Lukuvinkkejä kesälaitumille!

Heinäkuu lähestyy, ja Bloggaavan norsun on aika jäädä kesälomalle. Jotta kesän (toivottavasti pian saapuvat) hellepäivät kuluisivat blogin lukijoilta rattoisasti, keräsimme laitoksen väeltä lukuvinkkejä lomakaudelle.

Tietokirjallisuuden professori Pirjo Hiidenmaan mukaan kesä on hyvää aikaa lukea loppuun kaikki talven aikaan kesken jääneet kirjat. Pirjon kesän suosikkikirjoja ovat muistelmakirjat sekä dekkarit, joita varmasti löytyy jokaiselta kesämökiltä.

– Miten mukavaa on lukea samaa kirjaa ties kuinka monennen kerran ja ihmetellä, kun ei vieläkään muista loppuratkaisua. Tai jos lopulta on oppinut sen, on mukava huomata, ettei sillä oikeastaan ole mitään väliä lukukokemuksen kannalta.

Ensimmäinen sekuntiVarsinaisia lukutärppejä Pirjo antaa kolme. Ensimmäisenä Kari Enqvistin maailmankaikkeuden syntyvaiheen salat paljastavan kirjan Ensimmäinen sekunti (WSOY 2014).

– Kirja on tarkoitettu kaikille, mutta joskus humanisti joutuu hyppäämään fysiikan tietojen ylitse. Silti juonen kehittelyä pystyy seuraamaan. Kirja on kiehtovasti kirjoitettua esseistiikkaa. Se kertoo nimensä mukaisesti ensimmäisestä sekunnista mutta sen lisäksi tutkimuksesta, tieteenalojen kehityksestä ja monesta yleisinhimillisestäkin asiasta. Tämän luettuaan tietää muun muassa sen, miksi Higgsin hiukkanen oli niin iso juttu.

TautitehdasIris Pasternackin kirja Tautitehdas (Atena 2015) taas on mielenkiintoinen puheenvuoro terveydestä, sairaudesta ja ylidiagnostiikasta.

– Kirja saa pohtimaan, miksi normaaliin elämään kuuluvia asioita on alettu tulkita sairauksina. Hyvää luettavaa, kun SOTE-uudistuksessa pohditaan, miten hyvä hoito turvataan kaikille. Missä miljoona euroa tuottaa parhaan hyvinvoinnin ja terveyden? Kirja on hyvä esimerkki hyvin argumentoivasta pamfletista, tiivis ja faktapohjainen. Lukiessaan voi miettiä, millaisia keinoja voi käyttää suurten lukujen ja todennäköisyyksien havainnollistamiseen.


He eivät tiedä mitä tekevät
Kolmantena lukuvinkkinä Pirjo mainitsee Jussi Valtosen romaanin He eivät tiedä, mitä he tekevät (Tammi 2014).

– Valtosen kirja on kiehtova romaani ajan ilmiöistä, yliopistoista, eläinsuojelusta, virtuaalimaailmasta, ihmismielestä. Kirjaa lukiessaan jää moneen kertaan pohtimaan, miten samoja teemoja voisi käsitellä joko pamfletin tai aikalaisdiagnoosin keinoin. Lukijana joutuu joka tapauksessa dialogiin ja pohtimaan sekä omaa kantaansa ja asennemaailmaansa että romaanin maailman uskottavuutta.

 

Trygve Söderling, universitetslektor vid nordisk litteratur, i sin tur rekommenderar två böcker av Lena Andersson: Egenmäktigt förfarande – en roman om kärlek (Natur&Kultur  2013) som fick Augustpriset 2013 och Utan personligt ansvar (Natur&Kultur 2014).

Utan personligt ansvar– Jag rekommenderar Lena Andersson för att hon är så roligt skarpögd om vansinnigt kärleksbeteende och för att hennes tragikomiska romanpersoner (”Ester Nilsson” och ”Kulturmannen”) har blivit nationella gestalter som man kan hänvisa till i debatter i Sverige utan annan förklaring.

 

 

 

 

GuidenTrygve också rekommenderar Guiden (Schildts & Söderströms 2014), en annorlunda guidebok till Helsingfors av Susanne Ringell.

