Suomen Akatemian tutkimusprojekti 2010-13
Sarjassa esitellään Helsingin Vanhan kirkkopuiston hautakiviä ja niiden alla lepäävien Ruotsin ajan helsinkiläisten elämänkohtaloita.
Lähellä arkkitehti Pehr Granstedtia lepää toinenkin vainaja, joka liittyy läheisesti Helsingin uudelleenrakentamiseen 1800-luvun alussa. Yhdeltä sivultaan sileäksi hiottuun luonnonkiveen on hakattu: Continue reading “Viikon vainaja: kollegioasessori Anders Kocke”
Viikon vainaja –sarjamme, jossa esiteltiin Vanhaan kirkkopuistoon haudattuja 1700-luvun helsinkiläisiä, jäi viime syksynä kesken, kiitos projektin työkiireiden. Ehdimme esitellä siinä vasta toistakymmentä puiston puolestasadasta säilyneestä hautakivestä.
Helsingin Sanomien toimittaja Kaisa Hakkarainen soitti toissapäivänä, kertoi lukeneensa Viikon vainaja -sarjaa ja pyysi minua nimeämään puiston mielenkiintoisimmat haudat. Tämän päivän Hesarissa ilmestyi horinani pohjalta muovattu pikkujuttu nimellä Kenen haudalla pikniköit? Continue reading “Viikon vainaja: laamanni Anders Wilhelm Orraeus”
Yksi projektimme painopistealueita on tutkia Viaporin linnoituksen roolia innovaatiokeskuksena, jonka kautta erilaiset uutuudet levisivät Helsinkiin ja Suomeen. Tämä kattaa niin tekniset innovaatiot, kuten uudet laivanrakennustavat ja telakkatekniikan, kuin myös arkipäiväisemmät ilmiöt. Muun muassa perunan, keinutuolin, syreenipensaan ja ulkohuussin on väitetty tulleen Suomeen Viaporin kautta ja Viaporin rakentajien myötävaikutuksella. Continue reading “Aprillipäivän erikoistutkimus: Viapori ja lajien synty”
Google Maps on hieno palvelu, jota voi käyttää muuhunkin kuin osoitteiden etsimiseen tai vieraiden ohjaamiseen kesämökille. Esimerkiksi nimistön leviämisen tutkimiseen. Montako Viaporin mukaan nimettyä katua tai muuta paikkaa maailmassa on? Katsotaanpa.
Aloitetaan hakusanalla Viapori. Aivan Hartolan ja Joutsan kuntien rajalla on Viaporinkangas-niminen metsäinen alue, jossa risteilee sen nimisiä teitä kuin Viaporintie, Viaporinkankaantie ja Viaporinniementie. Yksi pitäjä etelämpänä, Asikkalassa, on niin ikään Viapori-niminen paikka keskellä metsää. Ja siitä yksi pitäjä itään, Heinolassa, on Continue reading “Virtuaalipromenaadi Sveaborgsvägenillä”
Kevään virusaallot ovat kohdelleet kaltoin projektimme ihmisiä, mikä on heijastunut blogihiljaisuutena… Herätelläänpä tätä palstaa pienellä tutkimuslöydöllä, johon Sofia ystävällisesti kiinnitti huomioni. Porvoon museon eläkkeellä oleva intendentti Marketta Tamminen on julkaissut Suomen Museo 2011 -vuosikirjassa artikkelin “Daniel Thunbergin tuolit – Suomen ensimmäiset keinutuolit?” Sen perusteella näyttää siltä, että Viaporin avulla Suomeen tulleiden uutuuksien jo entisestäänkin pitkään listaan (peruna, raparperi, syreeni, WC, kahvikin jossain määrin) voidaan lisätä myös keinutuoli. Continue reading “Thunbergin keinutuoli”
Huomasin vasta nyt Helsingin Sanomien nettisivuilta jutun, joka on julkaistu jo 4.2. 35 esinettä Helsingin historiasta. New York Timesin vastaavasta jutusta innoituksensa saaneessa artikkelissa esitellään kuvien kera 35 esinettä, jotka kuvastavat Helsingin historian eri vaiheita. Niiden valintaan on osallistunut varsin arvovaltainen raati:
Esineiden valinnassa auttoivat Elina Kallio ja Marja Pehkonen (eläkkeellä) Helsingin kaupunginmuseosta, Laura Kolbe, Anja Kervanto-Nevanlinna ja Pia Olsson Helsingin yliopistosta, Martti Helminen Helsingin kaupunginarkistosta, Anni Pelkonen Hotelli- ja ravintolamuseosta, Lauri Tykkyläinen Elävän kuvan museosta ja Aina-Maija Kaila Urho Kekkosen museosta. Continue reading “1700-luvun Helsinki: rottia, silakoita ja kaakelia?”
