Pidetäänkö stadionilla hauskaa vai kerätäänkö aineistoa? Sekä että!

Teksti: Domenico ”Miko” Pardo

Suomessa jalkapalloa ei arvosteta läheskään yhtä paljon kuin muualla Euroopassa. Jos Italiassa jalkapalloa ja siihen liittyvää fanikulttuuria pidetään melkein uskontona, Suomessa se on vain vähemmistölaji. Siksi ei ole ihme, että tästä aiheesta ei tässä blogissa ole puhuttu aikaisemmin. Sen lisäksi kyseessä on kotimaisten kielten ja kirjallisuuksien osaston blogi, joten miten jalkapallofanikulttuuri voi liittyä suomen kieleen ja kulttuuriin?

Lähden liikkeelle sanomalla, että maahanmuuttajana ja ennen kaikkea supi-italialaisena Suomeen saapumiseni päivästä lähtien ajattelin, että jalkapallostadion vosi toimia minulle huvin ja hyödyn yhtymäkohtana, sillä stadionilla olisi mahdollista tutustua natiiveihin ja samaan aikaan puhua suomea sellaisessa ympäristössä, joka on minulle tuttu. Ja näin se meni! Joskus verkostoituminen uudessa maassa voi tuntua vaikealta maahanmuuttajille, joten se kannattaa aloittaa tutussa ja rennossa ympäristössä. Jalkapallofanikulttuurin ansiosta tunsin itseni tervetulleeksi Suomeen lyhyessä ajassa. Voisin kirjoittaa sivukaupalla kertomuksia siitä, miten jalkapallo yhdistää ihmisiä, ja kuinka paljon erilaisia tunteita syntyy kyseisestä urheilulajista.

Mutta tämä ei ole elämäntarinani eikä futisblogi, joten mennään suoraan suomen kieleen ja kulttuuriin liittyviin herkullisiin piirteisiin.

Sanasto ja laulaminen

On hyvä aloittaa sanastosta, koska kuten tiedetään, jokaisessa urheilulajissa on oma jargoninsa. Jalkapallosanastosta löytyy runsaasti lainasanoja, jotka tulevat pääsääntöisesti englannin tai italian kielestä, kuten futis (jalkapallo), libero (alin puolustaja, jota ei tietenkään saa sotkea vaippamerkkiin!) tai fani (kannattaja). Tähän joukkoon kuuluu myös tifo-sana, joka ansaitsee erityisen maininnan:

Tifo = nimitys kannattajien järjestämälle koreografialle urheilukatsomoissa. Italian sana tifo tarkoittaa tarttuvaa kuumetautia, ja sanaa käytetään kuvaamaan innostusta lähinnä urheilulajiin(!). Tifoso on tarttuvaan kuumetautiin sairastunut henkilö, josta johdettuna esimerkiksi SJK:ta kuumeisesti kannattava on SJK-tifoso!

Siis esimerkin avulla olemme nähneet, miten lainasanoja voidaan käyttää etymologiastaan riippumatta. Mutta mihin sanoja tarvitaan eniten, kun puhutaan fanikulttuurista? Laulamiseen! Onhan stadionilla laulaminen koettu suomalaisessa kulttuurissa usein problemaattisena. Laulamiseen liitetään usein negatiivisia assosiaatioita kuten nolostuminen ja häpeä. Hyvään jalkapallo-otteluun kuuluu fanien yhteislauluja, joiden ansiosta ilmapiiri lämpenee ja urheilutapahtumasta tulee jonkinlainen populaarikulttuurin esitys. Identiteetin rakentamisen lisäksi kannattajat uskovat siihen, että laulun kautta he voivat vaikuttaa ottelun tapahtumiin.

Seuraava esimerkki voi auttaa meitä selventämään asiaa: ”Tää matsi voitetaan, tää matsi voitetaan, ei estä mikään, tää matsi voitetaan. Ja Klopit laulaa vaan Ja Klopit laulaa vaan Laa laaaa la laaaa” (Kloppien eli seinäjokilaisten jalkapallofanien laulu)

Lauluissa voi havaita erilaisia piirteitä. Yksi käytetympiä kieliopillisia piirteitä stadionilla on imperatiivin käyttö. Ilmaisut kuten ”nostakaa huivit ilmaan!” tai ”lauletaan voittoon asti!” ovat aika yleisiä. Kenties koska fanien ryhmät järjestäytyvät sillä tavalla, että ne saattavat näyttää sotilaallisilta partioilta, hierarkia on hallitsevassa asemassa.