– Susanne Ringell rekommenderar jag för att hon troligen är den mest njutbara stilisten på svenska i Finland idag och för att Guiden är smarta roliga självbiografiska mini-noveller förklädda till guidebok för Helsingfors.

 

 

 

Suomalais-ugrilaiset kielet ja kulttuurit –oppiaineessa työskentelevän tutkijatohtori Rigina Ajangin mukaan jokaisen suomen ja sukukielten opiskelijan pakolliseen kesälukemistoon kuuluu tänä vuonna ilmestynyt Tupa ryskyi, parret paukkui – suomen kansan rivot runot (WSOY 2015).

Tupa ryskyi parret paukkui suomen kansan rivot runot (WSOY 2014)– Tästä teoksesta löytyy varmasti sopiva runo arkeen ja juhlaan! Materiaali koostuu 1800-luvun alkupuolella muun muassa Elias Lönnrotin ja C.A. Gottlundin keräämästä aineistosta, joka löytyy SKS:n arkistoista. Mukana on sukuelinten syntykertomuksia, niiden ylistyslauluja, lemmenloitsuja ja kevyempiä rallatuksia.

Jos lomailija taas kaipaa mukaansatempaavaa ja ymmärrettävästi esitettyä alan kirjallisuutta kannattaa lukea Yrjö Laurannon teoksesta Imperatiivi, käsky, direktiivi: Arkikeskustelun vaihtokauppakielioppia, miten suomeksi oikeastaan käsketään.

 

 

Kotimaisen kirjallisuuden opiskelija ja ensi syksyn tuutori Henni Huostila puolestaan suosittelee lomalukemiseksi Tommi Kinnusen romaania Neljäntienristeys (WSOY 2014).

Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys (– Vuoden 2014 Finlandia-ehdokas Neljäntienristeys on voimakas lukukokemus heti ensimmäisiltä sivuilta alkaen. Teos keskittyy neljän päähenkilön elämään eri vuosikymmenten aikana. Se on kertomus historiasta, normeista ja niiden rikkomisesta, asenneympäristöstä ja lopulta myös rakkaudesta eri muodoissaan. Teos on paikoin lukukokemuksena rankka, mutta muistuttaa suvaitsevaisuuden merkityksestä yhteiskunnassa.

 

 

 

Juhani Aho: Papin tytär. Papin rouva. Henniä viehättää myös vanhempi suomalainen kaunokirjallisuus, jota edustaa Juhani Ahon Papin rouva (SKS 1893).

– Rakastuin tähän suomalaisen realismin klassikkoon ensimmäisenä opiskeluvuonna. Papin rouva on jatkoa vuonna 1885 ilmestyneelle Papin tyttärelle, mutta sen voi lukea itsenäisenä teoksena. Teoksen kantavia teemoja ovat naisen asema 1800-luvun yhteiskunnassa sekä rakkauden ja intohimon vaikea vastakkainasettelu. Papin tytär on tunnettu myös upeasta luontokuvauksestaan ja sen yhdistymisestä teoksen teemoihin. Tämä teos kannattaa ehdottomasti lukea juuri kesällä!


Ville Lindholm, studerande vid nordisk litteratur, rekommenderar Transparente Blanche (Schildts & Söderströms 2014) av Peter Sandström och Expeditionen: min kärlekshistoria (Norstedts 2014) av Bea Uusma.

Peter Sandström: Transparente Blanche (2015– Transparente är en drömsk och vackert skriven berättelse om en vuxen människas uppgörelse med sin barndom och sitt vuxna liv, förlagd just i den finska sommaren. Den finlandssvenska bokvårens kanske bästa roman.

Transparente blanche nominerades till Nordiska rådets litteraturpris 2015 samt belönades med Svenska litteratursällskapets pris ur Bokhandlaren Bo Carleskogs minnesfond år 2015.

 

 

Expeditionen: min kärlekshistoriaI Expeditionen: min kärlekshistoria reser författaren och läkaren Bea Uusma i Arktis och till Nordpolen och letar efter sanningen om en misslyckad polarexpeditions öde.

