Tohtorin työelämä – Seulan baariseminaari 15.2.2017

Teksti ja kuvat: Lasse Hämäläinen

Jatko-opiskelijan ensisijainen tavoite on saavuttaa tohtorin tutkinto. Elämä ei kuitenkaan pääty väitöskirjan valmistumiseen, vaan töitä on löydettävä myös sen jälkeen. Mitä töitä humanistitohtori voi tehdä, ja mistä sellaisia saa? Näitä aiheita pohdittiin Seulan baariseminaarissa 15.2.

Suomen ja suomalais-ugrilaisten kielten sekä kotimaisen kirjallisuuden jatko-opiskelijajärjestö Seulan jäsenet kokoontuivat keskustelemaan uraansa liittyvistä suurista kysymyksistä alkoholipitoisten juomien äärelle. Tapahtumapaikkana toimi Fabianinkadun viihtyisä ja akateemishenkinen Thirsty Scholar. Kyseessä oli Seulan historian toinen baariseminaari, ensimmäisestä voit lukea täältä.

Tämänkertaisen seminaarin aiheena oli tohtorin työelämä. Millaiset ovat kielen tai kirjallisuuden tohtorin uranäkymät? Millaisia suunnitelmia tulevaisuuden varalle kannattaa tehdä? Vieraileviksi asiantuntijoiksi tapahtumaan oli kutsuttu kaksi laitoksemme post doc -tutkijaa, Lauri Haapanen (suomen kieli) ja Elise Nykänen (kotimainen kirjallisuus).

Vuonna 2015 väitellyt Nykänen edustaa varsin perinteistä akateemista urapolkua. Hän on toiminut erilaisissa työtehtävissä yliopistolla jo 10 vuoden ajan, viimeiset kaksi vuotta tutkijana akatemiahankkeessa. Alle kuukauden kuluttua (11.3.) väittelevä Haapanen puolestaan on työskennellyt pitkään myös toimittajana. Hänen juuri aloittamansa post doc -työ on osa median digitalisaatioon liittyvää tutkimushanketta, joka yhdistää ihmisiä hyvin erilaisilta tieteenaloilta ja myös yliopistomaailman ulkopuolelta.

Moni väitöskirjantekijä haluaisi jatkaa tutkimustyötä myös myöhemmin, kenties jopa koko työuran ajan. Toive on sinänsä perusteltu, sillä juuri tähänhän tohtorikoulutus pätevöittää: tutkijana toimimiseen. Nykyisenlaisessa tiedemaailmassa ja yhteiskunnassa tutkijantyö kuitenkin vaatii analyyttisten valmiuksien lisäksi erinomaista epävarmuuden sietokykyä. Työpaikat ja apurahat ovat erittäin kilpailtuja ja lyhytkestoisia. Pian 37 vuotta täyttävälle Haapaselle nykyinen 16 kuukauden tutkimusjakso on tähänastisen uran pisin työsuhde. Myös palkka on muihin korkeakoulutettuihin ikätovereihin nähden hyvin pieni. Haapanen kuitenkin kokee, että palkkaero on kohtuullinen hinta vapaudesta tehdä työtä, joka on samalla harrastus ja intohimo.

Tutkijoilta vaaditaan yhä useammin kansainvälistä kokemusta. Vaikka Nykäsen tutkimus kohdistuu suomenkieliseen kirjallisuuteen, on hän viettänyt pitkiä aikoja Yhdysvalloissa. Kaikkiin elämäntilanteisiin jatkuva muuttaminen ja matkustaminen, pienestä palkasta sekä lyhyistä ja epävarmoista työsuhteista puhumattakaan, eivät kuitenkaan sovi. Monen akateemiselle uralle suuntautuvan pitkän aikavälin tähtäimessä siintävätkin yliopiston virat. Niitä ei kuitenkaan riitä kaikille, joten kilpailu on äärimmäisen kovaa. Ja kuten tiedetään, näissä tehtävissä opetus, opinnäytteiden ohjaaminen, hallinnolliset tehtävät ja ajantasaisen tutkimuksen seuraaminen vievät leijonanosan ajasta. Oman tutkimuksen tekeminen jää herkästi vapaa-ajalle.

Enemmistö tohtoreista joutuu etsimään pysyvän työpaikan yliopiston ulkopuolelta. Mutta mistä? Yleisesti ottaen ei ole syytä erityiseen hätään, sillä vaikka tohtorien työttömyys on ollut pitkään kasvussa, on se yhä selvästi vähäisempää kuin väestössä keskimäärin. Työnkuvat kuitenkin vaihtelevat suuresti eivätkä välttämättä eroa merkittävästi saman alan maisterien vastaavista. Usein on haettava laajalti erilaisia töitä ja otettava se mitä tarjotaan.

