Teksti ja kuvat: Lasse Hämäläinen
Jatko-opiskelijan ensisijainen tavoite on saavuttaa tohtorin tutkinto. Elämä ei kuitenkaan pääty väitöskirjan valmistumiseen, vaan töitä on löydettävä myös sen jälkeen. Mitä töitä humanistitohtori voi tehdä, ja mistä sellaisia saa? Näitä aiheita pohdittiin Seulan baariseminaarissa 15.2.
Suomen ja suomalais-ugrilaisten kielten sekä kotimaisen kirjallisuuden jatko-opiskelijajärjestö Seulan jäsenet kokoontuivat keskustelemaan uraansa liittyvistä suurista kysymyksistä alkoholipitoisten juomien äärelle. Tapahtumapaikkana toimi Fabianinkadun viihtyisä ja akateemishenkinen Thirsty Scholar. Kyseessä oli Seulan historian toinen baariseminaari, ensimmäisestä voit lukea täältä.
Tämänkertaisen seminaarin aiheena oli tohtorin työelämä. Millaiset ovat kielen tai kirjallisuuden tohtorin uranäkymät? Millaisia suunnitelmia tulevaisuuden varalle kannattaa tehdä? Vieraileviksi asiantuntijoiksi tapahtumaan oli kutsuttu kaksi laitoksemme post doc -tutkijaa, Lauri Haapanen (suomen kieli) ja Elise Nykänen (kotimainen kirjallisuus).
Vuonna 2015 väitellyt Nykänen edustaa varsin perinteistä akateemista urapolkua. Hän on toiminut erilaisissa työtehtävissä yliopistolla jo 10 vuoden ajan, viimeiset kaksi vuotta tutkijana akatemiahankkeessa. Alle kuukauden kuluttua (11.3.) väittelevä Haapanen puolestaan on työskennellyt pitkään myös toimittajana. Hänen juuri aloittamansa post doc -työ on osa median digitalisaatioon liittyvää tutkimushanketta, joka yhdistää ihmisiä hyvin erilaisilta tieteenaloilta ja myös yliopistomaailman ulkopuolelta.
Moni väitöskirjantekijä haluaisi jatkaa tutkimustyötä myös myöhemmin, kenties jopa koko työuran ajan. Toive on sinänsä perusteltu, sillä juuri tähänhän tohtorikoulutus pätevöittää: tutkijana toimimiseen. Nykyisenlaisessa tiedemaailmassa ja yhteiskunnassa tutkijantyö kuitenkin vaatii analyyttisten valmiuksien lisäksi erinomaista epävarmuuden sietokykyä. Työpaikat ja apurahat ovat erittäin kilpailtuja ja lyhytkestoisia. Pian 37 vuotta täyttävälle Haapaselle nykyinen 16 kuukauden tutkimusjakso on tähänastisen uran pisin työsuhde. Myös palkka on muihin korkeakoulutettuihin ikätovereihin nähden hyvin pieni. Haapanen kuitenkin kokee, että palkkaero on kohtuullinen hinta vapaudesta tehdä työtä, joka on samalla harrastus ja intohimo.
Tutkijoilta vaaditaan yhä useammin kansainvälistä kokemusta. Vaikka Nykäsen tutkimus kohdistuu suomenkieliseen kirjallisuuteen, on hän viettänyt pitkiä aikoja Yhdysvalloissa. Kaikkiin elämäntilanteisiin jatkuva muuttaminen ja matkustaminen, pienestä palkasta sekä lyhyistä ja epävarmoista työsuhteista puhumattakaan, eivät kuitenkaan sovi. Monen akateemiselle uralle suuntautuvan pitkän aikavälin tähtäimessä siintävätkin yliopiston virat. Niitä ei kuitenkaan riitä kaikille, joten kilpailu on äärimmäisen kovaa. Ja kuten tiedetään, näissä tehtävissä opetus, opinnäytteiden ohjaaminen, hallinnolliset tehtävät ja ajantasaisen tutkimuksen seuraaminen vievät leijonanosan ajasta. Oman tutkimuksen tekeminen jää herkästi vapaa-ajalle.
Enemmistö tohtoreista joutuu etsimään pysyvän työpaikan yliopiston ulkopuolelta. Mutta mistä? Yleisesti ottaen ei ole syytä erityiseen hätään, sillä vaikka tohtorien työttömyys on ollut pitkään kasvussa, on se yhä selvästi vähäisempää kuin väestössä keskimäärin. Työnkuvat kuitenkin vaihtelevat suuresti eivätkä välttämättä eroa merkittävästi saman alan maisterien vastaavista. Usein on haettava laajalti erilaisia töitä ja otettava se mitä tarjotaan.
Työelämä on tulevalle tohtorille avoin kenttä. Yksityiskohtaisten urasuunnitelmien tekeminen ei ole välttämättä järkevää tai tarpeellista. Vaihtoehtojen moninaisuus on toisaalta innostavaa mutta ajoittain myös pelottavaa. Olutlasin pohjan läpi katsottuna maailma kuitenkin näyttää hivenen vähemmän ahdistavalta. Baariseminaarin annin voikin kiteyttää kahden suomalaisen postmodernin runonlaulajan ajatuksiin:
Mä voin suunnitella mun koko elämän,
vaimon ja viran ja talonkin
Mut kaikki menee toisin
joku suunnittelee mua paremmin
– Olavi Uusivirta
Hyvä juoma, parempi mieli.
– Petri Nygård