Ajankohtaiset kirjavinkit syksyyn

Illat pimenevät ja sohvan nurkkaan (ja itseensä) käpertyminen houkuttaa. Kirja, kuppi teetä tai lasi viiniä ja villasukat. Valitsemalla luettavaksi tarkkanäköisesti kirjoitetun tietokirjan voi rentoutumisen lisäksi haastaa itseään ja piristää hämärän puuduttamia aivoja pohtimaan. Henna-Riikka Eronen vinkkaa muutaman ajankohtaisen ja terävän kirjan luettavaksi. Valitse omasi, lue ja ajattele.

Huono-osaisetJuho Saari: Huono-osaiset: elämän edellytykset yhteiskunnan pohjalla (Gaudeamus 2015, 299 s.)

Juho Saaren Huono-osaiset on ajankohtaistakin ajankohtaisempi tietokirja, jonka taustalla on laaja tutkimus suomalaisesta hyvin- ja pahoinvoinnista. Teoksessa hyvinvointisosiologian professori Saari vie lukijansa tapaamaan kaikkein heikoimmassa yhteiskunnallisessa asemassa olevia, kuten päihdeongelmaisia, mielenterveyskuntoutujia ja asunnottomia – heitä, joiden kokemusmaailma ja jokapäiväinen elämä ovat harvalle meistä tuttuja. Saari sekä valaisee huono-osaisuuden laajuutta ja moninaisia syitä että esittää kipeästi kaivattuja ratkaisuehdotuksia ilmiön vähentämiseksi ja ehkäisemiseksi. Lisäksi Huono-osaiset sisältää koskettavia lyhyitä kertomuksia, joissa ääneen pääsevät asunnottomat ja heidän läheisensä. Jos siis tahdot tietää, keitä ovat ihmiset leipäjonoissa, yömajoissa ja asuntoloissa, miksi he ovat sinne joutuneet sekä miten heitä voitaisiin auttaa, kannattaa ehdottomasti tutustua tähän teokseen.

tappavat-laakkeet-ja-jarjestaytynyt-rikollisuusPeter C. Gøtzsche: Tappavat lääkkeet ja järjestäytynyt rikollisuus: näin lääketeollisuus on turmellut terveydenhoidon (Sitruuna Kustannus 2014, 422 s.)

Tiesitkö, että reseptilääkkeet ovat kolmanneksi yleisin kuolinsyy länsimaissa heti sydänsairauksien ja syövän jälkeen? Miksi näin on, se selviää lukemalla Peter C. Gøtzschen kirjoittama Tappavat lääkkeet ja järjestäytynyt rikollisuus, jossa kuvatut katalat juonittelut ja häikäilemättömät rikokset saavat melkein luulemaan, että kyse olisi tietokirjan sijaan dekkarista. Teoksessa paljastetaan järkyttäviä totuuksia lääkeyhtiöiden tekemien kliinisten kokeiden epäluotettavuudesta, lääkevalvonnan tehottomuudesta sekä lääkealalla vallitsevasta laaja-mittaisesta korruptiosta. Päivänvaloon pääsevät myös lääkkeiden aiheuttamat karmeat sivuvaikutukset ja lukemattomat kuolemantapaukset. Tätä silmiä avaavaa, ällistyttävän vetävästi kirjoitettua ja yhteiskunnallisesti erittäin tärkeää puheenvuoroa lääketeollisuuden synkästä ja vaietusta puolesta on pakko suositella ihan jokaiselle.

ElaimetYhteiskunnassa_coverElisa Aaltola & Sami Keto (toim.): Eläimet yhteiskunnassa (Into Kustannus 2015, 364 s.)