Identiteetin esittäminen…mantsan ja hissan kautta

Voimakkaat tunteet kuuluvat fanien mentaliteetin ytimeen. Kannattajat yrittävät koko ajan esittää paikalliselle yleisölle sekä vieraille, että kyseessä on paljon enemmän kuin pelkästään jalkapallo-ottelu, nimittäin identiteetti. Stadionilla sana identiteetti tarkoittaa urbaania isänmaallisuutta, mikä tulee esiin, kun kuullaan sellaisia chantteja kuten ”Ylpeys koko Lakeuden, väris musta ja kultainen. Seinäjoki ja Pohjanmaa…ei luovuteta koskaan.” Siis identiteetin esittämistä varten nostetaan esiin alueiden, maakuntien tai kaupunkien nimiä niin kuin olisimme maantieteen tunnilla!

”Mantsasta” historian tunnille. Tuskin uskoin korviani (kirjaimellisesti), kun eräs kannattaja kertoi minulle, että yksi heidän laulamistaan ”biiseistä” oli Vilppulan urhojen muistolle
-cover-versio. Kyseinen laulu on isänmaallinen marssilaulu vuodelta 1918 eli sisällissodan ajalta. Kappaleessa ylistetään Suomen sisällissodassa Vilppulan rintamalla kunnostautuneita eteläpohjalaisia suojeluskuntalaisia. Ja nyt samalla laululla ylistetään kansainvälisiä jalkapallopelaajia, jotka todennäköisesti eivät ymmärrä sanaakaan eivätkä varmasti tiedä, mistä laulu kertoo.

Identiteetin rakentamisen tekijänä pidetään myös murteita tai slangia, joiden piirteitä esiintyy runsaasti fanien kappaleissa. Jos otetaan esimerkiksi seinäjokilaisten käyttämiä laulunsanoja ja niitä verrataan vaikkapa helsinkiläisten fanien sanastoihin, huomataan heti, kuinka merkittävä on murteen tai Stadin slangin vaikutus.

SJK:n (Seinäjoen Jalkapallokerhon) puolelta voidaan havaita eteläpohjalaisia piirteitä, kuten yleiskielen d:n edustus r (”huuRetaan”), švaavokaali (”PohOjanmaa”) tai erikoinen konjunktio notta, joka korvaa kätevästi lauseessa sanat ja sanaparit ’vai niin’, ’jotta’, ’että’ tai ’sillä lailla’, kun taas HJK:n (Helsingin Jalkapalloklubi) fanikatsomosta kuulee ”Jo snadin skloddina, sen bonjasin, kun Bolliksella matsii tsiigasin” (”Jo pienenä poikana sen tajusin, kun Töölön pallokentällä ottelua katsoin”) eli kunnon Stadin slangin suullisen esityksen. Siis osallistuessani SJK vs. HJK matseihin joskus tuntuu siltä, että kyseessä on suomi kieliyhteisönä -luento eikä jalkapallo ottelu!

Olemme saaneet maistiaisen jalkapallo- ja erityisesti fanikulttuurin maailmasta. Sen jälkeen olemme nähneet, miten ne voivat myös toimia inspiraation lähtökohtina kielten opiskelijoille. Lopuksi olemme huomanneet, että jopa stadionia voi pitää aineiston keruupaikkana. Emme myöskään saa unohtaa sitä, että stadionilla käyminen voi toimia hyvänä pohjana sosiaaliseen verkostoitumiseen. Siis vaikka urheilulajina jalkapallo ei herättäisi yhtään kiinnostusta sinussa, silti voit päästä eroon ennakkoluuloista ja kokea kaikilta osin jännittäviä kokemuksia.

