maija Forsbegr kertoo M. A. Castrénin seuran osastolla Artturi Kanniston vogulin kielen sanakirjasta.
Att skriva populärt
Sijainti: Edith Södergran
Alkaa: 25.10.2015 10.30
Är det fult att skriva populärt? Finns det en konflikt mellan smal litteratur och populär? Får man sälja bra först efter sin död? Får man tänka på att sälja? Fyra författare och en kritiker om populärt skrivande kontra litterära anspråk. Johanna Holmström, Sara Jungersten, Kaj Korkea-aho och Marcus Prest diskuterar, Kristina Malmio intervjuar.
Tietokirjan kirjoittaminen
Sijainti: Kullervo
Alkaa: 25.10.2015 11.00
Kirjoittamisen opettajat Carol Kiriakos ja Kimmo Svinhufvud kertovat tietokirjan kirjoittamisesta: työn suunnittelusta, etenemisestä, haasteista ja niiden voittamisesta. Myös yleistajuisen kirjoittamisen luonne tulee selvitetyksi.
Dikt och politik – samhällskritiska drag i nyare finlandssvensk litteratur
Sijainti: Edith Södergran
Alkaa: 25.10.2015 17.00
Behandlar finlandssvensk litteratur ideologi, politik och klass? Gäller Thomas Warburtons dom från 1951 om att det handlar om medelklasslitteratur. Så snävt var fältet knappast ens då, men finns det idag en samhällelig bredd, aktualitet och relevans? Johanna Holmström och Kaj Korkea-aho diskuterar, Trygve Söderling intervjuar.
Koko ohjelma on luettavissa Kirjamessujen verkkosivuilta. Antoisia messuhetkiä!
Teksti ja kuvat Eeva-Liisa Nyqvist.
Kirjailija Siri Pettersen vieraili Suomen kielen, suomalais-ugrilaisten ja pohjoismaisten kielten ja kirjallisuuksien laitoksella maanantai-iltapäivänä 21.9. kertomassa vastikään suomeksi ilmestyneestä esikoisromaanistaan Odinsbarn (suom. Odininlapsi, Jalava-kustannus 2014, suom. Eeva-Liisa Nyqvist), joka samalla on Korpinkehät-trilogian ensimmäinen osa.
Teos on saavuttanut huikean menestyksen: se on voittanut vuoden parhaalle fantasiaromaanille jaettavan Fabelprisetin ja on kautta aikojen ensimmäinen fantasiaromaani, joka on päässyt ehdolle Norske bokhandlerforeningenin palkinnon saajaksi. Kirja on ollut myös ehdolla Kulturdepartementets debutantprisin ja Bokblogger-palkintojen saajaksi. Juuri ennen Suomen-vierailua Sirille myönnettiin Bokhandelens barn- og ungdomsbok-stipendi, jonka perusteluissa Sirin todetaan olevan niin lahjakas, että stipendillä halutaan taata hänen kirjailijatoimintansa jatkuminen. Odininlapsen oikeudet on tällä hetkellä myyty Ruotsin, Tanskan ja Suomen lisäksi Puolaan ja Tšekin tasavaltaan. Kirjan maailmanvalloitus alkoi kuitenkin niinkin eksoottisesta paikasta kuin Brasiliasta, jossa norjalainen metallimusiikki on suosittua.
Kirjan kirjoittaminen vei yhteensä kymmenen vuotta, mutta sen suosio norjalaisten lukijoiden keskuudessa on ollut niin valtaisa, että se on sanottu luoneen norjalaiselle kirjallisuudelle aivan uudenlaista fanikulttuuria: innokkaimmat fanit pukeutuvat kirjan cosplayhahmoiksi, nimeävät lemmikkejään kirjan hahmojen mukaan ja koristelevat leivonnaisiaan Korpinkehät-trilogian tyylitellyllä korppilogolla – sama logo on jo nähty tavanomaisen irvistyksen tilalla myös halloween-kauden kurpitsalyhdyissä. Kiihkeimmät fanit ottaneet myös kirjasarjan logon mukaisia tatuointeja, ja notkeimmat taipuvat logoa muistuttavan jooga-asanan – johon tosin tarvitaan kaksi joogaajaa kerrallaan. Myös Sirin itsensä suuresti arvostama, itsekin kulttimainetta nauttiva Nemi-sarjakuva on käsitellyt romaania jo kaksi kertaa.
