Juhlaseminaari / Juubeliseminar

 Sata vuotta Suomen ja Viron välillä – Sada aastat Soome ja Eesti vahel

Helsingin yliopisto 17.11. klo 12–17, Metsätalo (Unioninkatu 40) sali 6

Ohjelma / Programm

12.00–12.15 Seminaarin avaus

puhemies Lauri Hussar, puhemies Jussi Halla-aho,

dekaani Pirjo Hiidenmaa

12.15–12.45 Suomi, Viro ja Helsingin yliopisto 1920-luvulla

professori Henrik Meinander

12.45–13.30 Paneelikeskustelu: Neuvosto-aika ja viron opettaminen Suomessa

professori Reet Kasik, dosentti Sirje Olesk, suurlähettiläs Vesa Vasara

13.30–14.15 ’Kielletty Viro’ ja Viro Ruotsissa

professori Riho Grünthal ja professori Raimo Raag

14.15–14.45 Kahvitauko

14.45–15.30 1990-luku ja uusi aika kulttuuriyhteistyössä

dosentti Tiit Hennoste, kulttuurisihteeri Järvi Lipasti, tietokirjailija Tapio Mäkeläinen

15.30–16.15 Viron ja Suomen sillanrakennusta 2000-luvulla

toimittaja Martin Ehala, professori Birute Klaas-Lang

16.15–16.45 Tulevaisuuspaneeli: mihin menet Viro-opetus?

FT Hanna-Ilona Härmävaara, Päivi Kuusela, Riku Kuusijärvi, Kristiina Ojala

16.45–17.00 Vapaata keskustelua

Seminaarin ohjelma on osittain suomeksi, osittain viroksi.

Tervetuloa!  Tere tulemast!

Ilmoittautuminen (kahvitarjoilun mitoittamiseksi)

Ilmoittaudu viimeistään 12.11.

https://elomake.helsinki.fi/lomakkeet/125614/lomakkeet.html

Tilaisuus myös suoratoistetaan:

https://video.helsinki.fi/unitube/live-stream.html?room=l31

Tämä kirjoitus on osa Helsingin yliopiston suomen kielen ja kirjallisuuden ja suomalais-ugrilaisten kielten kandidaatin ohjelmaan kuuluvan Kieli ja kirjallisuus yhteiskunnassa -kurssin ryhmätyötä keväällä 2023. Ryhmätyön tarkoituksena oli selvittää eri kieli- ja kirjallisuusinstituutioiden roolia ja toimintaa osana suomalaista yhteiskuntaa. Oman ryhmämme tarkastelun kohteeksi valitsimme SKS:n yhteydessä toimivan FILI:n (Finnish Literature Exchange).

Suomalaisen kirjallisuusviennin tila ja suomalaisiin kirjailijoihin kohdistunut kiinnostus ulkomailla herättävät toistuvasti mielenkiintoa julkisessa keskustelussa. Kirjallisuusvienti on merkityksellinen aihe paitsi puhtaasti alan taloudellisesta näkökulmasta myös laajemmassa kulttuurisessa kontekstissa. Mielikuvien tasolla se kytkeytyy helposti esimerkiksi tämän vuosituhannen Suomi-brändin edistämispyrkimyksiin. Suomen kirjallisuusinstituutioista FILI eli Finnish Literature Exchange on kustantamoiden ohella alan keskeinen toimija viennin alueella ja näin ollen myös eräänlainen vallankäyttäjä.

Pohdimme, mitä ja ketä FILI tukee ja kenen toimintaa se edistää? Näkyykö FILIn arvopohja sen toiminnassa? Onko FILI Suomi-brändin lähettiläs vai mitataanko sen onnistumista ensisijaisesti talouden lukujen kautta?

Mikä ihmeen FILI?

 FILI on suomalainen kirjallisuusviennin asiantuntija- ja tukiorganisaatio, joka perustettiin opetusministeriön aloitteesta Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran (SKS) yhteyteen vuonna 1977. Sen tehtävä on edistää ja tukea Suomen kirjallisuuden kääntämistä ja julkaisemista maailmalla sisällyttäen tukiohjelmaansa kaikki kirjallisuuden lajit ja genret.

FILI toimii eri verkostoissa kirjallisuusalan ammattilaisten tukena, osallistuu erilaisiin kirjallisuusviennin hankkeisiin ja myöntää taloudellisia tukia. Kustantamot ja kirjallisuusagentuurit ovat FILI:n keskeisiä yhteistyökumppaneita niin Suomessa kuin ulkomailla. Verkostoista mainittakoon Suomen taiteen tiedotuskeskuksien verkosto (TAIVE) sekä yhdessä muiden pohjoismaisten sisarorganisaatioiden kanssa muodostettu NordLit-verkosto.

 Viime vuosien näkyvimpiä yksittäisiä hankkeita oli Suomen toimiminen teemamaana Frankfurtin kansainvälisillä kirjamessuilla vuonna 2014, jolloin keskiössä oli suomalaisen kirjallisuuden käännösoikeuksien myynti. Vastaavanlaisiin kirjallisuusalan tapahtumiin FILI osallistuu joka vuosi. Se seuraa kustannusalan kansainvälistä kenttää ja verkostoituu aktiivisesti.

 FILI tukee kääntämistoimintaa järjestämällä kääntäjäkursseja ja -seminaareja sekä pitämällä yllä kääntämistyön mentorointiohjelmaa. Lisäksi FILI tarjoaa suomen kirjallisuuden kääntäjille mahdollisuuden kääntäjäresidenssin käyttöön Helsingissä. Se myös jakaa vuosittain valtion ulkomaisen käännöspalkinnon, suuruudeltaan 15 000 euroa.

Tarkasteltaessa FILI:n roolia ja vallankäyttöä osana suomalaista kirjallisuusvientiä, on syytä tehdä hiukan selkoa toiminnan kokonaisuudesta. Tärkeimpiä toimijoita kirjallisuusviennissä ovat eri agentuurit, joita Suomessa on kourallinen. Kustantamot eivät juuri itse käytä resursseja markkinointiin ulkomailla. Agentuurit ottavat kaupallisesti potentiaalisia kirjailijoita ja teoksia omiin talleihinsa, ja FILI käy dialogia agentuurien kanssa ja tuo kansainvälisesti esille agentuurien listoilla olevia tekijöitä ja teoksia – toisin sanoen FILI ei edistä agentuurien listoille kuulumattomia tekijöitä, joita ei kuitenkaan markkinoida. FILI tyypillisesti tuo esille sellaisia potentiaalisia kirjoja, jotka eivät ole vielä tehneet kansainvälistä läpimurtoa. Tärkeää on ymmärtää, että FILI ei myy sopimuksia, vaan ainoastaan vaikuttaa.

