Teksti ja kuvat: Mari Siiroinen.
Georg-August-Universität Göttingenissä, Saksan Ala-Saksin osavaltiossa, näytti parhaat puolensa vierailijalle toukokuussa. Yliopiston kesälukukausi oli siellä vasta alkupuolellaan ja kampus kuhisi elämää.
Sain tutustua moniin eri puoliin tuossa erinomaisessa saksalaisessa yliopistossa, mutta nostan tässä esiin vain kaksi asiaa, joita Göttingenissä ihastelin. Ensimmäinen oli opiskelijoiden itsenäiseen opiskeluun tarkoitettujen tilojen runsaus ja monipuolisuus. Avokonttori ei suinkaan ollut niin suuressa huudossa kuin täällä. Kirjastossa oli nimittäin runsain mitoin kuvassa näkyviä Arbeitskabineja tavallisten lukusalipaikkojen lisäksi. Tuollaisessa hytissä lienee aika hyvä keskittyä opiskeluun. Kabinin voi varata käyttöönsä tarvitsemakseen ajaksi ja niissä voi myös säilyttää opiskelumateriaalejaan. Parisen vuotta sitten kampukselle valmistui suorastaan kokonainen rakennus, joka oli täynnä sekä yhden opiskelijan kammioita ja useamman hengen ryhmätyöhuoneita.
Toinen ihastusta herättänyt asia oli tutkimustulosten verkkojulkaisemisen kaikenlainen edistäminen. Esimerkiksi siihen uuteen ilmiöön oli jo reagoitu Göttingenissä, että enää eivät tutkimusjulkaisuista aina maksakaan niiden hankkijat – yksittäiset ihmiset ja kirjastot – lehtien tilausmaksuin ja ostamalla kirjoja kirjakaupasta, vaan kirjoittaja. Nykyäänhän on tiedejulkaisuja, joiden sisältö on vapaasti verkossa kaikkien saatavilla, mutta kirjoittaja joutuu maksamaan, jotta saa tekstinsä esille. Göttingenin yliopistoon oli perustettu The Open Access Publication Fund, joka korvaa tutkijalle tämän maksaman kirjoittajamaksun, jos tutkija on julkaissut tutkimusjulkaisun laadukkaassa vertaisarvioidussa verkkojulkaisussa, jonka sisältö on avoimesti verkossa saatavissa. Raha on siis siirtynyt lehtien tilausmaksuista kirjoittajamaksuihin.
Lopuksi esitän tietokilpailukysymyksen. Montako Nobelin palkintoa on osunut Göttingenin yliopiston tutkijoille? Eipä niitä ole tullut kuin 46. Luettelo palkituista löytyy täältä.