Urahaaveita ja työelämäkysymyksiä – kotimaisen kirjallisuuden opiskelijan kokemuksia ryhmämentoroinnista

Teksti: Anni Tausta

Mikä sinusta tulee isona? Kun viime syksynä lähes kolmekymppisenä, satoja opintopisteitä keränneenä alanvaihtajana huomasin oman vastaukseni kysymykseen olevan yhä edelleen ”Ööh, yleisnero…?”, päätin hakea mukaan sähköpostilistalla mainostettuun ryhmämentorointiin.

Helsingin yliopiston koordinoiman ryhmämentoroinnin perusideana on keskustella työelämään liittyvistä kysymyksistä pienessä aktoriryhmässä kokeneemman mentorin ohjauksella. Ryhmä määrittelee noin puoli vuotta kestävälle jaksolle itse omat tavoitteensa, toimintatapansa ja tapaamistensa sisällöt. Olennaista on sitoutuminen ja halukkuus yhteiseen työskentelyyn. Tämän vuoden ohjelmassa mukana on opiskelijoita yhteensä viidestä eri tiedekunnasta. Pääsääntöisesti aktoriryhmiin haetaan oman tiedekunnan mukaan, mutta tiedekuntarajojen ylittäminenkin on mahdollista. Minä esimerkiksi päädyin samaan joukkoon valtiotieteilijöiden kanssa. Ripaus poikkitieteellisyyttä on tuonut mielenkiintoisen lisän keskusteluihimme.

Meidän porukkamme mentori on Maria Ruuska, yksi Kaskas Median, tiedeviestintään erikoistuneen yrityksen perustajista. Mentorointimatkamme on nyt suunnilleen puolessa välissä. Olemme päässeet muun muassa vaihtamaan ajatuksia työelämään liittyvistä peloista ja toiveista, saaneet vinkkejä työhakemusten tekoon sekä piilotyöpaikkojen etsintään. Olemme myös kuulleet, minkälaista on ollut perustaa oma yritys heti valmistumisen jälkeen. Mentorimme ennakkoluuloton ja kannustava asenne on tarttunut meihin ryhmäläisiin. Vastoin kaikkia humanistin periaatteitani minäkin löysin itseni väkertämästä LinkedIn-profiilia – poskipäät innostuksesta hehkuen!

Seuraavalla kerralla keskustelemme tämän kirjan herättämistä ajatuksista.

Siispä, jos ajatus työelämästä tuntuu lähinnä jossain horisontissa kitaansa aukovalta hirviöltä tai akateeminen ammatillisuus muuten vaan mietityttää, suosittelen ryhmämentorointiin osallistumista lämpimästi. Työelämään liittyvien kysymysten pohdiskelu muiden samoja asioita miettineiden kanssa voi parhaimmillaan selkeyttää omia urahaaveita tai johtaa vaikka unelmien harjoittelupaikan löytymiseen.

Lisätietoa ryhmämentoroinnista löydät osoitteesta: https://blogs.helsinki.fi/mentorointi/

 

Kurkistusaukkoja suomen kielen tutkimukseen – gradukonferenssin tunnelmia

Kuva: Saša Tkalčan
Kuva: Saša Tkalčan

Teksti: Kadri Siilivask

Suomen kielen ja suomen kielen ja kulttuurin opiskelijoiden ryhmä järjesti torstaina 11.2 lopputöiden konferenssin, Kurkistusaukkoja suomen kielen tutkimukseen – Opiskelijat esittelevät lopputöitään -tapahtuman. Tilaisuudessa tutkielmantekijät kertoivat graduista esitelmien ja posterien muodossa. Mukana oli monipuolisesti tutkielmia eri erikoisaloilta.

Petra Tellan tutkimus ”Miten paikannimien uskotaan syntyneen?”.
Kuva: Terhi Ainiala.
Hauska ja kiinnostava esittely Sanni Surkalta: ”Käsityksiä homomiesten puheesta”. Kuva: Terhi Ainiala.
Sini Leppänen: ”Klikkiotsikoissa esiintyviä kielellisiä piirteitä”.
Kuva: Terhi Ainiala.

1. Miksi osallistuit gradukonferenssiin, Sini Leppänen?
Ennen kaikkea osallistuin siksi, että konferenssi motivoisi tekemään
omaa gradua. Osallistumalla varmistin, että minulla pitää olla jotain
esitettävää konferenssiin mennessä.