Hersyvän hyväntuulinen Siri alusti esityksensä kertomalla oman tulkintansa siitä, miksi fantasia on nykyään niin suosittua. Hän havainnollisti maailman muuttumista näyttämällä katkelman omille teinivuosilleen tyypillisestä tv-sarjasta 80-luvulla: meno oli ennen kaikkea humoristista, eikä edes pyrkinyt luotaamaan aikansa kipupisteitä. Nykyhetkeen tultaessa ihmiskunnan heikkoudet samoin kuin se, ettei tekninen kehitys aina johda positiivisiin lopputuloksiin, on kuitenkin käynyt harvinaisen selväksi. Nykyään nuorisokin on tietoinen eeppisen kokoluokan ongelmista ja siitä, että maailma kaipaa pelastajaa. Ihmisen potentiaalia luotaava ja sankareita tarjoava fantasiakirjallisuus on siksi alkanut tarjota lukijoilleen toivoa ja päässyt näin osaksi valtavirtaa. Toisinaan kaoottiselta vaikuttavassa maailmassa on lohdullista lukea tarinoita, joissa yksilö saa aikaan jotakin merkittävää.
Näistä fantasiaan olennaisesti liittyvistä seikoista huolimatta Siri itse on kirjoittanut romaanin, joka välttää joitain fantasialle ominaisia peruskuvioita. Päähenkilö ei ole ”valittu” eikä hänellä ole erityisiä kykyä – päinvastoin, häntä voisi luonnehtia syrjäytyneeksi nuoreksi naiseksi. Tarinan sankari on toki vahva ja rohkea, mutta painii valtavien moraalisten ongelmien kanssa, eikä hänen ammattivalintaansa juuri voi selitellä parhain päin. Tarinan konna puolestaan on ovela, vastuuton ja täysin itsekeskeinen, mutta taistelee pohjimmiltaan terveytensä puolesta. Myös kirjan nimi tuottaa yllätyksen: kirjan miljöö vaikuttaa hyvin muinaisnorjalaiselta, mutta minkäänlaista viikinkimytologiaa ei kirjassa esiinny.
Alustuksen jälkeen keskustelu kulki vapaasti yleisön ja Sirin välillä. Itse nuoruudessaan sarjakuvista ja lyhyistä tarinoista aloittaneena Siriä kiinnosti tietää, oliko paikalla itsekin kirjoittamista harrastavia. Myös kirjassa esiintyvistä nimistä syntyi keskustelua: Siri kertoi joidenkin nimien syntyneen jo ennen tarina, kun taas toisten tietoiseen mieleen pulpahtaminen tapahtui huomattavasti hitaammin. Yhteiseksi nimittäjäksi Siri mainitsee resonanssin: nimien täytyy kuulostaa hyvältä. Siksi ei olekaan sattumaa, että sekä päähenkilön, sankarin että konnan nimistä löytyy r. Myös Sirin oma, Pohjois-Norjan murre näyttelee kirjassa keskeistä osaa.
Heinäkuu lähestyy, ja Bloggaavan norsun on aika jäädä kesälomalle. Jotta kesän (toivottavasti pian saapuvat) hellepäivät kuluisivat blogin lukijoilta rattoisasti, keräsimme laitoksen väeltä lukuvinkkejä lomakaudelle.
Tietokirjallisuuden professori Pirjo Hiidenmaan mukaan kesä on hyvää aikaa lukea loppuun kaikki talven aikaan kesken jääneet kirjat. Pirjon kesän suosikkikirjoja ovat muistelmakirjat sekä dekkarit, joita varmasti löytyy jokaiselta kesämökiltä.