Miten yhteiskunnan tulisi kohdata toislajiset eläimet? Tähän haastavaan kysymykseen hahmotellaan vastauksia Elisa Aaltolan ja Sami Kedon toimittamassa teoksessa Eläimet yhteiskunnassa, jonka tekijäkaarti koostuu monipuolisesta kattauksesta eturivin ajattelijoita, tieteentekijöitä ja taiteilijoita. Teoksessa lähestytään eläimiä, niiden arvoa, oikeuksia ja merkityksiä sekä suhdetta ihmiseen lukuisista kiinnostavista ja keskenään hyvinkin erilaisista näkökulmista, joita ovat muun muassa media, markkinointi, oikeusjärjestelmä, kestävä kehitys, taide, uskonto, kulttuurinen mytologia, tiede, eläinoikeusaktivismi ja filosofia. Tästä näkökulmien kavalkadista huolimatta kaikilla kirjan teksteillä on yhteinen tavoite: ottaa toislajiset eläimet vakavasti ja nostaa niiden perspektiivi osaksi yhteiskunnallista keskustelua. Eläimet yhteiskunnassa onkin merkittävä teos ja antoisa lukukokemus juuri siksi, että se haastaa vakiintuneita ajattelutapoja ja näkemyksiä.

Teksti: Henna-Riikka Eronen.

Tunnelmia Koe kampus! -tapahtumasta

Torstaina 29.10. järjestettiin Helsingin yliopistolla Koe kampus! -tapahtuma, jossa lukiolaiset ja muut yliopisto-opinnoista kiinnostuneet saivat mahdollisuuden tutustua yliopistoon.

Norsu-laitos oli mukana tapahtumassa monipuolisella ohjelmalla. Tapahtumassa muun muassa kuultiin miniluentoja suomensukuisista kielistä, kokkailtiin virtuaalista kalakeittoa kielikeittiössä ja tutustuttiin Norsun oppiaineisiin Metsätalon ala-aulan humanistitorilla.

Koe kampus tapahtuma. Kuva Emilia Hannula.

Koe kampus tapahtuma. Kuva Emilia Hannula.

Koe kampus tapahtuma. Kuva Emilia Hannula.

Koe kampus tapahtuma. Kuva Emilia Hannula.

Koe kampus tapahtuma. Kuva Emilia Hannula.

Koe kampus tapahtuma. Kuva Emilia Hannula.

Koe kampus tapahtuma. Kuva Emilia Hannula.

Koe kampus tapahtuma. Kuva Emilia Hannula.

Koe kampus tapahtuma. Kuva Emilia Hannula.

Koe kampus tapahtuma. Kuva Emilia Hannula.

Norsulaiset mukana Koe Kampuksella!

Torstaina 29.10.2015 klo 10–15 järjestetään Helsingin yliopistossa, Aalto-yliopistossa ja Taideyliopistossa Koe kampus! -tapahtuma, jossa lukiolaiset ja muut yliopisto-opinnoista kiinnostuneet saavat mahdollisuuden tutustua pääkaupunkiseudun yliopistoihin.

Norsulaiset ovat menossa mukana, ja meitä voi tavata Koe Kampuksella luennoilla, työpajoissa ja Humanistitorilla. Alla Norsun menovinkit torstaille:

13-14 Miniluentoja suomensukuisista kielistä
Metsätalo, sali 6, 3. krs. Fabianinkatu 37/Unioninkatu 40
klo 13.00 Mistä sanat tulevat ja miten niiden alkuperää tutkitaan. Professori Ulla-Maija Forsberg
klo 13.20 Eesti: nii kaugel ja siiski nii lähedal – Mitä kaikkea kiinnostavaa on Virossa? Professori Birute Klaas-Lang, yliopistonlehtorit Sirje Olesk ja Kristiina Praakli.
klo 13.40 Magyarország és a magyar nyelv – Unkari ja unkari. Yliopistonlehtori Magdolna Kovács ja yliopistonopettaja Ildikó Vecsernyés.

