Jokainen yliopistosta maisteriksi valmistuva tekee pro gradu -tutkielman. Mutta minkälaista gradunteko oikeastaan on? Mitä se tarkoittaa käytännössä? Annetaan oikean graduntekijän kertoa.
Valtteri Kulmala on viidennen vuoden pohjoismaisten kielten opiskelija ja tuleva ruotsinopettaja. Gradussaan hän tutkii sanajärjestyksen opetusta yläasteen ruotsin oppikirjoissa ja vertaa näitä sellaisiin oppikirjoihin, joita Ruotsissa ja Norjassa käytetään maahanmuuttajanuorten kielenopetuksessa.
Miksi valitsit juuri tämän aiheen?
Halusin tutkia jotain konkreettista ruotsinopetukseen liittyvää. Sellaista, jonka tuloksista olisi minulle itselleni (ja toivon mukaan muillekin) hyötyä. Oppikirjat ohjaavat opetusta keskeisesti, joten niiden analysoiminen tuntui alusta alkaen hyvältä idealta. Olin pari vuotta sitten vaihdossa Oslossa, joten oli mahtavaa saada ympättyä graduun jonkinlainen interskandinaavinen näkökulma. Lisäksi tunnustan, että minulla oli pari asiaa hampaankolossa sanajärjestyksen opetukseen liittyen. On ollut ilahduttavaa huomata, että oppikirjat ovat monessa mielessä kehittymässä mielestäni positiiviseen suuntaan.
Miten keräsit aineiston graduusi? Paljonko sitä on, ja minkälaista se on?
Aineistoni koostuu paristakymmenestä oppikirjasta, jotka lojuvat tällä hetkellä ympäri asuntoani. Lukumäärä voi kuulostaa vähän hurjalta, mutta toisaalta näkökulmani on aika tarkkaan rajattu. Onnekseni oppikirjakustantamot ovat usein olleet erittäin avuliaita, ja olenkin saanut suurimman osan kirjoista ottamalla suoraan yhteyttä kirjasarjan toimittajaan – opiskelijan budjetti ei tosiaan olisi venynyt tällaisen kirjakavalkaadin ostoon! Muutaman kirjan noudin myös ollessani Norjassa lomamatkalla, siinä yhdistyi huvi ja hyöty.
Mitä teet juuri tällä hetkellä? Analysoitko aineistoa vai kirjoitatko jo ”oikeaa” gradutekstiä?
En osaa itse erottaa kirjoittamista ja analyysiä toisistaan, se tuntuu jotenkin keinotekoiselta. Tällä hetkellä gradupalapelin kulmapalaset ovat tukevasti kohdillaan, eli tiedän suunnilleen, mitä mihinkin kohtaan tulee. Tuloksistakin olen kirjoittanut alustavasti jo aika paljon, mutta yksikään luku ei varsinaisesti ole ”täysin valmis”.
Minkälaista gradunteko on ollut? Mikä on ollut parasta? Entä pahinta?
Ajoittain stressaavaa, palkitsevaa silloin, kun on saanut muotoiltua jonkin hienon ajatuksen paperille. Parasta on, kun pääsee virtaukseen, unohtaa ajan ja paikan ihan vain koska on niin kiinni siinä mitä tekee. Kolikon kääntöpuoli on, että silloin helposti myös unohtaa syödä ja pitää taukoja.
Paras vinkkisi graduntekijäkollegalle?
Hyviä vinkkejä on paljon:
- Pidä silmät ja korvat auki kursseilla ja pistä muistiin kiinnostavia tutkimuskohteita sitä mukaan, kun niitä tulee vastaan. Tutustu myös oman alasi journaaleihin, ja jos lukeminen kyllästyttää, löytyy alan gurujen videoluentoja myös netistä – Youtube on oikea aarreaitta suuntaa hakevalle graduntekijälle! (Muista myös, että lähteiden ei aina tarvitse olla kirjallisia!)
- Ja aiheenvalintaan liittyen vielä: Kysy ideoita kavereilta, jotka ovat jo kirjoittaneet tutkielmansa. Gradua kirjoittaessa löytää uusia näkökulmia ja itse kukin saattaa joskus ajatella, että ”olisi sittenkin pitänyt kirjoittaa tuosta, mutta nyt on liian myöhäistä vaihtaa”. Toisen epäonni voi olla tulevan graduntekijän onni, jos tämä vain uskaltaa kysyä vinkkiä.
- Aiheen valinnan jälkeen vaikeinta oli selkeyttää itselleni, mitä ihan konkreettisesti teen aineistollani. Kannattaa siis etsiä aikaisempia tutkimuksia, ottaa niiden menetelmistä mallia ja yhdistellä oman mielen mukaan. Stressitaso laskee huomattavasti, kun tietää, mitä tekee.
- Kuten eräs tohtorikaverini huomautti, on monen graduntekijän kompastuskivi keskittyä ihan liikaa teorian esittelyyn kirjoitusprosessin alkuvaiheessa. Toki teoriasta pitää olla perillä, mutta lopullinen teorialuku voi hahmottua vasta, kun tiedät, mitä teoriaa oikeasti tarvitset analyysissäsi.
- ”Gradunteko kuten kaikki muukin on sosiaalinen prosessi!” Näin meitä valistettiin tieteellisen kirjoittamisen kurssilla, mutta alan vasta nyt tajuta, miten tärkeää tutkijankammiosta ulostuleminen onkaan. Ajatukset selkeytyvät, kun pakottaa itsensä selittämään opiskelijakollegoille ja kavereille, mitä on ajatellut tutkivansa ja miten toimivansa. Keskustelu ja palautteen pyytäminen on tärkeää, eikä sitä kannata jättää yhteen opponointikertaan.
Haluaisitko kertoa gradunteostasi tässä juttusarjassa?
Ota yhteyttä norsu-viestinta (a) helsinki.fi