Helsingin yliopisto
Tutkimusrahoittajien Plan S tuli julki rytinällä, kun rahoittajien vaatimus tutkimusartikkelien julkaisemisesta avoimesti ajettiin läpi muutaman vuoden aikataululla. Nyt tiedemaailman jännityksellä odottama ensimmäinen avaus monografioiden ja kokoomateosten avoimuudesta on saatu. Julkilausuma ja siihen liitetyt suositukset ottavat tiedejulkaisemisen monimuotoisuuden huomioon huomattavasti aiempaa Plan S -ohjeistusta paremmin. Kirjojen avoimuuden lisäksi tässä artikkelissa tarkastellaan tiedeyhteisön näkemyksiä avointen CC-lisenssien käytöstä.
(This article is also available in English.)
Teksti: Anna-Mari Vesterinen (Helsinki University Press) & Hannu Linkola (Helsinki University Press)
Suurten tutkimusrahoittajien yhteenliittymän cOAlition S:n toinen syyskuuta antama ensimmäinen kannanotto tiedekirjojen avoimuuden edistämiseksi poikkeaa aiemman Plan S -ohjeistuksen osittain jopa autoritäärisestä sävystä.
Vastikään julkaistu julkilausuma ottaa huomioon kirjajulkaisemisen monimuotoisuuden, korostaa yhteistyötä tiedemaailman kanssa lopullisen ohjeistuksen luomisessa ja antaa yksittäisille rahoittajille mahdollisuuden omiin suosituksiin esimerkiksi avointen lisenssien valinnassa. Lisäksi julkilausuma sisältää suosituksia ja toimintasuunnitelman ohjeistuksen valmisteluun.
Tuore julkilausuma koskee tällä hetkellä niin sanottuja pitkän muodon tekstejä, monografioita, kokoomateoksia, kirjojen lukuja sekä kriittisiä editioita. Rajaus perustuu siis varsin perinteiseen käsitykseen kirjasta. Tulevaisuudessa olisi hyvä, jos ohjeistuksessa otettaisiin paremmin huomioon digitaalisen julkaisemisen mahdollisuudet, kuten multimediasisältöjen käyttö (ks. esim. Jauhola 2020) ja tällaisten materiaalien asemoituminen suhteessa julkaistavaan teokseen ja avoimiin lisensseihin. Avoimeksi jää myös, miten esimerkiksi digitaalisissa ihmistieteissä hyödynnettävä uusi teknologia ja perinteisestä kirjamuodosta poikkeavat julkaisut otetaan linjauksissa huomioon (ks. myös OABN-selvitys, s. 10).
Miten Plan S ja uusi julkilausuma suhtautuvat toisiinsa?
cOAlition S on tutkimusrahoittajien yhteenliittymä, johon myös Suomen Akatemia kuuluu. Sen Plan S -ohjeistus on koskenut tiedelehdissä julkaistavia tutkimusartikkeleita ja niiden rinnakkaistallentamista (ks. cOAlition S). Ohjeistus ja sen käskevä sävy on herättänyt kritiikkiä tiedeyhteisössä (ks. Sundell 2021, Political economy of Plan S: a post-foundational perspective on Open Access).
Toistaiseksi keskustelu suurten rahoittajien avoimen julkaisemisen linjauksista on keskittynyt tieteellisiin lehtiin ja niissä julkaistaviin journaaliartikkeleihin. Vaikuttaakin siltä, että Plan S pohjautuu pitkälti ns. STEM-alojen (science, technology, engineering, mathematics) julkaisulogiikkaan. Tähän viittaa myös edellytys, että artikkelit täytyy julkaista CC BY -lisenssillä, joka mahdollistaa tutkimuksen kaupallisen hyödynnettävyyden. Niin sanotussa pitkässä muodossa julkaiseminen koskee taas ensisijaisesti humanistisia ja yhteiskuntatieteellisiä aloja. Kirjojen tapauksessa CC BY -lisenssi on ongelmallisempi kuin artikkeleiden. Tästä syystä OA-kirjoja koskevat lisenssisuositukset ovat vastikään julkaistussa julkilausumassa huomattavasti sallivampia.