Eilinen ostosmatka Espooseen kulki myös kauppakeskus Sellon ohitse Leppävaarassa. Siitä muistui mieleeni eräs vanha juttu, jota olen ihmetellyt jo monena vuonna aina Sellossa asioidessani, ja kaivoin viime vuonna otetun valokuvan arkistosta.
Kuten olen ennenkin maininnut, Leppävaaran nimistössä on hyödynnetty kiitettävästi alueen 1700-luvun historiaa. On Tersmedeninpolku ja Zanseninpolku Albergan kartanon omistajien mukaan Continue reading “Visiitti Viaborgstorgetille”
Kesällä 2011 kirjoitin tässä blogissa Kustaa III:n leiripaikasta Iitissä. Kyseessä on Kustaan sodan (1788-90) aikainen merkittävä sotilasleiripaikka, jossa myös itse kuningas vieraili kahdesti. Maantien reunassa on kyltti joka johtaa uteliaat pienen (ja erittäin vaikeasti löydettävän) muistokiven luo. Tarkempien tietojen hankkiminen leirin historiasta sekä kuninkaallisista vierailuista osoittautui erittäin vaikeaksi.
Nyt kompastuin sattumalta lisätietoon leiripaikasta. Ostin muutamalla eurolla Hakkapeliitta-lehden numeron 33/1938. Continue reading “Kustaa III Iitissä liiterissä”
Sederholmin talon Lasten kaupunki -näyttelyn lisäksi on syytä noteerata myös toinen Helsingin kaupunginmuseon suursatsaus: Made in Helsinki -näyttely Hakasalmen huvilassa. Designpääkaupunkivuotta varten pystytetty, mutta ensi syksyyn asti auki oleva näyttely esittelee helsinkiläisiä käsityön ja taideteollisuuden tuotteita ja 1700-luvulta nykypäivään.
Kävin jo kerran Kansallismuseossa bongailemassa helsinkiläisten käsityöläisten kätten töitä, joten nyt oli oiva tilaisuus jatkaa. Samalla voin tehdä “sormiharjoituksiani”, eli tarkistaa väitöskirjamuistiinpanoistani mitä tiedän yksittäisistä helsinkiläisistä porvareista. Se on helppo tapa paljastaa muistiinpanojen puutteita ja aukkoja. (En ole varma, kuinka hauska sitä on lukea, mutta sitä on hauska kirjoittaa.) Continue reading “Hakasalmen huvilan puuttuvat housut”
Kuten tässä blogissa jo viime kesänä puffasin, Helsingin kaupunginmuseo uudisti joulun alla Sederholmin talon. Aiemmin sekalaisten vaihtuvien näyttelyiden pitopaikkana toiminut talo on nyt Lasten kaupunki. Se koostuu pari vuotta sitten suljettujen Koulumuseon ja Lastenmuseon parhaista paloista, höystettynä muutamilla uusilla oivalluksilla. Lisäksi mainosteksti lupaa, että esillä on talon historiaan sopivia 1700-luvun interiöörejä ja aiheita. Oli siis käytävä katsomassa. Continue reading “Mönjää ja muuta uutta Sederholmin talossa”
University of Helsinki