Mitä me arvostamme tutkijoiden työssä?

Julkaistu kirjoittanut Juuso P Ala-Kyyny

Se, mitä me arvostamme tutkijoiden työssä, tulee näkyväksi tutkimuksen arvioinnissa, jonka nojalla tutkijoita palkitaan rahoituksella, työpaikoilla ja ylennyksillä. Mutta miten nykyinen arviointi – tutkimusten julkaiseminen tietyissä julkaisukanavissa – tukee hyvää tutkimusta? Tämä on kysymys, jota Wienin yliopiston fysiikan tiedekunnan apulaisprofessori Toma pohtii kirjoituksessaan, ja hän liittää pohdintansa tutkimuksen arviointia uudistavan Coalition for Advancing Research Assessment -yhteenliittymän (CoARA) tavoitteisiin.

Teksti: Toma Susi (Wienin yliopisto)
Toma Susi kuuluu tutkimuksen arviointia uudistavan CoARAn johtoryhmään.

Miten tutkijat – jotka usein työskentelevät yliopistoissa – rekrytoidaan, miten he etenevät urillaan ja miten heidän tutkimustaan rahoitetaan? Mihin heidän arvioimisensa perustuu? Miten työpaikkoja ja apurahoja koskevat valinnat tehdään? Ja viime kädessä kysymys kuuluu: Mitä me arvostamme tutkijoiden työssä? Jos opetus hetkeksi unohdetaan, vastauksen voisi olettaa olevan ”hyvää tutkimusta”, mutta siitä seuraa jatkokysymys: Mitä on hyvä tutkimus ja miten voimme tunnistaa sen?

Nämä eivät ole helppoja kysymyksiä. Saattaa silti olla, että ne, joille tutkimustyö on hieman uudempi asia, yllättyvät kuullessaan yksinkertaisen vastauksen: Mitä enemmän julkaiset arvostetuissa tiedelehdissä artikkeleita, sitä parempi. Nykyiseen järjestelmään jo tottuneiden voi sitä vastoin olla vaikea ymmärtää, että olemme suurelta osin luovuttaneet tutkimuksen arvioinnin tiedelehtien portinvartijoille, lehdille, jotka ovat yleensä kansainvälisten kustantajien omistuksessa.

Nykyiseen järjestelmään jo tottuneiden voi sitä vastoin olla vaikea ymmärtää, että olemme suurelta osin luovuttaneet tutkimuksen arvioinnin tiedelehtien portinvartijoille, lehdille, jotka ovat yleensä kansainvälisten kustantajien omistuksessa.

Nykytilanteessa on monia ongelmia. Se, että kannustamme julkaisemiseen arvostetuissa ja erittäin valikoivissa julkaisuissa, johtaa siihen, että julkaiseminen on vinoutuneesti painottunut yllättäviin ja jännittäviin tutkimustuloksiin. Tämä voi – hyvässä tapauksessa – johtaa vain puutteisiin tieteellisessä kurinalaisuudessa ja toistettavuudessa, mutta pahimmillaan se lisää painetta muokata tai jopa väärentää tutkimustuloksia. Kova kilpailu valikoiviin lehtiin pääsystä lisää myös tutkijoiden stressiä, työuupumusta ja mielenterveysongelmia. Ei ole mitenkään yllättävää, että tämä kaikki myös ruokkii tiedeyhteisölle yhä kalliimmaksi käyvää julkaisemisen järjestelmää.

Tämä on vihdoin ja viimein muuttumassa. Tai se on ainakin se toivomus, jonka suuri joukko yliopistoja ja muita tutkimuksen arviointiin osallistuvia sidosryhmiä jakoi, kun he liittyivät Coalition for Advancing Research Assessment -sopimukseen (ks. CoARA ohessa). Yli 400 varhaista allekirjoittajaa – joihin Itävallassa kuuluu Institute for Science and Technology, Grazin yliopisto ja Austrian Science Fund, Suomessa puolestaan Tieteellisten seurain valtuuskunta (TSV) sekä Turun ja Tampereen yliopistot – on sitoutunut muuttamaan sitä, mitä arvostamme ja miten arvioimme tutkimusta ja tutkijoita. Minulla oli kunnia tulla valituksi koalition ensimmäiseen johtoryhmään, jonka tehtävänä on koordinoida näitä uudistuksia.