Miten maailmanvalloitus on onnistunut?

Ulkomailla ilmestyy vuosittain noin 400 Suomen kirjallisuuden käännöstä noin 40 eri kielellä. Eniten on käännetty viroksi, saksaksi, puolaksi ja ruotsiksi.  FILI ylläpitää käännöstietokantaa, johon on kerätty Suomen kirjallisuuden käännöksiä jo vuodesta 1893 lähtien.

Aikuisten kaunokirjallisuudessa käännetyimpien teosten TOP 10 -listalta löytyy Elias Lönnrotin, Mika Waltarin, Sofi Oksasen, Arto Paasilinnan, Aleksis Kiven, Tove Janssonin, F.E. Sillanpään sekä Max Seeckin teoksia. Lasten- ja nuortenkirjojen osalta vastaavan listan täyttävät Tove Janssonin, Salla Simukan ja Mauri Kunnaksen teokset.

Käännöstietokannan kätevän karttavisualisoinnin avulla voi tutkailla Suomen kirjallisuuden leviämistä maailmalla yli sadan vuoden ajan.

Suomessa on perinteisesti keskitytty ”klassisen” kaunokirjallisuuden ja lasten- ja nuortenkirjallisuuden vientiin.

Kirjallisuuden kysyntään ja kulutukseen vaikuttavat myös poliittinen ympäristö ja globaalit kokemukset. Esimerkiksi ”koronavuosina” eskapismi ja viihdyttävä, helppolukuinen ”feel good” -kirjallisuus nousi trendiksi, tässä esimerkiksi Ruotsi keikkui erinomaisesti mukana aallonharjalla dekkareilla.

Jotkut trendit ovat vakiintuneet: pohjoismainen dekkari/trilleri on jo itsessään käsite, jonka avulla uusia kirjailijoita voidaan mainostaa eteenpäin eri maihin. Usein kyse on melko varmasta myynnistä, sillä formaatti ja lukijakunta ovat jo valmiina.

Kirjallisuusviennin arvo

FILI on kartoittanut kirjallisuusviennin arvoa kotimaisten organisaatioiden osalta. Vuonna 2020 kirjallisuusviennin tulot olivat noin 3,6 miljoonaa euroa, kirjallisuusviennin arvo on kolminkertaistunut kymmenessä vuodessa.

Kirjallisuusviennin arvo on kuitenkin vielä vaatimatonta verrattuna musiikkiviennin arvoon, joka oli vuonna 2020 noin 16 miljoonaa euroa (ennen koronapandemiaa noin 30 miljoonaa euroa).

Pohjimmiltaan kirjallisuusvienti on kustannusoikeuksien myyntiä ja päätösvalta teoksen käännösoikeuksista on aina kirjailijalla. Käytännössä kirjallisuusvienti on yhteistyötä; siihen tarvitaan myös kustannusyhtiöiden foreign rights -osastoja, agentuureja sekä tietenkin ammattimaisia kääntäjiä.

Agentuuritoiminnan kehittyminen on edesauttanut suomalaisen kirjaviennin kasvua. Vuonna 2020 suomalaisia agentuureja toimi Suomessa viisi kappaletta, muun muassa: Bonnier Rights Finland, Ferly ja Elina Ahlbäck Literary Agency. Suomalaisia kirjailijoita edustavia agentuureja ulkomailla ovat esimerkiksi Copenhagen Literary Agency, Salomonsson Agency ja Wylie Agency.

FILI tukee monin tavoin

FILI tukee sekä taloudellisesti niin kustannusyhtiöitä, agentuureja kuin kääntäjiäkin. FILI myöntää tukia suomesta, suomenruotsista ja saamesta muille kielille käännettävien, Suomessa julkaistujen kauno- ja tietokirjojen, lasten- ja nuortenkirjojen sekä sarjakuvan käännättämiseen. Lisäksi FILI myöntää tukia myös suomeksi käännettäville ulkomaisille teoksille – tämän suomennostuen tarkoitus on edistää vähälevikkisen, ulkomaisen laatukirjallisuuden suomentamista ja julkaisemista Suomessa.

FILIllä on useita tukimuotoja. Käännöstukea voidaan myöntää sekä suomeksi käännettäville ulkomaisille teoksille että suomesta muille kielille käännettäville kotimaisille teoksille. Ulkomaiset kustantajat voivat hakea FILIltä käännöstukea teoksen käännösoikeuksien hankkimisen jälkeen.  Painatustuki on nimensä mukaisesti kohdistettu teoksen painatuskuluihin. FILI myöntää käännös- ja painatustukia vuosittain noin 400 kappaletta, suurin osa tuen hakijoista saa myönteisen päätöksen.. Tuen suuruus vaihtelee 500 – 5000 euron välillä. Myönnetyt käännös- ja painatustuet kattavat vain osan kääntämiseen liittyvistä kustannuksista.

Lisäksi FILIn tukiportfoliosta löytyy myös lukijalausuntotuki (noin 100 e), ulkomaiselle kustantajalle tarkoitettu promootiotuki  sekä näytekäännöstuki käännösnäytteiden teettämiseen.

Tuen saaminen edellyttää näkyvyyttä FILIlle esimerkiksi logon ja kiitossanojen kautta. Myös kääntäjän nimi edellytetään mainittavan kirjassa ja kirjaan liittyvässä viestinnässä.

Taloudellisen tuen lisäksi FILI edistää kirjavientiä järjestämällä ulkomaisten kustantajien ja kirjallisuustoimittajien Editor’s Week -vierailuja Suomeen.

FILI tukee kääntäjiä esimeriksi koulutusten, kääntäjäharjoittelun, residenssiohjelmien ja erilaisin verkostoitumismuodoin sekä kasvokkain että verkossa avulla. Lisäksi FILI tiedottaa Suomen kirjallisuudesta kansainvälisesti ja luonnollisesti osallistuu useille merkittävillä kirjamessuille.

FILIn voittoa tavoittelematon organisaatio, jonka tukitoimintaa rahoittavat opetus- ja kulttuuriministeriö sekä Pohjoismaiden ministerineuvosto.

FILI kustannustoimittajan näkökulmasta

Kävimme haastattelemassa WSOY:n käännetyn kaunokirjallisuuden kustannustoimittajaa Aino Kokkoa, jolla on kokemusta myös Gummeruksella sekä kirjallisuusagentuurissa työskentelystä.

Kokon mukaan FILI:n tärkein rooli on ollut suomalaisen kirjallisuuden tunnetuksi tekeminen ja erityisesti 2000-luvulla FILIllä on ollut tärkeä rooli kirjallisuusviennin nostamiseksi nykyiselle tasolle.

