Viisi syytä, miksi ranskalaiset opiskelijat haluavat opiskella Suomessa

Kirjoittanut: Flavie Thiefin

Suomen koulutusjärjestelmän hyvä maine on monelle suomalaiselle jo tuttu, ja useammat maat pitävät Suomea koulutuksen kannalta roolimallina. Olen itse kansainvälinen opiskelija Helsingin yliopistossa, jossa olen opiskellut pari vuotta. Opiskelin sitä ennen kotimaassani Ranskassa, ja saavuin Suomeen ensin vaihto-opiskelijana. Havaitsin silloin monta eroa suomalaisen ja ranskalaisen korkeakoulutuksen välillä, ja juuri niiden takia päätin jäädä Suomeen opiskelemaan. Esittelen Norsu-blogin suomalaisesta koulutusjärjestelmästä kiinnostuneille oman kokemukseni perusteella viisi syytä, miksi Suomessa on paljon miellyttävämpää opiskella kuin Ranskassa:

1. Kurssit ovat Suomessa monipuolisempia
Hyvänä opiskelijana pidetään Ranskassa sitä, joka istuu luennolla hiljaa ja kirjoittaa runsaasti muistiinpanoja. Kirjoittaminen tuntuu olevan opettajien mielestä ainoa tapa oppia, mikä näkyy esimerkiksi siinä, että vieraiden kielten opetuksessa ei kehitetä juurikaan suullista kielitaitoa. Suomalaiset opettajat taas ovat hyvin tietoisia siitä, että eri ihmiset oppivat eri tavoilla. Heidän antamansa tehtävät ovat tästä syystä paljon monipuolisempia: kirjoitettuja ja suullisia tehtäviä annetaan esimerkiksi paljon tasapainoisemmin. Opiskelijoilla on Suomessa yleensä aktiivisempi rooli: opettaja ei ole ainoa, joka puhuu, vaan opiskelijat saavat osallistua vaikkapa ryhmäkeskusteluihin ja vaihtaa keskenään ajatuksia.

2. Suomessa saa kertoa oman mielipiteensä
Ranskalaiselle opiskelijalle on selvää, että kun hänelle annetaan vaikkapa kaunokirjallisuutta analysoitavaksi, kukaan ei ole kiinnostunut siitä, mikä HÄNEN tulkintansa kirjasta on. Opettaja kertoo luentojen aikana siitä, miten kirjaa pitää tulkita ja mitä kirjoittaja tarkoitti jokaisella sanalla. Kirjallisuuden kurssin suorittaminen tarkoittaa siis pelkästään opettajan tulkinnan oksentamista tenttipaperille. Suomessa taas opettaja toki antaa luettaville teoksille taustaa luentojen aikana, mutta opiskelijalle ei kuitenkaan kerrota mitä hänen pitää ajatella kyseisestä teoksesta. Opettaja on sen sijaan avoin opiskelijoiden mielipiteille ja ymmärtää, että samaa teosta voi tulkita eri tavoin. Tämä ei päde vain kirjallisuuden kursseihin, vaan kaikkiin kursseihin, jotka vaativat jonkinlaista analysointia tai tulkitsemista. Suomessa voi siis suorittaa kursseja, vaikka olisi eri mieltä opettajan kanssa.

3. Opiskelijat tekevät Suomessa omia valintojaan
Tutkinnot koostuvat Ranskassa ensisijaisesti kaikille pakollisista kursseista. Suoritin siellä kanditutkinnon ja sain opintojeni aikana valita itse vain kolme kursseistani (rajoitetuista vaihtoehdoista). Suomalaisilla opiskelijoilla taas on mahdollisuus valita suuri osa kursseistaan. Tietyn tutkinnon suorittamiseen kuuluu toki kaikille pakollisia opintojaksoja, mutta myös valinnaisia opintoja, joilla opiskelijat voivat suuntautua opinnoissaan kiinnostuksensa mukaisesti.

4. Suomalaisilla opiskelijoilla on vähemmän kursseja ja tenttejä
Suurimmasta osasta kursseja saa Ranskassa kolme opintopistettä, Suomessa taas viisi. Ranskalaisilla on tästä syystä enemmän kursseja, eivätkä he voi päättää suorittavansa vähemmän kuin 30 opintopistettä lukukaudessa. Jokaisen kurssin suoritukseen kuuluu tavallisesti kotitehtävien lisäksi pari tenttiä. Suomessa opiskelijoiden osaamista testataan useammin pienillä kotitehtävillä, ja monella kurssilla on näiden lisäksi vain lopputentti. Minulla on ollut Suomessa keskimäärin kuusi kurssia ja kuusi lopputenttiä lukukaudessa, Ranskassa taas 11 kurssia ja 22 tenttiä.

5. Suomessa saa parempia arvosanoja
Suuri yllätys Suomeen saapuessani oli se, että täällä voi saada täydet pisteet, vaikka olisi tehnyt pari virhettä. Ranskassa opiskelijan tuotoksesta ei pitäisi löytyä niitä yhtään, jotta hän saisi viitosen. Olen jopa kohdannut opettajia, jotka eivät koskaan antaneet täysiä pisteitä, vaikka opiskelijan tuotos olisi virheetön. Selityksenä oli, että: “Haluan osoittaa opiskelijoille, että aina on parannettavaa”. Käytännössä opiskelijoille osoitetaan erityisesti, etteivät he saa viitosta, vaikka sen ansaitsisivat. Suomalaiset opettajat ovat paljon kannustavampia, ja tuntuvat kiinnittävän enemmän huomiota siihen, mitä opiskelija osaa tehdä, kuin hänen virheisiinsä. Hyvien arvosanojen saavuttaminen on siis Suomessa paljon helpompaa.

Tämä teksti on kirjoitettu Suomen kielen ja kulttuurin aineopintojen Akateemisen vuorovaikutuksen kurssilla syksyllä 2020. Suomen kielen ja kulttuurin opiskelijat ovat oppineet suomen toisena tai vieraana kielenä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *