Author Archives: Pirjo A K Karppinen

Hallitus kannustaa kärkihankkeellaan korkeakouluja lisäämään yhteistyötä yritysten kanssa

ja synnyttämään uusia yrityksiä kaupallistamalla tutkimustuloksia, kirjottaa Helsingin Sanomat kirjoittaa verkkolehdessään http://www.hs.fi/paivanlehti/09112015/a1446996095729

Vaikka Suomi on OECD:n mukaan jo mallimaa yritysyhteistyössä, tutkimuksen hyödyntäminen ja kaupallistaminen on vielä vähäistä.

”Nyt tavoitteena on synnyttää suoraan lisää osaamisperusteista kasvua, eli yrityksiä, jotka pohjautuvat korkeakoulujen tutkimukseen. Yhteistyöstä pitäisi syntyä myös uusia työpaikkoja ja taloudellista toimintaa”, sanoo kansliapäällikkö Anita Lehikoinen opetusministeriöstä.

Esimerkiksi patentointi on piristynyt parin vuoden aikana etenkin yliopistoissa, kävi ilmi työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) viime syksynä korkeakouluille tekemästä kyselystä.Vuosittain syntyy 60–65 sellaista yritystä, jotka pohjautuvat tutkimustuloksiin ja ovat joko tutkijoiden perustamia tai joissa on mukana myös korkeakoulu omistajana.Silti korkeakoulujen osuus kotimaisista patenttihakemuksista ja hyväksytyistä patenteista oli vuonna 2013 vielä alle kymmenen prosenttia.Helsingin yliopistossa on tänä vuonna tehty enemmän keksintöilmoituksia (76) kuin koskaan ennen. Patenttihakemuksia HY teki viime vuonna 14.

Tekesin erityinen ohjelma vauhditti korkeakoulujen tutkimusideoiden kaupallistamista vuosina 2012–2014 noin 44 miljoonalla eurolla. Yhteensä noin 150 hankkeesta kolmannes on johtanut kaupalliseen hyödyntämiseen.

Hallitus toisaalta leikkaa tutkimusvaroja mutta toisaalta lupaa pienempiä summia tutkimustulosten kaupallistamisen tukeen. Esimerkiksi Tekesin avustus- ja lainavaltuuksia vähennetään 150 miljoonaa euroa, mutta Tekesin ja Suomen Akatemian yhteistyöhön tutkimustulosten hyödyntämistä varten on varattu kolmelle vuodelle 30 miljoonaa euroa erityisessä kärkihankkeessa.

Suomen tutkimus- ja kehittämismenot olivat Tilastokeskuksen mukaan viime vuonna 6,5 miljardia euroa. Menot laskivat etenkin yrityksissä.

Tutkimusmenojen kansantuoteosuus laski 3,2 prosenttiin, kun se ylimmillään oli lähes neljä vuonna 2009. Tuoreimpien kansainvälisten vertailujen mukaan Suomea edellä olivat Etelä-Korea, Israel ja Japani. Ruotsin kanssa oltiin tasoissa.

Neuvotteleva virkamies Pirjo Kutinlahti työ- ja elinkeinoministeriöstä muistuttaa, että pelkästään julkiset tutkimusmenot ovat Suomessa yli kaksi miljardia euroa, mutta niiden tuottamaa taloudellista hyötyä ei juuri edes seurata, vaan tieteen tuloksia mitataan lähinnä tieteellisten tuotosten, kuten artikkelien perusteella.

Kutinlahden mielestä tutkimustulosten hyödyntämisessä ei tarvitsisi aina tavoitella suurta kaupallistamista, vaan myös sosiaalisia innovaatioita lisäämään kustannustehokkuutta esimerkiksi sairaanhoidossa, koulutuksessa ja maahanmuutossa.

TEM:n kyselyn mukaan korkeakoulujen kaupallistamispalvelut ovat vielä pirstaleisia ja ne on organisoitu vaihtelevin tavoin. Työntekijöitä niissä on noin 70 henkilötyövuoden verran.

Esimerkiksi Helsingin yliopisto perusti pari vuotta sitten erityisen kaupallistamisyhtiön, jonka nimi on Helsinki Innovation Services. Toimitusjohtaja Jari Strandman kertoo saaneensa yliopiston 4 500 tutkijasta jo noin 200 innostumaan tutkimustulosten kaupallistamisesta.Teknologia- ja kasvuyritystapahtuma Slushissa HY esittelee yliopistosta ponnistavaa 17 yhtiötä ja ideaa, joille etsitään yrittäjiä ja sijoittajia.