2. Mitä itse teit gradukonferenssissa?
Toimin konferenssin puheenjohtajana ja esittelin kahvitauolla omaa posteriani.

3. Mikä oli mukavinta, mikä oli yllättävintä?
Oli hienoa nähdä, miten hyvä yhteishenki konferenssitiimiin muodostui
ja miten kaikki, niin henkilökunta kuin opiskelijatkin, tukivat
toisiaan. Lisäksi oli todella mukavaa päästä keskustelemaan
konferenssin osallistujien kanssa omasta graduaiheestani.
Puheenjohtajana olin positiivisesti yllättynyt siitä, että yleisö
kyseli niin aktiivisesti esitelmien jälkeen.

4. Kannattaako tällainen gradukonferenssi järjestää ensi vuonnakin?
Jos, mitä vinkkejä annat järjestäjille?
Ehdottomasti kannattaa! Gradu on kuitenkin niin iso työ, että on kiva
päästä esittelemään sitä hieman laajemmalle yleisölle. Järjestäjille
vinkkinä, että pieni itsensä haastaminen palkitsee.

Kadri Siilivask: ”S2-opiskelijoiden direktiivien käytöstä”. Kuva: Mohammad Bakharzy
Jenni Suutarisen esittely ”Miten lopetamme puhelun?”. Kuva: Mohammad Bakharzy.
Hilla Tuomisen tutkimus ”Me-viittaukset pariskunnan puheessa. Erään tapauksen tarkastelua”. Kuva: Saša Tkalčan.
Reija Jousjärvi: ”IT-alan työpaikkailmoitus tekstinä”. Kuva: Saša Tkalčan.

1. Miksi osallistuit gradukonferenssiin, Reija Jousjärvi?
Gradukonferenssi oli mielestäni hyvä idea! Laitoksella tehdyistä graduista on mielestäni vähän tietoa saatavilla. Oman esitelmäni avulla sain myös terävöitettyä näkökulmaani yhteen oman tutkimukseni osaan ja sain hyvää esiintymisharjoitusta.

2. Mitä itse teit gradukonferenssissa?
Pidin puheenvuoron. Sen lisäksi olin järjestelytiimissä. Pidimme siis huolta kaikista käytännön järjestelyistä, kahvituksesta, tiloista, posterinäyttelystä, opasteista jne.

3. Mikä oli mukavinta, mikä oli yllättävintä?
Mukavinta oli tässäkin tutustua moniin uusiin opiskelijakollegoihin. En ole koskaan ollut konferenssissa, joten oli kivaa nähdä minkälaista siellä voisi olla. Yllättävää oli ehkä se, että oman laitoksen opiskelijoita tilaisuus selvästi kiinnosti, koska yleisöä oli tullut paljon paikalle.

4. Kannattaako tällainen gradukonferenssi järjestää ensi vuonnakin? Jos, mitä vinkkejä annat järjestäjille?
Kannattaa järjestää kaikkea graduihin liittyvää toimintaa!
Enemmän lukiolaisia olisi ollut mukavaa saada paikalle. Heidän aktivoimiseensa kannattaa ensi kerralla panostaa.

Johann Sandqvist: ”Leena Krohnin romaanien Tainaron ja Ihmisen vaatteissa henkilöhahmoista”. Kuva: Saša Tkalčan.

Tapahtuma oli hyvä mahdollisuus tutustua laitoksemme tutkimukseen ja saada uusia ideoita omaan graduun.

Gradukonferenssin järjestelytiimi. Kuva: Mohammad Bakharzy.

 

Kielet, kääntäminen, kirjallisuus – tutkimusyhteistyötä selkokielestä

Teksti: Anni Aarinen

Selkokeskus ja Helsingin yliopisto (nykykielten sekä suomen kielen, suomalais-ugrilaisten ja pohjoismaisten kielten ja kirjallisuuksien laitokset) pohtivat uusia mahdollisuuksia tutkimus- ja opinnäyteyhteistyöhön.

Yhteistyöllä on paljon tarjottavaa kaikille osapuolille: Selkokeskuksella on runsaasti käytännön kokemusta selkokielestä ja sen opettamisesta, mutta tutkimustietoa tarvittaisiin lisää. Tutkijoilla on mahdollisuus osallistua yhteiskunnallisesti vaikuttaviin hankkeisiin. Opiskelijoille tarjotaan konkreettisia ja taatusti merkityksellisiä aiheita opinnäytteille, palautetta ja työelämäkontakteja.