14-15 Kielikeittiö -työpaja
Metsätalo, sali 30, 5. krs. Fabianinkatu 37/Unioninkatu 40
Kiinnostaisiko oppia italiaa kokkaamalla napolilaista pastareseptiä? Suomen kielen oppiaine on ollut mukana kehittämässä Digitaalista kielikeittiötä, jossa kieltä opitaan valmistamalla kyseisen maan ruokaa tietokoneen ohjeistuksen mukaan. Tule katsomaan ja kokeilemaan miten kielikeittiö toimii!

13-15 Humanistitori
Metsätalo, ala-aula, Fabianinkatu 37/Unioninkatu 40
Tule tapaamaan humanistisen tiedekunnan eri oppiaineiden opiskelijoita ja henkilökuntaa!

Koe Kampuksen koko ohjelman näet täältä.

Koe Kampus! 2013
Tältä näytti vuoden 2013 Koe Kampus! -tapahtumassa.

Norsulaisia Helsingin Kirjamessuilla 22.-25.10.2015

Helsingin kirjamessuilla, Messukeskuksessa, esiintyy 22.-25.10 runsaasti suomen kielen, suomalais-ugrilaisten ja pohjoismaisten kielten ja kirjallisuuksien laitoksen tutkijoita. Alla Norsun tärpit messuille.

Saako sinutella vai täytyykö teititellä?
Sijainti: Takauma
Alkaa: 23.10.2015 12.00
Pitäisikö Suomessakin teititellä asiakaspalvelussa? Onko englantia puhuessaan syytä lisätä puhuteltavan titteli? Miten toimitaan Ranskassa? Uusi tutkimus 13 kielen puhuttelukäytänteistä näyttää, miten kohteliaisuuden keinot vaihtelevat Euroopassa. Keskustelijoina Johanna Isosävi, Hanna Lappalainen ja Minna Nevala.

Dialekt och annat talspråk
Sijainti: Tottiscenen
Alkaa: 23.10.2015 12.30
Vilken är skillnaden mellan dialekt och natiolekt? Ann-Marie Ivars och Jan-Ola Östman samtalar kring frågan om det finns stora regionala skillnader mellan finlandssvenska i norr och i söder.

Suomalaisia tutkimusmatkailijoita
Sijainti: Ylen osasto
Alkaa: 23.10.2015 13.00
Karsten, Nordenskiöld, Soini, Granqvist, Kalm, Wallin, Donner… Kenen matka on ollut vaarallisin, kuka on heistä kuuluisin? Jukka Kuosmasen toimittama uusi 12-osainen radiosarja Suomalaisia tutkimusmatkailijoita vie seikkailuihin syvälle viidakkoon, aavikoille ja arktisiin pakkasiin. Tutkija Markku Löytönen ja professori Ulla-Maija Forsberg ovat mukana matkaoppaana. Keskustelun voi kuunnella myös Ylen verkkosivujen kautta.

Artturi Kannisto – vogulin sanakirja
Sijainti: M. A. Castrénin seuran osasto
Alkaa: 23.10.2015 15.30
Ulla-Maija Forsbegr kertoo M. A. Castrénin seuran osastolla Artturi Kanniston vogulin kielen sanakirjasta.

Att skriva populärt
Sijainti: Edith Södergran
Alkaa: 25.10.2015 10.30
Är det fult att skriva populärt? Finns det en konflikt mellan smal litteratur och populär? Får man sälja bra först efter sin död? Får man tänka på att sälja? Fyra författare och en kritiker om populärt skrivande kontra litterära anspråk. Johanna Holmström, Sara Jungersten, Kaj Korkea-aho och Marcus Prest diskuterar, Kristina Malmio intervjuar.

Tietokirjan kirjoittaminen
Sijainti: Kullervo
Alkaa: 25.10.2015 11.00
Kirjoittamisen opettajat Carol Kiriakos ja Kimmo Svinhufvud kertovat tietokirjan kirjoittamisesta: työn suunnittelusta, etenemisestä, haasteista ja niiden voittamisesta. Myös yleistajuisen kirjoittamisen luonne tulee selvitetyksi.

