Suomalainen kulttuuri muuttaa maahanmuuttajia – minun tapaukseni

Kirjoittanut: Ülla Häusler

Olen kotoisin Virosta ja asunut Suomessa melkein 13 vuotta. Muuttaako suomalainen kulttuuri maahanmuuttajia? Kyllä muuttaa! Vaikka noin ensimmäiset kolme vuotta ajattelin, että ei nämä kaksi sukulaiskansaa kovin paljon toisistaan eroakaan, olen vuosi vuodelta oppinut, että osittain maiden erilaisesta historiasta johtuen löytyy kyllä isojakin eroja. Huomaamattomasti nämä eroavuudet ovat alkaneet vaikuttaa minuunkin. 

Suomessa puhelinkeskustelun alussa puhelimeen vastatessa sanotaan aina oma nimi. Ei Virossa. Virossa saattaa kuulua hiljaisuus (kai soittaja tietää kenelle hän soittaa), joskus jonkinlainen tervehdys tai luvan anto soittajalle puhua – Räägi! (’Kerro(han)!’). En ollut sellaista käytäntöä huomannut aikaisemmin Virossa asuessani. Siellä pärjätään näin eikä tätä käytäntöä pidetä epäkunnioittavana. Suomessa olen puhelimeen vastatessa oppinut lausumaan ensin aina nimeni. Poikkeuksena voi ehkä olla tilanne, kun hyvät kaverit soittavat minulle ja ehdin tervehtiä heidät ensin. Puhelinkeskustelun loppuun on virolaisten perheenjäsenten tai ystävien kanssa keskusteltuani lisääntynyt uusi vakituinen piirre – terveisten lähettäminen! Ei sillä, että Virossa emme olisi kiinnostuneita sisarien (joita minulta löytyy kolme) puolisoista ja lapsista, olemme tietysti, mutta välttämättä jokaiselle ei lähetetä terveisiä erikseen. Se ilmaistaan toisella tavalla, kysytään esimerkiksi eritoten heidän kuulumisiaan. Suomeen muuton jälkeen jokainen puhelu sisarien kanssa päättyy terveisten lähettämiseen puolisoille. Olen opettanut siihen koko perheeni ja luontevasti puhelun lopussa puolisonikin saa nykyään runsaasti terveisiä! Pieni ele, mutta se tuntuu jotenkin tärkeältä – heitäkin muistetaan.

Olemme perheessäni vitsailleet, että olemme välillä niin kuin italialainen perhe – joskus kaikki perheenjäsenet puhuvat samanaikaisesti ja jos joku haluaa enemmän huomiota, huomaamattomasti keskustelun volyymi nousee nousemistaan. Totta puhuen en ole varma, pitääkö väitteeni italialaisista edes paikkansa – voi olla, että ei ollenkaan! Joka tapauksessa olen tottunut siihen, että oletpa sitten puhujan kanssa samaa mieltä tai et, tai haluat muuten ilmaista, että kuuntelet, ei ole mitenkään epäkunnioittavaa puhua puhujan kanssa samanaikaisesti, ainakin jotenkin kommentoida. Mutta näin ei ole Suomessa. Olen huomannut, hieman liioitellen, että täällä odotetaan toisen ihmisen puheenvuoron loppuun asti, annetaan hänen ilmaista oma mielipiteensä ja varmuuden vuoksi jätetään vielä pieni tauko, jos puhujalle tulee mieleen jotakin lisättävää, ennen kun lisätään oma kommentti. Voitte kuvitella, kuinka usein olen saanut täällä muistuttaa itseäni, että minun pitää antaa toisen ihmisen lopettaa lauseensa. Ja voitte kuvitella, kuinka epäkohteliaaksi koen nykyään omat perheenjäsenet ja muutenkin virolaiset ystävät, kun he eivät välttämättä anna minun puhua ajatukseni loppuun asti. Kuulluksi tulemisen kokemus kun on vuorovaikutuksessa todella tärkeää, usein ainoa kommunikoinnin tarkoitus.

