Open Science Fiction? Virpi Hämeen-Anttila ja Matti Myllykoski kirjoittivat avoimesta tieteestä fiktion vapauksin

Science fiction on tuttu kirjallisuudenlaji, mutta millaista voisi olla avoimen tieteen fiktio, open science fiction? Miten avoimen tieteen teemaa voisi käsitellä fiktiivisen kerronnan keinoin? Tutkija ja kirjailija Virpi Hämeen-Anttila ja tutkija ja johtava tietoasiantuntija Matti Myllykoski kokeilivat, millaisiin kuvitteellisiin skenaarioihin avoin tiede taipuu. Tässä haastattelussa he kertovat fiktiokirjoitustensa taustoista ja vaikuttimista. Hämeen-Anttilan ja Myllykosken fiktiotekstit julkaistaan Think Open -blogissa.

Avoin tiede on ollut paljon esillä akateemisessa maailmassa viime vuosina, mikä on tuottanut huomattavan määrän myös aiheeseen liittyvää kirjoitusta – tutkimuksia, linjauksia, kannanottoja, kritiikkiä, kolumneja, blogitekstejä. Mutta fiktiomuodossa avoimesta tieteestä ei tiettävästi ole vielä kirjoitettu.

Asiaproosaan keskittyvä Think Open -blogi halusi antaa kansainvälisellä Open Access -viikolla mahdollisuuden myös fiktiolle. ”Avoin tiede fiktion kautta” -kirjoitussarjassa kokeillaan, miten fiktiivisen kerronnan keinot soveltuvat avoimesta tieteestä kertomiseen.

Tutkija ja kirjailija Virpi Hämeen-Anttila ja tutkija ja johtava tietoasiantuntija Matti Myllykoski kertovat tässä pienoishaastattelussa suhteestaan avoimeen julkaisemiseen (open access, OA) ja valaisevat omien fiktiokirjoitustensa taustaa. Hämeen-Anttilan ja Myllykosken fiktiotekstit ovat luettavissa Think Open -blogissa:

1. Miten avoin tiede ja avoin julkaiseminen on läsnä omassa tutkimuksessasi ja työssäsi?

Matti Myllykoski (MM): ”Olen pari vuotta OA-julkaisuna toimineen kulttuurilehti Vartijan päätoimittaja. Lehti on saanut Taikelta avustusta 6000 euroa vuodessa, ja lehden itsensä tulee raapia kasaan 20 prosenttia vuosittaisista kokonaiskuluistaan. Meillä on nettisivu, jolla kaikki lehteen menevät jutut julkaistaan ensin. Lehti itse on tätä nykyä arkistokappale. Pieni lehti tarvitsee näkyvyyttä, ja sitä varten meillä on oma Facebook-sivumme.”

