KIRJOITTANUT: DANI LAHTINEN
Kirjoitin maaliskuun lopussa blogitekstin opetusharjoittelustani Eettisen – ja katsomuskasvatuksen kurssilla, jonka yhteydessä mainitsin kirjoittaneeni maisterin tutkielman otsikolla Päiväkotien ja uskonnollisten yhteisöjen tilayhteistyö – Rakentamassa tilaa katsomuskasvatukselle. Tutkielman aikana tein paljon yhteistyötä Monikatsomukselliset oppimisen tilat varhaiskasvatuksessa -hankkeen kanssa ja sainkin pyynnön avata tutkielmassani tekemiäni havaintoja tiivistetysti tänne blogin puolelle.
Tutkielmaa varten haastattelin kolmea Monikatsomukselliset oppimisen tilat varhaiskasvatuksessa -hankkeen Helsingin fokusryhmässä ollutta varhaiskasvatuksen opettajaa ja kolmen eri uskonnollisen yhteisön edustajaa. Kaikki osallistujat olivat olleet osallisina lapsiryhmien tekemissä vierailuissa yhteen tai useampaan pyhään tilaan. Tutkimukseni tarkoituksena oli selvittää, millaisia odotuksia varhaiskasvatuksen opettajilla ja uskonnollisten yhteisöjen edustajilla on heidän keskinäisestä tilayhteistyöstänsä ja miten heidän odotuksensa kohtaavat. Tilayhteistyöllä viittaan sellaisiin yhteistyön muotoihin, jotka ankkuroituivat jollain tapaa tilan tutkimiseen tai -hyödyntämiseen osana pedagogiikkaa.
Suomessa on aiemmin tutkittu kirkkotiloihin kohdistuvia pedagogisia vierailuja käyttäen näistä termiä kirkkopedagogiikka. Aineistoni monikatsomuksellisen luonteen vuoksi tarvitsin kuitenkin laajempaa käsitettä, mikä muodosti ensimmäisen todellisen haasteen tutkielmaprosessissani: en ollut löytää tarkoituksiini soveltuvaa termiä! Kansainvälisiä tieteellisiä julkaisuja selatessani löysin onneksi hollantilaisen tutkijan Kim de Wildtin, joka oli käyttänyt saksankielistä termiä Sakralraumpädagogik. Käänsin termin sakraalitilan pedagogiikaksi ja nyt minulla oli tarkoituksiini soveltuva käsite.
Sakraalitilalla viitataan erinäisiin pyhiin tiloihin, jotka voivat olla uskonnollisia tai muuten erityisiksi koettuja ja sakraalitilan pedagogiikka tarkastelee näissä tiloissa tapahtuvaa oppimista ja opetusta. Sakraalitilan pedagogiikkaa voikin pitää eräänlaisena kattokäsitteenä, joka nivoo alleen erilliset kirkko-, moskeija tai esimerkiksi temppelipedagogiat yhteisiksi, pedagogisiksi menetelmiksi. Sakraalitilan pedagogiikassa pyritään dialogisella otteella kohtaamaan erilaiset katsomukset, luoden näin yhteyden tilaa hengellisiin tai vastaaviin tarkoituksiin käyttävän ja tilassa vierailevan henkilön välille.
Yleisiä sakraalitilan pedagogiikan soveltamisen menetelmiä ovat mm. tutkittavana olevan tilan havainnoiminen eri aistein, yhteinen pohdinta apukysymysten avulla, vierailijoiden omien kokemusten jakaminen, katsomukselle tärkeisiin symboleihin tutustuminen ja niiden liittäminen askarteluun tai piirtämiseen sekä tilassa suoritettavien riittien jäljittely.
Haastattelemani varhaiskasvatuksen opettajat kokivat hyötyneensä uskonnollisilta yhteisöiltä saatavasta, uskontojen itsensä luonnetta avaavasta tietotaidosta. Heillä saattoi olla etenkin vähemmistöuskontoja käsiteltäessä haasteita siinä, miten lasten kysymyksiin tulisi vastata tai mitä tietoa lapsille olisi keskeistä ja mielekästä kyseisestä uskonnosta välittää.
Uskonnollisten yhteisöjen edustajien puheista taasen välittyi ilo siitä, että he olivat saaneet varhaiskasvatuksen asiantuntijoiden puolelta tietoa varhaiskasvatusikäisille soveltuvista toimintatavoista ja lapsia mahdollisesti kiinnostavista yksityiskohdista.
Tutkimukseni perusteella olikin selvää, että molemmat osapuolet hyötyivät yhteistyöstä tukemalla toista omilla vahvuusalueillaan ja saamalla vastaavasti apua omiin vaillinaisuuksiinsa. Yhdistämällä voimansa varhaiskasvatuksen opettajat ja uskonnollisten yhteisöjen edustajat pystyivät vastaamaan ainakin näihin olennaisiin haasteisiin, jotka ovat nousseet myös muiden tutkimuksissa esiin.
Valitettavasti yhteistyöllä on lukuisia muita haasteita kuten sakraalitilojen ja päiväkotien sijainti etäällä toisistaan, työntekijäresurssien vähäisyys (molemmilla osapuolilla; joillain uskonnollisilla yhteisöillä toiminta perustuu pelkästään vapaaehtoisten aktiivisuuteen), yhteistyöhalukkuudesta tiedottamisen hankaluus, huoli huoltajayhteistyön sujuvuudesta ja varhaiskasvatuksessa kollegoiden mahdollinen negatiivinen suhtautuminen uskonnollisten yhteisöjen kanssa tehtävään yhteistyöhön.
Edellä mainitut tilayhteistyössä esiintyvät haasteet eivät olleet kuitenkaan missään nimessä lannistaneet yhteistyötä kokeilleita tahoja, vaan päinvastoin kaikki haastateltavat ilmaisivat selvää luottamusta tulevaan ja pitivät sakraalitilojen tutkimista lähtökohtaisesti lasten ajattelua avartavana ja pedagogisesti toimivana tapana tutustua katsomusten maailmaan. Innostus yhteistyöhön ruokki haastatelluissa myös runsaasti vastauksia esitetyille haasteille ja ideoita tulevaisuuden varalle, joita seuraavaksi esittelen.
Lähes kaikki haastatellut peräänkuuluttivat yhteistyömahdollisuuksista tiedottamista ja uusien yhteistyökumppanien löytämiseen soveltuvien kanavien perustamista. Yksi varhaiskasvatuksen opettaja ilmaisi asiaa siten, että jos jollakin nettisivulla olisi listattuna tahoja, joihin voisi olla yhteyksissä, heidän olisi helppo muodostaa perustaa varhaiskasvatuksen ja uskonnollisen yhteisön väliselle yhteistyölle.
Eräs uskonnollisen yhteisön edustaja taasen harmitteli sitä, että heidän kaltaisensa pienen yhteisön oli vaikea saada tuotua kiinnostustansa päiväkotien kanssa tehtävään yhteistyöhön ilmi tehokkaasti. Olisi selvästi siis tarvetta jollekin, kenties paikallisen tason, listaukselle mahdollisista yhteistyökumppaneista. Näkisin esimerkiksi, että katsomuksellisen dialogin nimissä eri tahot voisivat yhdistää voimansa tätä tarkoitusta varten ja hyvinkin perustaa tällaisen yhteystietolistan. Siitä voisi olla hyötyä paitsi varhaiskasvatukselle myös peruskouluille ja muille koulutusasteille. Parhaimmillaan mukana voisi olla paitsi yhteisön sakraalitilan sijainti ja yhdyshenkilön yhteystiedot, myös pieni ennakkoesittely kyseisestä paikasta ja esimerkiksi tieto sen saavutettavuudesta tai esteellisyydestä, kuten yksi varhaiskasvatuksen opettajista huomautti.
Huoltajat liittyvät oleellisesti varhaiskasvatuksen yhteistyökuvioihin ja haastattelemani henkilöt heittivät ilmoille mielenkiintoisen idean siitä, että olisi hyvä, jos heillä olisi jakaa huoltajille yksinkertaistettua tietoa tilavierailujen sisältämästä toiminnasta – mielellään myös kuvin tuetusti ja eri kielisinä versioina. Tämä vaatisi kenties tarkempaa suunnittelua sakraalitiloihin sijoittuvan vierailun rungosta, jonka tulisi olla sovellettavissa useille varhaiskasvatusryhmille, mutten näkisi sitä mitenkään mahdottomana. Varhaiskasvatusyksiköt voisivat esimerkiksi luoda oman vierailupohjansa, jota muokkaavat kunkin ryhmän tarpeita huomioiden erilaisiin sakraalitiloihin.
Vaihtoehtoisesti uskonnolliset yhteisöt voisivat kehitellä tällaisen vierailupohjan, jota he tarjoavat päiväkodeille ja jota päiväkodit voisivat sitten tarkentaa lapsiryhmänsä tarpeiden mukaisesti. Ja kun tämä valmis pohja olisi huoltajien saatavilla riittävän ajoissa ja selvästi ilmaistuna, ei huoltajienkaan tarvitsisi huolehtia vierailuun liittyvistä yksityiskohdista, sillä ne olisivat jo etukäteen heidän nähtävillään. Toki varhaiskasvatuksen pedagogiikassa on varauduttava aina pienimuotoiseen yllätyksellisyyteen, lapsethan saattavat kiinnostua vaikka tilassa käytetyistä rakennusmateriaaleista, jolloin pedagogisesti taitava henkilö hyödyntää lasten kiinnostusta osana opetusta ja aiemmin tiedotetusta suunnitelmasta joustetaan.
Monet haastattelemistani henkilöistä pyörittelivät myös virtuaalisten vierailujen mahdollisuutta osana sakraalitilaan tutustumista. Haastattelut pidettiin tammi-helmikuussa 2020, joten koronapandemian tuomat mahdolliset mullistukset vierailuihin eivät näkyneet aineistossani.
Toivottavasti virtuaalivierailuja lähdetään rohkeasti kehittelemään eri puolilla Suomea, sillä ne ovat yksi vastaus siihen ongelmaan, että sakraalitilojen moninaisuus ja sitä kautta tutustumisen mahdollisuudet niihin ovat suurissa kaupungeissa laajempia kuin muualla Suomessa. Tämä myös edesauttaisi sellaisia ryhmiä, joiden kanssa liikkeelle lähteminen on haastavaa, kuten alle 3-vuotiaiden ryhmät ja henkilöstöpulasta kärsivät päiväkodit.
Kannustan varhaiskasvatuksessa työskenteleviä ehdottomasti hakemaan monipuolisia yhteistyökumppaneita ja rohkaistumaan vierailemaan uskonnollisten yhteisöjen tiloissa. Samoin kannustan uskonnollisten yhteisöjen kasvatustehtävissä työskenteleviä tai niitä vapaaehtoisia, jotka ovat tällaisesta toiminnasta kiinnostuneita pitämään tilojensa ovet ja oman mielensä avoimena yhteistyölle varhaiskasvatuksen kanssa.
Tilavierailun ei tarvitse aina käsittää pelkästään lapsiryhmän tutustumista sakraalitilaan, vaan esimerkiksi uskonnollinen yhteisön edustaja voi tulla esittelemään yhteisölleen tärkeitä esineitä tai tapoja myös päiväkodin tiloihin tai nämä kaksi tahoa voivat yhdessä rakentaa kokonaan uusia kohtaamisen paikkoja ympäristöön. Näin voidaan Vasu 2018 mukaisesti ”edistää keskinäistä kunnioitusta ja ymmärrystä eri katsomuksia kohtaan” ja tuoda sakraalitilan pedagogiikkaa vahvemmin osaksi suomalaista opetusta.
Tarkemmin maisterin tutkielmaani pääset tutustumaan tästä.
Sakraalitilan pedagogiikasta ja kokemuksen merkitykseksestä katsomuskasvatuksessa voit lukea juuri ilmestyneestä artikkelista:
Saila Poulter, Dani Lahtinen, Kaarina Lyhykäinen & Sanna Yli-Koski-Mustonen (2021). Lapsi sakraalitilassa: kokemus katsomuskasvatuksen ytimessä. Teoksessa Saila Poulter, Martin Ubani, Marja Laine & Arto Kallioniemi (toim.) Lapsenkokoinen katsomuskasvatus. Helsinki: Lasten keskus.
Monikatsomukselliset oppimisen tilat varhaiskasvatuksessa -hanke tulee ensisyksynä julkaisemaan pedagogista materiaalia sakraalitilojen tutkimisen avuksi päiväkotien käyttöön. Lisätiedot: Silja Lamminmäki-Vartia
Muut lähteet
Bettin, Natascha (2017). Lernen im Begegnungs- und Begehungsraum „Synagoge“ – Eine interdisziplinäre. Evaluationsstudieim Rahmen qualitativ-quantitativer Einstellungsforschung. Dortmund: Fakultät Humanwissenschaften und Theologie der Technischen Universität Dortmund.
Long, Jeffery D. (2018). Site visits in interfaith and religious studies pedagogy: Reflections on visiting a Hindu temple in central Pennsylvania. Teaching Theol Relig. 2018;21 (78– 91). DOI: https://doi.org/10.1111/ teth.12427
de Wildt, Kim (2013). Pedagogiek van de heilige ruimte – meer dan een religiemethode voor leerlingen in een veranderende wereld. Narthex 13, Nr. 4 (81–86).
de Wildt, Kim (2015). Gotteshäuser als Bildungsstätten. Eine comparative Feldforschung in der Sakralraumpädagogik. Teoksessa Albert Gerhards & Kim de Wildt (toim.) Der sakrale Ort im Wandel. Würzburg: Ergon-Verlag GmbH.