– Om den finska sommaren mot förmodan bjuder på några riktigt stekheta dagar, kan denna ”dokumentärroman” om författarens efterforskningar av en dödsdömd polarexpedition kanske fungera som någonting svalkande. Ämnet i sig kanske inte låter så spännande, men ge boken en chans! Många har sagt att den är så välskriven att de inte kan lägga den ifrån sig.

 

Kotimaisen kirjallisuuden yliopistonlehtori Anna Hollsten pitää sekä kotimaisesta että pohjoismaisesta kesälukemisesta.

Annan ensimmäinen suositus on Karl-Ove Knausgårdin kirjasarja Min kamp (Forlaget Oktober 2009–2011, suom. Taisteluni). Kohutun norjalaiskirjailijan omaelämäkerrallisessa romaanisarjassa on kuusi osaa, joten lomalukeminen ei lopu kesken ainakaan heti kättelyssä, mikäli sarjaan ei ole tarttunut aikaisemmin. Suomennokset ovat edenneet viidenteen osaan, jossa minäkertoja kertoo opiskeluvuosistaan Bergenissä ja kirjailijauransa ensiaskeleista.

MK1 06.01:Layout 1– Kuvaukset kirjallisuuden- ja kirjoittamisopintojen alkuvaiheista lienevät tunnistettavia suurimmalle osalle alan opiskelijoita. Karl-Ove kamppailee monille tuttujen ongelmien kanssa: miten kommentoida runoa paljastamatta, ettei tajua siitä mitään tai miten säilyttää itsetuntonsa, kun opiskelukaverit vaikuttavat niin paljon lukeneemmilta kuin mitä itse on?

Jos Knausgårdin yksityiskohtainen kuvaus nuoren miehen kasvukivuista rupeaa kyllästyttämään, voi siirtyä tanskanlehtorimme Claus Elholm Andersenin tuoreeseen väitöskirjaan På vakt skal man være, jonka kohteena on romaanisarjan niin sanottu kirjallisuudellisuus.

Suomalaisista kirjailijoista Anna suosittelee syksyä silmällä pitäen Kalle Päätaloa ja miltei hengästyttävän laajaa Iijoki-sarjaa (Gummerus 1971–1998).

huonemiehen_poika– Pidän ensi lukuvuonna kurssin 1960- ja 1970-luvun minän esityksistä, joten ajattelin, että minun pitää lukea ainakin pari osaa Päätalon omaelämäkerrallisesta sarjasta kurssiani varten. Päätalo ei ole ollut kirjallisuudentutkijoiden suosiossa eikä kursseillamme ole käsitelty hänen teoksiaan, mutta – kuka tietää – ehkä kurssini synnyttää suorastaan Päätaloa käsittelevien kandidaatintutkielmien ja -gradujen tulvan. Kurssille voi valmistautua aloittamalla lukemisen jo nyt kesälomalla. Iijoki-sarjassa on 26 osaa, joten lukemista riittää useammallekin lomalle.

 

Näiden kirjavinkkien siivittämänä toivotamme kaikille hyvää kesää! Norsu palaa bloggaamaan taas elokuussa uusin aihein.

Att arbeta med klarspråk

Text och foto: Jenny Schroderus

Här på bloggen har det varit tal om Språkinstitutets kampanj för ett klarare myndighetsspråk på finska, så nu tänkte jag berätta lite om samma kampanj på svenska. För kampanjen är tvåspråkig.

Skatteförvaltningen, där jag jobbar som översättare (fi-sve) vid sidan om studierna i nordiska språk eller om det är tvärtom, är med i Klarspråkskampanjen. Jag är med i Skatteförvaltningens tvåspråkiga projektgrupp för klarspråksarbetet. Projektet har olika delområden, som du kan läsa litet om här, och nu ska jag berätta närmare om mitt ansvarsområde.

Skatteförvaltningen är en av sex myndigheter som i pilotskedet ska tillämpa handlingsprogrammet i praktiken. För även om undervisningsministeriet gjort en omfattande rapport och Språkinstitutet startat en kampanj så betyder det ingalunda att alla myndigheter genast börjar med klarspråk. Nejdå, i verkligheten är det långt ifrån ”amen i kyrkan”. Någon måste driva saken vid varje enskild myndighet.