Virpi Hämeen-Anttila (VHA): ”Avoin julkaiseminen on ollut puheenaiheena jo usean vuoden ajan lähes kaikissa yliopistollisissa seminaareissa, joihin olen osallistunut. Tutkimuksen avoimuus ja julkaisujen saatavuus eivät sinänsä ole uusi asia: ne ovat olleet aina tavoitteena ja myös toteutuneet, jos riittävä tutkimusaineisto on ollut tutkijoiden ja muidenkin saatavissa korkeakoulukirjastoissa kirjoina ja/tai elektronisessa muodossa. Etenkin elektroninen muoto on taannut, että tutkimuksen seuraaminen ei ole kiinni siitä, missä on fyysinen kappale julkaisusta. Kirjojen hankkiminen on ennen voinut pienemmille maille olla vaikeaa, ja olen kohdannut usein tilanteen, että välttämätön lähdeteos puuttuu ja sen kaukolainaus tulee niin kalliiksi, että voin yhtä hyvin ostaa teoksen. Toisaalta elektronisen aineiston lisenssisopimukset ovat kuitenkin aiheuttaneet ongelman, jota ei syntynyt kirjojen kaudella. Lisenssien määräaikaisuus, pooliutuminen ja suurten kustantajien julkaisusarjoille asettamat kohtuuttoman korkeat maksumuurit ovat ajaneet kirjastot ja niiden rahoittajat ahdinkoon. Kustantajien suurten voittojen tavoittelu on sikälikin tuomittavaa, että tutkimuksen kirjoittaja, jota ilman julkaisua ei synny, ei saa palkkiota julkaisemisesta: ansio tulee vain tieteellisenä meriittinä. Kaltaistani luonnostaan ’pienilevikkistä’ humanistitutkijaa kriisi koskettaa vähemmän kuin luonnontieteiden, lääketieteen ja tekniikan alojen edustajia, mutta jokaisen on syytä seurata kehitystä valppaasti. Avoimen julkaisemisen muuttamiseen entistä avoimemmaksi vastauksena kustantajien luomaan ongelmaan suhtaudun myönteisesti mutta varauksin. Ensinnäkin on huolehdittava siitä, että vaihtoehtoisissa julkaisusysteemeissä säilyy referee-käytäntö, joka takaa tutkimuksen laadun. Toinen ’mutta’ koskee tekijänoikeuksia. Kirjastojen rahoituskriisi ja yleinen paine kohti suurempaa avoimuutta sekä elektronisen muodon välittämisen helppous ovat luoneet tilanteen, jossa avoimuusstrategiat voivat innostuneiden poliitiikkojen käsissä muotoutua liian avoimiksi. Siksi olisi sivuutettava suunnitelmat, joissa tekijän oikeuksia työhönsä kavennetaan aineiston saatavuuden nimissä, ja valittava muita avoimen julkaisemisen vaihtoehtoja.”

Virpi Hämeen-Anttila haluaa pitää kiinni tekijän oikeuksista työhönsä myös avoimessa julkaisemisessa. / Kuva: Maria Hämeen-Anttila

2. Miten kirjoituksesi tähän avoimen tiede fiktion kautta -sarjaan syntyi?

MM: ”Ajattelin vääntää rautalangasta OA-propagandaa, mutta se tuntui tylsältä. Päädyin kirjoittamaan pienoisnovellin – tai laajennetun vitsin –, josta sanottiin aluksi, ettei tällaista oikein voi julkaista tällä foorumilla. No nyt se kuitenkin julkaistaan.”

Päädyin kirjoittamaan pienoisnovellin – tai laajennetun vitsin –, josta sanottiin aluksi, ettei tällaista oikein voi julkaista tällä foorumilla. No nyt se kuitenkin julkaistaan.

VHA: ”Kun sain pyynnön kirjoittaa aiheesta, mieleeni tuli heti julkaisun jälkikäyttöä koskeva tekijänoikeusongelma, koska olen toiminut kuusi vuotta kirjailijoiden tekijänoikeusjärjestön puheenjohtajana ja perehtynyt tekijänoikeuskäytäntöihin ja niitä koskeviin lakeihin. Se on humanistisen tutkijankin näkökulmasta tärkeä aihe. Tutkija on jo kärsinyt siitä, että kustantaja on pitänyt julkaisemisen voitot itsellään, eikä ole reilua, jos häneltä vietäisiin muutkin oikeudet teksteihinsä tavoiteltaessa tutkimustiedon maksimaalista saatavuutta. Avoimuus ja saatavuus pitää taata tekijänoikeuksia loukkaamatta. Taustatietoa asiasta olen hankkinut luonnollista tietä, eli olen seurannut kiinteästi keskustelua aiheesta akateemisissa julkaisuissa. Viimeksi olen lukenut niin & näin -lehdestä 1/2019 Tuukka Tomperin perinpohjaisen artikkelin, joka keskittyy humanististen ja yhteiskuntatieteellisten alojen huoliin avoimuuteen liittyvistä ongelmista. Niin kuin kirjailijat aina, aloin kuvitella, mitä seuraisi, jos mielestäni pahin mahdollisuus toteutuu, eli tutkijan työ olisi ’täysin vapaasti käytettävissä’. Kuvittelu oli hauskaa, mutta en toki toivo enkä uskokaan, että näin tapahtuu todellisuudessa.”

