Jokainen yliopistosta maisteriksi valmistuva tekee pro gradu -tutkielman. Mutta minkälaista gradunteko oikeastaan on? Mitä se tarkoittaa käytännössä? Annetaan oikean graduntekijän kertoa.
Rasmus Bäckgren opiskelee kotimaista kirjallisuutta ja tekee gradua lukion kirjallisuudenopetuksen suosituimmista kirjoista. Rasmuksella on menossa opiskelussa kahdestoista vuosi, tosin näistä vuosista osa on mennyt kokopäivätöissä. Nyt puuttuu enää gradun viimeiset sivut.
Miksi valitsit juuri tämän graduaiheen?
Graduni otsikko on tällä hetkellä ”Kaanonit kohtaavat – Lukion äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksen suosituimpien kirjojen tarkastelua empiirisen kaanonteorian näkökulmasta”. Tutkin siis lukion kirjallisuudenopetuksen suosituimpia kirjoja ja vertailen niitä esimerkiksi myydyimpiin ja tutkituimpiin teoksiin nähdäkseni, miten eri tavalla määrittyvät kaanonit suhteutuvat toisiinsa.
Aluksi halusin tutkia, mitä koulujen kirjallisuudenopetuksessa voitaisiin luetuttaa, jotta oppilaat saataisiin motivoitumaan nykyistä paremmin. Halusin ratkaista paljon puhututtaneen lukemattomuusongelman lähtökohtanani kuluneista klassikoista luopuminen paremmin nykynuorille suunnattujen teosten tieltä. No, nopeasti kävi ilmi, ettei tämän kokoluokan ongelmia ratkaista yhdessä gradussa. En edes tiennyt pitikö lähtökohtani paikkaansa eli luetutetaanko kouluissa edelleen lähinnä satavuotiaita klassikoita. Niinpä lähdin tutkimaan aluksi sitä. Teoriataustaksi valikoitui kaanontutkimus, jonka suuntaan minua ohjasi ennen kaikkea graduohjaajani Jyrki Nummi. Lopputuloksena on eri tavoin määrittyviä kaanoneita toisiinsa vertaava tutkimus, jossa pyrin selvittämään erityisesti lukion kirjallisuudenopetuksen suosikkikirjojen valikoitumista ja yhteyttä muihin kaanoneihin.
Empiirinen kaanonteoria tutkii kaanonia empiirisen mitattavuuden kautta. Se ei pyri kertomaan, mikä on hienoa ja hyvää kirjallisuutta, vaan havainnoimaan erilaisten mitattavien esiintymien avulla, mitä teoksia tai kirjailijoita arvostetaan eniten. Samalla se jakaa kaanonin kolmeen eri ”ulottuvuuteen”: markkinoiden kaanoniin (mitattavissa myyntilukujen kautta), akateemiseen kaanoniin (mitattavissa tutkimusten ja kritiikkien määrän kautta) ja kirjailijoiden kaanoniin (mitattavissa kirjallisten viittaussuhteiden kautta).
Miten keräsit aineiston graduusi? Paljonko sitä on, ja minkälaista se on?
Aineiston osalta olen paljon velkaa hiljattain edesmenneelle Juha Rikamalle, joka tutki lukion kirjallisuudenopetusta vuosikymmenten ajan. Käytän tutkimuksessani Rikaman tuloksia, joista käy ilmi, mitä teoksia opettajat ovat luetuttaneet koko luokalle vuosina 1980, 1990 ja 2001. Analysoin hänen aineistoaan oman tutkimukseni näkökulmasta. Rikaman aineistoa vertaan mm. Juhani Niemen tutkimukseen eniten painetuista suomalaisista kirjoista, jolloin voin tarkastella rinnakkain lukion kirjallisuudenopetuksen kaanonia markkinoiden kaanoniin eli lukioissa eniten luettuja kirjoja myydyimpiin suomalaisiin teoksiin. Aineistoni koostuu siis aiemmista tutkimuksista, joiden tuloksia tarkastelen oman tutkimuskysymykseni valossa.
Mitä teet juuri tällä hetkellä? Analysoitko aineistoa vai kirjoitatko jo ”oikeaa” gradutekstiä?
Olen jo varsinaisen gradutekstini kimpussa, mutta jonkin verran analysoitavaakin on vielä tehtävä. Parhaillaan laajennan teoriaosuuksia poliittisen kaanontutkimuksen osalta.
Minkälaista gradunteko on ollut? Mikä on ollut parasta? Entä pahinta?
Olen oikeastaan pitänyt gradun tekemisestä. Kaanon on mielenkiintoinen aihe, jossa on monta puolta. Sen teorioihin ja tutkimuksiin on mukava uppoutua, kun löytää hyvän lähteen. Joskus tuskastuttaa, kun tuntee viimeinkin tajunneensa jonkin merkittävän kokonaisuuden, mutta ote ymmärryksestä on niin heikko, ettei sitä meinaa saada paperille asti ennen kuin se on karannut. Pahinta gradunteossa ovat liian pitkät tauot. Vie usein päiviä päästä takaisin jyvälle omista aiemmista ajatuksista, jos on keskittynyt välissä muihin asioihin. Aloittamisen kynnyksen joutuu ylittämään joka kerta uudestaan. Toisaalta uudelleenaloitukset antavat hyvän mahdollisuuden tarkastella omaa työtä kriittisesti ja saattavat jopa parantaa lopputuloksen laatua.
Paras vinkkisi graduntekijäkollegalle?
Älä stressaa. Gradu on vähän kuin ylioppilaskirjoitukset: maailman isoin asia etukäteen, mutta jälkeenpäin vain kasa paperia. Kukaan ei myöhemmin elämässäsi tule arvioimaan sinua gradusi pohjalta, vaan saat näyttää kykysi jokaisen vastaantulevan mahdollisuuden kohdalla erikseen. Tällä en kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö graduun kannattaisi satsata, päinvastoin: kun asetat gradun sellaiseen perspektiiviin, ettei se pelota sinua, voit rentoutua ja ottaa käyttöön stressin sitomat voimavarasi ja työskennellä täydellä teholla. Eli rennosti, mutta tosissaan. Tätä vinkkiä kannattaa kuitenkin tarkastella sen tosiasian valossa, ettei oma graduni ole vielä valmis. Ja se varmasti olisi, jos en ottaisi niin rennosti.
Maija Penttilä, kolmannen vuoden suomen kielen opiskelija.