Keskiviikkona 24.2. klo 11–12 järjestetään Metsätalolla huoneessa B610 (nykykielten laitoksen yhteisötila) keskustelutilaisuus selkokieleen liittyvistä yhteistyömahdollisuuksista, opinnäytteistä tutkimushankkeisiin. Tarjoiluiden vuoksi tilaisuuteen olisi hyvä ilmoittautua 17.2. mennessä.

Aihe voisi kiinnostaa ainakin suomen, S2:n, ruotsin, kirjallisuuden, käännöstutkimuksen, yleisen kielitieteen ja kieliteknologian opiskelijoita ja tutkijoita. Tutkimukselle olisi tarvetta ainakin lukutaitoon, vuorovaikutukseen, selkokirjallisuuden asemaan ja selkokielen korpukseen liittyen.

Selkokielen korpus suunnitteilla

Selkokielen tutkimusta varten haluttaisiin koota korpus. Sen tavoite on koota yhteen kaikki suomeksi ja suomenruotsiksi julkaistu, selkologon saanut aineisto. Kieliteknologeja ja muita korpusosaajia etsitään mukaan hankkeeseen. Korpuksen luomista varten on tarkoitus hakea rahoitusta syksyllä 2016. Korpus avaisi monenlaisia mahdollisuuksia esimerkiksi sanaston, rakenteiden tai käännösten tutkimukseen.

Yhteistyökumppaneita

Helsingin yliopistolta on mukana kaksi henkilöä selkokielen neuvottelukunnassa:

Heidän tehtävänsä on tuoda tutkimusasioita esiin neuvottelukunnan kokouksissa ja toimia linkkinä HY:n ja Selkokeskuksen välillä. Tärkeä yhteyshenkilö on myös Selkokeskuksen kehittämispäällikkö Leealaura Leskelä, joka tekee Helsingin yliopistolla väitöskirjaa kehitysvammaisten vuorovaikutuksesta.

Selkokielestä kiinnostuneita yksittäisiä tutkijoita on Suomessa myös Jyväskylän ja Tampereen yliopistoissa. Potentiaalisia yhteistyökumppaneita löytyy ulkomailtakin, sillä mm. Saksassa ja Itävallassa on panostettu selkokieleen paljon.

”Etkös sä ookin kiinnostunut noista kielen rakenteista…” – jawohl!

Teksti ja kuvat: Jutta Salminen

Vaikka vähän hirvittäisikin, niin kannattaa vastata kyllä. Ainakin jos olet kielentutkija ja sinulle tarjotaan mahdollisuutta opettaa kurssi oman kielesi rakenteista ja niiden historiasta ulkomaisessa yliopistossa. Siispä pakkasin vuoden alussa matkalaukkuni ja suuntasin Ranskan ja Sveitsin rajojen tuntumassa sijaitsevaan Freiburgiin – Saksan aurinkoisimmaksi väitettyyn kaupunkiin.

"Die Wahrheit wird euch frei machen", muistuttaa Freiburgin yliopiston tunnuslause.
”Die Wahrheit wird euch frei machen”, muistuttaa Freiburgin yliopiston tunnuslause.

 

Freiburgin yliopiston vanha päärakennus ja uusi kirjasto.
Freiburgin yliopiston vanha päärakennus ja uusi kirjasto.

Täällä minua odotti sympaattinen yliopistokaupunki sekä pieni mutta sitäkin motivoituneempi European Linguistics -maisteriohjelman opiskelijajoukko. Heidän kanssaan neljä viikkoa on vierähtänyt niin, että on vaikea uskoa silmiään, kun kalenteri näyttää helmikuuta.

Olemme ihmetelleet suomen kielen rakenteita ja ilmiöitä vokaalisoinnusta astevaihteluun ja sijasysteemin moninaisuudesta sanajärjestyksen variaatioihin – unohtamatta tietenkään typologisesti kiintoisaa kieltoverbiä tai lokaalista omistusrakennetta ja possessiivisuffiksien orastavaa katoa. Morfotaksi (eli morfeemien esiintymisjärjestys) ja suomen agglutinoiva (eli yhteen sananmuotoon useita merkitysyksiköitä liittävä) rakenne ovat tulleet tutuiksi morfeemikorttien avulla. Sopivasti on siis opiskelijoiltani löytynyt leikkimielisyyttäkin.

Sanan "yliopisto" ovat opiskelijani ainakin oppineet.
Sanan ”yliopisto” ovat opiskelijani ainakin oppineet.
Morfeemikortit havainnollistivat myös, mitä tapahtuu, kun verbimuodon muuttaa myönteisestä kielteiseksi: persoonan tunnus hyppää leksikaalisesta verbistä kieltoverbiin!
Morfeemikortit havainnollistivat myös, mitä tapahtuu, kun verbimuodon muuttaa myönteisestä kielteiseksi: persoonan tunnus hyppää leksikaalisesta verbistä kieltoverbiin!