Suomessa arvostetaan harmoniaa, sopusointua ja rauhallisuutta. Ei puhuta liian kovalla äänellä, ei haeta liian paljon huomiota eikä ”saa” olla liian räjähtävä persoona. Omalla kohdallani olen vuosien varrella huomannut, miten spontaani ja helposti tunteita ilmaiseva persoonani on muuttunut. Olen alkanut vierastamaan tunteiden äärilaitoja ja pyrkimään rauhallisuuteen ja tasaisuuteen. Toisaalta tämä prosessi voi liittyä muutenkin aikuistumiseen. Jos olenkin joskus ilmaissut keskimäärin voimakkaammin innostusta, iloa tai pettymystäni, olen usein ottanut ”ulkomaalaisen kortin” esiin ja kokenut siten, että suomalaiset kenties antavat minulle myös helpommin anteeksi. Olen joskus miettinyt, että tarvitseeko minun sopeutua täkäläiseen sopusointua ihailevaan ajatusmaailmaan, vai pitäisikö minun kuitenkin pyrkiä pitämään kiinni esimerkiksi hymyilemisestä ja iloisuudestani, vaikka ihmiset yleensä ympärillä olisivatkin jokseenkin ilmeettömiä?

Mitä kauemmin toisessa maassa asuu, sitä enemmän paikallinen kulttuuri, arvot ja toimintatavat alkavat vaikuttamaan. On mielenkiintoista huomata, miten suomalaisen kulttuurin monet piirteet ovat tulleet osaksi omaa arvomaailmaani. Ja ihminenhän on sosiaalisena olentona loppujen lopuksi aika helposti vaikutettavissa! Joten nyt, rakkaat kohtalotoverini, on teidän vuoronne – miten suomalainen kulttuuri on muuttanut teitä? 

Tämä teksti on kirjoitettu Kirjoittamisen ja tekstityön kurssilla keväällä 2021. Teemana oli ”Miten Suomi ja suomalainen kulttuuri ovat muuttaneet minua?”

Mitä olen oppinut Suomen työelämästä Suomeen muutettuani

Kirjoittanut: Polina Poletaeva

Muutin opiskelun perässä EU:n ulkopuolelta Suomeen elokuussa 2010. Suomeen muutettuani huomasin, että Suomen ja kotimaani työmarkkinat ja työelämän käytännöt eroavat jonkin verran.

Kesätyö

Jo vuoden kuluttua muuttoni jälkeen törmäsin ensimmäiseen asiaan, jota ihmettelin alussa hyvin paljon, eli kesätyö-käsitteeseen. Kotimaassani kesätyö voi tarkoittaa lähinnä sesonkityötä kuten esimerkiksi huvipuiston kesätyöpaikkoja, joita ei muina ajankohtina ole olemassa tai joita muulloin on paljon vähemmän. Kotimaassani suurimmalla osalla työpaikoista kesätyöpaikkoja ei ole olemassa. Työt sen sijaan järjestetään niin, että työntekijät pitävät lomiaan vuorotellen vuoden eri aikoina. Tällä tavalla sijaisten tarvetta ei synny. 

Tutustuttuani siihen, mitä tarkoittaa Suomessa kesätyö, olen pitänyt siitä, koska se on mielestäni erittäin kiinnostava ja kätevä ilmiö. Toisaalta tämä Suomessa laajassa käytössä oleva järjestely ei pakota työntekijöitä pitämään lomiaan epäsuosittuina vuoden ajankohtina kuten esimerkiksi marraskuussa tai tammikuussa (mikä voi hyvinkin tapahtua kotimaassani) ja toisaalta se antaa opiskelijoille mahdollisuuden kartuttaa työkokemustaan ja rahaakin opiskelun lomassa. Näin ollen kesätyöpaikkajärjestely tappaa kaksi kärpästä yhdellä iskulla, mikä on mielestäni ihanaa!

Verokortti, progressiivinen veroasteikko, veronpalautus

Saatuani ensimmäisen työpaikan Suomesta tutustuin myös toiseen minua alussa paljon ihmetyttäneeseen ilmiöön – progressiiviseen veroasteikkoon. Kotimaassani palkasta vähennettävä veroprosentti pysyy samana riippumatta palkan koosta eli 13%. Suomessa sen sijaan vero kasvaa sen mukaan, kun palkka kasvaa. On olemassa eriäviä mielipiteitä sekä kotimaan yhtenäisestä että Suomen progressiivisesta veroasteikosta. Jotkut ovat sitä mieltä, että Suomen verotusjärjestelmä syrjii isojen palkkojen saajia, koska he joutuvat maksamaan kaikista eniten veroja. Minä kuitenkin pidän siitä, että tämä järjestelmä tukee pienipalkkaisia, joten myös siivooja, satunnaisesti työtä tekevä opiskelija tai muuta matalapalkkaista työtä tekevä saa enemmän rahaa pankkitililleen matalamman veroprosentin myötä ja sen ansiosta pystyy elättämään itsensä yhdellä työpaikallaan eikä joudu tekemään 60–80-tuntista työviikkoa. Pidän suomen verojärjestelmää järkevänä, vaikka nykyisin palkastani veroihin ja muihin pakollisiin maksuihin vähennetään jo 1/3.