Kokko kertoo, että FILI:n keskeinen toiminnan muoto näyttää olevan alan kulisseissa tapahtuva vaikuttamistyö ja jatkuva vuorovaikutus keskeisten yhteistyökumppaneiden, kuten kirjallisuusagentuurien, kanssa.

Kokon näkökulmasta FILIn myöntämät käännöstuet ovat lähinnä kädenojennus käännöstyön tekemiseksi, mutta julkaisupäätöksiä esimerkiksi hänen edustamansa kustantamo ei tee sillä perusteella, saako teos FILI:n käännöstukea vai ei. Ulkomaisille kustantajille käännöstuki voi toki olla tärkeäkin elementti.

Kokko korostaa, että FILI on vaikuttaja. Se ei siis itse myy sopimuksia. Tyypillisesti FILI tuo esille sellaisia potentiaalisia kirjoja, jotka eivät ole vielä tehneet kansainvälistä läpimurtoa.

Miltä FILI siis näyttää?

FILI luettelee arvoikseen luotettavuuden, avoimuuden ja tasa-arvon.

Näistä luotettavuus näyttääkin toteutuvan johdonmukaisesssa ja pitkäjänteisessä käytännön toiminnassa. Avoimuus välittyy FILIn nettisivujen kautta: ne ovat selkeät ja kattavasti ohjeistavat ja raportoivat eri tukimuotojen käyttöä. Tasa-arvon toteutumista voi arvioida sekä tilastoista että  FILIn julkaisemista Book Picks  -katalogeista, joissa näyttää olevan kattava kirjo esimerkiksi eri genrejä ja sukupuolia.

Toistaiseksi FILI tukee Suomen kirjallisuutta, joka on julkaistu suomeksi, suomenruotsiksi tai saameksi. Linjaus virallisiin kieliin on ymmärrettävä, mutta suomalaisten kielivalikoiman lavetessa lienee joskus ajankohtaista pohtia tarvetta laajentaa tätä.

Käytännössä FILI siis tukee puhtaasti kaupallisessa viitekehyksessä toimivaa suomalaista kirjallisuusvientiä ilman selkeää ohjelmallisuutta tai agendaa. Tässä mielessä FILI näyttäytyy jokseenkin neutraalina ja pragmaattisena toimijana. Toisaalta agentuurit kyllä markkinoivat suomalaista kirjallisuutta ns. Suomi-brändin avulla. On yleisesti tunnettu tosiasia, että kansainvälisesti markkinoitavissa olevat suomalaiset kirjat (erityisesti kaunokirjallisuus) ovat sellaisia teoksia, joissa on leimallisesti vahva Suomi-kytkös (esim. Lappi, luonto, Suomen historia jne.). Mitä elementtejä tähän kansainväliseen Suomi-brändin kuvastoon tarkalleen ottaen kuuluu, olisikin mielenkiintoinen tutkimuksen aihe sinänsä. Kuitenkin voidaan todeta, että FILI näin ollen tulee periaatteessa välillisesti tukeneeksi kansainvälistä maabrändityötä, vaikka se ei varsinaisesti ohjaakaan FILI:n toimintaa.

Tekijät: Lauri Hämeen-Anttila, Outi Loimaranta, Laura Rossi

 

 

 

Meitä opiskelijoita kiinnosti erityisesti se, millaisia työllistymismahdollisuuksia Yleisradio ja erityisesti uutis- ja ajankohtaissisällöt tarjoavat, sekä millaista osaamista ne edellyttävät työntekijältä. Haastattelimme blogia varten Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnan hallinto-osaston päällikköä Kaj Backmania.  

Yle eli Yleisradio Oy on Suomen valtion omistuksessa oleva mediakonserni, joka tuottaa erinäistä mediasisältöä. Samantyyppinen valtion omistama yleisradio löytyy monista maista, kuten esimerkiksi Britannian BBC ja Ruotsin SVT.  Ylen sisältöjä tuotetaan kolmellatoista kielellä, jotka ovat suomi, ruotsi, kolme saamen kieltä, viittomakieli, selkosuomi- ja ruotsi, romani, karjala, englanti sekä venäjä. 4.5.2022 alkaen sisältöjä on tuotettu myös ukrainaksi.  

Monien muiden yleisradioiden tavoin myös Ylen pääsääntöisenä tavoitteena on tasa-arvon, kulttuurin ja demokratian edistys; kansalaisille pyritään tarjoamaan tasa-arvoinen alusta kaikenlaisen median kulutukselle sekä laadukkaan objektiivisen journalismin seuraamiselle.  

Ylen Uutis- ja ajankohtaistoimintaan kuuluu kymmenen sisältötoimitusta Pasilassa (Talous ja arki, Politiikka ja yhteiskunta, Kulttuuri, Tiede, terveys ja elämäntapa, Ulkomaantoimitus, Ajankohtaistoimitus, Nuorten uutistoimitus, Aamun prime timen toimitus sekä Uutisdeski) ja suomenkielinen aluetoiminta johon kuuluu 10 aluetta, joilla on 25 suomenkielistä toimipistettä ja kolme saamenkielistä. 

Uutis- ja ajankohtaissisältöjä julkaistaan verkossa, radiossa, televisiossa ja sosiaalisessa mediassa.  

Mutta onpa julkaisumuoto tai -alusta mikä hyvänsä, ”journalismin peruskivet ovat aina samat”, toteaa Kaj Backman: 

”Tiedon on aina oltava luotettavaa, tarkistettua ja riippumatonta. Se pätee välineeseen kuin välineeseen. Näistä [periaatteista] ei koskaan jousteta.” 

Monet humanististen alojen opiskelijat pitävät Yleä merkityksellisenä työnantajana. Yle tarjoaa lukuisia työmahdollisuuksia korkeakouluharjoittelijoille sekä vastavalmistuneille soveltuvilta aloilta. Valinnaisilla opintokokonaisuuksilla voi vaikuttaa tulevaisuuden työnkuvaan ja sitä kautta työllistymiseen haluamalleen alalle.  Soveltuvia aloja ovat muun muassa kirjallisuuden tutkimus, journalistiikka ja viestintä.  

Viestintä, journalistiikka, kotimainen kirjallisuus, yleinen kirjallisuus ja kirjallisuuden tutkimus tukevat suuntautumista esimerkiksi toimittajan tai sisällöntuottajan tehtäviin. Lisäksi historian, kulttuurien tutkimuksen ja yhteiskuntatieteiden opinnoista tai tuntemuksesta on hyötyä.  Ylellä voi työskennellä muun muassa ulkomaankirjeenvaihtajana, kirjeenvaihtajana, tuottajana, sisällöntuottajana, toimittajana ja kulttuuritoimittajana.  

Opiskelijoiden kannattaa seurata Yleisradion verkkosivuja ja sosiaalisen median kanavia, joissa ilmoitetaan avoimista työpaikoista ja -mahdollisuuksista.  

Harjoittelupaikat: 

Yleisradio tarjoaa harjoittelupaikkoja opiskelijoille, joissa he voivat saada arvokasta kokemusta eri tehtävistä ja oppia alan ammattilaisilta. Harjoittelun voi suorittaa eri Yleisradion osastoissa. Harjoittelupaikkoja on avoinna ympäri vuoden, mutta erityisesti marras-joulukuussa, helmikuussa ja toukokuussa. 

Harjoittelu ei edellytä aiempaa kokemusta journalistisesta työstä. Harjoitteluissa perehdytetään huolellisesti työtehtäviin ja sen avulla saa käsityksen media-alalla työskentelystä.  

Harjoitteluissa pääsee myös hyödyntämään aiemmin opittua sekä tietenkin harjoittelemaan asiantuntijatyöhön vaadittavia taitoja. Työ uutis- ja ajankohtaistoimituksessa on yleensä ”ylivälineellistä”: toimittajat tekevät sisältöjä niin verkkoon, televisioon kuin radioonkin.  

Kesätyö: 

Yle palkkaa vuosittain opiskelijoita kesätyöntekijöiksi eri tehtäviin. Erityisesti toimittajan urasta kiinnostuneille on tarjolla kesätoimittajan paikkoja, joihin on haku tammikuun alussa. Paikkoja on 30–40.  

Vaikka työ on ylivälineellistä, kukaan ei ole seppä syntyessään, Backman huomauttaa. Kesätöihin tulee myös sellaisia henkilöitä, joilla ei ole aiempaa kokemusta esimerkiksi TV-työstä.  

Lisäksi Yleisradio käyttää myös paljon freelancereita eri tehtävissä.  

Projektin toteuttaminen on ollut mielenkiintoista ja olemme saaneet vastauksia liittyen toimitukselliseen työhön ja eri työllistymismahdollisuuksiin, joita Yleisradio tarjoaa. Backmanin mukaan Yleisradio antaa työntekijöilleen mahdollisuuden kokeilla, oppia ja kehittyä. 

”Täällä on valtava kirjo tehtäviä, tekemistä ja osaamista. Jokaiselle kiinnostuneelle löytyisi varmasti jotain mielekästä työtä.” 

Tämä blogikirjoitus on kirjoitettu Kieli ja kirjallisuus yhteiskunnassa -kurssilla keväällä 2023.

Työmahdollisuuksiin liittyvät hyödylliset linkit:

https://yle.fi/aihe/yleisradio/avoimet-tyopaikat/opiskelijat-harjoittelijat 

https://yle.fi/aihe/s/yleisradio/freelancer-onko-sinulla-ohjelmaidea

https://ats.talentadore.com/talent-community/yle/join/brx/fi/g/RoO

Kirjoittajat: Anastacia Sizova, Mariam Ben Salah, Kaisa Oksa, Venla Välikangas

Artikkelin tarkoitus on olla ohjeistava ja opastava ja tuoda laajempaan tietoisuuteen, MIKSI, MILLOIN ja MITEN Opetushallituksen kielitutkintoja voi/pitää suorittaa. Blogin jäsenillä on kokemusta näistä kielitutkinnoista, joten haluamme omien kokemusten kautta kertoa muille, minkälaista näiden tutkintojen suorittaminen on. Blogikirjoitus toimii infopakettina myös niille, jotka eivät ennen ole kuulleet Opetushallituksen kielitutkinnoista.                 

1. YLEISTÄ

 

Mikä on Yleinen kielitutkinto (YKI)?

Yleinen kielitutkinto eli YKI-tutkinto on aikuisille tarkoitettu kielitutkinto. YKI-todistuksella voit osoittaa virallisesti kielitaitosi. Tutkinnossa arvioidaan yleiskieltä käytännön tilanteissa eikä sinun siksi tarvitse osata esimerkiksi jonkin erityisalan kieltä.

YKI-tutkintojärjestelmä on Suomen valtion virallinen kielitutkintojärjestelmä, jonka todistuksia voit käyttää moniin tarkoituksiin niin kuin esimerkiksi:

• työn tai opiskelupaikan hakemiseen
• Suomen kansalaisuuden hakemiseen (suomen ja ruotsin kielen tutkinnot)
• kielitaidon tason osoittamiseen työnantajalle

 

Kielitutkintojen rakenne ja sisältö

Yleisissä kielitutkinnoissa arvioidaan monipuolisesti erilaisissa kielenkäyttötilanteissa tarvittavaa suullista ja kirjallista kielitaitoa. Tehtävien aihepiirit liittyvät jokapäiväiseen elämään, kuten vapaa-aikaan, koulutukseen ja tavallisimpiin työtilanteisiin. Tutkintoja järjestetään englannin, espanjan, italian, ranskan, ruotsin, saamen, saksan, suomen ja venäjän kielessä. Kielitutkinnon voi suorittaa kolmella eri tasolla: perustasolla, keskitasolla ja ylimmällä tasolla. Keväästä 2004 alkaen on mahdollista suorittaa myös yksikielinen ruotsin kielen perus- ja keskitason tutkinto.

Kukin testi koostuu neljästä osakokeesta: tekstin ymmärtäminen, kirjoittaminen, puheen ymmärtäminen ja puhuminen. Valittu testi suoritetaan kokonaisuutena siten, että kaikki testin osakokeet edustavat samaa tasoa. Testiä ei siis voi suorittaa niin, että valitsisi esimerkiksi puhumisen osakokeesta keskitason ja muista osakokeista ylimmän tason. Perustaso, keskitaso ja ylin taso perustuvat 6-portaiseen asteikkoon, jossa perustaso koostuu taitotasoista 1 ja 2, keskitaso taitotasoista 3 ja 4 sekä ylin taso taitotasoista 5 ja 6. Testiin osallistuva valitsee, haluaako hän suorittaa perustason, keskitason vai ylimmän tason testin.

Puhumisen osakokeen suorittamistapa riippuu tasosta ja kielestä:

• Perustaso ja keskitaso suoritetaan kielistudiossa.
• Ylin taso suoritetaan kielistudiossa ja kasvokkaisessa puhekokeessa.
• Suomen ja ruotsin perustasoon liittyy myös haastattelu.