Coalition for Advancing Research Assessment

Tutkimuksen arvioinnin uudistamista koskevassa sopimuksessa – Agreement on Reforming Research Assessment – ilmaistaan yhteinen suunta arviointikäytäntöjä koskeville muutoksille, jotka koskevat niin tutkimusta, tutkijoita kuin tutkimuksen toteuttajaorganisaatioita. Muutosten tavoitteena on maksimoida tutkimuksen laatu ja vaikutus. Sopimus sisältää uudistuksia koskevat periaatteet, niihin liittyvät sitoumukset sekä aikataulun. Coalition for Advancing Research Assessment (CoARA) on sopimuksen allekirjoittaneiden maailmanlaajuinen yhteenliittymä. Allekirjoittajiin kuuluu tutkimusta rahoittavia ja toteuttavia organisaatioita, arvioinnista kansallisella/alueellisella tasolla vastaavia tahoja, sekä näihin liittyviä yhdistyksiä, kuten myös tieteellisiä seuroja ja muita asiaankuuluvia organisaatioita. Sopimuksen allekirjoittajat tekevät yhteistyötä, jotta yhteisten periaatteiden pohjalta voidaan toteuttaa järjestelmällisiä uudistuksia sovitussa aikataulussa ja helpottaa tiedonvaihtoa ja vastavuoroista oppimista kaikkien niiden välillä, jotka haluavat parantaa tutkimuksen arviointikäytäntöjä.

Mitä me sitten tavoittelemme? Haluamme ennen kaikkea muodostaa riittävän laajan koalition instituutioista, jotka ovat motivoituneita uudistamaan tutkimuksen arviointia, jotta voimme vihdoin ratkaista nykytilanteen taustalla olevan kollektiivisen toiminnan ongelman. Haluamme luopua metriikan epäasianmukaisesta käytöstä ja arvioida tutkimusta, tutkijoita ja tutkimusorganisaatioita niiden omien ansioiden perusteella – haluamme tunnustaa ne erilaiset tuotokset, käytännöt ja toimet, jotka maksimoivat tutkimuksen laadun ja vaikuttavuuden. Tämä edellyttää asiantuntijoiden tekemää vertaisarviointia, sillä laadullisia asioita, kuten huippuosaamista, voidaan arvioida vain laadullisesti.

Pohjimmiltaan se, miten arvioimme tutkimusta, on arvokysymys: Mikä on hyvää tutkimusta, mistä meidän pitäisi palkita rahoituksella, työpaikoilla ja ylennyksillä? Tutkijat ovat yleensä erittäin fiksuja ihmisiä, jotka aivan ymmärrettävästi ryhtyvät sellaisiin toimiin, jotka hyödyttävät heidän uraansa – eikä meidän edes pitäisi odottaa kenenkään ryhtyvän marttyyriksi tieteen nimissä. Oikea tapa on pikemminkin uudistaa tutkimuksen arviointijärjestelmää niin, että yksittäiset kannustimet ovat linjassa sen kanssa, mikä on hyväksi tutkimukselle kokonaisuudessaan.

Nämä uudistukset edistävät huomattavasti myös avoimen tieteen käytäntöjen käyttöönottoa, mikä auttaa tekemään tutkimuksesta avointa, toistettavaa ja muiden hyödynnettävissä olevaa – tämä puolestaan maksimoi julkisen rahoituksen vaikuttavuuden. Tarkoituksena ei kuitenkaan ole palkita tiettyjä käytäntöjä niiden itsensä vuoksi, vaan tukea asianmukaisilla tavoilla niitä käytäntöjä, jotka parantavat tutkimusta. Tavoitteena on myös tunnustaa nykyaikaiselle tutkimukselle elintärkeiden kontribuutioiden suurempi monimuotoisuus ja antaa näin tilaa kaikkien lahjakkuudelle.

Kirjoitus on julkaistu englanniksi alun perin Wienin yliopiston fysiikan laitoksen opiskelijalehdessä huhtikuussa 2023.

Toma Susi väitteli tohtoriksi Aalto-yliopistosta vuonna 2011 ja muutti kaksi vuotta myöhemmin Itävaltaan, jossa hän on nyt Wienin yliopiston fysiikan tiedekunnan apulaisprofessori. Hänen työnsä keskittyy elektronimikroskopiaan ja matalaulotteisten materiaalien (low-dimensional materials) mallintamiseen. Susi on kirjoittanut yli 80 vertaisarvioitua artikkelia ja katsausta; hän on ollut tuottamassa myös avointa tutkimusdataa ja lähdekoodia sekä ollut vaikuttamassa apurahahakemuksen avoimuuteen. Tutkimuksen avoimuuden pitkäaikaisena puolestapuhujana Toma valittiin myös CoARA:n ensimmäiseen johtokuntaan.