Vähemmän kipua, enemmän kasvua

Kuva koronakriisin talousvaikutuksista muuttuu nopeassa tahdissa tiedon karttuessa. Viralliset talousennustajamme valtiovarainministeriö (VM) ja Suomen Pankki (SP) ovat päivittäneet arvionsa Suomen lähivuosien talouskehityksestä. Laskelmat ovat lähentyneet toisiaan huhtikuisista: ministeriö on nostanut perusennustettaan, pankki taas on laskenut omaansa roimasti. Ennusteiden kasvu-urissa ei ole enää suurtakaan eroa, kun molemmat ennakoivat hurjaa (6,0−6,9 %) muttei kuitenkaan katstrofaalista bruttokansantuotteen (bkt) määrän supistumista tänä vuonna ja selvästi vähäisempää (2,5−3,0 %) kasvua ensi vuonna. Kumpikin ennustaa kokonaistuotannon olevan vielä 2022 viimevuotista pienempi.

VM on 57 miljardia optimistisempi kuin Vihriälän työryhmä

VM tarkisti käsitystään tämän vuoden talouskasvusta vain puolella prosenttiyksikällä alaspäin huhtikuusta (−5,5→−6,0 %), mutta SP alensi omaansa lähes kahdella prosenttiyksiköllä (−5,0→−6,9 %). Kun VM nosti selvästi arviotaan ensi vuoden kasvusta, muuttui sen ennakoima suhdanneprofiili V-muotoisemmaksi kuin kaksi kuukautta sitten (ks. merkintäni). SP:n ennustaa hieman nopeampaa kasvua ensi vuodesta lähtien. Jos sen ennustetta jatkaisi vuoteen 2023, ylittyisi viime vuoden bkt:n taso jo tuolloin.

Vesa Vihriälän johtaman työryhmän raportin julkaisusta on vain puolitoista kuukautta, mutta jo nyt sen synkkä arvio lähivuosien talouskasvusta joutaa roskakoriin, jos VM:n ja SP:n uusiin ennustuksiin on luottaminen. Raportin julkistustilaisuudessa VM:n valtiosihteeri kansliapäällikkönä Martti Hetemäki arvioi työryhmän maalaamaan synkän kuvan olevan realismia (ks. merkintäni), mutta nyt työryhmän vapaalla kädellä vetämä kasvuskenaario ei näytä kovinkaan realistiselta − ainoastaan synkältä. VM:n uuden ennusteen mukaan vuosien 2020−2024 kumuloitunut bkt olisi muhkeat 57 miljardia (2019 hinnoin) suurempi kuin Vihriälän työryhmän skenaariossa − valtion tämän vuoden talousarvion verran (harmaa alue kuviossa 1). 2024 ero olisi vuositasolla jo reilut 13 miljardia.

Jos VM:n ja SP:n ennusteet pitävät paikkansa, Vihriälän työryhmän uutinen Suomen talouskasvun päättymisestä osoittautuu siis ennenaikaiseksi. Suomi ei köyhdykään niin hurjasti kuin työryhmä arvioi. Niinpä ne, jotka ovat sen raporttia hiomakivenä käyttäen teroittaneet talouspoliittisia puukkojaan julkisten menojen leikkaamiseksi, voivat työntää teräaseet takaisin tuppiinsa.

Juhannukselta nousuun?

Talouden näkymät ovat kuitenkin edelleen varsin epävarmat, kuten sekä VM että SP korostavat. Vihriälän työryhmän raportin julkitulon jälkeen on kuitenkin karttunut lisää tilastotietoa, muun muassa ennakkotieto kuluvan vuoden ensimmäisen neljänneksen bkt:sta. VM:n ja SP:n ennusteiden valmistumisen jälkeen on Tilastokeskus ehtinyt julkistaa myös tuotannon suhdannekuvaajan huhtikuun luvut. Näin ollen koronašokin Suomen taloudelle antaman iskun syvyyttä voidaan nyt arvioida hieman vankemmalta tietopohjalta kuin pari kuukautta sitten.

VM ja SP voisivat noudattaa vaikkapa Ruotsin Konjunkturinstitutetin (KI) ja Euroopan keskuspankin (EKP) esimerkkiä jakamalla ennusteidensa pohjadatan neljännesvuositasolla. Se olisi erityisen tarpeellista nyt, kun talouden lyhyen aikavälin vaihtelut ovat poikkeuksellisen suuria. VM on kyllä kiitettävästi avannut kuluvan vuoden toisen neljänneksen kasvuarvioitaan (s. 22−25) mutta jättänyt täsmälliset luvut esittämättä. Ministeriö esittää arvionsa sanallisesta ja ennustaa kokonaistuotannon supistuvan ”voimakkaimmin toisella neljänneksellä. − − Kolmannella neljänneksellä talouden arvioidaan kääntyvän kasvuun ja jatkavan kasvussa siitä lähtien ennusteperiodin vuoden 2022 loppuun” (s. 46).

Olen muuntanut VM:n vuoden 2020 suhdannekuvan sanoista numeroiksi olettamalla ensinnäkin bkt:n supistuvan 7 prosenttia tämän vuoden ensimmäisestä neljänneksestä toiseen. Kolmannen ja neljännen neljänneksen kasvu noudattaa laskelmassani KI:n ennustetta Ruotsille; näin hahmottelemani hypoteettinen kasvu-ura ”toteuttaa” VM:n vuosiennusteen tälle ja ensi vuodelle, mutta niin toteuttaisi hieman toisenlainenkin neljännesvuosittainen kasvu. (kuvio 2).