Kielitutkintojen arviointi ja todistus

Yleisten kielitutkintojen todistus on luotettava näyttö testiin osallistujan kielitaidon tasosta. Jokainen testi arvioidaan taitotasokuvausten ja kriteereiden avulla; testisuorituksia ei siis arvioida vertaamalla niitä keskenään. Koulutetut arviointioikeuden saaneet arvioijat arvioivat testisuoritukset.

Perustasolla suoritukset arvioidaan asteikolla alle 1, 1 ja 2, keskitasolla alle 3, 3 tai 4 ja ylimmällä tasolla alle 5, 5 tai 6. Arviot alle 1, alle 3 ja alle 5 tarkoittavat, että osallistuja ei ole suorittanut hyväksytysti kyseisen tason testiä tai jotakin sen osakoetta. Osakokeita ei voi uusia erikseen, vaan koko testi on uusittava. Tutkinnosta voi saada todistuksen vain siltä tasolta, jonka testiin on osallistunut. Testiin osallistuja päättää itse, minkä tason testiin hän osallistuu.

Tutkinnon suorittajalla on oikeus pyytää tarkistusarviointia, jos hän ei ole tyytyväinen saamaansa arviointiin. Tarkistusarviointia tulee hakea 14 vuorokauden kuluessa todistuksen saamisesta. Tarkistusarviointien käsittelystä on tullut maksullista keväästä 2021 alkaen.

Osallistujalle lähetetään todistus viimeistään kahden kuukauden kuluttua testipäivästä. YKI-todistus on voimassa ikuisesti.

 

Testiin ilmoittautuminen

Yleisiä kielitutkintoja järjestetään Opetushallitukselta luvan saaneissa oppilaitoksissa eri puolilla Suomea. Kielitutkintojen järjestämisestä ilmoitetaan opetushallitus sivuissa: https://yki.opintopolku.fi/yki/.

Ilmoittautuminen  onnistuu vain ilmoittautumisaikana (katso linkki):

https://yki.opintopolku.fi/yki/ilmoittautuminen/valitse-tutkintotilaisuus

YKI-todistukset ovat samanarvoisia riippumatta siitä, missä olet kielitutkinnon suorittanut.

Tarkempaa tietoa testien kestosta, testijärjestelyistä ja hinnoista löytyy oph.fi sivuilta: https://yki.opintopolku.fi/yki/.

 

Eritystukea tarvitsevien kielentestaus

Yleisiin kielitutkintoihin voivat osallistua myös eritystukea tarvitsevat. Testiä suoritettaessa ja sitä arvioitaessa voidaan tapauksittain ottaa huomioon esimerkiksi kuulo-, näkö- tai lukivaikeudet. Ilmoittautumisen yhteydessä henkilön tulee esittää asianmukainen lääkärintodistus. Todistuksen lukihäiriöstä voi antaa myös erityisopettaja tai psykologi.

 

Miten voi harjoitella ennen YKI-testiin menemistä?

On mahdollista tutustua testiin esitteen avulla. Tällä tavalla voi tietää millaisia ovat osakokeet ja tehtävätyypit milläkin tasolla. Testiesite on olemassa myös ruotsin, englannin, saksan, venäjän, espanjan, pohjoissaamen ja ranskan perus-, keski- ja ylimmillä tasoilla.

Linkki:

http://ykitesti.solki.jyu.fi/

S2-opettajat tarjoaa eritasoisia suomen kielen harjoitustehtäviä sivustollaan. Harjoitusten avulla voit harjoitella muun muassa suomen kielen puhe- ja lukutaitoa sekä sanastoa. Löydät harjoitukset linkiltä: https://www.suomenopettajat.fi/toiminta/linkit/verkkomateriaalit/.

Voit harjoitella suomen tutkintoon myös Ylen YKItreenien avulla.

 

2. PERUSTASON TESTI

2.1 Tekstin ymmärtäminen

Millainen testi?

-kestää 50 min

-sisältää 3-6 tehtävää

-sisältää erilaisia tekstejä, esim. viestejä, ilmoituksia, mainoksia, uutisia, jne.

Mitä arvioidaan?

-pääsanan ymmärtämistä

-taitoa päätellä sanojen merkityksiä tekstiin perusteella

2.2. Kirjoittaminen

Millainen testi?

-kestää 50 min

-sisältää 3 erityypistä tehtävää

-tehtävät ovat lyhyitä, esim. kortti, viesti, tai vähän pidempiä, esim. kirje, mielipide

Mitä arvioidaan?

-kykyä tuottaa lyhyt ja ymmärrettävä annetun ohjeen mukainen teksti

2.3. Puheen ymmärtäminen

Millainen teksti?

-kestää 30 min

– sisältää 3-5 tehtävää

-sisältää keskusteluja, haastatteluja, viestejä, ilmoituksia, uutisia jne.

Mitä arvioidaan?

-pääasian ymmärtämistä

-kykyä päätellä sanojen merkityksiä kuullun perusteella

2.4 Puhuminen

Millainen testi?

-kestää 15 min

-sisältää 3 tehtävää

Mitä arvioidaan?

-kykyä viestiä ymmärrettävästi ohjeiden mukaan

– kykyä puhua arkipäiväisistä asioista

 

3. KESKITASON TESTI

3.1. Tekstin ymmärtäminen

Millainen testi?

-kestää 55 min, sisältää 3-6 tehtävää, sisältää eripituisia sekä nopeasti silmäiltäviä että tarkkaan luettavia tekstejä, esim. kirjeitä, viestejä, ilmoituksia, uutisia jne.

-monivalinta- ja oikein-väärin-tehtävien vastaukset merkitään optiseen lomakkeeseen, muut tehtävävihkoon

Mitä arvioidaan?

-pääasian ymmärtämistä

-kykyä havaita kirjoittajan tavoite

-kykyä päätellä sanojen merkityksiä tekstin perusteella

3.2. Kirjoittaminen

Millainen testi?

-kestää 50 min

-sisältää 3 erityypistä tehtävää

– tehtävät ovat lyhyitä, esim. kortti, viesti tai vähän pidempiä, esim. mielipide

Mitä arvioidaan?

-kykyä tuottaa ymmärrettävää tekstiä

– kykyä kirjoittaa abstrakteista aiheista

3.3. Puheen ymmärtäminen

Millainen testi?

-kestää noin 30 min

-sisältää 3-5 tehtävää

-sisältää aihepiiriltään vaihtelevia puhekatkelmia, esim. keskusteluja, haastatteluja, ilmoituksia, uutisia jne.

-osa puhekatkelmista kuunnellaan kerran, osa kahdesti

Mitä arvioidaan?

-pääsanan ymmärtämistä

-kykyä havaita puhujan tavoite

-kykyä päätellä sanojen merkityksiä kuullun perusteella

3.4. Puhuminen

Keskitason puhumisen osakoe on studiokoe.

