Graduntekijä tutuksi: Valtteri Kulmala, pohjoismaiset kielet

Jokainen yliopistosta maisteriksi valmistuva tekee pro gradu -tutkielman. Mutta minkälaista gradunteko oikeastaan on? Mitä se tarkoittaa käytännössä? Annetaan oikean graduntekijän kertoa.

WP_20160329_002

Valtteri Kulmala on viidennen vuoden pohjoismaisten kielten opiskelija ja tuleva ruotsinopettaja. Gradussaan hän tutkii sanajärjestyksen opetusta yläasteen ruotsin oppikirjoissa ja vertaa näitä sellaisiin oppikirjoihin, joita Ruotsissa ja Norjassa käytetään maahanmuuttajanuorten kielenopetuksessa.

Miksi valitsit juuri tämän aiheen?

Halusin tutkia jotain konkreettista ruotsinopetukseen liittyvää. Sellaista, jonka tuloksista olisi minulle itselleni (ja toivon mukaan muillekin) hyötyä. Oppikirjat ohjaavat opetusta keskeisesti, joten niiden analysoiminen tuntui alusta alkaen hyvältä idealta. Olin pari vuotta sitten vaihdossa Oslossa, joten oli mahtavaa saada ympättyä graduun jonkinlainen interskandinaavinen näkökulma. Lisäksi tunnustan, että minulla oli pari asiaa hampaankolossa sanajärjestyksen opetukseen liittyen. On ollut ilahduttavaa huomata, että oppikirjat ovat monessa mielessä kehittymässä mielestäni positiiviseen suuntaan.

Miten keräsit aineiston graduusi? Paljonko sitä on, ja minkälaista se on?

Aineistoni koostuu paristakymmenestä oppikirjasta, jotka lojuvat tällä hetkellä ympäri asuntoani. Lukumäärä voi kuulostaa vähän hurjalta, mutta toisaalta näkökulmani on aika tarkkaan rajattu. Onnekseni oppikirjakustantamot ovat usein olleet erittäin avuliaita, ja olenkin saanut suurimman osan kirjoista ottamalla suoraan yhteyttä kirjasarjan toimittajaan – opiskelijan budjetti ei tosiaan olisi venynyt tällaisen kirjakavalkaadin ostoon! Muutaman kirjan noudin myös ollessani Norjassa lomamatkalla, siinä yhdistyi huvi ja hyöty.

Mitä teet juuri tällä hetkellä? Analysoitko aineistoa vai kirjoitatko jo ”oikeaa” gradutekstiä?

En osaa itse erottaa kirjoittamista ja analyysiä toisistaan, se tuntuu jotenkin keinotekoiselta. Tällä hetkellä gradupalapelin kulmapalaset ovat tukevasti kohdillaan, eli tiedän suunnilleen, mitä mihinkin kohtaan tulee. Tuloksistakin olen kirjoittanut alustavasti jo aika paljon, mutta yksikään luku ei varsinaisesti ole ”täysin valmis”.

Minkälaista gradunteko on ollut? Mikä on ollut parasta? Entä pahinta?

Ajoittain stressaavaa, palkitsevaa silloin, kun on saanut muotoiltua jonkin hienon ajatuksen paperille. Parasta on, kun pääsee virtaukseen, unohtaa ajan ja paikan ihan vain koska on niin kiinni siinä mitä tekee. Kolikon kääntöpuoli on, että silloin helposti myös unohtaa syödä ja pitää taukoja.

Paras vinkkisi graduntekijäkollegalle?

Hyviä vinkkejä on paljon:

  1. Pidä silmät ja korvat auki kursseilla ja pistä muistiin kiinnostavia tutkimuskohteita sitä mukaan, kun niitä tulee vastaan. Tutustu myös oman alasi journaaleihin, ja jos lukeminen kyllästyttää, löytyy alan gurujen videoluentoja myös netistä – Youtube on oikea aarreaitta suuntaa hakevalle graduntekijälle! (Muista myös, että lähteiden ei aina tarvitse olla kirjallisia!)
  2. Ja aiheenvalintaan liittyen vielä: Kysy ideoita kavereilta, jotka ovat jo kirjoittaneet tutkielmansa. Gradua kirjoittaessa löytää uusia näkökulmia ja itse kukin saattaa joskus ajatella, että ”olisi sittenkin pitänyt kirjoittaa tuosta, mutta nyt on liian myöhäistä vaihtaa”. Toisen epäonni voi olla tulevan graduntekijän onni, jos tämä vain uskaltaa kysyä vinkkiä.
  3. Aiheen valinnan jälkeen vaikeinta oli selkeyttää itselleni, mitä ihan konkreettisesti teen aineistollani. Kannattaa siis etsiä aikaisempia tutkimuksia, ottaa niiden menetelmistä mallia ja yhdistellä oman mielen mukaan. Stressitaso laskee huomattavasti, kun tietää, mitä tekee.
  4. Kuten eräs tohtorikaverini huomautti, on monen graduntekijän kompastuskivi keskittyä ihan liikaa teorian esittelyyn kirjoitusprosessin alkuvaiheessa. Toki teoriasta pitää olla perillä, mutta lopullinen teorialuku voi hahmottua vasta, kun tiedät, mitä teoriaa oikeasti tarvitset analyysissäsi.
  5. ”Gradunteko kuten kaikki muukin on sosiaalinen prosessi!” Näin meitä valistettiin tieteellisen kirjoittamisen kurssilla, mutta alan vasta nyt tajuta, miten tärkeää tutkijankammiosta ulostuleminen onkaan. Ajatukset selkeytyvät, kun pakottaa itsensä selittämään opiskelijakollegoille ja kavereille, mitä on ajatellut tutkivansa ja miten toimivansa. Keskustelu ja palautteen pyytäminen on tärkeää, eikä sitä kannata jättää yhteen opponointikertaan.

Haluaisitko kertoa gradunteostasi tässä juttusarjassa?
Ota yhteyttä norsu-viestinta (a) helsinki.fi

Lähde opiskelijavaihtoon!

Alkanut kevät on edennyt siihen pisteeseen, että haku opiskelijavaihtoon on käynnissä. Laitoksemme kautta voi hakea moniin erilaisiin eurooppalaisiin kohteisiin sekä Erasmus– että Nordplus-ohjelman kautta.

Vaihtoon hakiessa tärkeintä on olla oma-aloitteinen ja ottaa etukäteen selvää, kuinka vaihtokohteen kurssien sisältö vastaa omaan tutkintoosi vaadittavia sisältöjä. Kun valmistelut saa hoidettua huolellisesti, on opiskelijavaihto mainio tilaisuus hankkia uudenlaisia kokemuksia ja kansainvälistyä!

Yleistä tietoa vaihdosta // Allmänt om studentutbyte

Pohjoismaisten kielten opiskelija Theo Levlin kertoo vielä, millaista oli viettää syksy vaihdossa.

Kuva: Theo Levlin
Udsigt fra køkkenet

Du har precis återvänt från utbyte. Berätta, varifrån?
Jag studerade ett halvt år på Köpenhamns universitet i Danmark.

Vilket utbytesprogram tog du?
Nordplus, eller egentligen Nordlys, eftersom jag inte studerade mitt huvudämne.

Vad studerar du i Helsingfors och studerade du i Köpenhamn?
Jag läser nordiska språk här på Nordica men i Köpenhamn så läste jag sociologi som biämne.

Hur var det att byta disciplin?
Riktigt bra! Jag fick nytt perspektiv till forskning och det är bra att ha nånting att jämföra med.

Hurdant var studentlivet i Köpenhamn?
Det var bra, men jag måste säga att utbytesgruppen höll mera för sig själv. I november var det massor med fester t.ex. på den så kallade J-dagen då julölen kommer till barerna. Då var det stor fest på vårt campus också. Öl är viktigt i Danmark ni vet…

Vad var annorlunda jämfört med Helsingfors?
Inga halare iaf.. Campusområdet hade många flera utrymmen för studenterna och t.o.m. en bar som fungerade med frivillig arbetskraft. Annars också så fanns det massor med frivilligarbete som också utbytesstudenterna kunde ta. T.ex. på en cykelverkstad för studenter där frivilliga hjälpte människor två gånger om veckan.

Var bodde du i Köpenhamn
Jag hade tur, nämligen jag hittade ett jätte fint rum i Österbro via nätet. Det var 10 minuter med cykel från uni och jag bodde tillsammans med en norsk medicinstudent. Annars är det svårt att finna boende i Köpenhamn.

Hur var processen att söka till utbyte
Lite förvirrande var det när man var lite osäker på hur allt går till, och får man platsen osv. Också det här med att välja kurser för studieplanen innan man vet riktigt vilka kurser det går att ta är lite dumt. Jag skulle läsa sociologi på Danska, men hamnade att läsa det på engelska eftersom kurserna på danska var redan fulla. Men sist och slutligen var det inga problem.

Var det ändå en givande erfarenhet?
Jo absolut! Det var kanske bättre att läsa på engelska eftersom det är mycket lättare att bekanta sig med andra utbytesstudenter som är i en liknande situation med dig själv.