– Miten mukavaa on lukea samaa kirjaa ties kuinka monennen kerran ja ihmetellä, kun ei vieläkään muista loppuratkaisua. Tai jos lopulta on oppinut sen, on mukava huomata, ettei sillä oikeastaan ole mitään väliä lukukokemuksen kannalta.
Varsinaisia lukutärppejä Pirjo antaa kolme. Ensimmäisenä Kari Enqvistin maailmankaikkeuden syntyvaiheen salat paljastavan kirjan Ensimmäinen sekunti (WSOY 2014).
– Kirja on tarkoitettu kaikille, mutta joskus humanisti joutuu hyppäämään fysiikan tietojen ylitse. Silti juonen kehittelyä pystyy seuraamaan. Kirja on kiehtovasti kirjoitettua esseistiikkaa. Se kertoo nimensä mukaisesti ensimmäisestä sekunnista mutta sen lisäksi tutkimuksesta, tieteenalojen kehityksestä ja monesta yleisinhimillisestäkin asiasta. Tämän luettuaan tietää muun muassa sen, miksi Higgsin hiukkanen oli niin iso juttu.
Iris Pasternackin kirja Tautitehdas (Atena 2015) taas on mielenkiintoinen puheenvuoro terveydestä, sairaudesta ja ylidiagnostiikasta.
– Kirja saa pohtimaan, miksi normaaliin elämään kuuluvia asioita on alettu tulkita sairauksina. Hyvää luettavaa, kun SOTE-uudistuksessa pohditaan, miten hyvä hoito turvataan kaikille. Missä miljoona euroa tuottaa parhaan hyvinvoinnin ja terveyden? Kirja on hyvä esimerkki hyvin argumentoivasta pamfletista, tiivis ja faktapohjainen. Lukiessaan voi miettiä, millaisia keinoja voi käyttää suurten lukujen ja todennäköisyyksien havainnollistamiseen.
Kolmantena lukuvinkkinä Pirjo mainitsee Jussi Valtosen romaanin He eivät tiedä, mitä he tekevät (Tammi 2014).
– Valtosen kirja on kiehtova romaani ajan ilmiöistä, yliopistoista, eläinsuojelusta, virtuaalimaailmasta, ihmismielestä. Kirjaa lukiessaan jää moneen kertaan pohtimaan, miten samoja teemoja voisi käsitellä joko pamfletin tai aikalaisdiagnoosin keinoin. Lukijana joutuu joka tapauksessa dialogiin ja pohtimaan sekä omaa kantaansa ja asennemaailmaansa että romaanin maailman uskottavuutta.
Trygve Söderling, universitetslektor vid nordisk litteratur, i sin tur rekommenderar två böcker av Lena Andersson: Egenmäktigt förfarande – en roman om kärlek (Natur&Kultur 2013) som fick Augustpriset 2013 och Utan personligt ansvar (Natur&Kultur 2014).
– Jag rekommenderar Lena Andersson för att hon är så roligt skarpögd om vansinnigt kärleksbeteende och för att hennes tragikomiska romanpersoner (”Ester Nilsson” och ”Kulturmannen”) har blivit nationella gestalter som man kan hänvisa till i debatter i Sverige utan annan förklaring.
Trygve också rekommenderar Guiden (Schildts & Söderströms 2014), en annorlunda guidebok till Helsingfors av Susanne Ringell.
– Susanne Ringell rekommenderar jag för att hon troligen är den mest njutbara stilisten på svenska i Finland idag och för att Guiden är smarta roliga självbiografiska mini-noveller förklädda till guidebok för Helsingfors.
Suomalais-ugrilaiset kielet ja kulttuurit –oppiaineessa työskentelevän tutkijatohtori Rigina Ajangin mukaan jokaisen suomen ja sukukielten opiskelijan pakolliseen kesälukemistoon kuuluu tänä vuonna ilmestynyt Tupa ryskyi, parret paukkui – suomen kansan rivot runot (WSOY 2015).
– Tästä teoksesta löytyy varmasti sopiva runo arkeen ja juhlaan! Materiaali koostuu 1800-luvun alkupuolella muun muassa Elias Lönnrotin ja C.A. Gottlundin keräämästä aineistosta, joka löytyy SKS:n arkistoista. Mukana on sukuelinten syntykertomuksia, niiden ylistyslauluja, lemmenloitsuja ja kevyempiä rallatuksia.
Jos lomailija taas kaipaa mukaansatempaavaa ja ymmärrettävästi esitettyä alan kirjallisuutta kannattaa lukea Yrjö Laurannon teoksesta Imperatiivi, käsky, direktiivi: Arkikeskustelun vaihtokauppakielioppia, miten suomeksi oikeastaan käsketään.
Kotimaisen kirjallisuuden opiskelija ja ensi syksyn tuutori Henni Huostila puolestaan suosittelee lomalukemiseksi Tommi Kinnusen romaania Neljäntienristeys (WSOY 2014).
– Vuoden 2014 Finlandia-ehdokas Neljäntienristeys on voimakas lukukokemus heti ensimmäisiltä sivuilta alkaen. Teos keskittyy neljän päähenkilön elämään eri vuosikymmenten aikana. Se on kertomus historiasta, normeista ja niiden rikkomisesta, asenneympäristöstä ja lopulta myös rakkaudesta eri muodoissaan. Teos on paikoin lukukokemuksena rankka, mutta muistuttaa suvaitsevaisuuden merkityksestä yhteiskunnassa.
Henniä viehättää myös vanhempi suomalainen kaunokirjallisuus, jota edustaa Juhani Ahon Papin rouva (SKS 1893).
– Rakastuin tähän suomalaisen realismin klassikkoon ensimmäisenä opiskeluvuonna. Papin rouva on jatkoa vuonna 1885 ilmestyneelle Papin tyttärelle, mutta sen voi lukea itsenäisenä teoksena. Teoksen kantavia teemoja ovat naisen asema 1800-luvun yhteiskunnassa sekä rakkauden ja intohimon vaikea vastakkainasettelu. Papin tytär on tunnettu myös upeasta luontokuvauksestaan ja sen yhdistymisestä teoksen teemoihin. Tämä teos kannattaa ehdottomasti lukea juuri kesällä!
Ville Lindholm, studerande vid nordisk litteratur, rekommenderar Transparente Blanche (Schildts & Söderströms 2014) av Peter Sandström och Expeditionen: min kärlekshistoria (Norstedts 2014) av Bea Uusma.
– Transparente är en drömsk och vackert skriven berättelse om en vuxen människas uppgörelse med sin barndom och sitt vuxna liv, förlagd just i den finska sommaren. Den finlandssvenska bokvårens kanske bästa roman.
Transparente blanche nominerades till Nordiska rådets litteraturpris 2015 samt belönades med Svenska litteratursällskapets pris ur Bokhandlaren Bo Carleskogs minnesfond år 2015.
I Expeditionen: min kärlekshistoria reser författaren och läkaren Bea Uusma i Arktis och till Nordpolen och letar efter sanningen om en misslyckad polarexpeditions öde.
– Om den finska sommaren mot förmodan bjuder på några riktigt stekheta dagar, kan denna ”dokumentärroman” om författarens efterforskningar av en dödsdömd polarexpedition kanske fungera som någonting svalkande. Ämnet i sig kanske inte låter så spännande, men ge boken en chans! Många har sagt att den är så välskriven att de inte kan lägga den ifrån sig.
Kotimaisen kirjallisuuden yliopistonlehtori Anna Hollsten pitää sekä kotimaisesta että pohjoismaisesta kesälukemisesta.
Annan ensimmäinen suositus on Karl-Ove Knausgårdin kirjasarja Min kamp (Forlaget Oktober 2009–2011, suom. Taisteluni). Kohutun norjalaiskirjailijan omaelämäkerrallisessa romaanisarjassa on kuusi osaa, joten lomalukeminen ei lopu kesken ainakaan heti kättelyssä, mikäli sarjaan ei ole tarttunut aikaisemmin. Suomennokset ovat edenneet viidenteen osaan, jossa minäkertoja kertoo opiskeluvuosistaan Bergenissä ja kirjailijauransa ensiaskeleista.
– Kuvaukset kirjallisuuden- ja kirjoittamisopintojen alkuvaiheista lienevät tunnistettavia suurimmalle osalle alan opiskelijoita. Karl-Ove kamppailee monille tuttujen ongelmien kanssa: miten kommentoida runoa paljastamatta, ettei tajua siitä mitään tai miten säilyttää itsetuntonsa, kun opiskelukaverit vaikuttavat niin paljon lukeneemmilta kuin mitä itse on?
Jos Knausgårdin yksityiskohtainen kuvaus nuoren miehen kasvukivuista rupeaa kyllästyttämään, voi siirtyä tanskanlehtorimme Claus Elholm Andersenin tuoreeseen väitöskirjaan På vakt skal man være, jonka kohteena on romaanisarjan niin sanottu kirjallisuudellisuus.
Suomalaisista kirjailijoista Anna suosittelee syksyä silmällä pitäen Kalle Päätaloa ja miltei hengästyttävän laajaa Iijoki-sarjaa (Gummerus 1971–1998).
– Pidän ensi lukuvuonna kurssin 1960- ja 1970-luvun minän esityksistä, joten ajattelin, että minun pitää lukea ainakin pari osaa Päätalon omaelämäkerrallisesta sarjasta kurssiani varten. Päätalo ei ole ollut kirjallisuudentutkijoiden suosiossa eikä kursseillamme ole käsitelty hänen teoksiaan, mutta – kuka tietää – ehkä kurssini synnyttää suorastaan Päätaloa käsittelevien kandidaatintutkielmien ja -gradujen tulvan. Kurssille voi valmistautua aloittamalla lukemisen jo nyt kesälomalla. Iijoki-sarjassa on 26 osaa, joten lukemista riittää useammallekin lomalle.
Näiden kirjavinkkien siivittämänä toivotamme kaikille hyvää kesää! Norsu palaa bloggaamaan taas elokuussa uusin aihein.
Ibland när man sitter på föreläsning önskar man att man kunde tala lite friare med föreläsaren. Man kanske har en fråga som är oviktig, rentav löjlig. Framför hela klassen ids man inte fråga, och tröskeln kan vara hög att knacka på hos personalen under kontorstid. Formell undervisning är formell.
På Nordica (samlingsnamnet för ämnena nordisk litteratur, nordiska språk och svensk översättning) har vi hittat på ett sätt att lätta på stämningen. Den första fredagen varje månad samlas vi på en pub nära Forsthuset för att dricka en öl och umgås. Evenemanget är väldigt löst organiserat: man dyker upp kl. 16 eller senare, stannar så länge man känner för det, och drar sedan vidare. Både studenter och personal är varmt välkomna.
Barens sköna fredagsstämning gör det lättare att tala fritt. Ofta blir det “business”: frågor om det egna ämnet eller studierna. Men lika ofta talar man om dittan och dattan, studenter, doktorander och föreläsare i en salig blandning. Man kan dessutom spela spel eller äta en bit mat. Deltagarantalet varierar kraftigt, men evenemanget har speciellt i år varit väldigt populärt.
Fredagsölen är en tradition som jag rekommenderar varmt för alla ämnen. Man kommer lite närmare sina studiekompisar, sina föreläsare, sina professorer och de annars ganska osynliga doktoranderna. Och om man inte lyckas med det, får man i alla fall ett glas god öl!
Text: Ville Lindholm
Välkommen till nästa Fredagsöl 10.4. fr.o.m. kl 16 på Thirsty Scholar (Fabiansgatan 37)!