Millainen testi?

-kestää noin 20 min

-sisältää 4 eripituista tehtävää

-suoritus tallennetaan arviointia varten

Mitä arvioidaan?

-kykyä viestiä ymmärrettävästi ohjeiden mukaan

-kykyä puhua jokapäiväisissä keskustelu- ja asioimistilanteissa tilanteen edellyttämällä tavalla

-kykyä ilmaista mielipiteitä ja perustella niitä

 

4. YLIMMÄN TASON TESTI

4.1. Tekstin ymmärtäminen

-kestää 60 min

– sisältää 3-6 tehtävää

– sisältää eripituisia sekä nopeasti silmäiltäviä että tarkkaan luettavia tekstejä

Mitä arvioidaan?

-pääasioiden ymmärtämistä

-kykyä erottaa tärkeät tekstinosat vähemmän tärkeistä

– kykyä ymmärtää tekstin osien väliset yhteydet

-kykyä esittää tekstistä lyhyt tiivistelmä

4.2. Kirjoittaminen

Millainen testi?

-kestää 60 min

-sisältää 3 erityypistä tehtävää

– tehtävät ovat laajahkoja, esim. työpaikkahakemus

Mitä arvioidaan?

-kykyä tuottaa tilanteeseen sopivaa tekstiä tuttavalisiin tai virallisiin tarkoituksiin

– kykyä käyttää kieltä ymmärrettävästi ja tilanteeseen sopivasti

4.3. Puheen ymmärtäminen

Millainen testi?

-kestää 30 min

– sisältää 3-5 tehtävää

– sisältää aihepiireiltään vaihtelevia puhekatkelmia

Mitä arvioidaan?

-pääasioiden ja tärkeiden yksityiskohtien ymmärtämistä

-kykyä yhdistellä asioita kuullun katkelman eri kohdista ja tehdä päätelmiä kuullun perusteella

4.4. Puhuminen

Ylimmän tason puhumisen osakokeessa on kaksi osaa: studio-osa ja haastattelu.

4.4.1. Studio-osa

Millainen testi?

-kestää 20 min

-sisältää 2-3 tehtävää

Mitä arvioidaan?

-kykyä viestiä ymmärrettävästi ja tilanteeseen sopivasti

-kykyä ilmaista mielipiteitä ja perusteella niitä myös itseä ja omaa elämää laajemmasta näkökulmasta

4.4.2. Haastattelu

Haastattelussa osallistuja keskustelee kasvokkain haastattelijan kanssa. Haastattelu kestää noin 15 min ja se videoidaan.

 

TAITOTASOKUVAUKSET

https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/169733_taitotasokuvaukset_cefr.pdf

Lähteet

http://www.oph.fi

http://ykitesti.solki.jyu.fi/

Yleiset kielitutkinnot. Testiesite; Jyväskylän yliopistopaino, Jyväskylä 2003.

Tämä teksti on kirjoitettu Kieli ja kirjallisuus yhteiskunnassa -kurssilla keväällä 2022.

Tämä blogi on toteutettu osana kotimaisten kielten ja kirjallisuuksien kandiohjelman perusopintoihin kuuluvaa Kieli ja kirjallisuus yhteiskunnassa -kurssia.

Vuonna 1930 perustettiin Suomen ensimmäinen kirjailijan nimikkoseura, Hj. Nortamon seura. Vuosien saatossa nimikkoseurojen suosio on kasvanut ja tällä hetkellä nimikkoseuroja on noin viitisenkymmentä. 

Erityisesti 2000-luvulla Suomeen perustettiin useita nimikkoseuroja. Vuonna 2004 perustettiin valtakunnallinen kattojärjestö Suomen kirjailijanimikkoseurat. Vuonna 2011 nimikkoseurojen henkilöjäsenten määrä oli jo 7135. Suomen kirjailijanimikkoseurat -järjestön mukaan nimikkoseurat muun muassa elävöittävät kirjailijan elämäntyötä, tuottavat kulttuurielämyksiä, edistävät lukuharrastusta sekä auttavat kirjallisuuden tutkimustyössä. 

Tämän blogin kaksikymppisellä kirjoittajakunnalla ei ollut juurikaan pohjatietoja nimikkoseurojen toiminnasta, joten meitä kiinnosti erityisesti, miten yllä mainittuja tavoitteita edistetään käytännössä. Sen lisäksi pohdimme myös nimikkoseurojen tulevaisuutta murroksessa olevan kirjallisuuskentän näkökulmasta. Tutkimme näitä kysymyksiä Aino Kallas -seuran toiminnan kautta, mitä varten haastattelimme seuran entistä puheenjohtajaa Silja Vuorikurua. 

Aino Kallas Seuran verkkosivuja tutkiessamme selvisi, että seura on vuosittain järjestänyt Aino Kallas -aiheisen kävelykierroksen. Toteutimme samantyyppisen kävelyn  ja elävöitimme blogia kävelyltä otetuilla kuvilla.

 

Samuel Nyberg

 

Seuran aktiivijäsenistä ja nuorten tavoittamisesta

 

Vuonna 2006 perustettu Aino Kallas -seura on ehtinyt kerätä noin seitsemänkymmentä jäsentä mukaan toimintaansa. Kirjailijanimikkoseuroja on perustettu 1900-luvun puolesta välistä asti, ja jäsenmäärät vaihtelevat suurin piirtein viidestäkymmenestä jopa yli neljäänsataan asti. Aino Kallas -seura on siis melko uusi, mutta pienehkö nimikkoseura. Haastattelemamme Aino Kallas -seuran jäsenen Silja Vuorikurun perusteella vaikuttaa siltä, että pienemmänkin seuran säännöllinen toiminta on hyvinkin mahdollista, kunhan jäseniltä löytyy innokkuutta ja aktiivisuutta. Vuorikurun mukaan jäsenistä aktiivisesti seuran toiminnassa mukana on noin kaksikymmentä henkilöä. Moni aktiivijäsenistä on ollut mukana toiminnassa alusta asti. Vuosien varrella myös monia muita aktiivisia jäseniä on hypännyt mukaan seuran toimintaan.  

Vaikka aktiivijäseniä siis löytyy, ei Aino Kallas –seuran verkkosivua päivitetä kovinkaan usein. Viime vuosina päivityksiä on tullut noin kerran vuodessa. Korona-aika on toki voinut vaikuttaa seuran toiminnan aktiivisuuteen ja esimerkiksi kokousten pitämiseen. Seuralta löytyy myös muun muassa Facebook-sivu sekä Instagram-tili, joita päivitetään huomattavasti useammin, jopa useita kertoja kuukaudessa. Jos siis Aino Kallaksesta kiinnostunut henkilö eksyy seuran verkkosivuille, saattaa hän saada seurasta paljon pysähtyneemmän kuvan, kuin mitä se todellisuudessa on.  

