Helsingin yliopisto
Vuonna 1989 perustetun lääketieteen alan lehden, Annals of Medicinen (AoM), toimituskunta saavutti viime vuonna yhden tavoitteen, kun Taylor & Francisin omistama lehti muuttui hybridimallisesta julkaisusta open access -lehdeksi. Tässä artikkelissa lehden entinen päätoimittaja ja lehden nykyinen psykiatrian osion vastaava toimittaja Timo Partonen pohtii yhdessä muiden pitkän linjan editorien kanssa muutosta. Esiin nousevat jo aiemmasta Think Open -artikkelista tutut teemat, kuten vaikuttavuus, vertaisarviointi ja käsikirjoitusten laatu.
”Lehtipakettien ulkopuolella – Taylor & Francisin omistama Annals of Medicine vaihtaisi mieluusti avoimeen julkaisemiseen” kertoi Think Open -blogiartikkelin otsikko lokakuussa 2019. Seuraavana vuonna otsikossa esitetty toive sai vastakaikua omistajilta, ja Annals of Medicine -lehdestä (AoM) muuttui hybridilehdestä open access -lehdeksi tämän vuoden alussa.
Tässä artikkelissa yksi haastatelluista, Timo Partonen, kertoo ajatuksiaan lehdessä tapahtuneista muutoksista, jotka eivät ole koskeneet yksinomaan lehden open access -statusta (OA). Partonen toimii lehdessä nykyään psykiatrian osion (Psychiatry) vastaavana toimittajana.
Edellisen jutun haastatelluista Petri Kovanen vastaa nykyisen lehden kardiologian ja sydän- ja verisuonihäiriöiden osiosta (Cardiology & Cardiovascular Disorders), Seppo Meri sen sijaan ei ole tällä hetkellä AoM:n toimituskunnassa. Kovanen osallistui tämän jutun toteuttamiseen yhdessä muiden suomalaiseditorien, Markus Juonalan (Cardiology & Cardiovascular Disorders) ja Timo Strandberg (Geriatrics), kanssa. Hekin olivat mukana AoM:n toimitustyössä ennen OA-siirtymää.
Käsikirjoituksia uusista maista, käsikirjoitusten taso säilynyt
Lehti perii artikkelien julkaisemisesta 2280 euron suuruisen kirjoittajamaksun (article processing charge, APC), mutta ei käsikirjoitusmaksua (submission charge). Suomalaiseditorien näkökulmasta artikkeleita tarjotaan nykyään aiempaa enemmän etenkin Aasian ja Afrikan maista.
”Ilmeisesti monissa Aasian ja Afrikan maissa on nykyisin rahaa tutkimukselle ja artikkelien julkaisumaksuille. Ehkä open access -status houkuttelee lähettämään käsikirjoituksia lehteen. Tämä ei ole lähtökohtaisesti huono asia, mutta valitettavasti useimmat näiltä alueilta lähetetyt käsikirjoitukset ovat huonolaatuisia eivätkä ole tulleet julkaistuiksi.”
”Aiemmin käsikirjoituksia lähetettiin nimenomaan Euroopasta, etenkin Italiasta, ja Yhdysvalloista. En osaa sanoa, miksi lehti ei enää houkuttele näitä alueita enää entiseen tapaan. Ehkä tarjontaa ja valinnanvaraa – eli lehtiä, joihin käsikirjoituksensa voi lähettää – on vain niin paljon. Nimekkäät kustantajat, kuten Springer Nature, ovat lisänneet open access -statuksen omaavia lehtiä listoilleen, ja ne voivat houkutella enemmän kuin Annals of Medicine.”
Vaikka käsikirjoitusten maantieteellisessä tarjonnassa on suomalaiseditorien näkökulmasta tapahtunut muutoksia, Partonen arvioi, että open access -aika ei ole yleisesti ottaen vaikuttanut käsikirjoitusten tasoon.
”Käsikirjoitusten laatutaso on pysynyt kutakuinkin samanlaisena, emmekä odottaneetkaan muutosta. Open access -status voi tosin vähitellen muutaman vuoden kuluessa johtaa laatutason nousuun, koska lehden saadessa aiempaa suuremman näkyvyyden ja aiempaa suuremman lukijakunnan se voi alkaa houkutella runsaammin viittauksia lehdessä julkaistuihin artikkeleihin ja tämän takia myös aiempaa laadukkaampien käsikirjoitusten lähettämiseen.”
Käsikirjoitusten laatutaso on pysynyt kutakuinkin samanlaisena, emmekä odottaneetkaan muutosta. Open access -status voi tosin vähitellen muutaman vuoden kuluessa johtaa laatutason nousuun.
Viittauskerroin vahvistunut, arvioita yhä vaikea saada
Parin vuoden takaisessa Think Open -haastattelussa lehden editorit korostivat julkaisumetriikan mittareita, kuten ”impaktilukua” (impact factor) eli viittauskerrointa, jolla tarkoitetaan lehden artikkeleiden saamia viittauksia. Silloin arvioitiin, että open access -lehtenä Annals of Medicinen ”impaktiluku saattaisi kaksinkertaistua kertaheitolla”.
Open access -julkaisemisen vaikutuksia on vielä liian aikaista arvioida, koska OA-lehtenä AoM aloitti vasta tänä vuonna. Mutta edellisen haastattelun aikainen lehden ”laskeva trendi” on taittunut ja viittauskerroin on kivunnut kolmen tuntumasta lähelle viittä (luku oli 4,7 vuonna 2000).
”Lehti on nykyisin aiempaa paremmin esillä ja toivottavasti houkuttelee yhä parempia käsikirjoituksia julkaistaviksi. Odotusarvona on se, että viittauksia lehdessä julkaistuihin artikkeleihin tulee aiempaa runsaammin eli että lehteä luetaan enemmän ja että lehdessä julkaistut artikkelit ovat myös viittauksien arvoisia.”
Tieteellisen julkaisemisen laadun tae on vertaisarviointi. Parin vuoden takaisessa haastattelussa Partonen arvioi, että kahden tai kolmen vertaisarvioinnin saaminen edellyttää pyynnön lähettämistä noin 20 henkilölle. Open access -aika ei ole tuonut tähän muutosta.
”Tilanne on edelleen samanlainen. Vertaisarvioitsijoita käsikirjoituksille on nykyisin vaikeaa saada, sillä hyvillä tutkijoilla on kiire eivätkä he ehdi tai halua jatkuvasti tehdä käsikirjoitusten vertaisarviointeja.”
Kannattiko siirtymä?
Jos vetää kokemuksia yhteen, mikä olisi lehden kannalta paras ratkaisu – open access -lehtenä jatkaminen vai palaaminen tilausmaksulliseen malliin?
”Tieteen kannalta avoin julkaiseminen on paras ratkaisu, jos se, mitä julkaistaan, on tieteellisesti luotettavaa ja pätevää. Todennäköisesti tämä on myös lehden – eli kustantajan – ja sen lukijoiden kannalta paras ratkaisu”, Timo Partonen toteaa.
Annals of Medicinen muutokset
|