Työelämä on tulevalle tohtorille avoin kenttä. Yksityiskohtaisten urasuunnitelmien tekeminen ei ole välttämättä järkevää tai tarpeellista. Vaihtoehtojen moninaisuus on toisaalta innostavaa mutta ajoittain myös pelottavaa. Olutlasin pohjan läpi katsottuna maailma kuitenkin näyttää hivenen vähemmän ahdistavalta. Baariseminaarin annin voikin kiteyttää kahden suomalaisen postmodernin runonlaulajan ajatuksiin:

Mä voin suunnitella mun koko elämän,
vaimon ja viran ja talonkin
Mut kaikki menee toisin
joku suunnittelee mua paremmin

– Olavi Uusivirta

Hyvä juoma, parempi mieli.
– Petri Nygård

Kielitieteilijöiden graduesittelyä – menneisyyden tarkastelusta nykyajan ilmiöihin

Teksti ja kuvat: Kati Kiiskinen

Suomen kielen ja suomen kielen ja kulttuurin opiskelijoiden 30.1.2017 järjestämässä Ikkunat auki suomen kielen tutkimukseen -gradukonferenssissa tarjottiin mahdollisuus päästä näkemään ja kuulemaan, millaista tutkimusta alan opiskelijat tekevät lopputöinään. Nyt toisen kerran järjestetty konferenssi koostui neljästä suullisesta esityksestä sekä kuudesta posterista. Esitelmät sisälsivät laajan kirjon aiheita eri kielentutkimuksen alueilta aina nimenannon prosessin tutkimisesta morfosyntaktiseen sanojen tarkasteluun.

Uskonnonkirjat ja hylkäyskirjeet yhteiskuntaa selittämässä

Konferenssissa ensimmäisenä esiintynyt Henri Satokangas kertoi eri vuosikymmenien uskonnon oppikirjojen äänisyydestä sekä niihin kirjoittuvista osallistujarooleista. Henri kuvasi, kuinka uskonnon oppikirjojen kerronta on vaihtunut 1970-luvun yksiäänisyydestä 2010-luvun moniääniseen kertojaan.

– Aihe kiinnostaa sen yhteiskunnallisen merkittävyyden vuoksi. Oppikirjojen kieli sekä uskonto oppiaineena vaikuttavat kokonaisiin ikäluokkiin, ja näistä jälkimmäinen on alati julkisen keskustelun kohteena, Henri sanoo.

Henri tarkastelee gradussaan uskonnon oppikirjojen äänisyyttä diskurssintutkimusta ja suhtautumisen teoriaa hyödyntäen.

Henrin jälkeen puheenvuoron saanut Elina Keckman paneutui niin ikään yhteiskunnallisiin asioihin esitellessään työnhaussa saatuja hylkäyskirjeitä ja niiden rakenteita.

– Hylkäyskirjeet rakentuvat funktionaalisista jaksoista. Näistä pakollisin on kiitosjakso, joka esiintyy jopa 94 %:ssa aineiston hylkäyskirjeistä, Elina sanoo.

Elina kertoi kiitosjaksolla olevan kaksi funktiota. Ensinnäkin kiitosjakson tehtävänä hylkäyskirjeessä on kiittää työnhakijaa vaivannäöstä. Hylkäyskirje toimii viimeisenä vuorona työnantajan ja -hakijan välisessä keskustelussa siitä, haluaako työnantaja palkata työnhakijan. Toisaalta kiitosjaksolla on myös implisiittinen, kontekstisidonnainen funktio: kiitos alussa viestii hakijalle hylätyksi tulemista.

Posteriaiheita asutushistoriasta prosenttilaskuihin

Kahden ensimmäisen esityksen jälkeen huomio keskitettiin tauon ajaksi postereihin ja niiden esittelijöihin. Anni Kaunisto ja Saana Juntunen käsittelivät postereissaan identiteetin ja julkisuuskuvan rakentumista. Anni esitteli 1800-luvun itseoppineiden kirjoittajien kielellistä identiteettiä, kun taas Saana kuvasi posterissaan murteiden vaikutusta urheilijoiden julkisuuskuvaan. Esimerkkeinä Saana käytti tämän päivän varsin vahvoista murteistaankin tunnettuja huippu-urheilijoita Sami Jauhojärveä ja Antti Ruuskasta.

Tauko antoi aikaa vapaaseen keskusteluun ja postereihin tutustumiseen.

