Teksti: Anjuli Korhonen
Suomen kielen opiskeleminen avaa ovia lukemattomiin mahdollisuuksiin: ymmärrys kielen monimuotoisuudesta ja toiminnasta kasvaa, asiantuntijuuden kehittäminen on vapaata eikä opettajuuskaan tai tutkijan ura ole kaukana. Suomen kielen opiskelijana mahdollisuudet eivät kuitenkaan rajoitu pelkästään akateemisiin ympyröihin, vaan myös vapaa-aika tarjoaa paljon. Allekirjoittaneelle suomen kielen opiskelijoiden vapaa-ajan toiminnoista ehdottomasti mieleisin ja mahtavin on ollut Osma.
Mikä Osma?
Osma on koko Suomen kaikille suomen kielen opiskelijoille tarkoitettu tapahtuma ja Osma ry sen kattojärjestö. Osma pidetään kerran puolessa vuodessa ja tapahtumapaikka vaihtelee järjestyksessä aina isäntäainejärjestön kaupungissa ja kotiyliopistossa. Osmaan osallistuvat ainejärjestöt ovat Siula ry Helsingistä, Kanta ry Turusta, Kopula ry Tampereelta, Täky ry Joensuusta, Sane ry Jyväskylästä ja Suma ry Oulusta.
Osman tarkoituksena on edistää valtakunnallista yhteistyötä eri ainejärjestöjen ja eri kaupungeissa opiskelevien suomen kielen ja sukukielten opiskelijoiden välillä. Siinä sivussa on tarkoitus myös päättää Osma ry:n asioista. Tavalliselle tallaajalle Osma saattaakin näin kuvailtuna kuulostaa liian hienolta oman opiskelijaelämän kannalta, joten tiivistän Osman tapahtumana itse näin: Osma on hauskinta ikinä!
Viimeisin Osma järjestäjän silmin
Tänä keväänä Osma kokoontui Helsingissä Siula ry:n järjestämänä. Ilmoittauduin innoissani majoitusvastaavaksi ja valmistauduin takaamaan kaikille Helsingin ulkopuolelta tuleville helsinkiläisiltä opiskelijatovereiltaan majapaikan. Tehtävä osoittautuikin tavanomaista haastavammaksi, osmaajia kun oli tänä vuonna yli sata.
Osman teemaksi päätettiin Avara luonto, ja ideoita teeman toteutukseen satoi. Sitsien koristelut ja väliaktiviteetit oli helppo ratkaista Avaran luonnon dokumenttien pohjalta. Turnauksessa jokainen rastinpitäjä sai itse päättää omasta rastista. Myös majoittajia piti etsiä.
Onnekkaiden sattumien kautta ja majoitusvastaavan ylpeyden tähden majoitin itse tänä vuonna huikeat 11 osmaajaa peräti neljästä eri ainejärjestöstä. Vastuullani oli saada kasa fukseja ja vanhojakin konkareita kaikkialle ajallaan ja kotiin Helsingin yöstä. Laitoksen johtaja professori Hanna Lehti-Eklundin ja suomen kielen oppiaineen luennoitsija Tapani Kelomäki saivat huomioni kiinnittymään muihinkin asioihin kuin vain majoitettavieni löytämiseen. Erityisesti Kelomäen edesottamukset passiivin käsittelyssä ja kommellukset tietotekniikan kanssa saivat hymyn huulille yhdelle jos toisellekin.
Ensiosmaajien saattaminen kotipesäänsä sujui mainiosti, ja ilta saattoi jatkua kohti onnellista kohokohtaansa – Osman kokousta ja erityisesti sen jälkeistä yhdessäoloa. Tärkeät asiat otettiin vakavasti ja asioihin saatiin yhteistuumin sopu. Kikatus ja ystävyys samoin kuin leppoisuus olivat selkeästi illan teemoja, joten kaikkein rauhallisimmatkin juhlijat jaksoivat koko illan. Illan päätti omalta osaltani osma-laumani paimentaminen kotiin.
Lauantai oli päivistä odotetuin, olinhan rastinpitäjä! Osman joukkueet eli ainejärjestöt aloittivat kukin Helsingin Kallion samoamisen ja suorittivat toinen toistaan huikeampia rasteja. Meidän rastimme oli ihmistwisteriä, joka kuulostaa yhtä vekkulilta kuin onkin. Kolmen tunnin turnajaisten jälkeen valmistauduttiin Avara luonto –teemaisia sitsejä varten, ja viiksienpiirtämistaidoistani tulikin ostovoimaista.
Sitsit itsessään alkoivat yhtä lupaavasti kuin loppuivatkin. Koristelu oli yksinkertaisuudessaan vetoavaa, laulujen valinnoista ei syntynyt eripuraa ja ilo virtasi! Osmaajat olivat ylittäneet itsensä asujensa suhteen ja luomakunnan kaikki osaset olivat edustettuina. Sitsit huipentuivat turnauksen voittajan julkistamiseen. Tänä keväänä voitto meni ansiokkaasti Kanta ry:lle!
Sitsijatkojen ja yöllisen Helsingin jälkeen mikä tahansa pehmeä alusta maittoi, ja siirryttiin kohti sunnuntaita. Sunnuntain brunssilla osmaajat ehtivät vielä nauttia toistensa seurasta ennen kuin jatkoivat matkaansa kotiin.
Osman kutsuhuuto vaimeni tältä erää arjen tieltä, mutta ainakin tämä siulalainen jää odottamaan seuraavaa vaellusmatkaa kohti (kieli)sukulaissieluja!