Niin kuin kirjailijat aina, aloin kuvitella, mitä seuraisi, jos mielestäni pahin mahdollisuus toteutuu, eli tutkijan työ olisi ’täysin vapaasti käytettävissä’. Kuvittelu oli hauskaa, mutta en toki toivo enkä uskokaan, että näin tapahtuu todellisuudessa.

Matti Myllykosken mukaan avoin julkaiseminen tarvitsee julkisuutta – ”OA-aiheinen romaani tai ajankohtaisohjelma televisiossa voisivat auttaa asiaa”. / Kuva: Jussi Männistö

3. Avoin tiede on ollut kohtalaisen paljon esillä viime vuosina. Millä mielellä olet seurannut kehitystä?

MM: ”Asiat menevät kaikessa hiljaisuudessa eteenpäin. Tutkijat ja kirjastojen väki ovat kuitenkin kovasti riippuvaisia siitä, mitä ylempänä päätetään ja miten rahavirtoja ohjataan. OA ansaitsisi enemmän julkisuutta. Ehkä jonkun tunnetun kirjailijan OA-aiheinen romaani tai ajankohtaisohjelma televisiossa voisivat auttaa asiaa.”

VHA: ”Olen seurannut kehitystä sen verran kuin olen tiiviiltä työtahdiltani ehtinyt. Tunteeni ovat olleet vaihdelleet sen mukaan, mikä on ollut suunta keskustelussa. Tutkimuksen avoimuus ja saatavuus ovat ilman muuta olennaisia tekijöitä tieteellisen toiminnan ja sen tason turvaamisessa. Ymmärrän myös kirjastojen huolen siitä, että lisenssit ovat kalliita, ja tästä kärsivät myös aineistojen kirjoittajat ja käyttäjät. On luotava käytäntöjä, jotka haastavat kalliit lisenssit, eli satsattava avoimeen julkaisemiseen non-profit-periaatteella. Avoimuus on kuitenkin järjestettävä niin, että tutkijan oikeus julkaisuunsa säilyy siten, ettei sitä voi toinen julkaista uudelleen ilman sopimusta tekijän kanssa tai julkaisua vapaasti muokaten, vaan tekijä itse päättää teoksensa jälkikäytöstä, ja sitä lainataan jatkossakin vain tieteellisen fair use -käytön puitteissa. Enemmän ja konkreettisemmin toivoisin puhuttavan keinoista, joilla vahvistetaan vanhoja non-profit-kustantajia ja luodaan ”reilun kaupan” sääntöjä ja niitä noudattavia uusia kustannusyksiköitä, eikä nojattaisi lisenssikysymyksessä liikaa Creative Commonsin ja hallitsemattoman ja ennustamattoman levityksen suuntaan. Kuten Tuukka Tomperi artikkelissaan sanoo, kaikenpuolinen reiluus onnistuu vain jos valtiolliset tahot tukevat pontevasti ja monipuolisesti non-profit-julkaisemista. Avoimia, toimivia ja turvattuja non-profit-alustoja on jo kehitetty, ja tätä systeemiä pitää laajentaa jatkuvasti. Kilpailulainsäädäntö ei saisi muodostua esteeksi.”


Yksi vastaus artikkeliin “Open Science Fiction? Virpi Hämeen-Anttila ja Matti Myllykoski kirjoittivat avoimesta tieteestä fiktion vapauksin”

  1. Tutkijan oikeudet omiin teksteihinsä ovat tähän saakka olleet kovin rajalliset, kun tutkijat ovat julkaisseet kansainvälisten kustantajien tilausmaksullisissa lehdissä. Tutkijat ovat tähän saakka tyypillisesti luopuneet oikeuksistaan kustantajan hyväksi, ks. esimerkiksi Elsevierin ja Wileyn tekijänoikeuspolitiikka

    Elsevier, ks. Rights granted to Elsevier
    https://www.elsevier.com/about/policies/copyright#Elsevier%20rights
    Wiley, ks for subscription articles
    https://authorservices.wiley.com/author-resources/Journal-Authors/licensing/index.html

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *