Avainsana: monikielisyys

Julkaistu

Nimet ja kielet kentällä – kielentutkijat Loviisassa

Täällä me nyt olemme, ryhmä kielentutkijoita Loviisassa. Kartoitamme loviisalaisten kielenkäyttöä: lasten nimeämistä kaksikielisissä perheissä, paikannimien tuntemusta ja paikkojen nimeämistä, puhuttelua ja nimi- ja kieliasenteita. Mukana on opiskelijoita ja tutkijoita meidän yliopistostamme sekä tutkijoita Svenska litteratursällskapetista.

Kenttäretki on osa Nimet ja kielet kentällä -kurssia. Mukana ovat Helsingin yliopistosta Terhi Ainiala, Hanna Lappalainen, Maria Vidberg, Kallas Lukka, Marika Luhtala, Pauliina Oinonen, Lasse Heinonen, Armi Ruoho, Marjaana Lehto, Erja Paajanen, Laura Anttola ja Saila Salonen, ja Svenska litteratursällskapetista Pamela Gustavsson ja Janina Öhman.

Loviisa_pporukka_torillaAlkusyksyn kolea viima puhalsi toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos tehden tilaa tutkimusideoille ja -kysymyksille, kun tutustuimme oppaan johdolla viehättävään kaupunkiin. Nyt syksyllä Loviisassa on jo hiljaisempaa, mutta kesällä kaupunki on täynnä tapahtumia.

Ihailimme keskustan kivitaloja ja komeaa kirkkoa, ja pääsimme pujahtamaan vanhan kaupungin puutalojen sisäpihoille. Yritimme myös paikantaa kaksikielisten perheiden kissoja (tärkeä tutkimusprojekti kaksikielisten perheiden kissojen nimeämisestä Loviisassa meneillään), mutta valitettavasti yhtään kissimirriä ei vielä osunut kohdalle.

Loviisa_katunäkymä

 

Loviisa_kyltitLoviisa_Siivottomuus_kielletty
Loviisa_DegerbynkatuLoviisa_PilasteritLoviisa_sepänpajaLoviisa_TuhannentuskankahvilaKierroksemme päättyi herkulliseen lounaaseen Tuhannen tuskan kahvilassa. Kodikkaan pienen kahvilan nimellä on jännittävä tarina: kieltolain aikaan talossa toimi salakapakka, joka tunnettiin Tuhannen tuskan kahvilana. Kahvilan emäntä Leena kertoi, että hän oli saanut kuulla tarinoita salakapakasta loviisalaisilta, jotka olivat olleet pieniä lapsia kieltolain aikaan.

Loviisa_Kahvila

Loviisa_herkutLounaan jälkeen ryhmämme hajaantuu kenttätöihin. Haastatteluja on sovittu eri puolille Loviisaa. Nauhurit pyörivät ja kynät sauhuavat, ja tutkimusaineistoa kertyy hurjasti. Tästä tulee antoisa reissu!

Kuvat Marika Luhtala ja Saila Salonen.

Julkaistu

Aksentin kevätkauden loppu: rento kesäpiknik Seurasaaressa

Teksti ja kuvat: Jana Ruf

Suomen kielen ja kulttuurin opiskelijoiden ainejärjestö Aksentti piti lauantaina, 6.kesäkuuta kevätlukukauden ja samalla myös uuden hallituksen ensimmäisen lukukauden päättäjäiset Seurasaaressa. Mukana olivat noin 10 aksenttilaista, mutta joukossa oli myös perhejäseniä. Tarjolla oli makkaraa, sipsejä, popcornia ja juotavaa. Ostaessa ruokaa hallituksen piti tehdä yksi kevätlukukauden hankalimmista päätöksistä: minkä maan makkara kannattaa tarjota opiskelijoille? Yhdessä grillattiin ja syötiin myös kaikkien tuomia lempiruokia ja haaveiltiin kesälomasta. Opiskelijat osoittivat sitkeyttä ja sisua kestämällä yllättävää sadettakin, ja pitivät hauskaa pelaamalla yhdessä pelejä.

IMG_9906

Aksentin kesäpiknikillä oli myös mahdollista (niin kuin kaikissa muissakin Aksentin tapahtumissa) hyödyntää muiden äidinkieliä ja harjoitella vierasta kieltä. Tällä kertaa Seurasaaressa keskusteltiin ahkerasti esim. espanjaa ja kreikkaa. Piknikille tuli sekä ensimmäisen vuoden opiskelijoita, että melkein valmistuneita. Näin oli mahdollista tutustua paremmin samoja kursseja käyneiden lisäksi myös muiden vuosien opiskelijoihin ja hyödyntää edistyneiden kokemuksista.

IMG_9898

Ainejärjestön toiminta jatkuu kesäloman jälkeen elokuun puolivälissä (lisää tietoa myöhemmin). Aksentin uusi hallitus on tyytyväinen kevään ohjelmaan. Skk-opiskelijat osoittivat kiinnostusta ainejärjestöönsä ja sen järjestämiin tapahtumiin. Joissakin tapahtumissa olisi toki voinut olla hieman enemmän osallistujia, mutta järjestetyistä tapahtumista tuli aina positiivista palautetta.

Syksyllä jatketaan uusin voimin. On jo paljon tapahtumaideoita (mm. Suomi-leffa! -tapahtumia ja pyöräretki). Omia toiveita otetaan kuitenkin aina vastaan – olkaa messissä!

IMG_9900

 

Julkaistu

Oppimista kahdella kielellä

Helsingin yliopistolla on uudistetut kieliperiaatteet, joiden mukaan yliopisto on rennosti kolmekielinen. Periaatteet antavat opiskelijoille ja henkilöstölle tarpeellisia ohjeita ja linjauksia siitä, kuinka etenemme kohti toimivaa monikielisyyttä.

Oma Norsu-laitoksemme on jo noudattanut monia näistä linjauksista.

Toimimme rinnakkaiskielisesti, ja toisinaan reseptiivistä monikielisyyttä noudattaen. Kieliperiaatteet antavatkin muuten myös hyödyllisiä määrittelyjä erilaisille monikielisyyksille. Sieltä voi katsoa, mitä se rinnakkaiskielisyys täsmällisesti tarkoittaa.

Oma tutkimusalueeni nimistöntutkimus kantaa laitoksessamme komeasti NORSU1-tunnusta. Se tarkoittaa sitä, että nimistöntutkimus on kaikille laitoksen kieliaineille yhteinen tutkimusalue, jonka kurssit ja muut suoritukset saavat tuon saman koodin. Nimistöstä kiinnostunut opiskelija löytää esimerkiksi Weboodista näin NORSU1-haulla laitoksen kaikki nimistökurssit ja -tentit ja voi sisällyttää kaikki sellaiset halutessaan opintoihinsa. Suomen kielen tai suomalais-ugrilaisten kielten opiskelija voi osallistua pohjoismaisten kielten nimistökurssille ja päinvastoin. Kurssisuoritukset saa tehdä omalla äidinkielellään, vaikka opetus ei sitä olisi.

Minulla on paraikaa Onomastiikan klassikoita -niminen kurssi, jolla osa opiskelijoista on pohjoismaisten kielten opiskelijoita ja äidinkieleltäänkin ruotsinkielisiä. Kurssilla tehdään töitä paljolti pienryhmissä, ja ruotsinkieliset opiskelijat pitävät esitelmänsä ja kirjoittavat raporttinsa ruotsiksi. Juuri viime viikolla meillä oli ohjelmassa ruotsinkielinen esitys. Kysyin kaikilta, oliko esitystä helppo ymmärtää. Osa nyökytteli tyytyväisenä ja totesi, että helpompi kuin osasi odottaa. Osa taas puisteli päätään, että ei ollut.

Ruotsin kieli on osalle opiskelijoista hieman pelottava asia. Sitä ei välttämättä ole käytetty lukion jälkeen. Yliopistossa ja varsinkin omalla laitoksellamme ruotsi on kuitenkin melko arkipäiväinen asia.

Tai ainakin voisi olla. Tähän yritän opiskelijoitakin rohkaista. ”Eikö ole hienoa, että pääsee oppimaan myös ruotsiksi ja itsekin ruotsia halutessaan käyttämään, turvallisessa ympäristössä. Kun käsiteltävät asiat vielä ovat tuttuja, on kielen omaksuminen helpompaa.”

Uskon, että jo tällä kurssilla – ja viimeistään seuraavilla – suomen ja ruotsin rinnakkaisuus on luontevampaa ja arkipäiväisempää. Suomen kielen opiskelija voi saada vahvistuneen ruotsin kielen taidon ja vallankin lisääntyneen luottamuksen käyttää kieltä. Siinähän ne tulevat näppärästi kaupan päälle, melkein huomaamatta!

Terhi Ainiala