Kaiken kaikkiaan Freiburg miellyttää: vanhan kaupungin arkkitehtuuri ja maiseman taustalle piirtyvät vuoret hivelevät silmää. Myös kulttuuria löytyy minun makuuni. Viime viikonloppuna pääsin nauttimaan sekä Freiburger Barockorchesterin maailmanluokan osaamisesta että yliopiston Akademisches Orchesterin taidonnäytteistä – ja samalla näkemään sisältä konserttitalon, jonka ohi pyöräilen paikallista kätevää kulkutapaa noudattaen päivittäin töihin mennessäni. (Pyöräilyn kätevyys ja mukavuus lisääntyivät huomattavasti, kun pienen alkukankeuden jälkeen lainapyörän vaihteet saatiin toimimaan ja toinen poljin pysymään paikallaan yhden irtoamisen jälkeen.)

Työmatkaa nopeuttaa pyörä ja hidastaa pakottava tarve pysähtyä ikuistamaan henkeäsalpaavaa maisemaa.
Työmatkaa nopeuttaa pyörä ja hidastaa pakottava tarve pysähtyä ikuistamaan henkeäsalpaavaa maisemaa.

Niin, ja kun se kuuluisa aurinko pääsee paistamaan (on siis tullut vettä, räntää ja luntakin), niin voi saada jonkinmoisen aavistuksen siitä, kuinka ihastuttava paikka tämä olisi kesällä…

Jotta en sortuisi totuuden liialliseen kaunisteluun, on lopuksi myös syytä kertoa, mitä minulla ei tule täältä ikävä: julkisten vessojen jääkylmää käsienpesuvettä, kaupan kassahihnojen olemattoman kokoisia pakkausalueita, ja paikallisten ravitsemusliikkeiden kitsautta tarjoilla hanavettä (vaikka se olisi täysin juotavaa). On siis syitä palata kotiin. Bis bald, Helsinki!

Fastnacht eli paikallinen karnevaali täyttää kadut iloisella musiikilla, kaikenkirjavilla kostyymeillä ja juhlahumusta nauttivalla karnevaalikansalla.
Fastnacht eli paikallinen karnevaali täyttää kadut iloisella musiikilla, kaikenkirjavilla kostyymeillä ja juhlahumusta nauttivalla karnevaalikansalla.

 

Parasta just nyt – nimet, nimittäin. Ja nimistöntutkijat.

karttaHelsingin yliopiston nimistöihmiset ovat Terhi Ainialan johdolla aika iloinen ja aikaansaava porukka. Uusin tempaus oli nimistöntutkimusiltapäivä torstaina 4. helmikuuta, jolloin nimistöä tutkivat väitöskirjantekijät esittelivät vapaamuotoisesti omia tutkimuksiaan. Paikalla oli kutsuvieraina nimistöntutkijat, emeritusprofessori Eero Kiviniemi ja emeritaprofessori Ritva Liisa Pitkänen.

Väitöskirjantekijöillä on tutkittavana nimistöaiheita laidasta laitaan. Iltapäivässä esiteltiin etymologisen nimistötutkimuksen haasteita, paikannimien ja esihistorian tutkimuksen yhteyttä, kieli- ja nimimaisemaa, henkilönnimimuotteja, monikielisten perheiden lasten nimeämistä, kaksikielisten nimi-identiteettiä, henkilöviittauksia ja sitä, minkälainen on hyvä nimi.

Keskustelun aiheena oli tutkimusten lisäksi se, miten kukin oikeastaan on päätynyt tutkimaan nimiä ja juuri tiettyä nimistöaihetta. Oli hauska huomata, että monella päätyminen nimistöntutkijaksi oli ollut ainakin osin sattuman kauppaa. Toisaalta monet olivat olleet kiinnostuneita nimistä aina ja lukeneet jo pienenä Helsingin Sanomien kastetut-palstaa tarkasti.

Antoisaa oli myös keskustelu yliopistouran vaiheista aina opintojen alkutaipaleelta eläkeikään asti. Ja sen jälkeenkin – eihän tutkijan kiinnostus omaan tutkimusaiheeseen useinkaan lopu, kun palkka vaihtuu eläkkeeseen.

