Kielitieteilijöiden graduesittelyä – menneisyyden tarkastelusta nykyajan ilmiöihin

Teksti ja kuvat: Kati Kiiskinen

Suomen kielen ja suomen kielen ja kulttuurin opiskelijoiden 30.1.2017 järjestämässä Ikkunat auki suomen kielen tutkimukseen -gradukonferenssissa tarjottiin mahdollisuus päästä näkemään ja kuulemaan, millaista tutkimusta alan opiskelijat tekevät lopputöinään. Nyt toisen kerran järjestetty konferenssi koostui neljästä suullisesta esityksestä sekä kuudesta posterista. Esitelmät sisälsivät laajan kirjon aiheita eri kielentutkimuksen alueilta aina nimenannon prosessin tutkimisesta morfosyntaktiseen sanojen tarkasteluun.

Uskonnonkirjat ja hylkäyskirjeet yhteiskuntaa selittämässä

Konferenssissa ensimmäisenä esiintynyt Henri Satokangas kertoi eri vuosikymmenien uskonnon oppikirjojen äänisyydestä sekä niihin kirjoittuvista osallistujarooleista. Henri kuvasi, kuinka uskonnon oppikirjojen kerronta on vaihtunut 1970-luvun yksiäänisyydestä 2010-luvun moniääniseen kertojaan.

– Aihe kiinnostaa sen yhteiskunnallisen merkittävyyden vuoksi. Oppikirjojen kieli sekä uskonto oppiaineena vaikuttavat kokonaisiin ikäluokkiin, ja näistä jälkimmäinen on alati julkisen keskustelun kohteena, Henri sanoo.

Henri tarkastelee gradussaan uskonnon oppikirjojen äänisyyttä diskurssintutkimusta ja suhtautumisen teoriaa hyödyntäen.

Henrin jälkeen puheenvuoron saanut Elina Keckman paneutui niin ikään yhteiskunnallisiin asioihin esitellessään työnhaussa saatuja hylkäyskirjeitä ja niiden rakenteita.

– Hylkäyskirjeet rakentuvat funktionaalisista jaksoista. Näistä pakollisin on kiitosjakso, joka esiintyy jopa 94 %:ssa aineiston hylkäyskirjeistä, Elina sanoo.

Elina kertoi kiitosjaksolla olevan kaksi funktiota. Ensinnäkin kiitosjakson tehtävänä hylkäyskirjeessä on kiittää työnhakijaa vaivannäöstä. Hylkäyskirje toimii viimeisenä vuorona työnantajan ja -hakijan välisessä keskustelussa siitä, haluaako työnantaja palkata työnhakijan. Toisaalta kiitosjaksolla on myös implisiittinen, kontekstisidonnainen funktio: kiitos alussa viestii hakijalle hylätyksi tulemista.

Posteriaiheita asutushistoriasta prosenttilaskuihin

Kahden ensimmäisen esityksen jälkeen huomio keskitettiin tauon ajaksi postereihin ja niiden esittelijöihin. Anni Kaunisto ja Saana Juntunen käsittelivät postereissaan identiteetin ja julkisuuskuvan rakentumista. Anni esitteli 1800-luvun itseoppineiden kirjoittajien kielellistä identiteettiä, kun taas Saana kuvasi posterissaan murteiden vaikutusta urheilijoiden julkisuuskuvaan. Esimerkkeinä Saana käytti tämän päivän varsin vahvoista murteistaankin tunnettuja huippu-urheilijoita Sami Jauhojärveä ja Antti Ruuskasta.

Tauko antoi aikaa vapaaseen keskusteluun ja postereihin tutustumiseen.

 

Agatha Dominowskan esitelmä käsitteli puolestaan suomea toisena kielenä puhuvien puhuttelukäytänteitä. Posterissaan hän esitteli erityisesti käyttämäänsä Python-ohjelmaa, joka toimii näppäränä työkaluna aineiston käsittelyssä. Ohjelma etsii litteraateista halutut puhuttelun muodot ja listaa ne esitykseksi, jota voi hyödyntää kätevästi esimerkiksi Excelillä tapahtuvassa jatkokäsittelyssä.