Verkostoitumisen puutteesta

Monille meistä sana ”verkostoituminen” on tuttu. Yleensä sanan kuullessamme meille tulee mieleen kuva ryhmästä kauniisti pukeutuneita ja hymyileviä ihmisiä, jotka keskustelevat hymyillen keskenään.

Verkostoituminen on aina hauskaa kuvissa (Kuva: rawpixel sivustolta Unsplash)

Pari kuukautta sitten olin onnekas ja pääsin osallistumaan Lammin seminaariin. Se oli erittäin valaiseva ja akateemisesti hyödyllinen tapahtuma. Tämän lisäksi se oli kiva muoto tavata ja keskustella uusien ihmisten kanssa. Lammin seminaarin jälkeen jäin miettimään erilaisia asioita ja nimenoman sitä, miten tärkeää verkostoituminen on akateemisessa maailmassa (ja ylipäänsä).

Me kaikki tiedämme, miten verkostoituminen toimii. Mitä enemmän ihmisiä tiedät, sitä helpompi on tutustua toisiin. Prosessi voi jatkua loputtomiin. Vai voiko? Otetaan esimerkiksi Suomen kielen ja kulttuurin (SKK) opiskelijat: viime vuonna meitä opiskelun aloittaneita oli kuusi. Tänä vuonna tilanne on samanlainen eikä aloittavia SKK-opiskelijoita koskaan tule olemaan enemmän kuin kymmenen. Tämä ei kuulosta loputtomalta verkostoitumismahdollisuudelta.

Toisaalta, yliopisto on paras paikka tutustua uusiin ihmisiin: kurssikavereihin, ainejärjestöjäseniin, opettajiin ja muuhun henkilöstöön. Kuitenkin luentojen aikana on vaikea verkostoitua. Yleensä on sujuvampaa tutustua ihmisiin vähemmän muodollisessa ympäristössä, esimerkiksi omassa ainejärjestössä. Kuitenkaan kiinnostus ainejärjestöjen toimintaan SKK-opiskelijoiden keskuudessa ei ole suuri. Vaikka SKK-opiskelijoilla on oma ainejärjestö Aksentti, harva SKK-opiskelija osallistuu sen tapahtumiin. Vielä harvemmin SKK-opiskelijat käyvät muiden ainejärjestöjen tapahtumissa.

Tutustuminen muihin ihmisiin voi olla vaikeaa. On vaikea löytää sellaista tilaisuutta verkostoitumiselle, jossa Skk-opiskelijat eivät hukkuisi massaan. Sellaiset tapahtumat kuten yliopiston järjestämät konferenssit ja yhteiset luennot natiivipuhujien kanssa, voivat tuntua musertavilta. Tähän vaikuttaa esimerkiksi opiskelijoiden suomen kielen osaaminen.

Ainejärjestö Aksentti voi olla se turvallinen paikka, jossa Skk-opiskelijat pystyvät verkostoitumaan vapaasti. Pelko puhua suomea natiivipuhujien kanssa, vaikka aiheeton, voi aiheuttaa paljon vaikeuksia verkostoitumistilanteissa. Itse olen kokenut saman pelon ja vieläkin yritän taistella sitä vastaan.

Miksi Skk-opiskelijoiden sitten kannattaisi verkostoitua? Vastaus kysymykseen löytyy seuraavasta lauseesta: viidesosa kaikista työpaikoista saadaan tuttujen kautta. Verkostoituminen ei siis ole hyödyllistä vain sen takia, että tutustut uusiin ihmisiin ja mahdollisesti löydät uusia kavereita. Siitä voi olla hyötyä myöhemminkin elämässä.
Kuitenkin harvalla Skk-opiskelijalla on mahdollisuus hyödyntää tuttujen työelämäkontakteja, koska suurimalla osalla ei tällaisia ole. Skk-opiskelijoina (lue maahanmuuttajina) olemme kaikki samassa veneessä. Tässä joku voisi kysyä, onko Aksentti-ainejärjestöstä verkostoitumisen kannalta enemmän haittaa kuin hyötyä. Ainakaan Aksentissa ei suomen puhumisen kynnys ole korkealla.