Tätä elämä yliopistolla parhaimmillaan on: tutkimusaiheistaan innostunut tutkijayhteisö, joka jaksaa innostua myös toistensa aiheista. Näillä yhteisillä hetkillä elää pitkään.

Muoto-opin arkistossa 4

Kirjoittaja on nimistöä tutkiva väitöskirjantekijä.

Lähde opiskelijavaihtoon!

Alkanut kevät on edennyt siihen pisteeseen, että haku opiskelijavaihtoon on käynnissä. Laitoksemme kautta voi hakea moniin erilaisiin eurooppalaisiin kohteisiin sekä Erasmus– että Nordplus-ohjelman kautta.

Vaihtoon hakiessa tärkeintä on olla oma-aloitteinen ja ottaa etukäteen selvää, kuinka vaihtokohteen kurssien sisältö vastaa omaan tutkintoosi vaadittavia sisältöjä. Kun valmistelut saa hoidettua huolellisesti, on opiskelijavaihto mainio tilaisuus hankkia uudenlaisia kokemuksia ja kansainvälistyä!

Yleistä tietoa vaihdosta // Allmänt om studentutbyte

Pohjoismaisten kielten opiskelija Theo Levlin kertoo vielä, millaista oli viettää syksy vaihdossa.

Kuva: Theo Levlin
Udsigt fra køkkenet

Du har precis återvänt från utbyte. Berätta, varifrån?
Jag studerade ett halvt år på Köpenhamns universitet i Danmark.

Vilket utbytesprogram tog du?
Nordplus, eller egentligen Nordlys, eftersom jag inte studerade mitt huvudämne.

Vad studerar du i Helsingfors och studerade du i Köpenhamn?
Jag läser nordiska språk här på Nordica men i Köpenhamn så läste jag sociologi som biämne.

Hur var det att byta disciplin?
Riktigt bra! Jag fick nytt perspektiv till forskning och det är bra att ha nånting att jämföra med.

Hurdant var studentlivet i Köpenhamn?
Det var bra, men jag måste säga att utbytesgruppen höll mera för sig själv. I november var det massor med fester t.ex. på den så kallade J-dagen då julölen kommer till barerna. Då var det stor fest på vårt campus också. Öl är viktigt i Danmark ni vet…

Vad var annorlunda jämfört med Helsingfors?
Inga halare iaf.. Campusområdet hade många flera utrymmen för studenterna och t.o.m. en bar som fungerade med frivillig arbetskraft. Annars också så fanns det massor med frivilligarbete som också utbytesstudenterna kunde ta. T.ex. på en cykelverkstad för studenter där frivilliga hjälpte människor två gånger om veckan.

Var bodde du i Köpenhamn
Jag hade tur, nämligen jag hittade ett jätte fint rum i Österbro via nätet. Det var 10 minuter med cykel från uni och jag bodde tillsammans med en norsk medicinstudent. Annars är det svårt att finna boende i Köpenhamn.

Hur var processen att söka till utbyte
Lite förvirrande var det när man var lite osäker på hur allt går till, och får man platsen osv. Också det här med att välja kurser för studieplanen innan man vet riktigt vilka kurser det går att ta är lite dumt. Jag skulle läsa sociologi på Danska, men hamnade att läsa det på engelska eftersom kurserna på danska var redan fulla. Men sist och slutligen var det inga problem.

Var det ändå en givande erfarenhet?
Jo absolut! Det var kanske bättre att läsa på engelska eftersom det är mycket lättare att bekanta sig med andra utbytesstudenter som är i en liknande situation med dig själv.

Vad gav utbytet åt dig?
Många goda vänner runt hela världen är nog det viktigaste. Jag måste ta en runda i Europa nästa sommar för att träffa dem igen. Köpenhamn blev en annan hemstad för mig och jag kan alltid åka dit och känna mig hemma. Jag lyckades också samla in ett bra intervjumaterial med danskar som jag ska utnyttja i min kandidatavhandling.

Hur känns det att vara hemma?
Tjaa… Man kunde ha stannat ett halvt år till.

Har du några goda råd till dem som funderar på att åka på utbyte?
Åk på utbyte och stanna ett helt år om ni bara kan! Jag vet att många har en ensidig bild av utbytet som evigt festande eller någonting annat men det som jag vill säga är att utbytet kan vara så mycket mer. Vi åkte t.ex. spontant till Island med mina fyra utbyteskompisar och körde runt ön i en vecka. Det skulle jag aldrig ha gjort i min vanliga universitetsvardag i Helsingfors.