Dikt och politik – samhällskritiska drag i nyare finlandssvensk litteratur
Sijainti: Edith Södergran
Alkaa: 25.10.2015 17.00
Behandlar finlandssvensk litteratur ideologi, politik och klass? Gäller Thomas Warburtons dom från 1951 om att det handlar om medelklasslitteratur. Så snävt var fältet knappast ens då, men finns det idag en samhällelig bredd, aktualitet och relevans? Johanna Holmström och Kaj Korkea-aho diskuterar, Trygve Söderling intervjuar.

Koko ohjelma on luettavissa Kirjamessujen verkkosivuilta. Antoisia messuhetkiä!

Yhdeksän henkeä ja aika monta nimeä

Ihastuttava kissarouva, joka ei valitettavasti antanut nimeään tutkimuskäyttöön.
Ihastuttava kissarouva, joka ei valitettavasti antanut nimeään tutkimuskäyttöön.

Kotikissa, rotukissa, sylikissa. Hiirikissa, tallikissa, navettakissa. Kissalla on yhdeksän henkeä ja monta tehtävää, ja varmasti jokainen, joka on ollut tekemisissä kissojen tai kissaihmisten kanssa, tietää, että rakkaalla kissalla on monta nimeä.

Kissojen nimeämisperusteet vaihtelevat paljonkin. Jostakin kissasta tulee Pekka, koska kissalla pitää olla nimi ja Pekka on nimi. Toiselle nimeä suunnitellaan enemmän, ja se saa kasvattajanimen lisäksi tietyllä kirjaimella alkavan nimen ja vielä kutsumanimen erikseen. Ja tietysti kummallakin on hellittelynimet.

Tänä syksynä kartoitettiin pienenä kenttäretken sivujuonteena loviisalaisten kissojen nimiä ja nimeämisperusteita. Mukana tutkimuksessa oli sekä yksikielisten perheiden että kaksikielisten perheiden kissojen nimiä. Hanke oli pieni mutta sitäkin antoisampi. Kaupunkilais- ja maalaiskissojen nimet eivät välttämättä niinkään eroa toisistaan, mutta maalla eri tilojen kissojen nimet sen sijaan eroavat. Yhdellä tilalla kissat näyttävät saaneen järjestelmällisesti henkilönnimen, toisella tilalla taas tilan nuoren isäntäparin ja vanhanemännän kissoilla on hyvinkin erilaiset nimet. Kolmannella tilalla kissan nimen on perinyt koira.

Kerättyjä kaupunkilaiskissojen nimiä ovat Emmi, Kittalainen, Roosa-Kukka, Amalia ja Anselmi. Pienessä otoksessa näyttää olevan pääasiassa henkilönnimiä ja vain yksi, Kittalainen, on selkeästi joukosta poikkeava nimi.

Maatilojen kissojen nimiä ovat Seppo, Heikki, Leksa, Simba ja Pumba, Turrikka, Laaban, Genoveva, Kiki, Niki, Täplä ja Töppis sekä Vinku, joka mainitaan kissan nimenä, mutta joka on nyt koiralla, koska kissasta oli jouduttu luopumaan. Seuraavassa maalaiskissojen nimet esiteltyinä kotitiloittain. Nimeämisperusteen on kertonut kissan perhe.

Tilan 1 kissat:

Seppo
”Ensimmäinen kissa oli Seppo. Se jäi auton alle kahden kuukauden ikäisenä. Seuraavalle kissalle ei annettu samaa nimeä, koska se kissa oli ollut epäonninen.”

Heikki
”Seuraava kissa oli Heikki, koska naapurissa oli sen niminen isäntä, joka vietti railakasta elämää ja eikä kuollut siitä huolimatta, niin vaimo ajatteli, ettei sen niminen niin äkkiä kuole.”