Toisaalta Aksentti ei ole ainoa ainejärjestö, jonka tapahtumiin voi osallistua. On olemassa muun muassa suomen kielen opiskelijoiden ainejärjestö Siula, jonka jäseniksi myös SKK-opiskelijat voivat liittyä. Sen lisäksi on suuri joukko muita ainejärjestöjä, joiden tapahtumiin voi osallistua liittymättä jäseneksi. Toki tässäkin on olemassa se sama kynnys, joka estää verkostoitumista muissakin tilanteissa: pelko puhua suomea natiivipuhujien kanssa.

Totuus on, että Skk-opiskelijat tarvitsisivat lisää apua verkostoitumisen ja oman alan liikesuhteiden luomisen kanssa. Lisäksi Skk-opiskelijoiden verkostoituminen vain keskenään ei ole riittävää. Olisi hyvä olla rohkeutta poistua pienen Skk-kuplan ulkopuolelle. Toisaalta myös natiivipuhujille voi olla hyötyä verkostoitumisesta Skk-opiskelijoiden kanssa. Heillä on sellaisia oivalluksia, jotka voivat olla hyödyllisiä muun muassa tuleville S2-opettajille. Tärkeintä on muistaa, että verkostoitumista tarvitaan sekä akateemisessa maailmassa että ylipäänsä.

 

Hyödyllisimmät työvälineet suomen kielen opiskelussa

Teksti: Di Yang

1 Sanakirjat

Sanakirjojen hyödyntäminen on välttämättä osa suomen kielen opiskelua. Varsinkin suomen kielen peruskielitaidon opiskelemisessa sanakirjojen käyttäminen on taajaa. Teknisenkehityksen myötä yhä enemmän sähköisiä sanakirjoja on keksitty ja kehitetty kielen opiskelun avuksi. Toisaalta perinteisien sanakirjojen käyttämisestä ei ole luovuttu ajan myötä. Paperinen vanha sanakirja voi olla jollekulle parempi ja mukavampi käyttää. Sähköinen sanakirja taas voi olla toisille kätevämpi ja nopeampi. Sanakirjan voidaan sanoa olevan ”kivijalka” suomen kielen opiskelussa. Se sisältää niin paljon perustietoja sanoittain ja kirjaimittain ja lisäksi runsaasti fraaseja ja selityksiä sanoista, mikä tukee suomen kielen opiskelua ehdottomasti.

2 Televisio ja radio


TV on todella tärkeä työkalu kielen opiskelussa, erityisesti suomen kielen opiskelussa, koska suomalaisista TV-ohjelmista kuten esimerkiksi Ylen uutisista voi löytää helposti monipuolisia mahdollisuuksia. Mitä tämä tarkoittaa? Ylellä on tarjolla aina suomenkielisiä, englanninkielisiä, ruotsinkielisiä, venäjänkielisiä uutisia. Lisäksi on myös selkosuomen tekstejä maahanmuuttajille. Näitä resursseja voi hyödyntää kuka tahansa, missä tahansa ja milloin tahansa. Paitsi erikielisiä kuuntelemisharjoitteluja, uutisissa on myös selkeitä tekstityksiä, joiden avulla voi opiskella samalla oikeaa kirjakieltä.
Radio on toinen hyvä vaihtoehto, silloin kun ei jaksa enää katsoa TV:tä. Voi nauttia suomenkielisisiä musiikista ja samalla opiskella uusia sanoja radiosta.

3 Älypuhelin


Älypuhelinta käytetään nykyään jopa vähän liikaa arkielämässä, mutta sen merkitys on joka tapauksessa kiistaton. Jos ihmiset käyttävät älypuhelinta harkitusti, sillä on paljon funktionaalisia puolia, joiden avulla voidaan edistää kielen kehittymistä. Itse asiassa mobiilisovellusten käyttö on ydinasia älypuhelin käyttämisessä. Mitä parempi ja helppokäyttöisempi mobiilisovellus on, sitä enemmän käyttäjiä. Suomen kieltä opiskeleville on todella kannattavaa ja kätevää löytää hyviä kieleen opiskelemiseen liittyviä mobiilisovelluksia. Tällainen on esimerkiksi Google Keep, jolla voi tehdä tekstimuistiinpanoja, tarkistuslistoja ja muistutuksia. Muistiinpanoihin voi myös lisätä kuvia tai sanella ne ääneen. Todella selkeä ja näppärä sovellus! Lisäksi Kahoot!, joka on ilmainen peli-pohjainen systeemi, joka tekee oppimisesta hauskaa – minkä tahansa aiheen, millä tahansa kielellä, missä tahansa laitteessa, kaikenikäisille! On myös muita erilaisia sosiaalisia appejä, esimerkiksi Hello SMS, Podcastit ja WhatsApp. Näiden kautta käydään keskustelua ja tiedon jakelua muiden ihmisten kanssa, niin että voi saada enemmän uusia tietoja. Suomen kielen taito voi parantua tällä tavalla tiedostamatta.