Valtaosa seuran aktiivisimmista jäsenistä on keski-ikäisiä, joten voisiko juuri sosiaalinen media olla väylä uusien jäsenten löytämiseksi? Etenkin nuoret käyttävät paljon sosiaalisen median eri kanavia, joista Instagram saattaisi olla hyvinkin potentiaalinen kanava nuorten kirjallisuudesta kiinnostuneiden henkilöiden tavoittamiseen. Ehkä seura voisi toteuttaa jonkin nuorille suunnatun tapahtuman. Luultavasti yksittäisen nuoren kynnys osallistua toimintaan madaltuisi, kun mukana olisi myös muita saman ikäluokan ihmisiä.

Silja Vuorikuru nostaa esiin jäsenistä erityisesti yhden nimen, Soile Holstikon. Holstikko on kerännyt 1970-luvulta asti Aino Kallakseen ja hänen tuotantoonsa liittyvää materiaalia. Tästä mittavasti kokoelmasta on jopa toteutettu näyttely Rikhardinkadun kirjastossa vuonna 2014. Nykyisin Holstikko onkin Aino Kallas -seuran kunniajäsen.

Vaikka Aino Kallas -seurassa Vuorikurun mukaan toimiikin aktiivisesti paljon tutkijoita, kyseessä ei ole tieteellinen seura, vaan aktiiveihin lukeutuu myös muun muassa taiteilijoita, opettajia, Kallaksen sukulaisia sekä muuten vain Kallaksesta kiinnostuneita henkilöitä. Olisi mielenkiintoista tietää mitä kautta näin moninainen jäsenten kirjo on seuran löytänyt. Kenties tuttujen aktiivijäsenten kautta.  Kirjallisuuspiirteistä löytyy varmasti paljon Aino Kallaksesta ja hänen tuotannostaan kiinnostuneita, mutta jossain vaiheessa ongelmaksi voi nousta ajan puute. Suomessa on valtavasti upeita kirjailijoita, ja harvalla tuskin on aikaa olla aktiivisesti mukana monen suosikkikirjailijansa nimikkoseuran toiminnassa mukana.

Seura kuitenkin tarjoaa yhteistyökanavan ja elämyksiä Kallaksesta kiinnostuneille, uskoo Vuorikuru. 

 

Aino Karila

 

 

Yksilöstä yhteiskunnalliseen tasoon – mitä kirjailijaseurat pyrkivät saavuttamaan?

  

Saimme seuran entiseltä puheenjohtajalta Silja Vuorikurulta myös laajaa kuvausta seuran vaikutuksista yhteiskuntaan. Perustavanlaatuiset, jopa avonaiset kysymyksemme, liittyivät seuran tavoitteisiin vaikuttaa lukijakunnan responssiin ja käsityksiin itse Aino Kallaksen sekä muiden naiskirjailijoiden tuotannosta.  

Yksi Aino Kallas -seuran tavoitteista on  unohdettujen naiskirjailijoiden työn näkyvyyden parantaminen. Seura on pyrkinyt tuomaan näkyväksi naisten kirjailijuuden laaja-alaisuutta lukijakunnalle erilaisin tapahtumin, näyttelyin sekä kirjoin. Vuorikurun mukaan yhteistyötä on tehty esimerkiksi Saima Harmaja -seuran kanssa Päivälehden museossa, jossa on ollut esillä Kallakseen ja Harmajaan liittyvää aineistoa. Yhteistyö on ulottunut myös Mirkka Rekola-seuraan, jonka kanssa on suoritettu muun muassa runokävely kaupungilla. Tällainen matalan kynnyksen toiminta herättää ihmisissä mahdollisesti intoa ja mielenkiintoa perehtyä kirjailijan elämään ja tuotantoon – samaisesti naiskirjailijoiden näkyvyyttä parantaen. Joskus näkyvyys laajenee vain muutaman ihmisen lävitse, mikääli he puhuvat ilmiöstä läheisilleen. Tällöin seura lunastaa jo jotakin olennaista, kuten kiinnostusta kirjailijoiden elämäntyöhön sekä henkilötarinoihin. Syksyllä 2021 ilmestyi myös Aino Kallaksen sisarpuolen Helmi Krohnin elämäkerta, jonka kirjoittajina toimivat kaksi Kallas -seuran puheenjohtajaa, Maarit Leskelä-Kärki ja Hilkka Oksama-Valtonen. Saavutettavuus on siis “tavalliselle kansalaiselle” monipuolista: kirjallista sekä toimintaan osallistavaa.  

Kuitenkin internetin helppous ja audiovisuaalisen sisällön suuri suosio saa miettimään, millainen on nimikkoseurojen tulevaisuus? Suoratoistopalvelut houkuttelevat varmasti silmiä puolelleen kirjojen ylitse. Menettääkö nimikkoseura näin merkityksensä lukuharrastuksen hiipuessa, vai tuleeko seuran toiminnasta entistäkin tärkeämpää?  

Kirjojen myynti on onneksi lähtenyt nousuun koronapandemian aikana. Suunnattoman sitkeä tarve päästä kulttuurin äärelle on kasvanut sekä kasvaa entisestään rajoitusten hälvetessä. Tämän tekijän voisi nähdä lisäävän kirjailijaseurojen toiminnan kysyntää. Vuorikuru uskoo kirjailijaseurojen toimintaan osallistuvien ihmisten olevan aktiivisia lukijoita, joiden “varaan” seurojen toiminta jatkossakin perustuu. Samalla täytyy kuitenkin miettiä, löytävätkö nuoremmat ihmiset kirjailijaseurojen pariin – Kallas-seurassa suuri osa aktiiveista on 40-70-vuotiaita.  

Ylipäätään herää kysymys, miten nuoret saisi innostumaan lukemisesta ja sitä kautta laajemmin kirjallisuudesta harrastuksena ja merkittävänä osana arkea. Tarvisevatko nuoret aktiivisen muistutuksen siitä, kuinka kirjallisuus parhaimmillaan herättää pulppuavaa keskustelua maailman ääri-ilmiöistä,  yhteiskunnallista tasa-arvorakenteista, äkillisistä ihastuksista, tai vaikkapa vaihtoehtoisista tavoista elää? Vai tarvitsevatko nuoret kirjallisuuden lähelleen televisiosarjojen, nuorten järjestämien kirjallisuustapahtumien tai jopa -juhlien kautta?  