Toinen asia, joka ainakin minussa lisää halua maksaa verojani Suomessa vähän isomman veroprosentin mukaan on veronpalautus. Suomessa veronmaksajan on turvallista maksaa enemmänkin veroja, koska hän tietää saavansa kaikki liikaa maksamansa verot takaisin omalle pankkitililleen. 

Kotimaani verojärjestelmässäkin on omat plussansa. Yhtenä isona plussana voidaan pitää sitä, että kotimaani verot pysyvät alempina Suomeen verrattuna. Toisaalta jos kotimaassani maksaa enemmän veroja, kuin olisi pitänyt, rahojen palauttamiseksi tai niiden hyödyntämiseksi seuraavan veroperioodin veromaksuihin joutuu tekemään monimutkaisia hakemuksia ja joskus käymään verotoimistossa useammankin kerran tuloksetta. Kotimaassani paras strategia veroihin liittyen on maksaa veroja juuri sen verran kuin pitää maksaa eikä senttiäkään enempää, koska veronmaksaja ei välttämättä saa ylimääräisiä maksuja takaisin, vaikka kuinka yrittäisi. Vaikka kotimaan tilanne on muuttumassa digitalisaation myötä, mielestäni kotimaan verojärjestelmä ei ole vielä yhtä turvallinen ja houkutteleva veronmaksajan silmissä kuin Suomen verotusjärjestelmä.

Suomessa maksan veroni rauhallisin mielin jopa vähän korkeamman veroprosentin mukaan, kuin pitäisi, koska tiedän, että kaikki ylimääräiset maksut saan veropalautuksena seuraavana vuonna takaisin. Monille se on hyvä säästämisvaihtoehto, koska koko vuoden aikana voidaan maksaa vähän enemmän veroja ja seuraavana vuonna saada ylimääräisesti maksetut verot yhtenä summana tilille. Mielestäni tämä fakta lisää Suomen verojärjestelmän luotettavuutta ja veronmaksajien halua maksaa verot. 

Lomakorvaus, sijaiset

Kun aloin tehdä keikkoja eli työskennellä sijaisena Suomessa, sain tietää, että monilla aloilla Suomessa on olemassa sijaisten järjestelmä. Työpaikan oman työntekijän sairastuessa tämän vuoron tekemiseen etsitään sijainen. Kotimaassani ei yleensä käytetä sijaisia, vaan vuorossa olevat työntekijät joutuvat pärjäämään omin voimin. Kun sain tietää tästä Suomessa olevasta työmahdollisuudesta, ihastuin ja tartuin siihen heti. Olen tehnyt sijaisvuoroja useammassa eri työpaikassa muutaman vuoden ajan opiskeluni ohessa.

Pidän Suomessa olevaa sijaisten järjestelmää järkevänä asiana, sillä se lisää työpaikan työntekijöiden hyvinvointia, koska he eivät joudu jatkuvasti tekemään samaa työmäärää pienemmän työntekijämäärän voimin. Alalla on erilaisia käytänteitä: on työpaikkoja, joilla on oma yksikkökohtainen sijaisten lista. On myös isompia yrityksiä, jotka välittävät sijaisia useammille yrityksille.

Sijaiselle tarjotaan vuoro, mutta hän saa itse päättää, mitkä vuorot hän ottaa. Sijaisena toimiminen on mielestäni hyvä mahdollisuus opiskelijoille työkokemuksen kartuttamiseksi. Omasta kokemuksestani tiedän, että työn voi hyvin usein sovittaa yhteen opiskelun kanssa. Sijaisena toimiminen sopii myös niille, jotka haluavat itse päättää, milloin he pitävät lomansa ja mitkä työvuorot he tekisivät.