Projektgruppen bestämde att vi bland annat ska göra en sida på intranätet där vi ger skrivråd på svenska, och inom kort ska erbjuda en frågespalt. Att göra en sida på intranet för ett bättre myndighetsspråk är ett av de tio officiella tipsen för myndigheterna. Sidan är till både för de egna översättarna men framför allt för den svenskspråkiga personalen, eller alla dem som handlägger skatteärenden på svenska. Min uppgift i klarspråksprojektet är att fundera ut vilka hjälpmedel som bäst lämpar sig för skattetjänstemännen, plocka ut bitar och sätta dem på intrat.

Jag har haft stor nytta av att jag samtidigt med projektarbetet gick kursen Tillämpad språkvård. Där fick vi titta på utvalda texter av mindre bra kvalitet och tillsammans fundera på hur man kunde förbättra dem. Kursdeltagarna gjorde även ett studiebesök till Skatteförvaltningen. Under såväl kampanjens olika evenemang som under språkvårdskursen har jag fått flera nya infallsvinklar för klarspråksarbetet. Jag har gjort olika klarspråkstest på nätet, lusläst SLAF för n:te gången, läst böcker i ämnet och jämfört med texter från Skatteverket i Sverige m.m. I våras gick jag också en kurs där vi studerade systemisk funktionell lingvistik. Detta ämne kändes i början lite svårt att ta till sej, men så insåg jag att det här med frågan om ”vem gör vad” är precis vad som behövs när ett budskap ska gå fram tydligt. Men lika mycket som klarspråksarbete handlar om språk handlar det också om att fundera på hur man ska genomföra det hela på en arbetsplats.

Tillsammans med några kolleger var jag nyligen i Sverige för att lyssna på vad Skatteverket kommunikationsenhet hade att berätta om sitt klarspråksarbete. Som väntat har klarspråket där trängt mycket djupare in i organisationen än hos oss. Systematiskt arbete, högsta chefens välsignelse och någon form av avgränsning eller insatsområden är lösningen. Enligt Skatteverkets språkvårdare handlar det om att förändra attityder, en form av change management.

Det har hursomhelst varit intressant och lärorikt att fundera på klarspråk på gräsrotsnivå. För även om klarspråksdirektiven ska backas upp av chefen måste den som genomför projektet sätta sig in i målgruppens situation. Inget händer om man bara sätter upp länkar och säger läs här, eller uppmanar folk att prenumerera på bulletinen Klarspråk. En del av materialet på området är nämligen avsett för sådana som redan är ganska så insatta. Men snart är det dags att lansera den nya sajten. Nu när jag skrivit det här kan jag inte längre ångra mig, bara att bli språkpolis på allvar.

Jenny anländer
Jenny anländer till Skatteverket i Stockholm.

Aksentin kevätkauden loppu: rento kesäpiknik Seurasaaressa

Teksti ja kuvat: Jana Ruf

Suomen kielen ja kulttuurin opiskelijoiden ainejärjestö Aksentti piti lauantaina, 6.kesäkuuta kevätlukukauden ja samalla myös uuden hallituksen ensimmäisen lukukauden päättäjäiset Seurasaaressa. Mukana olivat noin 10 aksenttilaista, mutta joukossa oli myös perhejäseniä. Tarjolla oli makkaraa, sipsejä, popcornia ja juotavaa. Ostaessa ruokaa hallituksen piti tehdä yksi kevätlukukauden hankalimmista päätöksistä: minkä maan makkara kannattaa tarjota opiskelijoille? Yhdessä grillattiin ja syötiin myös kaikkien tuomia lempiruokia ja haaveiltiin kesälomasta. Opiskelijat osoittivat sitkeyttä ja sisua kestämällä yllättävää sadettakin, ja pitivät hauskaa pelaamalla yhdessä pelejä.

IMG_9906

Aksentin kesäpiknikillä oli myös mahdollista (niin kuin kaikissa muissakin Aksentin tapahtumissa) hyödyntää muiden äidinkieliä ja harjoitella vierasta kieltä. Tällä kertaa Seurasaaressa keskusteltiin ahkerasti esim. espanjaa ja kreikkaa. Piknikille tuli sekä ensimmäisen vuoden opiskelijoita, että melkein valmistuneita. Näin oli mahdollista tutustua paremmin samoja kursseja käyneiden lisäksi myös muiden vuosien opiskelijoihin ja hyödyntää edistyneiden kokemuksista.

IMG_9898

Ainejärjestön toiminta jatkuu kesäloman jälkeen elokuun puolivälissä (lisää tietoa myöhemmin). Aksentin uusi hallitus on tyytyväinen kevään ohjelmaan. Skk-opiskelijat osoittivat kiinnostusta ainejärjestöönsä ja sen järjestämiin tapahtumiin. Joissakin tapahtumissa olisi toki voinut olla hieman enemmän osallistujia, mutta järjestetyistä tapahtumista tuli aina positiivista palautetta.

Syksyllä jatketaan uusin voimin. On jo paljon tapahtumaideoita (mm. Suomi-leffa! -tapahtumia ja pyöräretki). Omia toiveita otetaan kuitenkin aina vastaan – olkaa messissä!

IMG_9900

 

Mallia Georg-August-Universitätistä Göttingenistä

Teksti ja kuvat: Mari Siiroinen.

Georg-August-Universität Göttingenissä, Saksan Ala-Saksin osavaltiossa, näytti parhaat puolensa vierailijalle toukokuussa. Yliopiston kesälukukausi oli siellä vasta alkupuolellaan ja kampus kuhisi elämää.

Kuva kampusalueesta Mari Siiroinen.

Sain tutustua moniin eri puoliin tuossa erinomaisessa saksalaisessa yliopistossa, mutta nostan tässä esiin vain kaksi asiaa, joita Göttingenissä ihastelin. Ensimmäinen oli opiskelijoiden itsenäiseen opiskeluun tarkoitettujen tilojen runsaus ja monipuolisuus. Avokonttori ei suinkaan ollut niin suuressa huudossa kuin täällä. Kirjastossa oli nimittäin runsain mitoin kuvassa näkyviä Arbeitskabineja tavallisten lukusalipaikkojen lisäksi. Tuollaisessa hytissä lienee aika hyvä keskittyä opiskeluun. Kabinin voi varata käyttöönsä tarvitsemakseen ajaksi ja niissä voi myös säilyttää opiskelumateriaalejaan. Parisen vuotta sitten kampukselle valmistui suorastaan kokonainen rakennus, joka oli täynnä sekä yhden opiskelijan kammioita ja useamman hengen ryhmätyöhuoneita.

Kollaasi_kirjasto_Mari_Siiroinen

Kuva kirjastosta Mari Siiroinen.

Toinen ihastusta herättänyt asia oli tutkimustulosten verkkojulkaisemisen kaikenlainen edistäminen. Esimerkiksi siihen uuteen ilmiöön oli jo reagoitu Göttingenissä, että enää eivät tutkimusjulkaisuista aina maksakaan niiden hankkijat – yksittäiset ihmiset ja kirjastot – lehtien tilausmaksuin ja ostamalla kirjoja kirjakaupasta, vaan kirjoittaja. Nykyäänhän on tiedejulkaisuja, joiden sisältö on vapaasti verkossa kaikkien saatavilla, mutta kirjoittaja joutuu maksamaan, jotta saa tekstinsä esille. Göttingenin yliopistoon oli perustettu The Open Access Publication Fund, joka korvaa tutkijalle tämän maksaman kirjoittajamaksun, jos tutkija on julkaissut tutkimusjulkaisun laadukkaassa vertaisarvioidussa verkkojulkaisussa, jonka sisältö on avoimesti verkossa saatavissa. Raha on siis siirtynyt lehtien tilausmaksuista kirjoittajamaksuihin.

Lopuksi esitän tietokilpailukysymyksen. Montako Nobelin palkintoa on osunut Göttingenin yliopiston tutkijoille? Eipä niitä ole tullut kuin 46. Luettelo palkituista löytyy täältä.

 

Bloginovelleja. Ikävät miniät.

Ikävät miniät

Paljoon olen elämässäni tyytynyt. Ottanut vastaan sen, mitä en voi muuttaa, ja vaikken olisi hyväksynyt, niin antanut kuitenkin olla.