Leksa
”Kolmas kissa oli sitten Leksa, koska oli sellainen televisiosarja kuin Heikki ja Leksa.”

Tilan 2 kissat:

Simba ja Pumba
”Melkein 20 vuotta sitten tuli meille kaksi kissaa. Niiden nimet oli Simba ja Pumba. Ne nimet tuli Leijonakuninkaasta. Simba eli muutaman vuoden ja teki kahdet pennut ja sitten se kuoli. Pumba on ollut siitä lähtien. Se on leikattu kolli ja hyvä hiirikissa. Pumba osaa temppuja. Se osaa hypätä aidantolpalta toiselle aina kun napsauttaa sormia ja sitten sitä silitetään joka tolpan kohdalla.”

Turrikka tai Turri
”Turrikka on pitkäkarvainen kissa. Yhtenä kesänä se ilmestyi ja kuljeskeli sen kesän pihalla. Laitoin sille maitokipon navetanylisille. Se oli arka kissa. Syksyllä kävin sitä houkuttelemaan ja se asettui taloksi ulkorakennukseen. Se kesyyntyi. Yhtenä iltana se juoksi sisälle ja asettui taloksi. Nyt se on ollut noin kymmenen vuotta.”

Laaban
”Vanhanemännän kissa.”

Genoveva
”Vanhanemännän kissa.”

Tilan 3 kissat:

Kiki ja Niki

Täplä
”Täplä on kirjava kissa. Mainoksesta tuli mieleen.”

Töppis
”Töppiksellä ei ole häntää – vain töpö.”

Vinku
”Nyt on koiran nimenä. Lapsenlapsella oli sen niminen kissa, josta joutui luopumaan ja sen vuoksi koiralle annettiin kissan nimi.”

Kissoilla on siis nimiä ja nimillä nimeämisperusteita. Äskettäin uutisoitiin myös Hiskistä ja Luukkosesta, turkulaisista 1500-luvulla eläneistä kissoista, joiden luurangot löytyivät samasta keskiaikaisesta kellarista vuosina 1994 ja 2014. Hiskin ja Luukkosen nimistä voi lukea pienen jutun Hesarin sivuilta:

http://www.hs.fi/kulttuuri/a1444105151860

Lisää kissojen nimistä löytyy esimerkiksi Minna Keinäsen pro gradu -tutkielmasta, joka löytyy täältä.

Äitini isällä oli kuulemma tapana sanoa: ”On niin väsynyt, ettei jaksa kissaakaan kutsua kuin pitkähäntäluikuriksi.” Yleisesti ottaen näyttää kuitenkin siltä, että kissoja jaksetaan kutsua mitä moninaisimmilla nimillä. Yhdeksän henkeä, yhdeksän nimeä?

Norjalaisen fantasiakirjallisuuden nouseva tähti vieraili laitoksella

Teksti ja kuvat Eeva-Liisa Nyqvist.

Kirjailija Siri Pettersen vieraili Suomen kielen, suomalais-ugrilaisten ja pohjoismaisten kielten ja kirjallisuuksien laitoksella maanantai-iltapäivänä 21.9. kertomassa vastikään suomeksi ilmestyneestä esikoisromaanistaan Odinsbarn (suom. Odininlapsi, Jalava-kustannus 2014, suom. Eeva-Liisa Nyqvist), joka samalla on Korpinkehät-trilogian ensimmäinen osa.