Suomi toisena kielenä -tutkimuksesta esitelmöi myös Noora Närvänen, jonka posteri käsitteli kielen opetukseen käytettävää toisto-metodia. Toisto-metodi on kehitetty erityisesti turvapaikanhakijoiden kotoutumista varten käytettäväksi kielenopetuksen metodiksi. Metodi perustuu suulliseen toistoon, jonka avulla asioita opitaan dialogin kautta ilman kirjoja.

Hylkäyskirjeen rakenteesta esitelmöinyt Elina Keckman (oik.) keskustelemassa posteria pitäneen Noora Närväsen (vas.) kanssa toisto-metodin hyödyntämisestä kielenopetuksessa.

Marika Luhtala esitteli posterissaan Helsingin Villingin asutushistoriaa, josta hän oli saanut tietoa Villingin paikannimistöä tutkimalla. Tutkimus paljastaa, että vaikka kaikki vanhimmat nimet ovat ruotsinkielisiä, esimerkiksi Kintaholmen-nimeen perustuva suomalaisperäinen aines viittaa hämäläisten eränkävijöiden liikkuneen alueella jo ennen ruotsalaisasutuksen saapumista.

Konferenssin kuudes posteri, Henna-Leena Turpeisen esitelmä, käsitteli puolestaan prosenttilaskuja. Mitä, oliko Henna-Leena eksynyt väärään konferenssiin? Ei suinkaan, sillä poikkitieteelliseksikin luokiteltavan tutkimuksen kohteena ovat nimenomaan matematiikan oppikirjojen sanallisia prosenttilaskuja käsittelevien tehtävien kielelliset ainekset.

Henna-Leena tutkii gradussaan, mikä vaikutus tehtävänannon kielellisillä valinnoilla on matemaattiseen ongelmanratkaisuun.

Prefiksiproblematiikkaa ja nimenannon haasteita

Vaikuttavien postereiden jälkeen konferenssi jatkui vielä kahden esityksen merkeissä. Ensimmäinen näistä käsitteli vierasperäisen prefiksin sisältämiä sanoja, kuten epifyyttisieni. Aihetta esitellyt Kati Kiiskinen kertoi saaneensa tutkimusaiheen törmättyään sanarajoja koskevaan ongelmaan kieliteknologiasovellusta kehittävän projektin yhteydessä.

– Vierasperäisen prefiksin sisältämät sanat ovat jo hurjan yleisiä suomen kielessä, mutta silti niistä ei juuri ole tehty aiempaa tutkimusta, joka kuvaisi niiden ominaisuuksia, Kati selittää.

Viimeisenä esiintyjänä Emma Perälä puhui nimenannon prosessista ja siihen liittyvistä haasteista. Tutkimuksessa on tullut esiin esimerkiksi, kuinka vanhemmilla on esikoisen kohdalla yleensä suuremmat paineet nimenannossa kuin tätä seuraavien lasten kohdalla. Emma kertoi myös, että lapselle annetaan usein raskauden aikana ”masunimi”, jolla lasta puhutellaan. Tästä nimestä ei yleensä kuitenkaan tule virallista nimeä lapsen synnyttyä.

Emma käyttää graduaineistonaan neljän perheen haastatteluista saamaansa materiaalia.

Gradukonferenssin järjestämisestä tukea graduntekoon

Konferenssin järjestäminen yhdessä muiden graduvaiheen opiskelijoiden sekä ohjaavien opettajien kanssa toimi koko graduprojektia tukevana prosessina.

– Esitelmän myötä hahmotan tutkielmani kokonaisuutena sekä sen keskeiset sisällöt paremmin. Pidän lisäksi esiintymisestä, etenkin kun saan puhua asiasta, josta tiedän jotakin, Henri kuvaa gradukonferenssista saatua myönteistä kokemusta.

Gradukonferenssin voidaan tänäkin vuonna sanoa siis olleen varsin onnistunut. Tilaisuuteen osallistui laaja joukko kielen ammattilaisia, opiskelijoita ja harrastajia. Postereiden ympärillä käytiin vilkasta keskustelua eri aiheista ja esitelmien pitäjiä pommitettiin haastavilla kysymyksillä läpi seminaarin. Mutta haastavat kysymyksethän ovat vain osoitus siitä, että aiheet ovat ajankohtaisia ja että kuulijoiden mielenkiinto on herännyt.

Kielen ulottuvuuksia – kielitieteen kurkotteluja

XLIII Kielitieteen päivät järjestettiin Oulussa hotelliravintola Lasaretin tiloissa 25.–27.5.2016. Kolme päivää kielitiedettä: työpajoja, plenaariesitelmiä, postereita ja esityksiä kielestä kaikista kulmista. Vanhoja tuttuja, uusia tuttavuuksia ja iloista meininkiä.

Kielitieteen päivien tapahtumapaikan Lasaretin ympäristö oli kaunis.
Kielitieteen päivien tapahtumapaikan Lasaretin ympäristö oli kaunista.

Väitöskirjatutkijalle Kielitieteen päivät on hyvä tilaisuus päästä esittelemään työtään ja saada arvokkaita kommentteja. Koska käsiteltäviä aiheita on paljon, paikalla on myös paljon eri kielitieteen alojen tutkijoita, joilta voi saada uutta näkökulmaa omaan työhön. Lisäksi Kielitieteen päivillä pääsee kurkistamaan oman tutkimusalueen ulkopuolelle ja innostumaan aivan uusista jutuista. Arjessa kun keskittyminen yleensä suuntautuu vain oman aiheen asioihin.

Nimien ja nimistöntutkimuksen kurkotteluja.
Nimien ja nimistöntutkimuksen kurkotteluja.

Laitoksemme tutkijoita oli paikalla runsaasti. Esitelmiä pitivät niin väitöskirjatutkijamme kuin muutkin tutkijat. Me nimistöntutkijat järjestimme myös oman työpajan ”Nimien ja nimistöntutkimuksen kurkotteluja”, johon saimmekin päivän verran oikein hyviä esitelmiä! Työpajassamme puhuttiin niin kioskiruoan nimistöstä, nimistöntutkimuksen annista luonnontieteille kuin kotieläinten nimistä Tverin ja Aunuksen Karjalassa. Nimet ja nimistöntutkimus siis todella kurkottelivat eri suuntiin! Esitelmän työpajassamme pitivät Terhi Ainiala, Mikko Heikkilä, Lasse Hämäläinen, Henna Massinen, Jaakko Raunamaa, Minna Saarelma-Paukkala, Saila Salonen, Maria Sarhemaa, Väinö Syrjälä ja Johanna Virkkula.

Kielitieteen päivien yhteydessä järjestettiin myös kielentutkimuksen tohtorikoulutusverkoston Langnetin teemaryhmäkeskustelu. Keskustelun tarkoituksena oli koota toiveiden mukaisia teemaryhmiä väitöskirjatutkijoiden työn tueksi. Kokouksessa oli paikalla runsaasti osallistujia, ja teemaryhmiä syntyi mukavasti. Langnetin sivuilta https://blogs.helsinki.fi/langnet-2016-2019/ voi käydä lukemassa lisätietoa – teemaryhmien tilanne pitäisi päivittyä sivuille kesäkuun aikana.

Seuraavat Kielitieteen päivät järjestetään ensi vuonna Jyväskylässä. Teemana on Suomi 100 vuotta. Tulossa on varmasti taas hieno tilaisuus meille kielitieteilijöille päästä ihmettelemään ja ihastelemaan toistemme työtä.

Kielitieteen päivät 2017 järjestetään Jyväskylässä.
Kielitieteen päivät 2017 järjestetään Jyväskylässä.

Kuvat Saila Salonen ja Terhi Ainiala.

Kolmen minuutin piknik

Teksti Lasse Hämäläinen, kuva Jutta Salminen.

Yhteiskunnallinen vaikuttaminen on yhä suurempi osa yliopistotutkijan elämää. Tieteellinen tieto tulisi tuoda kaiken kansan nähtäville kiinnostavassa ja helposti ymmärrettävässä muodossa. Mutta miten? Erilaisia virikkeitä pursuavassa maailmassamme ihmiset sitoutuvat yhden asiakokonaisuuden äärelle aina vain lyhyemmäksi ajaksi.

Kolmen_minuutin_piknik

Tähän haasteeseen vastaa three minute thesis. Sen ideana on, että väitöskirjantekijät eri tieteenaloilta esittelevät väitöskirjansa aiheen suullisesti kolmessa minuutissa. Australialaislähtöinen konsepti on noussut ulkomailla nopeasti suosioon. Varsinkin englanninkielisissä maissa useat yliopistot järjestävät opiskelijoilleen 3MT-kilpailuja. Videotallenteita esityksistä ladataan mm. Youtubeen.

3MT oli teemana, kun Seula eli suomen kielen, suomalais-ugrilaisten kielten ja kotimaisen kirjallisuuden jatko-opiskelijoiden yhdistys kokoontui kevätpiknikille Topelian sisäpihalle 12.5. Kevään kauneutta ja akateemista arvokkuutta henkivässä miljöössä kuultiin seitsemän esitystä laitoksellamme tekeillä olevien väitöstutkimusten aiheista. Nämä esitykset eivät olleet vielä yhtä viimeisteltyjä kuin Youtubesta löytyvät (kestotkin vaihtelivat kahdesta ja puolesta lähes viiteen minuuttiin), mutta se ei ollut tarkoituskaan. Ajatuksena oli tutustua uudenlaiseen konseptiin ja pohtia, voisiko sen omaksua osaksi yliopistoelämää myös Suomessa.

Alkuperäiseen 3MT-konseptiin kuuluu, että esiintyjä saa käyttää apuvälineenään yhtä PowerPoint-diaa. Sellaisen järjestäminen ulkotiloihin on kuitenkin hankalaa, joten olimme sopineet, että dian saa korvata vapaavalintaisella aihetta havainnollistavalla esineellä tai taiteellisella elementillä. Muutos oli onnistunut. Saamelaisnukke, kolikko (ja sen kääntöpuoli), haikuruno ja muut elementit elävöittivät esityksiä ja toivat abstrakteja tutkimusaiheita helpommin lähestyttävään konkreettiseen muotoon.

Kun satojen sivujen tekstistä muotoillaan kolmen minuutin puhe-esitys, paljon merkityksellisiä asioita joudutaan karsimaan pois. Moni voi ajatella, että tällainen yksinkertaistaminen karnevalisoi ja vääristää tieteen perusluonnetta. Toisaalta kolmekin minuuttia voi olla yleisölle pitkä aika keskittyä. On tuskin sattumaa, että se on esitysten enimmäispituus myös Euroviisuissa.

Kuilua tiedeyhteisön ja suuren yleisön välillä tulisi pyrkiä täyttämään molemmista päistä. 3MT voi olla tieteen tapa tulla yleisöä vastaan. On parempi sanoa edes yksi valistunut lause väkijoukon kuullen kuin saarnata tuntikausia kenenkään kuulematta.

Aiheesta lisää: http://threeminutethesis.org/

Kielentutkijat Loviisassa jälleen

Syksyllä 2015 järjestetyllä Nimet ja kielet kentällä -kurssilla kävimme kenttäretkellä Loviisassa. Nyt maaliskuussa palasimme Loviisaan esittelemään kenttäretkellä toteutettujen tutkimusten tuloksia. Parituntiseen esitelmäiltaan Almintaloon 15.3. saapui aiheesta kiinnostuneita kaupunkilaisia sekä paikallislehtien toimittajat.

Loviisa_Terhi
Terhi Ainiala

Tilaisuuden aluksi kurssin opettaja Terhi Ainiala kertoi kurssista ja kenttäretkestä.

Loviisa_Hanna_ja_Kallas
Hanna Lappalainen ja Kallas Lukka

Kallas Lukka ja Hanna Lappalainen tutkivat loviisalaisten näkemyksiä puhuttelutavoista: teititellä vai sinutella? Tutkimuksen kohderyhminä olivat eläkeikäiset sekä palvelualan ammattilaiset, ja tutkimus toteutettiin yksilö- ja ryhmähaastatteluina.
Haastatellut mainitsivat puhuttelutapojen muuttuneen. Ennen oli tavallisempaa teititellä, mutta nykyisin sinuttelu on usein luontevampaa. Muutosta pidettiin yleisesti hyvänä, mutta osa haastatelluista kuitenkin toivoi teitittelyä ainakin aluksi. Sinuttelu koettiin tuttavallisena ja tasa-arvoa luovana, mutta myös mahdollisesti epäkunnioittavana. Teitittelyn taas ajateltiin osoittavan arvostusta ja kohteliaisuutta. Sen myös koettiin luovan etäisyyttä keskustelijoiden välille – niin hyvässä kuin pahassakin: teitittelyn mainittiin olevan myös jäykkää ja kankeaa ja jopa keino loukata.

Loviisa_Laura
Laura Anttola

Laura Anttola tutki lasten nimenantoa kaksikielisissä perheissä, joissa kotikielinä ovat sekä suomi että ruotsi. Moni haastateltu mainitsi tärkeänä nimenantoperusteena nimen käytännöllisyyden ja ongelmattomuuden. Nimen siis tulisi toimia sekä suomen- että ruotsin kielessä. Joissakin perheissä oli ajateltu myös nimen lausumista eri kielissä. Toiset halusivat, että nimi lausutaan samalla tavoin sekä suomen- että ruotsinkielisenä, mutta osa ajatteli, ettei eri tavoin lausuminen haittaa. Nimiä oli myös otettu vanhempien suvuista. Jotkin perheet olivat miettineet etunimien sopimista yhteen sukunimen kanssa, mutta missään perheessä ei ollut pyritty siihen, että nimikokonaisuus sisältäisi kummankin kielisiä nimiä.

Loviisa_Lasse
Lasse Heinonen

Lasse Heinonen tutki loviisalaisten nuorten suhtautumista sukunimen valintaan avioliitossa. Lasse haastatteli 15–20-vuotiaita nuoria ja kartoitti heidän mielipiteitään. Suurin osa haastatelluista voisi pitää oman sukunimensä, mutta noin puolet voisi myös kuvitella ottavansa puolison sukunimen. Haastatelluista nuorista pojat suhtautuivat tyttöjä suopeammin sukunimen vaihtamiseen: haastatelluista ne, jotka eivät missään tapauksessa ottaisi puolison sukunimeä, olivat kaikki tyttöjä.

Loviisa_Marjaana
Marjaana Lehto

Marjaana Lehto tutki peltojen nimeämistä Euroopan Unioniin liittymisen jälkeen. EU:hun liittymisen jälkeen pellot merkittiin rekisteriin ja nimettiin. Marjaana selvitti haastatteluin peltojen nimeämisen taustoja: millä perusteella nimi on annettu, kuka nimen on antanut, ja onko nimi suomen- vai ruotsinkielinen.