Kirjojen tapauksessa CC BY -lisenssi on ongelmallisempi kuin artikkeleiden. Tästä syystä OA-kirjoja koskevat lisenssisuositukset ovat vastikään julkaistussa julkilausumassa huomattavasti sallivampia.
Merkittävä muutos Plan S:ään verrattuna on, että yksittäisillä rahoittajilla on myös toisistaan poikkeavia suosituksia esimerkiksi avoimista lisensseistä. Kotimaisia tutkijoita kiinnostanee, että Suomen Akatemia ei ole ainakaan vielä lisännyt mitään suositusta avoimen lisenssin käytöstä. Ainostaan yksi rahoittaja vaatii CC BY- tai CC BY-NC -lisenssien käyttöä, kun suurin osa muista rahoittajista on paljon sallivampia ja edellyttävät joko jonkin avoimen lisenssin käyttöä tai esittävät tiettyjä lisenssejä suosituksina.
Tiedeyhteisön ääni kuuluviin
Avoimen julkaisemisen eri toimijat perustivat vuoden 2020 lopulla Open Access Books Network (OABN) -foorumin. Siellä tutkijat, kustantajat, tieteellisten kirjastojen henkilökunta sekä muut avoimen julkaisemisen aktiivit kokoontuvat keskustelemaan kirjojen avoimen julkaisemisen parhaista käytänteistä. Verkostoa fasilitoivat avoimen julkaisemisen toimijat OAPEN, OPERAS, ScholarLed ja SPARC Europe. Sen tavoitteena on ollut tukea cOAlition S:ää tulevan ohjeistuksen luomisessa ja koota yhteen näkemyksiä siitä, miltä kirjoja koskevan julkilausuman tulisi näyttää. OABN toimitti syyskuun alussa cOAlition S:lle yhteenvedon suosituksista (A Plan S for Books?), joita se toivoo rahoittajien ottavan huomioon tulevassa linjauksessaan. Verkoston aktiivisuus ei ole mennyt hukkaan, sillä rahoittajien tuore julkilausuma ottaa huomioon monia verkoston esiin nostamia seikkoja. Lisäksi cOAlition S pyytää tiedeyhteisöä ohjaamaan palautteen linjauksen toimeenpanosta OABN-verkoston kautta.
Tekijänoikeudet tutkijoilla
Sekä tiedeyhteisön että cOAlition S:ään kuuluvien tutkimusrahoittajien näkemyksen mukaan tutkimusinstituuttien ja tutkijoiden tulisi kiinnittää huomiota siihen, että ne pitäisivät itsellään riittävät tutkimuksen immateriaalioikeudet. Tällöin ne voivat itse päättää tutkimustulostensa ja julkaisujensa käytöstä ja jakamisesta. Oikeuksien pitämisen perustelut tosin poikkeavat toisistaan. Rahoittajien mukaan immateriaalioikeuksien pitäminen tutkijoilla ja tutkimusinstituuteilla takaa tutkimuksen julkaisemisen avoimesti ja mahdollistaa sen uudelleenkäytön (ks. kohta 2 suosituksissa). Rahoittajat pyrkivät siis rajoittamaan oikeuksien luovuttamista sellaisille tahoille, jotka toimivat avoimuuden esteinä. Tiedeyhteisön näkökulmasta immateriaalioikeuksien omistusoikeuden pysyminen tutkijalla on OA-julkaisemisen kulmakivi (ks. OABN-selvitys, s. 27). On myös ymmärrettävää, että monet tutkijat haluavat pitää itsellään oikeuden hallinnoida omia tekstejään.
Monet avoimesti julkaisevat tiedekustantamot antavat lähtökohtaisesti tutkijoiden pitää tekijänoikeudet työhönsä. Niin kutsutut uudet yliopistokustantamot – kuten Helsinki University Press (HUP), UCL Press, Stockholm University Press – katsovat, että niiden ei tarvitse ostaa tekijältä tekijänoikeuksia julkaistakseen tutkimuskirjallisuutta. Tässä suhteessa epäkaupallisten ja kaupallisten toimijoiden näkemykset usein eroavat. On kuitenkin selvää, ettei tutkijoiden ole enää välttämätöntä luovuttaa kustantamoille yksinoikeutta teksteihinsä.
Avoimista lisensseistä – näkökulmia tiedeyhteisöstä
Avoimilla lisensseillä tarkoitetaan yhdysvaltalaisen voittoa tavoittelemattoman Creative Commons -järjestön lanseeraamia lisenssejä, jotka edistävät muun muassa tieteen avoimempaa jakamista ja levittämistä. Avointen lisenssien ehtoja voi yhdistellä tarpeen mukaan, jos haluaa esimerkiksi kieltää sekä muokatut versiot että kaupallisen hyödyntämisen (CC BY-NC-ND) tai edellyttää julkaisemista samalla lisenssillä kuin alkuperäisessä julkaisussa on käytetty (CC BY-SA). Alla on kooste eri lisensseistä sekä niihin liittyviä näkemyksiä ja kokemuksia.
CC BY
CC BY on kaikkein avoimin lisenssi, joka sallii myös kaupallisen hyödyntämisen ilman erillistä lupaa. Useat avoimet kustantamot ovat julkaisseet vuosia CC BY -lisenssin alla, sillä tämän lisenssin on nähty edustavan ja edistävän avoimuutta kaikkein tehokkaimmin. Lisenssin etuna on pidetty sen maksimaalisia levitysmahdollisuuksia. Tämän on nähty hyödyttävän tutkijoita itseään kaikkein parhaiten. Lisenssin varjopuolet paljastuivat monille avoimen julkaisemisen kentän toimijoille, kun keväällä 2021 moniin verkkokauppoihin ilmestyi useita CC BY -lisenssillä julkaistuja kirjoja, joita eräs ulkopuolinen kustantamo ryhtyi myymään omissa nimissään. Kirjat eivät olleet alkuperäisten julkaisujen identtisiä kopioita vaan laadultaan heikompia.
Uudelleenjulkaisuissa ei ole lain ja lisenssin ehtojen näkökulmasta mitään väärää, mutta niiden myyminen on moraalisesti kyseenalaista (ks. Ubiquity Press Blog). Toiminnan johdosta lukuisat avoimet kustantamot muuttivat lisenssisuositustaan. Esimerkiksi Helsinki University Press suosittelee kirjoille CC BY-NC -lisenssin käyttöä mutta sallii myös muiden lisenssien käytön sen mukaan, mitä tekijä toivoo. UCL Press suosittelee, että käytetyissä lisensseissä on kaupallisen hyödyntämisen estävä NC-rajoitus, ellei rahoittaja toisin vaadi. Aiemmin mainituista yliopistokustantamoista ainoastaan Stockholm University Press suosittelee edelleen CC BY -lisenssin käyttämistä, ainakin nettisivujensa perusteella.
CC BY-NC
CC BY-NC -lisenssi kieltää aineiston käytön kaupallisiin tarkoituksiin. Tästä syystä lisenssi joko sellaisenaan tai yhdistettynä ND-yhdistelmään on monen avoimen yliopistokustantamon suosittelema. Lisenssi saattaa estää tutkimuksen lisäämisen kaupallisiin digitaalisiin arkistoihin tai indekseihin. Tutkijoiden luvalla asiantuntevat kustantajat kuitenkin pitävät huolta siitä, että julkaisut lisätään luotettaville alustoille (mukaan lukien kaupalliset toimijat). Tällöin julkaisu saavuttaa laajemman yleisön, mutta ei-toivotut kolmannet osapuolet eivät voi hyödyntää sitä kaupallisesti, kuten CC BY -lisenssin tapauksessa on mahdollista.