 

Historiatiedolla taustoittava journalismi on katoamassa

Ympäri maailmaa ollaan huolissaan siitä, että  asiantunteva historiatietoa käyttävä  journalismi on vaarassa kadota

Copyright Terms And How Historical Journalism Is Disappearing:

https://www.techdirt.com/articles/20151102/16255832697/copyright-terms-how-historical-journalism-is-disappearing.shtml?utm_source=newsletter&utm_medium=email&utm_campaign=Copyright%20%26%20A2K%20Issues%20-%205%20November%202015%20%28Part%201%29

from the into-the-memory-hole dept

The National Endowment for the Humanities announced last Wednesday the “Chronicling America” contest to create projects out of historical newspaper data. The contest is supposed to showcase the history of the United States through the lens of a popular (and somewhat ephemeral) news format. But looking at the limits of the archival data, another story emerges: the dark cloud of copyright’s legal uncertainty is threatening the ability of amateur and even professional historians to explore the last century as they might explore the ones before it.

Consider that the National Digital Newspaper Program holds the history of American newspapers only up until 1922. (It originally focused on material from 1900-1910 and gradually expanded outwards to cover material from as early as 1836.) Those years may seem arbitrary—and it makes sense that there would be some cut-off date for a historical archive—but for copyright nerds 1922 rings some bells: it’s the latest date from which people can confidently declare a published work is in the public domain. Thanks to the arcane and byzantine rules created by 11 copyright term extensions in the years between 1962 and 1998, determining whether a work from any later requires consulting a flow chart from hell—the simple version of which, published by the Samuelson Clinic last year, runs to 50 pages.

The result is what’s been dubbed “The Missing 20th Century,” after it was brought to light by the striking research of Paul Heald, which shows copyright restrictions are tightly correlated with the lack of commercial availability of books. He analyzed the titles available in Amazon’s warehouses to find a steep drop-off in titles first published after 1923, which carries through until just the last few years. As Heald’s research shows, the number of books available from the 1850s is double the number available from 1950.

Despite what advocates of copyright term extensions like to say, the data suggests that after the first few years of a book’s publication, publishers as a group are much less willing to print a text that’s under copyright than one in the public domain.

The situation with newspapers is worse. After all, while books may tend to see their value to readers taper off after a few years after publication, for newspapers that same tapering happened in just days. Today’s newspaper issue may be incredibly valuable in the right hands, but yesterday’s is more likely to line bird cages or wrap fish than to end up preserved for posterity.

The big players keep their own archives. The New York Times, for example, makes articles available dating back to 1851. But that’s an incomplete solution for two major reasons. For one thing, it sets up a single point of failure that could allow catastrophic losses. Just last month, flooding threatened a priceless collection of photos in the New York Times archive; had those images been digitized and widely copied, no single flood or fire would pose a risk. But also, even a robust archive from a major publication like the Times can’t provide the kinds of insights that come from looking at a diverse collection from multiple different sources.

In the world of media journalism, we talk a lot about the future. But we can’t have a coherent conversation about that without thinking about the past and the present. And those thoughts, in turn, rely on access to the history that we’ve allowed to be locked up under effectively unlimited copyright restrictions or as orphan works.

Because this issue is bigger than the entries into a particular contest, or the way today’s history students can explore the past. The Atlantic documented last month the near-total disappearance of a groundbreaking series of investigative journalism from just eight years back. If copyright continues to jeopardize the unrestricted ability of archivists and researchers to preserve and contextualize our history, how much will we lose?

Kansalliskirjasto mukana Suomen Akatemian rahoittamassa digitaalisen humanismin nelivuotisessa hankkeessa

Kansalliskirjasto on mukana Digitaalinen historiantutkimus ja julkisuuden muutos Suomessa 1640–1910 hankkeessa (COMHIS). Hankkeessa tutkitaan julkista keskustelua historiallisissa sanomalehdissä ja suomalaista tiedontuotantoa osana eurooppalaista kehitystä.

Yhteensä yli miljoona euroa saaneessa neljän vuoden hankkeessa ovat mukana Kansalliskirjaston digitointi- ja konservointikeskuksen lisäksi Helsingin yliopiston humanistinen tiedekunta sekä Turun yliopiston kulttuurihistorian ja informaatioteknologian laitokset.

Digitoidut sanomalehdet lähdeaineistona

COMHIS-hankkeen lähtökohtana on tutkia ja arvioida uudelleen suomalaisen julkisen keskustelun luonnetta ja laatua vuosina 1640 – 1910. Hankkeessa analysoidaan, miten kielirajat, eliittikulttuuri ja populaari keskustelu, tekstien uudelleen käyttö ja julkaisujen kanavat olivat vuorovaikutuksessa keskenään. Koska hankkeen keskeinen lähdeaineisto koostuu digitoiduista suomalaisista sanomalehdistä, on Kansalliskirjaston digitointi- ja konservointikeskus sille tärkeä kumppani. Kansalliskirjaston digitoima sanomalehtiaineisto vuoteen 1910 asti on vapaassa käytössä digi.kansalliskirjasto.fi -palvelun kautta.

COMHIS on uusi avaus muistiorganisaatioiden toiminnassa digitaalisen humanismin alalla; se edistää avointa tiedettä uudella tavalla ja tiivistää tutkijoiden ja muistiorganisaatioiden avointa yhteistyötä.

”COMHIS-projekti palvelee pidemmällä aikavälillä kaikkia tutkijoita, jotka työskentelevät digitoitujen sanomalehtien tiedonlouhinnan parissa. Projektin tavoitteena on edistää digitoitujen sanomalehtien käytettävyyttä ja edesauttaa siihen liittyen haasteiden ratkaisemista.”, tiivistää professori Mikko Tolonen COMHIS-konsortiosta.

Digitaalisten ihmistieteiden tutkimuksen keskus Mikkelissä

Mikkelistä on Kansalliskirjaston johdolla kehittymässä keskeinen digitaalisten ihmistieteiden tutkimuksen keskus, myös kansainvälisesti. Kansalliskirjasto on yhteistyössä Mikkelin ammattikorkeakoulun kanssa perustanut hiljattain Digitaalisen tiedonhallinnan tutkimus- ja kehittämiskeskuksen (Digitalia) Mikkeliin. COMHIS-tutkimusprojekti tulee nivoutumaan tiiviisti myös keskuksen toimintaan.

Lisätietoja: mikko.tolonen (at) helsinki.fi; minna.kaukonen@helsinki.fi

 

 

Painettuja sanomalehtiä lukee yhä 83 % suomalaisista

Tuore Kansallinen mediatutkimus kertoo, että painettu sanomalehti pitää yhä pintansa:

83 % suomalaisista lukee lehtensä printtilehdestä, 54 % tietokoneelta, 41 % matkapuhelimesta ja 26 % tabletilla. Painetun lehden lukeminen ja tietokoneella lehden lukeminen vähenevät. Sen sijaan lehden lukeminen sekä tabletilla että matkapuhelimella lisääntyvät.

15–24-vuotiaiden keskuudessa lehden lukeminen matkapuhelimella on jo suositumpaa kuin painetun lehden lukeminen. Voimakkaasti kasvanut tableteilla lehden lukemista suosivat etenkin 35–39-vuotiaat.

Painettujen sanomalehtien lukijamäärät putosivat lähes kautta linjan: poikkeuksina mm. Maaseudun Tulevaisuus, Etelä-Suomen Sanomat, Kauppalehti ja Savon Sanomat lisäsivät lukijoitaan.

Lukijamääriltään suurimmat sanomalehdet ovat Helsingin Sanomat, Ilta-Sanomat, Iltalehti, Maaseudun Tulevaisuus, Aamulehti, Turun Sanomat, Kauppalehti, Kaleva, Keskisuomalainen ja Savon Sanomat.

Lehtien kokonaistavoittavuutta laskettaessa ovat mukana myös lehden digitaalisia versioita käyttävät lukijat. Näin laskettuna lehtien kokonaistavoittavuus on moninkertainen verrattuna painetun lehden lukijoihin. Ilta-Sanomat tavoittaa yli 2,4 miljoonaa, Iltalehti yli 2,1 miljoonaa ja Helsingin Sanomat lähes 2 miljoonaa lukijaa.