Loviisa_Janina_ja_Erja
Janina Öhman ja Erja Paajanen

Janina Öhman ja Erja Paajanen tutkivat Loviisan epävirallisia paikannimiä. Loviisasta on aiemmin kerätty paikannimiä vuosina 1917 ja 1968, joten tämä uusin keräys täydentää mukavasti sarjaa. Kenttäretkellä haastateltiin 30 informanttia ja kerättiin heidän käyttämiään ja tuntemiaan epävirallisia paikannimiä. Loviisa tunnetaan esimerkiksi nimillä Drottningstaden ja LOLvisa, ja kaupungin eri osat nimillä Ner i stan, Opp i Stan, Gamla stan ja Ny stan. Muita kaupungin paikannimiä ovat esimerkiksi Gräsis ja Åsen, ja paikallisia taloja tunnetaan esimerkiksi nimillä Pilastrarna ja Malmska huset. Suurin osa kerätyistä nimistä on ruotsinkielisiä.

Kurssi ja kenttäretki olivat oikein onnistuneita ja pidettyjä. Vaikka kenttätyöskentely ehkä jännitti aluksi, tulokset olivat todella hyviä ja aineistoa kertyi runsaasti! Ja seuraavaa retkeä suunnitellaan jo…

 

Loviisan paikallislehdet olivat mukavan kiinnostuneita tutkimuksestamme, ja lehdissä ilmestyikin useampi juttu sekä kenttäretken aikana että sen jälkeen. Oheisista linkeistä pääset lukemaan jutut.

Ortnamn och språk intresserar alla (Östnyland, pdf-tiedosto)
Kutkuttava nimitutkimus
(Pääkirjoitus, LS 25.9.2015)
Salttis, Röökärri ja mitä niitä onkaan (LS 29.9.2015)
Loviisan seudun nimistö hämäläisperäistä (LS 22.12.2015)
Lapselle halutaan helppo nimi (LS 29.12.2015, pdf-tiedosto)
Kielentutkijoilla onnistunut kenttäretki (LS 22.1.2016, pdf-tiedosto)
Teititellä vai sinutella? (LS 18.3.2016, pdf-tiedosto)

Kenttäretki järjestettiin Terhi Ainialan saaman Opettajien akatemian määräahan turvin. Opettajien akatemian blogista pääset lukemaan Terhin kirjoituksen kurssista ja kenttäretkestä.

 

 

Kurkistusaukkoja suomen kielen tutkimukseen – gradukonferenssin tunnelmia

Kuva: Saša Tkalčan
Kuva: Saša Tkalčan

Teksti: Kadri Siilivask

Suomen kielen ja suomen kielen ja kulttuurin opiskelijoiden ryhmä järjesti torstaina 11.2 lopputöiden konferenssin, Kurkistusaukkoja suomen kielen tutkimukseen – Opiskelijat esittelevät lopputöitään -tapahtuman. Tilaisuudessa tutkielmantekijät kertoivat graduista esitelmien ja posterien muodossa. Mukana oli monipuolisesti tutkielmia eri erikoisaloilta.

Petra Tellan tutkimus ”Miten paikannimien uskotaan syntyneen?”.
Kuva: Terhi Ainiala.
Hauska ja kiinnostava esittely Sanni Surkalta: ”Käsityksiä homomiesten puheesta”. Kuva: Terhi Ainiala.
Sini Leppänen: ”Klikkiotsikoissa esiintyviä kielellisiä piirteitä”.
Kuva: Terhi Ainiala.

1. Miksi osallistuit gradukonferenssiin, Sini Leppänen?
Ennen kaikkea osallistuin siksi, että konferenssi motivoisi tekemään
omaa gradua. Osallistumalla varmistin, että minulla pitää olla jotain
esitettävää konferenssiin mennessä.

2. Mitä itse teit gradukonferenssissa?
Toimin konferenssin puheenjohtajana ja esittelin kahvitauolla omaa posteriani.

3. Mikä oli mukavinta, mikä oli yllättävintä?
Oli hienoa nähdä, miten hyvä yhteishenki konferenssitiimiin muodostui
ja miten kaikki, niin henkilökunta kuin opiskelijatkin, tukivat
toisiaan. Lisäksi oli todella mukavaa päästä keskustelemaan
konferenssin osallistujien kanssa omasta graduaiheestani.
Puheenjohtajana olin positiivisesti yllättynyt siitä, että yleisö
kyseli niin aktiivisesti esitelmien jälkeen.