CC BY-ND
CC BY-ND -lisenssi sallii julkaisun edelleen jakamisen sellaisenaan mutta kieltää sen muuntelemisen. Open access -liikkeen alkuperäiset periaatteet kiteytettiin Budapestin julistuksessa vuonna 2002 ja myöhemmin vuonna 2012. Koska Budapestin julistuksessa ainoastaan avoimimmat lisenssit on luettu varsinaisiksi OA-lisensseiksi, kaikki eivät pidä CC BY-ND -lisenssiä avoimeen julkaisemiseen sopivana. On kuitenkin huomattava, että OA-julkaiseminen on kehittynyt paljon vuodesta 2012, ja joitain seikkoja on hyvä päivittää. Tutkijoiden huoli oman työnsä ei-toivotusta uudelleenkäytöstä ja hallinnan menetyksestä on asia, jota ei ole syytä ohittaa.
Lisäksi ND-lisenssi estää tutkimuksen kääntämisen muille kielille ilman lupaa, minkä tärkeyttä muun muassa British Academy on useaan otteeseen korostanut kommentaareissaan Plan S -linjauksesta. (Ks. British Academy 2019, s. 4–5). Jostain syystä OABN kysyy kommentaarissaan, onko huono käännös pahempi kuin ei käännöstä lainkaan ja toteaa, että ND-lisenssiä olisi hyvä välttää (ks. OABN-selvitys, s. 28). Tämä on hiukan outoa ja yksioikoista, sillä huono käännös voi tuoda tekstiin virheitä ja väärintulkintoja. Asia on erityisen tärkeä humanistisissa ja yhteiskuntatieteellisissä julkaisuissa, joissa sanavalintojen ja kielen merkitys korostuu.
CC BY-SA
CC BY-SA -lisenssillä teosta saa levittää vain samalla lisenssillä kuin alkuperäistä teosta. OABN-verkoston näkemyksen mukaan julkaiseminen CC BY-SA -lisenssillä voi estää julkaisujen väärinkäyttöä. Tästä huolimatta verkosto tuo esille, että tiedeyhteisöltä puuttuu tietoa siitä, mitä lisenssin käytöstä voi seurata (ks. OABN-selvitys, s. 28). Kustantamoiden näkökulmasta SA-lisenssillä julkaiseminen vaikuttaa riskialttiilta, sillä moni OA-kustantamo julkaisee teoksiaan avoimesti verkossa mutta myös maksullisina painettuina versioina. Jos alkuperäistä julkaisua myydään esimerkiksi tarvepainatuksena, jokin taho voisi periaatteessa uudelleenjulkaista kirjoja myyntiin ja laittaa ne näennäisesti avoimesti saataville jonnekin, mistä kukaan ei digiversioita löydä.
Lähdeluettelo:
British Academy (2019). A commentary from the British Academy on ‘Guidance on the Implementation of Plan S’ [pdf]. February 2019.
Budapest Open Access Initiative (2012). Ten years on from the Budapest Open Access Initiative: setting the default to open. 12.9.2012.
cOAlition S. (2021). cOAlition S statement on Open Access for academic books. 2.9.2021.
Jauhola, M. (2020). Scraps of Hope in Banda Aceh: Gendered Urban Politics in the Aceh Peace Process. Pro et Contra. Books from the Finnish Political Science Association. Helsinki: Helsinki University Press.
Oapen Access Books Network (2021). A Plan S for Books? Voices from the Open Access Books Community: Sessions Summary.
Sundell, T. (2021). Political economy of Plan S: a post-foundational perspective on Open Access. Political Research Exchange, 3(1).
Ubiquity Press (2021). CC BY: A (Somewhat) Cautionary Licensing Tale. 3.4.2021.
Anna-Mari Vesterinen työskentelee toimitus- ja viestintäpäällikkönä Helsinki University Pressissä.
Hannu Linkola työskentelee julkaisutoimittajana Helsinki University Pressissä.