Olimme ryhmässä myös kiinnostuneita siitä, onko Aino Kallas -seuralla aktiivisia tavoitteita sen suhteen, minkälaisia uusia tulkintamahdollisuuksia tuotannosta tehdään esimerkiksi ekofeministisestä näkökulmasta. Vuonna 2015 seura toteutti susiaiheisen seminaarin, joka ei liittynyt ainostaan Kallakseen ja hänen tuotantoonsa, vaan poikkitieteellisesti susiaiheeseen. Kallaksen romaani Sudenmorsian (1928) edustaa yhteiskuntaa järisyttäviä muutoksia sekä uuden naiskuvan ilmenemistä kotimaisessa kirjallisuudessa. Teoksen päähenkilö Aalo kokee vilpittömämmin olevansa yhtä metsän kanssa, sillä siellä hän vapautuu kahlitsevista ääriviivoistaan, mahdollisesti naisen ahtaasta osasta avioliitossa. Sulautuessaan osaksi luontoa Aalo juoksee “sisartensa” kanssa ja kokee merkittävää yhteenkuuluvuuden tunnetta. Aalo on valmis jättämään ihmisyhteisön luonnon houkutusten ja ottaa suden roolin vapaaehtoisesti pukeutuen sudentaljaan. Sutena juokseminen merkitsee Aalolle nautintoa ja vapautta, mutta ihmisyhteisölle hän on vain kotieläimiä raateleva noiduttu peto.  

Kallaksesta väitelleiden joukkoon kuuluu muun muassa haastattelemamme Silja Vuorikuru, joka kirjoitti Kallas-elämäkerran vuonna 2017. Heidän tutkimusnäkökulmansa ovat olleet esillä eri seminaareissa – näkökulmina ovat esiintyneet juurikin ekokritiikki, feminismi ja intertekstuaalisuus, jota Sudenmorsiamessakin on runsain ottein.  

Seuralla on siis ollut säännöllisesti tavoitteita kehittää Aino Kallaksen elämäntyön sekä tuotannon näkyvyyttä erilaisin keinoin. “Varmasti on muutakin”, toteaa Vuorikuru.  

 

Anna Lehtonen

 

 

Entä mitä muuta? Aino Kallas -seuran vaikutukset tieteenalaan

 

Nimikkoseurojen toiminta ylläkuvatuilla yksilön ja yhteiskunnan tasoilla jättää kysymyksiä ilmaan. Mitä muita seuraamuksia nimikkoseurojen toiminnalla on? Onko ei-tieteellisellä seuralla vaikutuksia akateemiseen maailmaan? Entä miten nimikkoseurojen tuotokset ja niiden piirissä tehdyt tulkinnat vaikuttavat kirjallisuudentutkimukseen kokonaisvaltaisemmin?

Seurojen piirissä tehdyt tulkinnat ja käydyt keskustelut löytävät tiensä myös niiden ulkopuolelle, vaikuttamaan kirjallisuustieteelliseessä muuttaessaan tutkijoiden tapoja hahmottaa ja määritellä. Käytyjen keskustelujen anti voi päätyä esimerkiksi seuran jäsenten tekemien väitöskirjojen sivuille ja niitä lukevien mieliin. Lisäksi seura on julkaissut ei-akateemisen artikkelikokoelman vuonna 2009 ja näin tuonut Aino Kallaksen tuotannosta tehtyjä tulkintoja myös tiedeyhteisön ulkopuolisten käsiin ja osaltaan popularisoinut kirjallisuustiedettä. 

Aino Kallas -seura on kotimaan toimintansa lisäksi ollut tekemisissä virolaisten kollegojen kanssa yhteisen tieteellisen seminaarin merkeissä vuonna 2008. Tämän tapaamisen seurauksena syntyi yhteistyöartikkelikokoelma. Valtiorajojen yli hyppivä tieteenteko rikastaa tutkimusta ja monipuolistaa sen näkökulmia. Tekemässämme haastattelussa Silja Vuorikuru mainitsee juuri tämän projektin kysyttäessä seuran toiminnan vaikutuksista Kallaksen tuotannon tulkinnassa. Etenkin kun tutkimuskohteena on kirjailija joka on ottanut runsaasti vaikutteita niin Suomesta, Virosta kuin muualtakin Euroopasta, on lopputuloksen kannalta hedelmällistä tuoda yhteen tutkijoita eri maista: virolaisen tutkijan näkökulma on epäilemättä eri kuin suomalaisen. Tehdyistä tulkinnoista tulee karrikoiden ilmaistuna parempia kun ymmärrys tekijän lähtökohdista laajenee.

Kirjailijoiden nimikkoseurojen tiimoilla tapahtuvasta tuskin seuraa läpimurtoja kirjallisuudentutkimuksessa eikä se ole toiminnan tarkoitus. Nimikkoseurojen tavoitteista kysyttäessä Vuorikuru vastasi: “…pitää tiettyä kirjailijaa ja hänen tuotantoaan esillä sekä koota tietystä kirjailijasta kiinnostuneita ihmisiä yhteen.” Seurojen lähtökohta ei ole tieteellinen vaan pikemminkin yhteisöllinen. Kokoukset, seminaarit, matkat ja vapaammat tapaamiset tähtäävät ennen muuta yhteisen kiinnostuksenkohteen omaavien ihmisten yhdistämiseen. Aino Kallas -seuran vaikutukset tieteenalaan ovat usein salakavalia ja hienovaraisia, samanmielisten yhdessäolosta ja keskustelun ilosta kumpuavia. 

 

Kielo Kiikeri

Lopuksi

Olemme tässä blogissa sivunneet kysymystä nimikkoseurojen tulevaisuudesta, joka näillä näkymin on heikoilla kantimilla. Siitä huolimatta uskomme, että niin kauan kun kirjallisuudesta ja kirjailijoista ollaan kiinnostuneita, löytyy halukkuutta kokoontua keskustelemaan niistä. Se, missä, miten tai kenen toimesta keskusteluja käydään, on kuitenkin toissijaista.

 

LÄHTEET

 

Kallas, Aino 1928: Sudenmorsian. Helsinki: OTAVA

https://ainokallasseura.wordpress.com/ 

https://www.nimikot.fi/nimikkoseurat/aino-kallas/

https://www.nimikot.fi/nimikkoseurat/aino-kallas/kavelykierrosten-esitetekstit/

https://www.nimikot.fi/nimikkoseurat/

 

Työryhmä: Anna Lehtonen, Aino Karila, Kielo Kiikeri, Samuel Nyberg

Tämä teksti on kirjoitettu Kieli ja kirjalisuus yhteiskunnassa -kurssilla keväällä 2022.