 

Agatha Dominowskan esitelmä käsitteli puolestaan suomea toisena kielenä puhuvien puhuttelukäytänteitä. Posterissaan hän esitteli erityisesti käyttämäänsä Python-ohjelmaa, joka toimii näppäränä työkaluna aineiston käsittelyssä. Ohjelma etsii litteraateista halutut puhuttelun muodot ja listaa ne esitykseksi, jota voi hyödyntää kätevästi esimerkiksi Excelillä tapahtuvassa jatkokäsittelyssä.

Suomi toisena kielenä -tutkimuksesta esitelmöi myös Noora Närvänen, jonka posteri käsitteli kielen opetukseen käytettävää toisto-metodia. Toisto-metodi on kehitetty erityisesti turvapaikanhakijoiden kotoutumista varten käytettäväksi kielenopetuksen metodiksi. Metodi perustuu suulliseen toistoon, jonka avulla asioita opitaan dialogin kautta ilman kirjoja.

Hylkäyskirjeen rakenteesta esitelmöinyt Elina Keckman (oik.) keskustelemassa posteria pitäneen Noora Närväsen (vas.) kanssa toisto-metodin hyödyntämisestä kielenopetuksessa.

Marika Luhtala esitteli posterissaan Helsingin Villingin asutushistoriaa, josta hän oli saanut tietoa Villingin paikannimistöä tutkimalla. Tutkimus paljastaa, että vaikka kaikki vanhimmat nimet ovat ruotsinkielisiä, esimerkiksi Kintaholmen-nimeen perustuva suomalaisperäinen aines viittaa hämäläisten eränkävijöiden liikkuneen alueella jo ennen ruotsalaisasutuksen saapumista.

Konferenssin kuudes posteri, Henna-Leena Turpeisen esitelmä, käsitteli puolestaan prosenttilaskuja. Mitä, oliko Henna-Leena eksynyt väärään konferenssiin? Ei suinkaan, sillä poikkitieteelliseksikin luokiteltavan tutkimuksen kohteena ovat nimenomaan matematiikan oppikirjojen sanallisia prosenttilaskuja käsittelevien tehtävien kielelliset ainekset.

Henna-Leena tutkii gradussaan, mikä vaikutus tehtävänannon kielellisillä valinnoilla on matemaattiseen ongelmanratkaisuun.

Prefiksiproblematiikkaa ja nimenannon haasteita

Vaikuttavien postereiden jälkeen konferenssi jatkui vielä kahden esityksen merkeissä. Ensimmäinen näistä käsitteli vierasperäisen prefiksin sisältämiä sanoja, kuten epifyyttisieni. Aihetta esitellyt Kati Kiiskinen kertoi saaneensa tutkimusaiheen törmättyään sanarajoja koskevaan ongelmaan kieliteknologiasovellusta kehittävän projektin yhteydessä.

– Vierasperäisen prefiksin sisältämät sanat ovat jo hurjan yleisiä suomen kielessä, mutta silti niistä ei juuri ole tehty aiempaa tutkimusta, joka kuvaisi niiden ominaisuuksia, Kati selittää.

Viimeisenä esiintyjänä Emma Perälä puhui nimenannon prosessista ja siihen liittyvistä haasteista. Tutkimuksessa on tullut esiin esimerkiksi, kuinka vanhemmilla on esikoisen kohdalla yleensä suuremmat paineet nimenannossa kuin tätä seuraavien lasten kohdalla. Emma kertoi myös, että lapselle annetaan usein raskauden aikana ”masunimi”, jolla lasta puhutellaan. Tästä nimestä ei yleensä kuitenkaan tule virallista nimeä lapsen synnyttyä.

Emma käyttää graduaineistonaan neljän perheen haastatteluista saamaansa materiaalia.

Gradukonferenssin järjestämisestä tukea graduntekoon

Konferenssin järjestäminen yhdessä muiden graduvaiheen opiskelijoiden sekä ohjaavien opettajien kanssa toimi koko graduprojektia tukevana prosessina.

– Esitelmän myötä hahmotan tutkielmani kokonaisuutena sekä sen keskeiset sisällöt paremmin. Pidän lisäksi esiintymisestä, etenkin kun saan puhua asiasta, josta tiedän jotakin, Henri kuvaa gradukonferenssista saatua myönteistä kokemusta.

Gradukonferenssin voidaan tänäkin vuonna sanoa siis olleen varsin onnistunut. Tilaisuuteen osallistui laaja joukko kielen ammattilaisia, opiskelijoita ja harrastajia. Postereiden ympärillä käytiin vilkasta keskustelua eri aiheista ja esitelmien pitäjiä pommitettiin haastavilla kysymyksillä läpi seminaarin. Mutta haastavat kysymyksethän ovat vain osoitus siitä, että aiheet ovat ajankohtaisia ja että kuulijoiden mielenkiinto on herännyt.