Helsingin yliopistolla on uudistetut kieliperiaatteet, joiden mukaan yliopisto on rennosti kolmekielinen. Periaatteet antavat opiskelijoille ja henkilöstölle tarpeellisia ohjeita ja linjauksia siitä, kuinka etenemme kohti toimivaa monikielisyyttä.
Oma Norsu-laitoksemme on jo noudattanut monia näistä linjauksista.
Toimimme rinnakkaiskielisesti, ja toisinaan reseptiivistä monikielisyyttä noudattaen. Kieliperiaatteet antavatkin muuten myös hyödyllisiä määrittelyjä erilaisille monikielisyyksille. Sieltä voi katsoa, mitä se rinnakkaiskielisyys täsmällisesti tarkoittaa.
Oma tutkimusalueeni nimistöntutkimus kantaa laitoksessamme komeasti NORSU1-tunnusta. Se tarkoittaa sitä, että nimistöntutkimus on kaikille laitoksen kieliaineille yhteinen tutkimusalue, jonka kurssit ja muut suoritukset saavat tuon saman koodin. Nimistöstä kiinnostunut opiskelija löytää esimerkiksi Weboodista näin NORSU1-haulla laitoksen kaikki nimistökurssit ja -tentit ja voi sisällyttää kaikki sellaiset halutessaan opintoihinsa. Suomen kielen tai suomalais-ugrilaisten kielten opiskelija voi osallistua pohjoismaisten kielten nimistökurssille ja päinvastoin. Kurssisuoritukset saa tehdä omalla äidinkielellään, vaikka opetus ei sitä olisi.
Minulla on paraikaa Onomastiikan klassikoita -niminen kurssi, jolla osa opiskelijoista on pohjoismaisten kielten opiskelijoita ja äidinkieleltäänkin ruotsinkielisiä. Kurssilla tehdään töitä paljolti pienryhmissä, ja ruotsinkieliset opiskelijat pitävät esitelmänsä ja kirjoittavat raporttinsa ruotsiksi. Juuri viime viikolla meillä oli ohjelmassa ruotsinkielinen esitys. Kysyin kaikilta, oliko esitystä helppo ymmärtää. Osa nyökytteli tyytyväisenä ja totesi, että helpompi kuin osasi odottaa. Osa taas puisteli päätään, että ei ollut.
Ruotsin kieli on osalle opiskelijoista hieman pelottava asia. Sitä ei välttämättä ole käytetty lukion jälkeen. Yliopistossa ja varsinkin omalla laitoksellamme ruotsi on kuitenkin melko arkipäiväinen asia.
Tai ainakin voisi olla. Tähän yritän opiskelijoitakin rohkaista. ”Eikö ole hienoa, että pääsee oppimaan myös ruotsiksi ja itsekin ruotsia halutessaan käyttämään, turvallisessa ympäristössä. Kun käsiteltävät asiat vielä ovat tuttuja, on kielen omaksuminen helpompaa.”
Uskon, että jo tällä kurssilla – ja viimeistään seuraavilla – suomen ja ruotsin rinnakkaisuus on luontevampaa ja arkipäiväisempää. Suomen kielen opiskelija voi saada vahvistuneen ruotsin kielen taidon ja vallankin lisääntyneen luottamuksen käyttää kieltä. Siinähän ne tulevat näppärästi kaupan päälle, melkein huomaamatta!
Terhi Ainiala