Miksi katsomuskasvatus on yhteiskunnallisesti tärkeää?

KIRJOITTANUT: Saila Poulter


Kuva: Saila Poulter

Suomalaisessa mediakeskustelussa otetaan vuoden viimeisinä viikkoina perinteisesti kantaa koulujen ja päiväkotien juhlatraditioihin. Näin myös tänä vuonna. Erityisen sähäkän keskusteluilmapiirin onnistui tällä kertaa luomaan eduskunnan apulaisoikeusasiamies linjauksellaan siitä, ettei kirkko tilana sovellu lukukauden yhteisen päätösjuhlan pitopaikaksi.[1]

Kipakkaa keskustelua puolesta ja vastaan syntyi erityisesti siksi, että eri tahoilla ymmärrettiin päätöksen sisältö hyvin eri tavoin. Juhlaan liittyviä uskontoon viittaavia elementtejä ei yhteisestä juhlasta olla poistamassa, sillä ne kuuluvat suomalaiseen kulttuuritraditioon. Sen sijaan kirkko tilana katsotaan olevan soveltumaton kaikille yhteisen juhlan pitopaikaksi.

Syntyneet ajatus- ja tunnereaktiot kertovat vahvasti siitä laajemmasta kulttuurisesta ja yhteiskunnallisesta sidoksesta, johon kasvatus mikrotasolla kytkeytyy. Kulttuuritraditioon vedoten vuoron puolletaan, vuoroin kritisoidaan uskonnon näkymistä osana koulun ja päiväkodin arkea ja juhlaa.

Päiväkodissa yksilöllisen, yhteisöllisen ja yhteiskunnallisen elämänpiirin ulottuvuudet sulautuvat ja törmäävät päivittäisissä kohtaamisissa. Kasvatusajatteluamme leimaa melko vahvasti yksilöllinen eetos, jossa lapsi ja perhe nähdään toiveineen ja tarpeineen pedagogisen suunnittelun lähtökohtana.

Kuitenkin erilaisten perheiden ja moninaisten identiteettien tukeminen liittyy siihen yhteisölliseen näkökulmaan, keitä olemme ihmisinä ja yhteisönä ja millaisia tulevaisuuden kansalaisia kasvatustekojemme kautta maailmaan saatetaan.

Suomalaisen varhaiskasvatuksen kontekstissa kysymys katsomuksista yhteiskunnallisuuteen liittyvänä kysymyksenä tulee hyvin luontevana lähtökohtana esille Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa (2018) ja  Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (2014). Uskontoihin ja katsomuksiin liittyvät sisällöt liittyvät oppimisen alueelle ”Minä ja meidän yhteisömme” yhdessä eettisen kasvatuksen ja historiallis-yhteiskuntatiedollisen kasvatuksen kanssa.

Varhaisten vuosien pedagogiikka pohjautuu ajattelutapaan, jossa pidetään arvokkaana sitä, että lapsella on mahdollisuus kohdata erilaisia ajattelutapoja ja hänelle tarjotaan toisin toimimisen malleja. Näiden katsotaan olevan osa yhteiskunnalliseen ja kulttuuriseen monimuotoisuuteen valmentautumista.[2]

Varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen katsomuskasvatuksessa yhteisen tutustumisen kohteena ovat lapsiryhmässä läsnä olevat uskonnot ja muut katsomukset. Lähiyhteisön tapoihin tutustumisen sekä uskontoihin ja muihin katsomuksiin tutustumisen aihealuetta lähestytään historiallisesta, yhteiskunnallisesta sekä etiikan ja katsomusten näkökulmista.

Minä ja meidän yhteisömme on oppimisen alue, johon liittyvinä yleisinä tavoitteina pidetään lasten mielenkiinnon edistämistä yhteiskuntaa, erityisesti lähiyhteisön toimintaa kohtaan, ja heidän osallisuuden vahvistamista toimintaympäristössään.

Se, että katsomuskasvatus varhaiskasvatuksessa jäsentyy osaksi historiallis-yhteiskunnallista kasvatusta on signaali uskontojen ja katsomusten julkisesta roolista ja näkyvyydestä, joka yhteiskunnan maallistumisen myötä usein rajataan yksityiselämään liittyväksi asiaksi.

Katsomukset osana lapsen omaa elämää ja ympäröivää yhteisöä VASU:n ja EOPS:n mukaan kuitenkin tarkoittaa sitä, että uskonnot ja katsomukset vaikuttavat luontevalla ja dynaamisella tavalla tämän päivän yhteiskunnissa ja kulttuureissa ja jo pienille lapsille tulisi antaa niihin liittyviä kansalaistietoja ja -taitoja. Yhteiskunnallisesti orientoitunut varhaiskasvatus puhuukin pienen ihmisen täysivaltaisuudesta yhteisönsä jäsenenä.

Myös varhaiskasvatuslain (540/2018) näkökulmasta katsottuna katsomuskasvatuksen yhteiskunnallisuus liittyy siihen että se ”antaa valmiuksia ymmärtää ja kunnioittaa yleistä kulttuuriperinnettä sekä kunkin kielellistä, kulttuurista, uskonnollista ja katsomuksellista taustaa” sekä ”kehittää lapsen yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja, edistää lapsen toimimista vertaisryhmässä sekä ohjaa eettisesti vastuulliseen ja kestävään toimintaan, toisten ihmisten kunnioittamiseen ja yhteiskunnan jäsenyyteen.”

Kysymys siitä, miten uskonnot ja katsomukset mahtuvat osaksi yhteiskunnallista, yhteistä ja yhteisöllistä, paljastaa suhtautumisemme katsomuskasvatuksen aidolle toteutumiselle. Katsomuskasvatuksella on laajoja sivistyksellisiä, kulttuurisia ja spiritualiteettiin liittyviä tehtäviä, jotka tähtäävät ihmisoikeuksien ja uskonnonvapauksien hengen täysimittaiseen toteutumiseen yhteiskunnassamme.

Kysymys tilasta niin fyysisenä ympäristönä kuin symbolisena ulottuvuutenakin luo eräänlaisen mittatikun, jolla arvioida katsomuksellisten kysymysten mieltämistä osana sinua, minua ja meitä.

Kirkkotilan käytön kieltämisen sijaan tiloja tulisi tarkastella neutraliteetin periaate unohtaen merkityksellisinä, latautuneina ja rikkaina oppimisympäristöinä ja kulttuurisen tradition välittämisen kannalta tärkeinä paikkoina. Monikatsomuksellisesta näkökulmasta päiväkodin arkeen ja juhlaan voisi tuoda kaikenlaisia kohtaamisen tiloja museoista moskeijaan.

Näin vuoden viimeisimpien päivien ollessa käsillä kiitän sitä laajaa joukkoa ihmisiä tiedeyhteisössä, järjestöissä ja kansalaisyhteiskunnan puolella, joiden kanssa olemme luoneet tilaa monikatsomukselliselle suomalaiselle varhaiskasvatukselle!

Näitä kohtaamisia ovat aina sävyttäneet ennakkoluulottomuus ja innostus uuden oppimisen äärellä. Jatkakaamme tätä uuden oppimista ja yhdessä ihmettelyä myös tulevana vuonna 2020.

Yhteistyöstä kiittäen

Hankkeen johtaja Saila Poulter

[1] Päätös luettavissa: https://www.oikeusasiamies.fi/r/fi/ratkaisut/-/eoar/2186/2018.

[2] Lue lisää katsomuskasvatuksen yhteiskunnallisesta tehtävästä: Poulter Saila (2019) Katsomuskasvatuksen yhteiskunnallinen tehtävä. Välineitä vai toisin ajattelua? Teoksessa Autio, T., Hakala, L. & Kujala, T. (toim.) Siirtymiä ja ajan merkkejä koulutuksessa: Opetussuunnitelmatutkimuksen näkökulmia. Tampere: Tampere University Press. S. 319-347. https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/118695/978-952-359-008-3.pdf?sequence=2&isAllowed=y