4. Kannattaako tällainen gradukonferenssi järjestää ensi vuonnakin?
Jos, mitä vinkkejä annat järjestäjille?
Ehdottomasti kannattaa! Gradu on kuitenkin niin iso työ, että on kiva
päästä esittelemään sitä hieman laajemmalle yleisölle. Järjestäjille
vinkkinä, että pieni itsensä haastaminen palkitsee.

Kadri Siilivask: ”S2-opiskelijoiden direktiivien käytöstä”. Kuva: Mohammad Bakharzy
Jenni Suutarisen esittely ”Miten lopetamme puhelun?”. Kuva: Mohammad Bakharzy.
Hilla Tuomisen tutkimus ”Me-viittaukset pariskunnan puheessa. Erään tapauksen tarkastelua”. Kuva: Saša Tkalčan.
Reija Jousjärvi: ”IT-alan työpaikkailmoitus tekstinä”. Kuva: Saša Tkalčan.

1. Miksi osallistuit gradukonferenssiin, Reija Jousjärvi?
Gradukonferenssi oli mielestäni hyvä idea! Laitoksella tehdyistä graduista on mielestäni vähän tietoa saatavilla. Oman esitelmäni avulla sain myös terävöitettyä näkökulmaani yhteen oman tutkimukseni osaan ja sain hyvää esiintymisharjoitusta.

2. Mitä itse teit gradukonferenssissa?
Pidin puheenvuoron. Sen lisäksi olin järjestelytiimissä. Pidimme siis huolta kaikista käytännön järjestelyistä, kahvituksesta, tiloista, posterinäyttelystä, opasteista jne.

3. Mikä oli mukavinta, mikä oli yllättävintä?
Mukavinta oli tässäkin tutustua moniin uusiin opiskelijakollegoihin. En ole koskaan ollut konferenssissa, joten oli kivaa nähdä minkälaista siellä voisi olla. Yllättävää oli ehkä se, että oman laitoksen opiskelijoita tilaisuus selvästi kiinnosti, koska yleisöä oli tullut paljon paikalle.

4. Kannattaako tällainen gradukonferenssi järjestää ensi vuonnakin? Jos, mitä vinkkejä annat järjestäjille?
Kannattaa järjestää kaikkea graduihin liittyvää toimintaa!
Enemmän lukiolaisia olisi ollut mukavaa saada paikalle. Heidän aktivoimiseensa kannattaa ensi kerralla panostaa.

Johann Sandqvist: ”Leena Krohnin romaanien Tainaron ja Ihmisen vaatteissa henkilöhahmoista”. Kuva: Saša Tkalčan.

Tapahtuma oli hyvä mahdollisuus tutustua laitoksemme tutkimukseen ja saada uusia ideoita omaan graduun.

Gradukonferenssin järjestelytiimi. Kuva: Mohammad Bakharzy.

 

Parasta just nyt – nimet, nimittäin. Ja nimistöntutkijat.

karttaHelsingin yliopiston nimistöihmiset ovat Terhi Ainialan johdolla aika iloinen ja aikaansaava porukka. Uusin tempaus oli nimistöntutkimusiltapäivä torstaina 4. helmikuuta, jolloin nimistöä tutkivat väitöskirjantekijät esittelivät vapaamuotoisesti omia tutkimuksiaan. Paikalla oli kutsuvieraina nimistöntutkijat, emeritusprofessori Eero Kiviniemi ja emeritaprofessori Ritva Liisa Pitkänen.

Väitöskirjantekijöillä on tutkittavana nimistöaiheita laidasta laitaan. Iltapäivässä esiteltiin etymologisen nimistötutkimuksen haasteita, paikannimien ja esihistorian tutkimuksen yhteyttä, kieli- ja nimimaisemaa, henkilönnimimuotteja, monikielisten perheiden lasten nimeämistä, kaksikielisten nimi-identiteettiä, henkilöviittauksia ja sitä, minkälainen on hyvä nimi.

Keskustelun aiheena oli tutkimusten lisäksi se, miten kukin oikeastaan on päätynyt tutkimaan nimiä ja juuri tiettyä nimistöaihetta. Oli hauska huomata, että monella päätyminen nimistöntutkijaksi oli ollut ainakin osin sattuman kauppaa. Toisaalta monet olivat olleet kiinnostuneita nimistä aina ja lukeneet jo pienenä Helsingin Sanomien kastetut-palstaa tarkasti.

Antoisaa oli myös keskustelu yliopistouran vaiheista aina opintojen alkutaipaleelta eläkeikään asti. Ja sen jälkeenkin – eihän tutkijan kiinnostus omaan tutkimusaiheeseen useinkaan lopu, kun palkka vaihtuu eläkkeeseen.

Tätä elämä yliopistolla parhaimmillaan on: tutkimusaiheistaan innostunut tutkijayhteisö, joka jaksaa innostua myös toistensa aiheista. Näillä yhteisillä hetkillä elää pitkään.

Muoto-opin arkistossa 4

Kirjoittaja on nimistöä tutkiva väitöskirjantekijä.

Graduntekijät esittelevät töitään

Teksti: Johana Sandqvist

Hei kaikki!

Tässä pieni mainos tulevasta jännittävästä tapahtumasta. Kuulun graduntekijöiden joukkoon, joka esittelee parin viikon päästä töitään Helsingin yliopiston päärakennuksella. Meidän suomen kielen ja Suomen kielen ja kulttuurin opiskelijoiden ryhmämme järjestää Kurkistusaukkoja suomen kielen tutkimukseen – Opiskelijat esittelevät lopputöitään -tapahtuman. Tilaisuudessa tutkielmantekijät kertovat graduistaan esitelmien ja posterien muodossa. Mukana on monipuolisesti tutkielmia eri erikoisaloilta. Tapahtuma on erinomainen mahdollisuus tutustua laitoksemme tämänhetkiseen tutkimukseen ja vaikkapa saada ideoita omaan tulevaan tai tekeillä olevaan graduun. Tilaisuuteen ovat tervetulleita niin laitoksen opiskelijat ja henkilökunta kuin aiheesta kiinnostuneet abitkin. Luvassa myös kahvitarjoilua.

Tule siis mukaan torstaina 11.2. klo 14–16.30 päärakennuksen saliin 6!

Esitelmien ja postereiden aiheet ovat seuraavat:

Reija Jousjärvi: ”IT-alan työpaikkailmoitus tekstinä”
Sini Leppänen: ”Klikkiotsikoissa esiintyviä kielellisiä piirteitä”
Johana Sandqvist: ”Leena Krohnin romaanien Tainaron ja Ihmisen vaatteissa henkilöhahmoista”
Kadri Siilivask: ”S2-opiskelijoiden direktiivien käytöstä”
Jenni Suutarinen: ”Miten lopetamme puhelun?”
Sanni Surkka: ”Käsityksiä homomiesten puheesta”
Petra Tella: ”Miten paikannimien uskotaan syntyneen?”
Hille Tuominen: ”Me-viittaukset pariskunnan puheessa. Erään tapauksen tarkastelua”

Tule gradukonferenssiin kurkistamaan, millaisia graduja suomen kielen ja Suomen kielen ja kulttuurin oppiaineissa on tekeillä! Kahvitarjoilun vuoksi toivomme ennakkoilmoittautumista tapahtumaan osoitteessa: https://elomake.helsinki.fi/lomakkeet/66646/lomake.html. Huom! Ilmoittautuminen päättyy jo 3.2., joten toimi nopeasti.

Lämpimästi tervetuloa mukaan katsomaan ja kuuntelemaan!

Gradukonferenssin tiedotustiimin puolesta
Johana Sandqvist