Teos on saavuttanut huikean menestyksen: se on voittanut vuoden parhaalle fantasiaromaanille jaettavan Fabelprisetin ja on kautta aikojen ensimmäinen fantasiaromaani, joka on päässyt ehdolle Norske bokhandlerforeningenin palkinnon saajaksi. Kirja on ollut myös ehdolla Kulturdepartementets debutantprisin ja Bokblogger-palkintojen saajaksi. Juuri ennen Suomen-vierailua Sirille myönnettiin Bokhandelens barn- og ungdomsbok-stipendi, jonka perusteluissa Sirin todetaan olevan niin lahjakas, että stipendillä halutaan taata hänen kirjailijatoimintansa jatkuminen. Odininlapsen oikeudet on tällä hetkellä myyty Ruotsin, Tanskan ja Suomen lisäksi Puolaan ja Tšekin tasavaltaan. Kirjan maailmanvalloitus alkoi kuitenkin niinkin eksoottisesta paikasta kuin Brasiliasta, jossa norjalainen metallimusiikki on suosittua.

Odininlapsi kirjan kansi

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kirjan kirjoittaminen vei yhteensä kymmenen vuotta, mutta sen suosio norjalaisten lukijoiden keskuudessa on ollut niin valtaisa, että se on sanottu luoneen norjalaiselle kirjallisuudelle aivan uudenlaista fanikulttuuria: innokkaimmat fanit pukeutuvat kirjan cosplayhahmoiksi, nimeävät lemmikkejään kirjan hahmojen mukaan ja koristelevat leivonnaisiaan Korpinkehät-trilogian tyylitellyllä korppilogolla – sama logo on jo nähty tavanomaisen irvistyksen tilalla myös halloween-kauden kurpitsalyhdyissä. Kiihkeimmät fanit ottaneet myös kirjasarjan logon mukaisia tatuointeja, ja notkeimmat taipuvat logoa muistuttavan jooga-asanan – johon tosin tarvitaan kaksi joogaajaa kerrallaan. Myös Sirin itsensä suuresti arvostama, itsekin kulttimainetta nauttiva Nemi-sarjakuva on käsitellyt romaania jo kaksi kertaa.

Siri_Pettersen_kuva_Eeva-Liisa_Nyqvist

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Hersyvän hyväntuulinen Siri alusti esityksensä kertomalla oman tulkintansa siitä, miksi fantasia on nykyään niin suosittua. Hän havainnollisti maailman muuttumista näyttämällä katkelman omille teinivuosilleen tyypillisestä tv-sarjasta 80-luvulla: meno oli ennen kaikkea humoristista, eikä edes pyrkinyt luotaamaan aikansa kipupisteitä. Nykyhetkeen tultaessa ihmiskunnan heikkoudet samoin kuin se, ettei tekninen kehitys aina johda positiivisiin lopputuloksiin, on kuitenkin käynyt harvinaisen selväksi. Nykyään nuorisokin on tietoinen eeppisen kokoluokan ongelmista ja siitä, että maailma kaipaa pelastajaa. Ihmisen potentiaalia luotaava ja sankareita tarjoava fantasiakirjallisuus on siksi alkanut tarjota lukijoilleen toivoa ja päässyt näin osaksi valtavirtaa. Toisinaan kaoottiselta vaikuttavassa maailmassa on lohdullista lukea tarinoita, joissa yksilö saa aikaan jotakin merkittävää.

Näistä fantasiaan olennaisesti liittyvistä seikoista huolimatta Siri itse on kirjoittanut romaanin, joka välttää joitain fantasialle ominaisia peruskuvioita. Päähenkilö ei ole ”valittu” eikä hänellä ole erityisiä kykyä – päinvastoin, häntä voisi luonnehtia syrjäytyneeksi nuoreksi naiseksi. Tarinan sankari on toki vahva ja rohkea, mutta painii valtavien moraalisten ongelmien kanssa, eikä hänen ammattivalintaansa juuri voi selitellä parhain päin. Tarinan konna puolestaan on ovela, vastuuton ja täysin itsekeskeinen, mutta taistelee pohjimmiltaan terveytensä puolesta. Myös kirjan nimi tuottaa yllätyksen: kirjan miljöö vaikuttaa hyvin muinaisnorjalaiselta, mutta minkäänlaista viikinkimytologiaa ei kirjassa esiinny.