Tässä on minun mielestäni kolme hyödyllisintä työvälineettä suomen kielen opiskelussa. Löytyykö teiltä lisää työvalineitä? Tervetuloa jakamaan ajatuksia!

 

5 syytä, miksi kannattaa opiskella suomen kieltä ja kulttuuria

Teksti ja kuvat: Alina Lembinen

Opiskelen Suomen kielen ja kulttuurin maisteriohjelmassa ja haluan jakaa sinulle, miksi kannattaa opiskella suomen kieltä ja kulttuuria. Oletko Helsingin yliopiston kansainvälinen opiskelija, joka etsii mitä voi ottaa sivuaineeksi tai aiotko juuri nyt hakea yliopistoomme ja etsit omaa kutsumustasi? Tai oletko maahanmuuttaja, joka opiskelee suomea toisena kielenä tai vieraana kielenä ja haluat jatkaa opiskelemaan suomea yliopistossa? Jos olet, niin tämä blogi on juuri sinulle. No niin, miksi suomen kielen ja kulttuurin oppiaine?

Suomen kieli

Ensimmäinen ja hyvin tärkeä syy on totta kai suomen kieli. Opiskelun aikana saat laajan ja syvällisen kuvan suomen kielestä, opit hallitsemaan kielen rakenteita ja soveltamaan niitä. Hyvää kirjoitustaitoa tarvitaan monella työalalla, suomen kieli voi auttaa sinua kehittämään itseäsi kielen ja tekstin asiantuntijana. Lisäksi opit puhumaan suomea eri tilanteissa, oppiaineessa käsitellään ja harjoitellaan puhumaan sekä suomen arkikielellä että akateemisella kielellä. Opiskelun jälkeen pystyt asioimaan ja tutkimaan suomen kielellä, mistä saat paljon hyötyä työelämää varten.

Kulttuuri

Meillä opit Suomen kulttuuria sekä historiaa, pystyt ymmärtämään suomalaisia ja heidän kulttuuriaan. Vaikka et aikoisikaan jäädä Suomeen asumaan, kulttuurin tuntemus auttaa sinua viihtymään Suomessa hyvin ja sopeutumaan maahan ja maan tapoihin opiskelun aikana. Pystyt asioimaan suomen kielellä, saat tuntea itsesi osaksi suomalaista yhteiskuntaa, kehität vielä enemmän kielitaitoasi ja saat suomalaisia kavereita. Lisäksi suomen kielen ja kulttuurin tuntemus avaa ovia maailman työmarkkinoilla, koska asiantuntijoita tarvitaan muuallakin kuin Suomessa.

Kehität itseäsi

Suomen kieli eroaa suurimmasta osasta kielistä, joita osaat tai olet luultavasti opiskellut aiemmin. Opiskellessasi suomea saat aivosi toimimaan uudella tavalla, mikä auttaa sinua oppimaan nopeammin myös muita asioita. Suomen kielen oppiminen on jokapäiväinen haaste, joka tekee sinut vahvemmaksi. Aina opit jotain uutta ja ihmettelet, kuinka rikas suomen kieli on.