Vad gav utbytet åt dig?
Många goda vänner runt hela världen är nog det viktigaste. Jag måste ta en runda i Europa nästa sommar för att träffa dem igen. Köpenhamn blev en annan hemstad för mig och jag kan alltid åka dit och känna mig hemma. Jag lyckades också samla in ett bra intervjumaterial med danskar som jag ska utnyttja i min kandidatavhandling.

Hur känns det att vara hemma?
Tjaa… Man kunde ha stannat ett halvt år till.

Har du några goda råd till dem som funderar på att åka på utbyte?
Åk på utbyte och stanna ett helt år om ni bara kan! Jag vet att många har en ensidig bild av utbytet som evigt festande eller någonting annat men det som jag vill säga är att utbytet kan vara så mycket mer. Vi åkte t.ex. spontant till Island med mina fyra utbyteskompisar och körde runt ön i en vecka. Det skulle jag aldrig ha gjort i min vanliga universitetsvardag i Helsingfors.

Fredagsøl — nytta och nöje

Olut_kuva_Emilia_Hannula

Ibland när man sitter på föreläsning önskar man att man kunde tala lite friare med föreläsaren. Man kanske har en fråga som är oviktig, rentav löjlig. Framför hela klassen ids man inte fråga, och tröskeln kan vara hög att knacka på hos personalen under kontorstid. Formell undervisning är formell.

På Nordica (samlingsnamnet för ämnena nordisk litteratur, nordiska språk och svensk översättning) har vi hittat på ett sätt att lätta på stämningen. Den första fredagen varje månad samlas vi på en pub nära Forsthuset för att dricka en öl och umgås. Evenemanget är väldigt löst organiserat: man dyker upp kl. 16 eller senare, stannar så länge man känner för det, och drar sedan vidare. Både studenter och personal är varmt välkomna.

Barens sköna fredagsstämning gör det lättare att tala fritt. Ofta blir det “business”: frågor om det egna ämnet eller studierna. Men lika ofta talar man om dittan och dattan, studenter, doktorander och föreläsare i en salig blandning. Man kan dessutom spela spel eller äta en bit mat. Deltagarantalet varierar kraftigt, men evenemanget har speciellt i år varit väldigt populärt.

Fredagsölen är en tradition som jag rekommenderar varmt för alla ämnen. Man kommer lite närmare sina studiekompisar, sina föreläsare, sina professorer och de annars ganska osynliga doktoranderna. Och om man inte lyckas med det, får man i alla fall ett glas god öl!

Text: Ville Lindholm

Välkommen till nästa Fredagsöl 10.4. fr.o.m. kl 16 på Thirsty Scholar (Fabiansgatan 37)!

Tiellä valaistumiseen – fennistifuksit kertovat, millaista on opiskelu Norsulla

Lukuvuoden ensimmäinen puolisko alkaa olla paketissa, ja uusien opiskelijoiden fuksivuosi on edennyt puolen välin yli. Kolme suomen kielen fuksia kertoi tunnelmiaan ensimmäisen lukukauden jälkeen.

Fuksihaastattelu_kuvaaja_Jenni_Neuvonen

Riikka Närvänen, Suvi Vierula ja Emilia Hutri päätyivät fennistiopiskelijoiksi kukin eri reittiä. Närvänen, 20, kertoo pitäneensä yhden välivuoden ja pohtineensa sen aikana läpi kaikki mahdolliset vaihtoehdot, joita maailmasta löytyy.

– Jäljelle jäi kaksi vaihtoehtoa, ympäristötieteet ja suomen kieli, ja hain niihin molempiin. Ympäristötieteisiin en päässyt, mutta suomen kieleen pääsin, joten tulin tänne. En halunnut toista välivuotta, hän kertoo.

Vierula, 29, puolestaan on alanvaihtaja. Hänellä on ennestään jo yksi korkeakoulututkinto sekä monta työvuotta takana. Suomen kieli nousi selkeäksi alavaihtoehdoksi jo muutama vuosi sitten, ja nyt Vierula päätti hakea.

– Pääsin suomen kieleen sisään sekä Helsingin että Turun yliopistoon, ja Helsinki vei voiton, hän kuvailee.

Hutrille, 20, suomen kieli puolestaan oli toinen hakuvaihtoehto. Ensisijaisesti hän haki valtsikaan, mutta piti suomen kieltä hyvänä kakkosvaihtoehtona. Paikka valtsikaan ei auennut, joten Hutrista tuli suomen kielen fuksi.

