Välkommen till Åland – Aksentti ry:n opintomatka Maarianhaminaan

Teksti ja kuvat: Jana Ruf

Aksentti ry järjesti 12.-16.5.2016 Suomen kielen ja kulttuurin opiskelijoiden ainejärjestön ensimmäisen opintomatkan Ahvenanmaalle.

Miksi Ahvenanmaa?

Ahvenanmaa on Suomeen kuuluva maakunta, jota ei juurikaan käsitellä opinnoissamme ja joka on meille siitä syystä lähes tuntematon. Osallistujista kukaan ei ollut ennen käynyt Ahvenanmaalla, joten odotimme matkaa jännittyneinä.

Ennen reissua

Ennen opintomatkaa oli paljon järjesteltävää. Ensin piti hakea projektitukea, minkä jälkeen selvitimme kaikki järjestelyn kysymykset: milloin ja millä mennään, mihin majoitutaan, montako opiskelijaa otetaan mukaan, mitä tehdään siellä ja mihin käytetään tukirahat.

Järjestimme opintomatkan 12 opiskelijalle. Menimme Viking Linellä Maarianhaminaan ja majoituimme Gröna Uddenin leirintäalueen mökkeihin. Tukirahoilla kustansimme kaikille majoituksen lisäksi myös yhden illallisen.

Rör och gör – mitä me teimme

Saavuimme perjantaina varhaisaamulla Maarianhaminaan ja saimme heti aamupäivällä opastuksen Ahvenanmaan maakuntapäivissä. Opastuksessa esiteltiin Ahvenanmaa, maakuntapäivät ja itsehallinto. Meillä oli paljon kysyttävää esim. kotiseutuoikeudesta, koulutuksesta ja politiikasta.

Iltapäivällä nautimme pyöräretkellä ahvenanmaalaisesta luonnosta ja kukista. Illalla grillasimme hyvin tuulisen sään takia leirintäalueen keittiössä.

Lauantaina kävimme Ahvenanmaan merenkulkumuseossa, jossa viihdyimme pitkään. Luimme merenkulun historiasta, kokeilimme kaikki rör och gör -pisteet ja kävimme museolaivassa Pommern. Illalla pelasimme lautapelejä ja katsoimme Euroviisuja.

Sunnuntaina oli hyvin sateista, minkä takia piti valitettavasti pysyä sisätiloissa. Aika meni kuitenkin hyvin nopeasti ohi. Pelasimme lautapelejä, kävimme elokuvateatterissa ja söimme ravintolassa, jossa katsoimme myös jääkiekkoa.

kuva2 kuva3

Miksi kannatti lähteä?

Ahvenanmaan opintomatka oli monella tavalla erikoinen kokemus: opimme paljon Ahvenanmaan erikoisasemasta sekä siihen liittyvästä historiasta, ihmettelimme Ahvenanmaan ruotsalaisuutta ja ruotsin kieltä, yllätyimme ahvenanmaalaisten heikosta suomen kielen taidosta, yritimme selittää ahvenanmaalaisille mistä olemme kotoisin sekä miksi puhumme suomea keskenämme ja lopuksi tutustuimme myös opiskelukavereihimme paremmin. Paluumatkalla haaveilimme jo seuraavasta opintomatkasta – saa nähdä, missä käydään ensi kerralla!

Graduntekijä tutuksi: Valtteri Kulmala, pohjoismaiset kielet

Jokainen yliopistosta maisteriksi valmistuva tekee pro gradu -tutkielman. Mutta minkälaista gradunteko oikeastaan on? Mitä se tarkoittaa käytännössä? Annetaan oikean graduntekijän kertoa.

WP_20160329_002

Valtteri Kulmala on viidennen vuoden pohjoismaisten kielten opiskelija ja tuleva ruotsinopettaja. Gradussaan hän tutkii sanajärjestyksen opetusta yläasteen ruotsin oppikirjoissa ja vertaa näitä sellaisiin oppikirjoihin, joita Ruotsissa ja Norjassa käytetään maahanmuuttajanuorten kielenopetuksessa.