Tutustut meihin

Eikö olisikin kiva opiskella sellaisen porukan kanssa, jota kiinnostaa sama asia kuin sinua? Suomen kielen ja kulttuurin opiskelijat ovat eri puolilta maailmaa, joten saat hyvien kavereiden lisäksi vielä tietoa heidän kulttuuristaan ja näkemyksistään suomen kielestä ja kulttuurista. Voit tutustua koko maailmaan ja opiskella kurssilaisten kanssa sitä, mistä tykkäät. Opettajat antavat kivoja tehtäviä, joiden kautta voit löytää oman työalan, esimerkiksi opiskelijat kokeilevat kykyjään toimittajina kirjoittamalla omia juttujaan lehtiin, järjestävät kielien oppimiseen liittyviä tapahtumia, toimivat kielikonsultteina ja tekevät muita tehtäviä kehittäen omaa kielitaitoaan. Lisäksi meillä toimii opiskelijoiden yhdistys Aksentti, joka järjestää erilaisia tapahtumia ja tapaamisia. Voi mennä kurssien jälkeen lautapeli-iltaan pelaamaan Aliasta ja juttelemaan opiskelusta suomen kielellä, lähteä retkelle johonkin tai katsomaan elokuvaa suomen kielellä ja kirjoittaa siitä blogin.

Saat iloa ja uusia elämyksiä

Epäröitkö vielä? Älä epäröi, opiskelun aikana saat iloa ja uusia elämyksiä, joita muistelet kauan. Juuri nyt valitset oman tien elämään ja opiskelu tarjoaa sinulle paljon mahdollisuuksia sitä varten. Yliopiston jälkeen voit työllistyä opetusalalle, tulkkaus- ja käännösalalle tai viestintäalalle. Sen lisäksi voit valmistua kielikonsultiksi tai kieliasiantuntijaksi, toimittajaksi tai oman alan tutkijaksi. Samanhenkisessä seurassa vietät parhaat opiskeluvuodet opiskelemalla todella mielenkiintoisia asioita ja kehittämällä itseäsi. Odotamme sinua, tule mukaan opiskelemaan!

1 opintopiste = 27 tuntia. Kenen vauhdilla lasketaan?

Teksti: Motoko Broman

”Opiskelijan oletetaan opiskelevan 1600 tuntia vuodessa, mistä kertyy opintosuorituksina 60 opintopistettä.” Helsingin yliopisto selittää näin. Eli yksi opintopiste vaatii 1600 / 60 = 26.66, noin 27 tunnin verran töitä.

Minä opiskelen suomen kieltä ja kulttuuria pääaineena, ja suoritan melkein kaikki kurssit suomeksi, joka ei ole minun äidinkieleni. Totta kai ennen opintojen alkua, minä pääsin läpi yliopiston valintakokeesta, joka vaatii suomen kielen taitoa vähintään B2-tasolla. Eli yliopisto antoi minulle luvan opiskella suomeksi,

On kulunut puolitoista vuotta siitä, kun aloin opiskella tässä yliopistossa. Miten minun opintoni ovat menneet? Olen ihan jyrkänteen reunalla. Jos tuulisi kovemmin, putoaisin suin päin laakson pohjalle. Olen kuunnellut opettajien puheita rypistäen otsaani. olen tehnyt tehtäviä hikoillen ja palauttanut niitä juuri ja juuri viime hetkellä hengästyen.

Ei voi mitään. Joka tapauksessa suomeksi opiskeleminen on todella kivaa. Suomen kieli kiinnostaa minua eri tavoin eri kulmista. Olen todella kiitollinen siitä, että minulle annettiin näin ihana mahdollisuus.

Vaikka opiskeleminen yliopistossa suomeksi on mahtava mahdollisuus, on yksi asia, jota joudun miettimään joskus: 1 opintopiste = 27 tuntia. En ole koskaan laskenut kuinka paljon aikaa minä käytän saadakseni yhden opintopisteen, mutta olen aivan varma, että jos suomenkielinen tekisi tehtävän yhdessä tunnissa, minulla kestäisi vähintään kaksi tuntia. Mitä minä tarkoitan on se, että minulta vaaditaan paljon enemmän aikaa kuin suomenkielisiltä.

Vaikka minä tekisin kaksi kertaa enemmän töitä, saisin saman verran opintopisteitä kuin suomenkieliset. Valitettavasti en voi saada opintopisteitä kaksi kertaa enemmän.

Olisi ollut paljon ymmärrettävämpää jos valintakoe olisi vaatinut C2-tasoa. Siinä tapauksessa äidinkielisille ja toisenkielisille voisi antaa saman verran töitä. Käytännössä minulta vaadittiin B2-tasoa, mutta minulle annetaan sama määrä töitä kuin äidinkielisille.

Miltä tämä sinusta kuulostaa? Onko minun ajatukseni liian yksipuolinen? Tiedän tietysti, että äidinkielisten keskuudessa on myös nopeuseroja tehtävien tekemisessä, joskus ehkä suurestikin. Kannattaako minun tulkita niin, että minun ja äidinkielisten välissä oleva ero on sama kuin äidinkielisten keskuudessa oleva ero? Kannattaako vain keskittyä suomen kielen taitoni parantamiseen miettimättä tällaista joutavaa asiaa?

Neljä hirviötä suomen kieliopissa

Teksti: Cho Kyong Sil

Se, onko joku kieli jollekulle vaikea vai ei, riippuu monista asioista. Minusta yksi isoimmista on, kuinka paljon suomen sanasto ja kielioppi ovat samankaltaisia opiskelijan oman kielen kanssa.

Tällä kertaa en puhuisi sanastosta, vaan pelkästään kieliopillisista asioista. Minulle korealaisena suomen opiskelu ei ole ollut pelkkää ruusuilla tanssimista. Aluksi luulin, että suomi ja korea eivät ole kieliopillisesti läheisiä ystäväkieliä. Päivän toisensa jälkeen maistoin tuskaa, ja pääni oli räjähtää. Itse asiassa suomen opiskelun vaikeus oli yksi asia, jonka takia kaduin muutaman kerran Suomeen tulemista. Mitä minä teen täällä Suomessa? Tarvitsenko tätä oikeasti? Onneksi nyt olen eri mieltä siitä, että suomi on puhtaasti vaikea kieli sekä suomen ja korean välillä ei olisi mitään yhteisiä piirteitä. Sanoisin nyt pikemminkin, että niiden välillä on yllättävän paljon yhteistä sekä sanastossa että kieliopissa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että suomi on nyt minulle helppo kieli. Siinä on edelleen monia vaikeuksia, joista erehdyn aika ajoin jopa useinkin. Huh huh, olen puhunut liian paljon alkusanoja.

Mennään siis suoraan asiaan. Kieliopissa on totta kai sekä vaikeuksia että tietysti helppouksia. Minä kutsun vaikeutta hirviöksi. Jos omassa kielessäsi ei ole seuraavia kohtia, voisin sanoa, että suomi tuntuisi olevan vaikea. Joten kun tapaa niitä, kannattaa hengittää syvään, sinnitellä loppuun asti, ja muistaa, että harjoitus tekee mestarin.

Minusta neljä ilkeintä hirviötä ovat seuraavat:

Ensimmäinen hirviö on sanomattakin selvää: partitiivi. Tämä on minulle vieläkin ruma hirviö. Melkein joka päivä olen itselleni toistellut. Harjoitus tekee mestarin, tämä tuska ei kestä loputtomiin. Muistan elävästi päivän, jolloin opiskelun alkuvaiheessa tutustuin tähän ensimmäiseen hirviöön. Minun oli todella vaikea ymmärtää merkityksellistä eroa, joka on Luen kirjan ja Luen kirjaa -lauseiden välillä. Muutaman päivän jälkeen, kun vihdoin ymmärsin eron, miten onnellinen, ylpeä itsestäni olin! Ja sain voimaa ja rohkeutta opiskella suomea.

Toinen hirviö on sijamuodot. Suomen kielessä on sääntö, että substantiivin määritteen muodon täytyy olla samassa muodossa kuin pääsanan. Suomen kieliopissa paitsi varsinainen adjektiivi myös muut sanat voivat toimia määritteinä esim. partisiipit. On todella vaikea puhua kieliopillisesti oikein ottaen huomioon nämä kaikki seikat.

Kolmas hirviö on yksikön ja monikon käyttö. Tämä on yksinäänkin vaikeaa, mutta varsinkin kun monikkoa käytetään partitiivin tai edellä mainitun substantiivin ja sen määritteen kanssa, minun päästäni joskus tulee lähes täysin sekainen.