Omien poikien olen antanut kasvaa melko vapaasti. Tukena olen ollut kun on tarvittu. Hienoja miehiä niistä on tullutkin, kaikin puolin.

Yhteen asiaan elämässäni en voi olla tyytyväinen, ja se kalvaa minua: sellaiset miniät olen saanut, ettei minulla ole mielenrauhaa enää ollut vuosiin.

Veli-Matti pysyi pitkään naisista kokonaan erossa. Mutta sitten tuli lapsi. Sitähän ne naiset kärttävät. Varmasti ei ole Veli itse ollut aloitteentekijänä. Aivan on suloinen poika, mutta se äiti. Aina sopivaan väliin siitä muistan sanoa, että ei ole äiti niin arvokas kuin poika. Sillä se on maailman järjestys ja luonnonlaki.

Pojasta kyllä saattaa kasvaa isänsä veroinen, jos äitinsä ei pilalle hemmottelisi. Saataisiin siitä meidän suvulle jatkaja. Vaikka eihän se suku enää samalla lailla jatku kun on naisenkin perimää mukana. Kaikenlaista siinä Ullan suvussa, mielisairautta ja yleistä saamattomuutta.

Huolissani olen kyllä saanut olla, sen minä sanon. No Veli-Matin mutta varsinkin Jukan takia.

Siinä Jukka kyllä toimi oikein, että lähti. Se kännykän hively minulla niin pisti vihaksi. Jukka-parka yrittää tehdä töitä, rouva selailee puhelintaan aivan rauhallisesti vieressä. Pilkallaan ja ylemmyydentunnettaan, sääliähän häntä olisi pitänyt. Minä vain en siihen kykene. Ja sanon, että ei Ritva-Liisakaan, vaikka aina on ollut minuakin isosydämisempi.

Ja nyt se uusi! Herrajumala mikä ilmestys, musta tukka ja kauhean iso koko ihminen! Minä aina katson kun se ottaa pullaa lisää. Niin näyttää maistuvan, ota toki vielä, sanon, mitä minä muutakaan voin. Siihen vatsalaukkuun lopulta menevät minunkin säästöni.

Niin, aion kyllä käyttää omat rahani palvelukotiin tai muihin hoitoihin ennen kuin aika minusta jättää. Ai että, valmiin pöydän ääreen saan kerrankin istua. Vaikka minähän en ole makean perään.

Se vain tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta, että hyvien poikien mukana tuollaiset tulivat. Jos minulla olisikin ollut tyttäriä, olisivat tuoneet miehiä taloon.

Sellaista on ilo katsella kun pojille maistuu.

Saako sinutella vai täytyykö teititellä?

IMG_20150604_100944

Porthanian Tiedekulmassa järjestettiin tiistaina 2.6. Saako sinutella vai täytyykö teititellä? Tutkimuksia eurooppalaisten kielten puhuttelukäytännöistä -kirjan julkistustilaisuus. Yhteensä 13 eurooppalaista kieltä käsittelevä artikkelikokoelma pureutuu muun muassa kielten puhuttelukäytänteiden historialliseen taustaan sekä nykytilaan.

Kirjan toimittaneiden Johanna Isosävin sekä Hanna Lappalaisen lisäksi tilaisuudessa kuultiin myös artikkelikokoelman muita kirjoittajia. He paljastivat muutamia kiinnostavia kirjassa esiin tulevia faktoja, jotka yllättivät erityisesti suomalaisiin puhuttelutapoihin tottuneet kuulijat.

Tšekin kielen puhuttelua suomen taustaa vasten tutkinut Helena Lehečková kertoi muun muassa siitä, kuinka tärkeällä sijalla ikä, asema ja tittelit ovat tšekkiläisten puhuttelutilanteissa. Esimerkiksi yliopistomaailmassa miespuolista – ja suunnilleen puhujan ikäistä – opiskelijatoveria tulisi puhutella kohteliaasti ”herra kollegaksi”. Inkeri Vehmas-Thesslund kertoi puolestaan venäjän kielessä hämmentävistä moniin eri tilanteisiin sopivista puhuttelutavoista sekä kutsumanimien lukuisista variaatioista – ­­esimerkiksi tuttavallisille ja tunteellisille suhteille on omat nimenmuotonsa.