Miksi valitsit juuri tämän aiheen?

Halusin tutkia jotain konkreettista ruotsinopetukseen liittyvää. Sellaista, jonka tuloksista olisi minulle itselleni (ja toivon mukaan muillekin) hyötyä. Oppikirjat ohjaavat opetusta keskeisesti, joten niiden analysoiminen tuntui alusta alkaen hyvältä idealta. Olin pari vuotta sitten vaihdossa Oslossa, joten oli mahtavaa saada ympättyä graduun jonkinlainen interskandinaavinen näkökulma. Lisäksi tunnustan, että minulla oli pari asiaa hampaankolossa sanajärjestyksen opetukseen liittyen. On ollut ilahduttavaa huomata, että oppikirjat ovat monessa mielessä kehittymässä mielestäni positiiviseen suuntaan.

Miten keräsit aineiston graduusi? Paljonko sitä on, ja minkälaista se on?

Aineistoni koostuu paristakymmenestä oppikirjasta, jotka lojuvat tällä hetkellä ympäri asuntoani. Lukumäärä voi kuulostaa vähän hurjalta, mutta toisaalta näkökulmani on aika tarkkaan rajattu. Onnekseni oppikirjakustantamot ovat usein olleet erittäin avuliaita, ja olenkin saanut suurimman osan kirjoista ottamalla suoraan yhteyttä kirjasarjan toimittajaan – opiskelijan budjetti ei tosiaan olisi venynyt tällaisen kirjakavalkaadin ostoon! Muutaman kirjan noudin myös ollessani Norjassa lomamatkalla, siinä yhdistyi huvi ja hyöty.

Mitä teet juuri tällä hetkellä? Analysoitko aineistoa vai kirjoitatko jo ”oikeaa” gradutekstiä?

En osaa itse erottaa kirjoittamista ja analyysiä toisistaan, se tuntuu jotenkin keinotekoiselta. Tällä hetkellä gradupalapelin kulmapalaset ovat tukevasti kohdillaan, eli tiedän suunnilleen, mitä mihinkin kohtaan tulee. Tuloksistakin olen kirjoittanut alustavasti jo aika paljon, mutta yksikään luku ei varsinaisesti ole ”täysin valmis”.

Minkälaista gradunteko on ollut? Mikä on ollut parasta? Entä pahinta?

Ajoittain stressaavaa, palkitsevaa silloin, kun on saanut muotoiltua jonkin hienon ajatuksen paperille. Parasta on, kun pääsee virtaukseen, unohtaa ajan ja paikan ihan vain koska on niin kiinni siinä mitä tekee. Kolikon kääntöpuoli on, että silloin helposti myös unohtaa syödä ja pitää taukoja.

Paras vinkkisi graduntekijäkollegalle?

Hyviä vinkkejä on paljon:

  1. Pidä silmät ja korvat auki kursseilla ja pistä muistiin kiinnostavia tutkimuskohteita sitä mukaan, kun niitä tulee vastaan. Tutustu myös oman alasi journaaleihin, ja jos lukeminen kyllästyttää, löytyy alan gurujen videoluentoja myös netistä – Youtube on oikea aarreaitta suuntaa hakevalle graduntekijälle! (Muista myös, että lähteiden ei aina tarvitse olla kirjallisia!)
  2. Ja aiheenvalintaan liittyen vielä: Kysy ideoita kavereilta, jotka ovat jo kirjoittaneet tutkielmansa. Gradua kirjoittaessa löytää uusia näkökulmia ja itse kukin saattaa joskus ajatella, että ”olisi sittenkin pitänyt kirjoittaa tuosta, mutta nyt on liian myöhäistä vaihtaa”. Toisen epäonni voi olla tulevan graduntekijän onni, jos tämä vain uskaltaa kysyä vinkkiä.
  3. Aiheen valinnan jälkeen vaikeinta oli selkeyttää itselleni, mitä ihan konkreettisesti teen aineistollani. Kannattaa siis etsiä aikaisempia tutkimuksia, ottaa niiden menetelmistä mallia ja yhdistellä oman mielen mukaan. Stressitaso laskee huomattavasti, kun tietää, mitä tekee.
  4. Kuten eräs tohtorikaverini huomautti, on monen graduntekijän kompastuskivi keskittyä ihan liikaa teorian esittelyyn kirjoitusprosessin alkuvaiheessa. Toki teoriasta pitää olla perillä, mutta lopullinen teorialuku voi hahmottua vasta, kun tiedät, mitä teoriaa oikeasti tarvitset analyysissäsi.
  5. ”Gradunteko kuten kaikki muukin on sosiaalinen prosessi!” Näin meitä valistettiin tieteellisen kirjoittamisen kurssilla, mutta alan vasta nyt tajuta, miten tärkeää tutkijankammiosta ulostuleminen onkaan. Ajatukset selkeytyvät, kun pakottaa itsensä selittämään opiskelijakollegoille ja kavereille, mitä on ajatellut tutkivansa ja miten toimivansa. Keskustelu ja palautteen pyytäminen on tärkeää, eikä sitä kannata jättää yhteen opponointikertaan.

Haluaisitko kertoa gradunteostasi tässä juttusarjassa?
Ota yhteyttä norsu-viestinta (a) helsinki.fi

Kolmen minuutin piknik

Teksti Lasse Hämäläinen, kuva Jutta Salminen.

Yhteiskunnallinen vaikuttaminen on yhä suurempi osa yliopistotutkijan elämää. Tieteellinen tieto tulisi tuoda kaiken kansan nähtäville kiinnostavassa ja helposti ymmärrettävässä muodossa. Mutta miten? Erilaisia virikkeitä pursuavassa maailmassamme ihmiset sitoutuvat yhden asiakokonaisuuden äärelle aina vain lyhyemmäksi ajaksi.

Kolmen_minuutin_piknik

Tähän haasteeseen vastaa three minute thesis. Sen ideana on, että väitöskirjantekijät eri tieteenaloilta esittelevät väitöskirjansa aiheen suullisesti kolmessa minuutissa. Australialaislähtöinen konsepti on noussut ulkomailla nopeasti suosioon. Varsinkin englanninkielisissä maissa useat yliopistot järjestävät opiskelijoilleen 3MT-kilpailuja. Videotallenteita esityksistä ladataan mm. Youtubeen.

3MT oli teemana, kun Seula eli suomen kielen, suomalais-ugrilaisten kielten ja kotimaisen kirjallisuuden jatko-opiskelijoiden yhdistys kokoontui kevätpiknikille Topelian sisäpihalle 12.5. Kevään kauneutta ja akateemista arvokkuutta henkivässä miljöössä kuultiin seitsemän esitystä laitoksellamme tekeillä olevien väitöstutkimusten aiheista. Nämä esitykset eivät olleet vielä yhtä viimeisteltyjä kuin Youtubesta löytyvät (kestotkin vaihtelivat kahdesta ja puolesta lähes viiteen minuuttiin), mutta se ei ollut tarkoituskaan. Ajatuksena oli tutustua uudenlaiseen konseptiin ja pohtia, voisiko sen omaksua osaksi yliopistoelämää myös Suomessa.

Alkuperäiseen 3MT-konseptiin kuuluu, että esiintyjä saa käyttää apuvälineenään yhtä PowerPoint-diaa. Sellaisen järjestäminen ulkotiloihin on kuitenkin hankalaa, joten olimme sopineet, että dian saa korvata vapaavalintaisella aihetta havainnollistavalla esineellä tai taiteellisella elementillä. Muutos oli onnistunut. Saamelaisnukke, kolikko (ja sen kääntöpuoli), haikuruno ja muut elementit elävöittivät esityksiä ja toivat abstrakteja tutkimusaiheita helpommin lähestyttävään konkreettiseen muotoon.

Kun satojen sivujen tekstistä muotoillaan kolmen minuutin puhe-esitys, paljon merkityksellisiä asioita joudutaan karsimaan pois. Moni voi ajatella, että tällainen yksinkertaistaminen karnevalisoi ja vääristää tieteen perusluonnetta. Toisaalta kolmekin minuuttia voi olla yleisölle pitkä aika keskittyä. On tuskin sattumaa, että se on esitysten enimmäispituus myös Euroviisuissa.

Kuilua tiedeyhteisön ja suuren yleisön välillä tulisi pyrkiä täyttämään molemmista päistä. 3MT voi olla tieteen tapa tulla yleisöä vastaan. On parempi sanoa edes yksi valistunut lause väkijoukon kuullen kuin saarnata tuntikausia kenenkään kuulematta.

Aiheesta lisää: http://threeminutethesis.org/

Alumnitilaisuus 27.4.2016 – Todellisuudesta ja tiedon rajoista

Suomen kielen alumnit kokoontuivat kevään alumnien iltaan keskiviikkona 27.4. Kaisa-taloon. Tilaisuus kulki nimellä ”Todellisuus ja tiedon rajat tietokirjoissa ja dokumenttifilmeissä”. Illan ohjelmassa oli kaksi esitystä sekä tutustumista tietokirjoihin ja vapaata seurustelua. Puhujiksi olivat lupautuneet elokuva- ja televisiotutkimuksen professori Henry Bacon ja tietokirjallisuuden professori Pirjo Hiidenmaa.

Henry Bacon: Jälki ja kuvitus television historiadokumenteissa.
Henry Bacon: Jälki ja kuvitus television historiadokumenteissa.

Tilaisuuden aloitti Henry Bacon esityksellään ”Jälki ja kuvitus television historiadokumenteissa”, jossa hän käsitteli historiadokumenteissa käytettyä materiaalia. Oli kiinnostavaa kuulla, kuinka eri tavoin dokumentteja koostetaan. Harvoin tulee kiinnittäneeksi huomiota esimerkiksi siihen, että dokumentin kerronnan kuvituksena voi itseasiassa olla katkelmia fiktiivisestä elokuvasta. Bacon nosti esiin myös musiikin: kuinka usein historiadokumentissa käytetty musiikki on todella sen kuvaamalta ajalta? Tai edes muuten sidoksissa aiheeseen?

Pirjo Hiidenmaa puhui tietokirjallisuuden tutkimuksesta ja opetuksesta sekä siitä, miksi kirjallisuus jaetaan kahtia kaunokirjallisuuteen ja tietokirjallisuuteen. Suomessa julkaistuista nimekkeistä tietokirjallisuutta on noin 80 % nimekkeistä ja kaunokirjallisuutta noin 20 %. Tietokirjallisuuteen kuuluu kuitenkin hyvin laaja valikoima erilaisia teoksia koulukirjoista lähes kaunokirjallisiin elämäkertateoksiin – unohtamatta värityskirjoja. Esityksen aikana nousikin keskustelua tietokirjojen käytöstä kouluissa: joissakin oppilaitoksissa oli todettu hyväksi keinoksi lukemaan innostamiseen tarjota luettavaksi myös tietokirjoja.

Pirjo Hiidenmaa: Tietokirjallisuus tutkimuksen ja opetuksen kohteena.
Pirjo Hiidenmaa: Tietokirjallisuus tutkimuksen ja opetuksen kohteena.

Esitysten jälkeen pääsi tutkimaan paikalle tuotuja tietokirjoja. Pienenä tehtävänä oli pohtia, mitkä niistä voisivat innostaa nuoria lukemaan. Valikoimasta löytyikin monenlaisia kiinnostavia teoksia, jotka herättivät myös keskustelua.

Tilaisuus oli oikein mukava ja rento. Keskustelun puhjettua aika vain jälleen oli loppua kesken – on niin kiva tavata vanhoja tuttuja ja uusia kasvoja. Mutta seuraavassa alumnitilaisuudessa sitten lisää!