Teksti: Johanna Heimonen
Suomen kielen laitos (Suomen kieli ja kulttuuri) on järjestänyt vuosien 2018 ja 2019 aikana kieli- ja kulttuuritietoista koulutusta varhaiskasvatuksen opettajille.
Rahoituksen hankkeelle myönsi Opetus- ja kulttuuriministeriö.
Tavoitteena oli kouluttaa 100 varhaiskasvatuksen opettajaa kieli- ja kulttuuritietoisiksi ja suomea toisena kielenä osaavasti esillä pitäviksi työntekijöiksi. Ainakin määrällinen tavoite ylittyi, koska vähintään yhden moduulin suorittaneita osallistujia oli 160. Laadullisten tavoitteiden saavuttamisesta on vaikeampi antaa kattavaa kuvaa, koska osallistujat eivät juurikaan täytelleet palautelomakkeita, vaikka ne olivat linkin takana helposti auki klikattavissa.
Koulutus oli jaettu neljään moduuliin, joissa kussakin oli oma teema, ja kaikki moduulit toteutettiin kaksi kertaa. Lähiopetusta oli vain yksi päivä per moduuli, joten vapaata ei töistä tarvinnut sen enempää ottaa. Kehittämistehtävät palautettiin verkkoon, ja niistä käytiin verkkokeskustelua. Jokainen kouluttaja kommentoi antamaansa tehtävää, ja näin osallistujat saivat työstään palautetta. Tehtävien laatu oli enimmäkseen korkea, ja annettuja teemoja pohdittiin tosissaan. Tavoite oli kaikessa työskentelyssä oman työyhteisön ja oman työn kehittäminen vastaamaan kieli- ja kulttuuritietoisen varhaiskasvatuksen uusia opetussuunnitelmia.
Koulutusmoduulien aihepiirit olivat Kieli- ja kulttuuritietoisen toimintatavan kehittäminen päiväkodin johtamisessa, Kulttuurisen vuorovaikutuksen rakentuminen varhaiskasvatuksessa, Suomi toisena kielenä –didaktiikan kehittäminen sekä Lapsen kieli- ja kulttuuri-identiteetin kehittymisen tukeminen. Kaikkiin saatiin hyvät asiantuntijat kouluttajiksi, osa omalta laitokselta ja osa kentältä, päiväkotien arjesta. Teorian ja käytännön yhdistelmä yleensä toimii parhaiten.
Eniten osallistujia oli S2-didaktiikka –moduuleissa. Osallistujat olivat todella kiinnostuneita oppimaan lisää hyviä toimintatapoja ja myös jakamaan omia opetuskäytäntöjään. S2 koetaan yhteiseksi asiaksi, eikä haasteita pelätä. Kieli- ja kulttuuritietoisuus tulivat koulutuksessa tutuiksi sekä käsitteinä että opetussisältöinä. Turhat huolenaiheet erilaisten perheiden kohtaamisessa tuntuivat hälvenevän. Monet osallistujat toivat esiin päiväkoti- tai kuntakohtaisia toimintamalleja, mutta kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että mallit kaipaavat jatkuvaa kehittämistä.
Kuten yleensäkin täydennyskoulutuksessa, monet osallistujat kaipasivat enemmän kontaktiopetusta ja vuorovaikutusta, toisaalta oltiin hyvin tyytyväisiä siihen, että työn ohessa on mahdollisuus opiskella ilman mittavia sijaisjärjestelyjä.
Keskeyttämisestä on yhä enemmän tullut täydennyskoulutuksen haaste. Työkiireet ja sairastumiset ovat suurin syy. Varsinkin verkkopainotteisissa koulutuksissa jopa 30% jättää koulutuksen kesken, myös aivan loppusuoralla. Tätä onneksi osattiin hiukan ennakoida, ja koulutus oli muutenkin niin suosittu, että osallistujia ja suorittajia saatiin yli tavoitteiden. Vuoden 2019 osallistujamäärät olivat kylläkin selvästi pienempiä kuin vuoden 2018.
Tulevia koulutuksia ajatellen kannattaa mitoittaa osallistujamäärät maltillisiksi.
Tilanteet päiväkodeissa vaihtelevat jonkin verran. Joissakin lapsiryhmät ovat hyvin yksikielisiä, kun taas Itä-Helsingissä suomenkielisiä lapsia voi olla vain yksi ryhmässä. Osallistujat olivat enimmäkseen pääkaupunkiseudulta, mutta myös muualta Uudeltamaalta sekä Kymenlaakson ja Hämeen alueelta. Oli hyvä huomata, että myös pienissä kunnissa on ajoissa ruvettu toimimaan ja tekemään kuntakohtaisia varhaiskasvatussuunnitelmia kieli- ja kulttuuritietoisesta näkökulmasta, vaikka maahanmuuttajien määrä onkin vähäinen. Tilanne tulee todennäköisesti kuitenkin pian muuttumaan.
Osallistujista suurin osa suoritti useamman kuin yhden moduulin, hyvin monet kaikki neljä. Ne vähät palautteet, joita saatiin, ovat erittäin positiivisia. Jatkoa on kyselty kovasti, mutta vuonna 2020 on luvassa kaksi seminaaria, ei enää koulutusta. Ehkä joskus myöhemmin!