Alustuksen jälkeen keskustelu kulki vapaasti yleisön ja Sirin välillä. Itse nuoruudessaan sarjakuvista ja lyhyistä tarinoista aloittaneena Siriä kiinnosti tietää, oliko paikalla itsekin kirjoittamista harrastavia. Myös kirjassa esiintyvistä nimistä syntyi keskustelua: Siri kertoi joidenkin nimien syntyneen jo ennen tarina, kun taas toisten tietoiseen mieleen pulpahtaminen tapahtui huomattavasti hitaammin. Yhteiseksi nimittäjäksi Siri mainitsee resonanssin: nimien täytyy kuulostaa hyvältä. Siksi ei olekaan sattumaa, että sekä päähenkilön, sankarin että konnan nimistä löytyy r. Myös Sirin oma, Pohjois-Norjan murre näyttelee kirjassa keskeistä osaa.

Nimistöseminaari 2.10.2015

Mitä saadaan, kun kutsutaan paikalle nimistöstä kiinnostuneita ihmisiä, päästetään ääneen intohimoisia nimistöntutkijoita ja herätetään keskustelua hyvillä kommenteilla ja kysymyksillä? Tietysti Nimistöseminaari, joka on kerännyt nimistä kiinnostuneita yhteen jo vuodesta 1998, ensin Kotukseen ja vuodesta 2012 alkaen Helsingin yliopistoon.

Elisa
Elisa Lampinen

Seminaari keskittyi tänä vuonna henkilön- ja paikannimiin. Lasse Hämäläinen puhui virtuaalipeliyhteisön lempinimistä, Antti Leino esitteli 1900-luvun suomalaisen henkilönnimistön alueellista jakaumaa ja Minna Nurminen esitelmöi lasten etunimien valinnasta Suomessa asuvissa kaksi- ja monikielisissä perheissä. Elisa Lampinen käsitteli harvinaisten etunimien sukupuoleen liittyviä käsityksiä.

Paikannimien tutkijoista Tiina Aalto puhui Ukko- ja Ukon -alkuisista paikannimistä, Aleksi Jokinen esitteli Lappeenrannan epävirallista kaupunkinimistöä ja Jaakko Raunamaa tarkasteli Kirkkonummen järvien ja lampien nimiä. Lisäksi Helinä Uusitalo ja Toni Suutari Kotimaisten kielten keskuksesta kertoivat 100-vuotiaan Nimiarkiston kuulumisia ja esittelivät arkiston digitointihanketta ja Terhi Ainiala esitteli nimistöntutkimuksen ajankohtaisia kuulumisia.

yleisö

Yksi Nimistöseminaarin parhaita puolia ovat esitelmien jälkeiset keskustelut. Seminaariin saapuu pitkän uran nimistön parissa tehneitä tutkijoita, joiden mielipiteiden ja kommenttien kuuleminen on arvokasta. Seminaarissa saa myös hyvän kuvan nimistötutkimuksen eri suuntauksista ja uusimmista tuulista, kun esitelmiä pitävät nimistöntutkijat opiskelijoista professoreihin. Esillä on joka vuosi ihan uusia tutkimusaiheita sekä perinteisempää tutkimusta.

Nimistöseminaarin jälkeen on ollut mahdollisuus jatkaa keskustelua vapaamuotoisemmin yhteisellä illallisella. Tänä vuonna nimistöillallinen tarjoiltiin Café Köketissä, jonne seminaarista jatkoi pieni mutta iloinen ryhmä. Ruokaa, juomaa, hyvää seuraa ja keskustelua nimistä riitti ravintolan sulkemiseen saakka.

Jos tänä syksynä Nimistöseminaari jäi väliin, ei hätää. Ensi vuonna kokoonnutaan jälleen!

Illallisella

Kuvatunnelmia Nimistöseminaarista löytyy myös seminaarin Facebook-sivulta:
Nimistöseminaari 2015