Ja lopuksi neljäs hirviö on ääntäminen. Edelleen ä ja ö -äänteet kiduttavat minun kieleni kuoliaaksi, ja en osaa kuunnellessani ja puhuessani erottaa -ll-:n ja -l-: n tai -rr-:n ja -r-:n välistä eroa, jos sanat ovat tuntemattomia. Lisää esimerkkejä konsonanttiyhtymästä: kärki-karkki, vilppi-vilpillinen, kiltti-kiltisti jne. Äh, kun väsyttää!

Suomea ei tietenkään ole helppo opiskella. Olen kuitenkin tyytyväinen siitä, että en antaudu niille hirviöille. Itse asiassa nykyään jopa nautin vaikeuksista, koska tiedän, että ongelmat tavalla tai toisella ratkaistaan lopuksi. Eräänä päivänä hirviöt menettävät voimaansa ja antautuvat minulle. Tänäänkin sanon itsekseni, ’’harjoitus tekee mestarin, tämä tuska ei kestä loputtomiin’’, kun katson kahta lausetta, painaa soittokellon nappia ja painaa nasta seinään.

Minustako kääntäjä?

Teksti: Silvia Rossi

Kun aloin opiskella suomen kieltä, olin Suomessa vain väliaikaisesti, ja motivaationa oli uteliaisuuteni. Sen jälkeen muutin Suomeen pysyvästi ja opiskelin sitä lisää sekä käytännöllisten syiden että oman intohimoni takia. Kun maahanmuuttajille tarkoitetut intensiivikurssit päättyivät, kiinnostusta oli jäljellä, ja suunnitelma alkoi muotoutua: haluan yrittää tulla kaunokirjallisuuden kääntäjäksi. Hain sitten Helsingin yliopiston suomen kieli ja kulttuuri -kandiohjelmaan.

Ensimmäistä vuotta aloittaessani huomasin, että opettajiksi opiskeleville on melko selvä opiskelureitti pedagogisten ja muiden asianmukaisten opintojen kautta, mutta samanlaista ei välttämättä ole kääntäjiksi aikoville. Englannin, saksan, ranskan ja venäjän kielten kohdalla on omat ”kääntäjälinjat”, mutta entä muilla kielillä? WebOodi nettisivulta löytyy muita kääntämiseen liittyviä aineita kuten Käännöstiede ja Kääntäminen ja tulkkaus, joissa on kuitenkin vain maisteriohjelmia. Mikä tai mitkä sivuaineet minun pitäisi valita kandiohjelman aikana? Sen lisäksi kääntämistä käsittelevissä ohjelmissa näyttääkin olevan ongelmia. Muutaman opettajan ja ammattilaisen mukaan, joilta olen pyytänyt neuvoa, kaunokirjallisuuden kääntäjille on tärkeämpää saada oman ja vieraan kielten erinomaisia taitoja kuin käännöstieteellisiä tietoja. Heiltäkään en kuitenkaan saanut suoria suosituksia. Lopulta päätin siis ottaa sivuaineiksi italian eli äidinkieleni filologian ja kotimaisen kirjallisuuden, ja siirtää maisteriopiskelun päätöksiä tulevaisuuteen, jolloin toivottavasti olen saanut lisää tietoa asiasta.

Olen miettinyt, miksi opiskelureitti kääntäjäksi näyttää olevan niin vaikeaa löytää? Ehkä ei ole riittävästi opiskelijoita, jotka tahtovat sellaisen uran, paitsi niiden kielten kanssa, joilla on jo kääntäjälinjat. Minulle tämä epävarma tilanne on ollut ja on vielä jotenkin stressaava, ja ajattelen, että olisin voinut järjestää opintojani paremmin ja aloittaa sivuaineiden opiskelun aikaisemmin, jos olisi ollut selvempi reitti jo alussa. Tiedän myös, että en ole ainoa opiskelija, jolla on sellainen ongelma: olen keskustellut asiasta useiden kurssikavereiden kanssa, joilla oli samanlaisia kysymyksiä. Jos lukijoilla on vastauksia, ole hyvä ja jaa ne kommentteihin!