Teksti: Juhana Henrikki Harju
Kuvat: Susan Heikkinen
Olin tänä vuonna sanoituspäällikkönä ja käsikirjoitustiimiläisenä Humanistispeksin päättyneessä produktiossa Metsä. Niille, jotka eivät tiedä, mainittakoon, että speksit ovat interaktiivista musiikkiteatteria, jossa yleisö saa keskeyttää esiintyjät huutamalla ”omstart!”, jolloin näyttelijät toistavat repliikkinsä tai eleensä toisella tavalla. Mutta se lajityypistä – tässä blogitekstissä haluan kertoa speksistä yhteisönä.
Tämän vuoden Humanistispeksin produktio oli poikkeuksellisen suuri: mukana oli noin 130 ihmistä. Suurin osa tuli yliopistomme humanistisesta tiedekunnasta, ja meidänkin laitokseltamme lähti mukaan opiskelijoita useisiin eri tiimeihin. Lisäksi speksiläisiin kuului muun muassa muiden tiedekuntien ja yliopistojen opiskelijoita sekä AMK-opiskelijoita. Ensikertalaisia oli mukana paljon.
Kun työstää yhteistä projektia usean kuukauden ajan, muodostuu työryhmästä oma yhteisönsä. Projektin parissa vietettyyn aikaan liittyy paljon muistoja niin kokousten kuin vapaa-ajan vieton osaltakin. Itselle eräs kohokohta oli loppusyksystä, kun produktio vietti iltaa Lapinlahden sairaalan lähellä Omenapuutalossa. Sairaalarakennus loi omaa goottilaista tunnelmaansa pimeään syysiltaan, jota valaisi Omenapuutalon ikkunoista kantautuva valo. Tuona iltana minusta tuntui, että produktion kokonaisuudesta oli muodostumassa oma yhteisö, sen sijaan että yhteisöhenki rajoittuisi vain kuhunkin tiimiin. Yhteinen innostus oli miltei käsinkosketeltavaa.
Voin toki puhua vain omasta puolestani, sillä en voi tietää, miten muut ovat kokeneet produktion yhteisönä. Sanon silti, että sellaisen yhteisöllisen dynamiikan syntyminen, jonka myötä kaikki jäsenet haluavat tehdä parhaansa yhteisen projektin eteen ja haluavat nähdä sen onnistuvan, on todella harvinaista. Olen ollut mukana muissakin yhteisöissä, mutta Metsän kohdalla yhteen hiileen puhaltamisessa oli jotain erityistä. Sydämeen jäi jotain, joka kantaa ja antaa inspiraatiota. Hienot esitykset syntyivät hienosta yhteisöstä.
Lienee ehkä parempi päättää tämä teksti, ennen kuin kuulostan liikaa Jari Sarasvuolta. Sitä ennen haluaisin tiedottaa vielä seuraavasta asiasta.
Tässä vaiheessa kevättä, kun esitykset ovat ohi ja tekijät jättävät hyvästejä ihanalle produktiokuplalle, on taustalla toimiva Humanistispeksi ry suunnannut jo katseensa seuraavaan produktioon. Vuoden 2017 speksiin etsitään tuottajia, ohjaajia ja käsikirjoitusta. Lisätietoja löydät täältä: http://humanistispeksi.fi/rekry/