Suomen kielen opiskelijat tuntuvat jakautuvan melko selkeästi ainakin kolmeen eri ryhmään: niihin, jotka eivät missään nimessä aio opettajaksi, niihin, jotka pitävät opettajan ammattia mahdollisena ja käyvät pedagogiset opinnot varmuuden vuoksi, sekä niihin, joille opettajuus on selkeä valinta heti alusta alkaen.

Närvänen ja Hutri kuuluvat ensimmäiseen ryhmään, vastaus kysymykseen aikovatko he opettajiksi, on järkähtämätön ”En”. Vierula puolestaan on ainakin toistaiseksi sitä mieltä, että hänestä tulee opettaja.

Tässä vaiheessa lukuvuotta fukseilla on jo lähestulkoon kaikki suomen kielen peruskurssit takana. Parhaiten heille on näiltä kursseilta jäänyt mieleen opettajien käyttämiä esimerkkitapauksia:

– Keripukki, Kalle ja puuro, vastaa Närvänen. Hän kertoo selvinneensä syntaksista Tapani Kelomäen esimerkkien avulla.

Hutrikaan ei mieti vastaustaan kauaa.

– De Saussure ja Susanna Shoren vesinokkaeläintapaukset, hän toteaa varmasti.

Vierula puolestaan nostaa esille syntaksin kurssin harjoitustentissä olleen tehtävänannon: ”Ei välttämättä löydy yhtä oikeaa vastausta tai vastausta ollenkaan, sellaista on elämä.”

Vierula kertoo peruskursseilla myös huomanneensa, että on selvästi valinnut oikean alan.

– On ollut mielenkiintoista päästä avaamaan syvemmin niitä asioita, joista pääsykoekirjoissa vasta raapaistiin pintaa. Vaikka tulee tosi paljon uutta ja vaikeatakin asiaa kerralla, niin niiden asioiden oivaltamisesta ja oppimisesta tulee ihan mahtava fiilis, hän kuvailee.

Fuksisyksyssä kaikkien mielestä hauskinta ovat olleet erilaiset tapahtumat sekä oheistoiminta ylipäätään. Närvänen nostaa esille myös ihmiset. Hän sanoo, että etukäteen voisi helposti luulla suomen kielen opiskelijoiden olevan vain joitain tanttoja, mutta oikeasti he ovatkin hauskoja tyyppejä. Tapahtumista Närvänen mainitsee fukseille järjestetyt Norsun olympialaiset, mutta kehuu kaikkea toimintaa ja kokoontumista ylipäätään.

Hutri nostaa esille erityisesti jo syyskuun alussa pidetyn kaupunkisuunnistuksen eli Ällistyttävän Rallin, jossa fuksit tutustutettiin kampusalueeseen Amazing Racen hengessä.
Vierula puolestaan mainitsee yksittäisenä hauskana tapahtumana Siulan lokakuiset fuksisitsit, jotka tänä vuonna järjestettiin teemalla ”Kauniit ja rikkaat”. Muutenkin kaikki teemabileet ovat olleet hänestä mukavia, esimerkiksi Siulan marraskuun alussa järjestämät Millennium-bileet, joissa jännitettiin uuden vuosituhannen vaihtumista.

Fukseilla on nyt yksi lukukausi takana, mutta monta vielä edessä. Niinpä onkin paikallaan kysyä, mitä he tulevilta yliopistovuosiltaan odottavat.

– Että valaistun ja löydän tien, Närvänen toteaa ja lisää perään vielä odottavansa myös hyviä kontakteja.

Hutri on samoilla linjoilla, hän odottaa tulevien yliopistovuosiensa aikana viisastuvansa sekä löytävänsä jonkinlaista selkeyttä ja suuntaa.

Oman suunnan löytäminen on mielessä Vierulallakin:

– Toivon, että löydän oman tieni ja selkeät omat kiinnostuksen kohteeni. Odotan hyviä ihmissuhteita ja kokemuksia. Toivon löytäväni itseni myös Siulan toiminnasta.

Lempikieli-ilmiö osoittautuu vaikeaksi kysymykseksi, mutta hetken pohdinnan jälkeen kaikki löytävät kuitenkin oman vastauksensa.

– Potentiaali, Hutri toteaa lyhyesti ja ytimekkäästi.

– Potentiaali on paras! Närvänen komppaa heti perään, mutta vastauksekseen hän valitsee kuitenkin uusien sanojen keksimisen ja modaalisuuden.

Vierulan suosikkeja puolestaan ovat mahdollisimman pitkät yhdyssanat ja kaikki kielen homonymia.

Kuva ja teksti Jenni Neuvonen.