En ollut niin ihmeissäni, kun sain tietää sijaisena toimimisesta, mutta yllätyin todella paljon saatuani ensimmäisen palkkakuittini. Kaikkien tuntipalkkojen ja iltavuorolisien lisäksi siinä oli mukana ihmerivi ”lomakorvaus”. Olin toki onnellinen, että tämän rivin ansiosta sain enemmän rahaa tuntipalkkani ja vuorolisieni päälle. Ihmettelin asiaa kuitenkin, koska en tiennyt, mistä nämä rahat maksetaan. 

Sain asiasta selvää myöhemmin ja yllätyin totaalisesti. Olin valmis siihen, että sijaiselle voidaan maksaa samankokoista palkkaa kuin työpaikan työntekijöille, mutta en tullut ajatelleeksi, että sijaiselle voitaisiin maksaa korvausta lomasta, jota työnantaja luonnollisista syistä johtuen ei voisi sijaiselle tarjota. 

Suomessa riippuen kummankin alan työehtosopimuksesta lomakorvauksen määrä on vaihtelevasti 9–11 prosenttia työvuoron ansiosta. Tämä oli minulle erittäin positiivinen yllätys. Näin ollen satunnaisesti sijaisvuoroja tekevä ei saa lomaa, mikä on täysin normaalia, mutta sen sijaan saa lomakorvauksen rahana. Työpaikan työntekijä saa sen sijaan normipalkan ilman lomakorvauksia, mutta ansaitsee sen sijaan lomapäiviään ja saa loma-ajastaan lomarahan. Mielestäni tämä on järkevä järjestelmä.

On paljon muitakin asioita, joita olen oppinut Suomen elämästä. Mitä Suomen työelämän käytänteitä olet sinäkin ihmetellyt Suomeen muutettuasi?

Tämä teksti on kirjoitettu Kirjoittamisen ja tekstityön kurssilla keväällä 2021. Teemana oli ”Miten Suomi ja suomalainen kulttuuri ovat muuttaneet minua?”

5 asiaa, miten Suomi on muuttanut minua

Kirjoittanut: Claudia Jimon

Päädyin opiskelemaan suomea sattumalta, ja loppujen lopuksi valmistuin suomen kielen kandidaatiksi neljä vuotta sitten. Olin valmis aloittamaan työurani, mutta useiden työhaastattelujen jälkeen tiesin, että toimistotyö ei sovi minulle. 

Oli heinäkuu, erittäin kuuma ja hikinen päivä, kun päätin lähteä au pairiksi Suomeen. Siitä lähtien olen asunut Suomessa ja olen ollut au pair, lastenhoitaja ja maisteriopiskelija. Minulta kysytään usein, että onko Suomi muuttanut minua ja olenko oppinut jotain uutta näiden vuosien aikana? Sanoisin, että ehdottomasti kyllä.

  1. Luonnon ja harrastusten arvostaminen

Olen lenkkeillyt ja retkeillyt ennenkin, mutta Suomen luonnon kautta olen oppinut arvostamaan luontoa pakopaikkana kaupungin melulta. Miksi tajusin sen vasta täällä? Rehellisesti sanottuna, en tiedä, mutta tiedän, että elämäni parhaat hetket löytyvät metsästä ja luonnosta. Olen oppinut arvostamaan kaikkea mitä luonto antaa: rauhallista aikaa, raikasta ilmaa ja yhteyttä luontoon. 

Olen arvioinut uudelleen aktiivisen elämän periaatteita, koska ympärilläni kaikki harrastavat liikuntaa: naapurit, äidit, pomot, lapset, koirat, mummot ja papat, sinkut ja naimisissa olevat. Niinpä itse aloitin hiihdon ja joogan harrastamisen, jota en ollut ikinä halunnut kokeilla ennen Suomeen muuttoa. 

2. Varhainen lounas ja säännöllinen syöminen

“Hei, tuletko syömään lounasta?”

“Umm, joo, mutta kello on vasta 11.”

“Niinpä. On ruoka-aika.” 

Niin sanoi minun isäntäperheeni äiti ensimmäisenä päivänä, kun muutin Suomeen. Silloin en voinut kuvitella, miten on mahdollista syödä lounasta niin aikaisin, koska koko elämäni tiesin, että lounasta syödään klo 14 tai myöhemmin. Ymmärrän, että jos aikaisin herää, niin tulee aikaisin myös nälkä, mutta yhdeltätoista olen vasta juonut aamukahvini ja aloittanut päiväni. Vuosien aikana kompromissi löytyi, ja varhainen lounas mahtui aikatauluuni. Kahdeltatoista.

Samaan aikaan ruokailuhetket ovat myös muuttuneet elämässäni. En tiedä, oletko koskaan kokenut sellaista kiirettä, jolloin et muistanut syödä etkä pystynyt rauhoittumaan. Tällaisia olivat minun arkipäiväni kotimaassani. Ehkä viime vuonna huomasin, että en syö enää kiireessä, enkä kouluun tai töihin kävellessäni, vaan istun pöydän ääressä ja keskityn yhteen asiaan: rauhalliseen ruokahetkeen. Suomalaiset syövät säännöllisemmin kuin olen itse ikinä syönyt, ja vaikka välipala oli ennenkin tuttu (erityisesti lapsena), tajusin, että myös aikuisena voi hyvinkin syödä 4-5 kertaa päivässä. 

3. Hiljaisuuden merkitys ja puhelias ihminen

Minusta aina sanottiin, että olin jo pienenä lapsena erittäin puhelias ja utelias. Aikuisena ymmärsin myös, että puhelias ihminen on yleensä ystävällisempi ja helpommin lähestyttävä. 

Tämä muuttui kokonaan, kun muutin Suomeen. Suomalainen kulttuuri arvostaa hiljaisuutta ja hiljaisia ihmisiä. Huomasin itse, miten olen vuosien aikana muuttunut hiljaisemmaksi, ja osaan enemmän kuunnella ja huomata ihmisiä ympärilläni. Se on hyvä juttu, MUTTA se varmasti johtuu myös siitä, että itse olen “kasvanut isoksi”. Toisaalta itse viihdyn puheliaiden ihmisten seurassa, joten haluaisin pysyä myös sellaisena.

4. Vaatteiden merkitys

Säännöt ovat olleet suuri osa elämääni ja minut opetettiin seuraamaan niitä. Olen myös oppinut, että ulkonäkö ja vaatteet ovat tärkeitä. Vaikka menin vain kauppaan, minun piti valita “kunnon” vaatteet. Voitte kuvitella, miltä minusta tuntui, kuin menin ensi kerta K-marketiin ja törmäsin siellä ihmisiin, joilla oli päällä samanlaisia huppareita, kuin itselläkin – vaatteita, joita itse olisin käyttänyt vain kotona. 

Ymmärsin heti, että suomalaisessa kulttuurissa vaatteilla ja ulkonäöllä ei ole tarkoitus tuomita ihmisiä, vaan saavutuksesi määrittelevät sinut. Totta kai ulkonäkö ja vaatteet ovat tärkeitä osia suomalaisessa yhteiskunnassa, mutta ulkonäkö ei ole kuitenkaan tärkeintä. 

On parasta käydä lauantaiaamuna kaupassa huppariin pukeutuneena! 

5. Koirat ovat ihania

Kuten jo aluksi mainitsin, vietin ensimmäiset kaksi vuotta Suomessa au pairina kahdessa eri perheessä. Kummallakin perheellä oli myös koiria. Siihen asti olin koko elämäni pelännyt koiria. Koiranpennut olivat aina ihania ja söpöjä, mutta aikuisen koiran vieressä en uskaltanut olla. 

Au pair- vuosien jälkeen olen asunut monissa eri asunnoissa, ja joka paikassa on ollut vähintään yksi naapuri, jolla oli koira, kissa tai joku muu lemmikki. 

Vasta Suomessa, suomalaisessa perheessä, suomalaisessa ympäristössä tajusin, että pidän koirista ja niiden ihanasta luonteesta. 

Vaikuttavatko suomalainen kulttuuri ja suomalaiset henkilöt vielä minun elämääni? Sanoisin, että kyllä, vaikka itse en enää huomaa sitä helposti, kuten alussa. Olisinko muuten muuttunut ihmisenä, jos olisin matkustanut johonkin toiseen maahan? Varmasti. 

Mutta olivatko kaikki muutokset positiivisia ja elämää muuttavia? Ehkä joo, ehkä ei. Tärkeintä on, mitä teemme muutosten kanssa. Pyrimmekö itse vaikuttamaan niihin muutoksiin? 

Tämä teksti on kirjoitettu Kirjoittamisen ja tekstityön kurssilla keväällä 2021. Teemana oli ”Miten Suomi ja suomalainen kulttuuri ovat muuttaneet minua?”