Eri kielten vertailevaa taustaa vasten suomalaiset puhuttelukäytännöt näyttäytyvät varsin väljinä ja yksilökohtaisina. Esimerkiksi teitittely on monissa Euroopan kielissä turvallinen, yleispätevä ja norminmukainenkin valinta, mutta suomen kielessä puhuttelukäytännöistä ei ole selviä sääntöjä.

Se ei kuitenkaan tarkoita, etteivätkö puhuttelutavat herättäisi mielipiteitä täälläkin. Kuulijoiden omakohtaiset kokemukset ilmensivät hauskasti erilaisia suhtautumistapoja sinutteluun ja teitittelyyn: siinä missä yksi kokee teitittelyn vanhentavaksi ja jäykäksi, toiselle se on tietyissä tilanteissa ehdoton edellytys ja itsestäänselvyys. Eriävät näkemykset aiheuttanevat päänvaivaa erityisesti asiakaspalvelijoille, joiden tehtävänä on tasapainotella erilaisten mieltymysten välimaastossa.

Alati muuttuvissa puhuttelutavoissa riittää tutkittavaa. Tiistaina julkaistu artikkelikokoelma liittyy tutkimushankkeeseen ”Miten puhutella? Puhuttelutapojen vaihtelu ja muutos”, jossa tutkitaan eri kielten puhuttelukäytänteitä sekä puhutteluun kohdistuvia asenteita. Tutkimushankkeesta lisää täällä.

CYMERA_20150604_104055

Uusia perinteitä luomassa – Aksentin suomalainen elokuvailta

Teksti: Ramona Lepik ja Jana Ruf
Kuvat: Jana Ruf

Mikä Aksentti? Silloin kun me aloitimme opintomme, emme tienneet hyvin pitkään aikaan omasta ainejärjestöstämmekään. Aksentti on Helsingin yliopiston Suomen kielen ja kulttuurin opiskelijoiden ainejärjestö, joka on tarkoitettu suomen kielen opiskelijoille, joiden äidinkieli ei ole suomi. Olemme vain viisi vuotta vanha ainejärjestö ja vasta lapsenkengissä. Pyrimme kehittämään parempaa yhteishenkeä opiskelijoiden kesken järjestämällä hauskoja tapahtumia, sillä mielestämme yhteishenki tukee myös opintoja.

Aksenttilaisia_kuva_Jana_Ruf

Koimme hankalaksi löytää yhteisiä aikoja ja kiinnostuksen kohteita, sillä opiskelijaryhmämme on hyvin heterogeeninen: perheenäideistä vasta ylioppilaaksi valmistuneisiin opiskelijoihin. Kaipasimme meidän hyvin kielitieteeseen painottuneisiin opintoihimme lisäksi suomalaista kulttuuria. Siitä kaikesta tulikin idea katsoa yhdessä suomalaisia elokuvia ja Suomi-leffa! -tapahtumasarja oli syntynyt.

Aksentin_leffailta_kuva_Jana_Ruf

Tähän asti on ollut kaksi elokuvailtaa, ja ne olivat molemmat hyvin onnistuneita. Molempien elokuvailtojen aiheena oli Kaurismäen veljesten tuotanto. Katsottava elokuva valitaan vasta paikan päällä useammasta vaihtoehdosta. Kaikilla on mahdollisuus äänestää suosikkiaan.

Viimeisin Suomi-leffa! -tapahtuma oli torstaina, 28 toukokuuta. Katsoimme Varjoja paratiisissa HYY:n Rydmanin tiloissa. Kuten jokaiseen täydelliseen leffa-iltaan kuuluu, niin meilläkin on aina tarjolla popcornia, sipsejä ja limua. Vaikka aurinkoinen parveke houkutti meidät ulos, katsoimme ilomielin hauskan elokuvan. Kaiken lisäksi saimme paljon uusia ideoita tuleviin tapahtumiimme. Seuraava Suomi-leffa -tapahtuma järjestetään syyskuussa.

Tämän kevään viimeinen Aksentin tapahtuma on piknik 6. kesäkuuta Seurasaaressa. Tervetuloa!

Aksenttilaisia_leffaillassa_kuva_Jana_Ruf