Tilastokeskuksen suhdannekuvaajan mukaan kokoanaistuotanto oli huhtikuussa 6,3 prosenttia alle vuoden 2019 keskiarvon. Jos oletamme, että toukokuu ei ollut merkittävästi huhtikuuta julmempi eikä kesäkuu laisinkaan, jäisi bkt:n pienentyminen lopuillaan olevalla toisella neljänneksellä selvästi pienemmäksi kuin kuviossa on 2 oletettu. Siinä tapauksessa kokonaistuotannon pitäisi olla kolmannella ja neljännellä neljänneksellä alhaisempi kuin kuviossa 2, jotta VM:n vuositason arvio (−6 % vuodesta 2019) pitäisi paikkansa. Tai sitten kokonaistuotanto supistuisikin tänä vuonna ennustettua vähemmän.

Elvytyksellä hystereesiä vastaan

Kommentoidessaan Vihriälän työryhmän raporttia Kansantaloudellisen aikakauskirjassa Jaakko Kiander kiinnitti huomiota siihen, että sen uutisoinnissa ja kommentoinnissa korostui ”[e]hkä tyypilliseen suomalaiseen tapaan raportin suosittama ’kipupaketti’ eikä suinkaan raportissa niin ikään suositeltu massiivinen elvytyspaketti”. Vastaanottoa selittää suomalaisessa talouspoliittisessa ajattelussa tai alitajunnassa kulkeva vahva masokistinen pohjavirta, jonka mukaan vastuullista talouspolitiikkaa ovat vain ”kipeät” ratkaisut, ennen kaikkea julkisten menojen leikkaukset.”Kipupaketin” sijaan Vihriälän nelikko olisi voinut puhua tylsästi kasvu-, rakenne- ja sopeutusohjelmasta, mutta sehän olisi sama kuin tarjoaisi pehmeää pyyhettä nahkaraippaan mieltyneelle itsensäruoskijalle.

Vaikka VM:n tarjoaa ennusteessaan selvästi vähemmän kipua kuin Vihriälän työryhmä, ei ministeriökään lupaa nopeaa toipumista koronakriisistä. VM arvioi Suomen jäävän jo ensi vuonna Ruotsin elpymisvauhdista ja seuraavina vuosina lisää (ks. kuvio 2). Paria vuotta pidemmällä aikavälillä Ruotsin kasvuedellytykset ovatkin paremmat siksi, että siellä työikäisen väestön määrä kasvaa mutta Suomessa hieman vähenee. Meillä talouskasvu syntyy vain tuottavuuden ja työllisyysasteen kasvusta, joten potentiaalinen bkt kasvaa hitaammin tällä puolen Pohjanlahden. Voi tietenkin kysyä, iskeekö tämä vaikutus jo ensi vuonna, kuten VM:n ennuste implikoi.

VM päivitti ennusteessaan myös arvioita Suomen potetinaalisesta bkt:sta ja tuotantokuilusta (= bkt − potentiaalinen bkt). Huhtikuisessa ennusteessaan ministeriön alensi huomattavsti arviotaan poentiaalisesta bkt:sta (Pot. bkt)  ja ennakoi sen pysyvän seuraavat viisi vuotta lähes muuttumattomana. Kesäkuun ennusteen laskelmien mukaan potentiaalinen tuotanto onkin hieman suurempi ja sillä on lievä nouseva trendi (ks. kuvio 3). Uuden arvion mukaan tämän ja seuraavien vuuosien tuotantokuilu onkin suurempi kuin ministeriö huhtikuussa arvioi eli aiempaa suurempi osa kokonaistuotannon supistumisesta onkin katsottava suhdanneluontoiseksi.

Koronakriisin pitkittyessä kasvaa pelko, että potentiaalinen tuotanto alentuu pysyvästi eli että hystereesi hyydyttää talouskasvua (ks. Juha Tarkan  ja Juha Tervalan artikkelit  Kansantaloudellisessa aikakauskirjassa (2/2020). Myös VM pohtii ennusteessaan kiinnostavasti koronakriisin vakutuksia pitkän aikavälin talouskasvuun tutkimuskirjallisuuden valossa (s. 54−57). Esittelyn pohjalta todetaan, että ”epidemiasta koitunut lama sisältää riskejä, joiden vuoksi potentiaalinen tuotanto saattaa olla pitkäkestoisesti aiempaa alhaisempi” (s. 56). Johtopäätös nojaa muun muassa Valerie Cerran, Antonio Fatásin ja Sweta C. Saxenan artikkeliin ”Hysteresis and Business Cycles”, jonka  talouspoliittinen johtopäätös on selkeä: ”Agressiivinen ja nopea toiminta on taantumassa opitmaalista politiikkaa.” Tai kuten he ovat toisaalla muotoilleet: ”Nyt ei ole aika epäillä tai hairahtua varovaisuuteen kasvuhakuisessa politiikassa.” Siinä ohjetta myös Suomen talouspolitiikan päättäjille.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *