Älä pelkää gradumörköä

Teksti: Tuula Hannola

Ystäväni on tehnyt graduaan jo useamman vuoden. Hän ei oikeastaan halua enää edes puhua gradustaan saati tehdä sitä, se on tabu jonka nimeä ei lausuta ääneen.

Gradusta on tullut mörkö, joka kummittelee päivällä takaraivossa ja öisin unissa. Se saa tirauttamaan itkut aamuisin ja vaipumaan epätoivon valtaan iltaisin. Sitä tuskaillessa menevät lomat ja viikonloput.

Tämä ystäväni ei suinkaan ole ainoa opiskelija, jolle gradu on pitkä ja tuskallinen prosessi, joka ei tunnu koskaan tulevan valmiiksi. Puhutaan graduahdistuksesta. Netti on pullollaan aiheesta kertovia blogeja, artikkeleita ja keskusteluja. Miksi gradu sitten saa ahdistumaan niin, että omaa lopputyötä aletaan jopa vältellä? Aiheesta on esitetty useita teorioita. Vastaukseksi on tarjottu muun muassa graduprosessin pituutta, itsenäisen ja vastuullisen työskentelyn vaikeutta ja yhteiskunnan opiskelijalle asettamia paineita.

Uskon, että ainakin osa ahdistuksesta tulee siitä, kuinka graduun itse suhtautuu. On todella mielenkiintoista, että usein opiskelijat kauhistelevat gradua ja sen tekemisen vaikeutta jo ennen kuin ovat työtä edes aloittaneet. Gradu käsitteenä tuntuu olevan pelottava ja siinä on negatiivinen kaiku.

Mutta entä jos graduprosessiin suhtautuisikin alusta asti innostuneesti ja positiivisella asenteella? Voisiko gradun tekeminen silloin olla myös helppoa ja mukavaa puuhaa? Jos tuskailemisen sijaan käyttäisikin energiansa tekemiseen? Jäisikö graduahdistus tällöin kokonaan kokematta? Suosittelen ainakin kokeilemaan.

Gradun tekemisen avuksi löytyy paljon oppaita ja sivustoja. Oman kokemukseni pohjalta tärkein vinkki graduaan aloittavalle opiskelijalle on valita aihe, joka itseä aidosti kiinnostaa. Varsinkin tilaustyönä tehtävän gradun ongelma voi olla, ettei aihe ole opiskelijan mielestä tarpeeksi kiinnostava tai hän ei muuten koe sitä omakseen. Valmiista gradusta opiskelijan suoritusotteelle kilahtaa 40 opintopistettä, joten on sanomattakin selvää, että työhön joutuu käyttämään paljon aikaa ja energiaa. Ja kukapa haluaisi kuukausikaupalla työskennellä sellaisen aiheen eteen, joka ei oikeastaan kiinnosta?

Mielestäni on myös todella tärkeää laittaa gradu oikeisiin mittasuhteisiin. Maisteriksi valmistumisen kannalta lopputyö on oleellista saada valmiiksi, mutta muuten gradusta ei riipu opiskelijan loppuelämä tai varsinkaan koko universumin tulevaisuus. On siis turhaa suhtautua graduun kuin se olisi maailman tärkein asia, vaikka siltä voi toisinaan tuntuakin. Joskus kirjoittaminen tökkii, mitään ei saa aikaiseksi tai tulee lannistavaa palautetta. Ei silti kannata vetää itkupotkuraivareita tai vaipua masennuksen synkkiin syövereihin.

Mutta valmiiksi gradu olisi silti joskus saatava. Lukkiutuminen gradun kanssa pimeään koppiin koko kesäksi on melko kyseenalainen keino. Yöuniaankaan ei voi loputtomiin antaa velaksi, ja myös harrastukset ja ihmissuhteet ovat graduntekijän mielenterveyden säilymisen kannalta tärkeitä. Gradulle on siis otettava aikaa arjesta, mutta ei liian isoa palaa kerralla. Elämään tulee mahtua muutakin kuin gradu.

Mukavaa ja aurinkoista kesän alkua kaikille gradun kanssa askarteleville tai sitä suunnitteleville. Paljon onnea myös gradunsa jo tehneille ja keväällä valmistuville maistereille!

Muoto-opin arkiston teehetken tunnelmia

Keskiviikkona 6.5. järjestettiin kevään viimeinen opiskelijoiden ja opettajien yhteinen teehetki. Henkilökunnan ja opiskelijat yhdistävä tapahtuma on luonteeltaan rento ja vapaamuotoinen, ja se pidetään kerran kuukaudessa keskiviikkoiltapäivisin Muoto-opin arkistossa. Vaikka järjestäjät vaihtuvat, tapahtuman tarkoitus säilyy.

IMG_20150506_183602 (1)Lukuvuoden viimeinen teehetki oli tavallisesta poikkeava sikäli, että teen ja kahvin lisäksi tarjolla oli myös kevyttä tietokirjallista ohjelmaa; tarkoituksena oli kerääntyä ryhmittäin keskustelemaan valikoiduista teoksista. Yhdellä pisteellä pohdiskeltiin esimerkiksi Mia Kankimäen Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin -teoksen tyyliä.

Alkavan kesän kunniaksi esillä oli myös joukko tietokirjallisuutta, josta osanottajat saivat valita haluamansa teoksen kirjakokoelmiinsa.

ÍSLEX – en isländsk-skandinavisk ordbok på nätet

Text och bilder Helga Hilmisdóttir.

Sedan 2013 har Helsingfors universitet varit involverad i utarbetandet av den isländsk-skandinaviska ordboken Íslex. Ordboken är webbaserad och finns gratis tillgänglig för alla. Ordboken hittar du på webbadressen www.islex.is och den kan användas i smarttelefoner och på pekplattor.

Íslex är en flerspråkig ordbok där målspråken utgörs av danska, nynorska, norskt bokmål, svenska, färiska och snart även finska. Den isländska databasen består av 50 000 uppslagsord. Uppslagsorden representerar modern isländska men bland orden kan också hittas några vanliga arkaismer, poetiska uttryck och terminologi. Bild 1 visar hur ett enkelt uppslagsord ser ut i Íslex.

Pannkaka
Uppslagsordet pönnukaka

För varje uppslagsord finns det en ljudfil där användaren kan höra ordet uttalat (klicka på framburður) och det finns länkar till den isländska böjningsdatabasen Beyging íslensks nútímamáls (klicka på beyging).

Böjningen av pönnukaka enligt Beygingarlýsing íslensks nútímamáls
Böjningen av pönnukaka enligt Beygingarlýsing íslensks nútímamáls

Förutom vanliga uppslagsord innehåller Íslex omkring 10 000 fasta och halvfasta fraser och 32 000 exempel. För studenter i finska och nordiska språk som vill jämföra fasta fraser kan ordboken vara en bra resurs.

Uppslagsordet skyrta
Uppslagsordet skyrta

Arbetet med den finska översättningen har gått snabbt. Förhoppningsvis finns den finska versionen på nätet redan våren 2017.

Sivuaineet ja oppimisen ilo

Teksti: Juhana Henrikki Harju

Sivuaineiden valinta lienee yksi hankalimmista kysymyksistä, joita opiskeluaikana tulee vastaan. Valtavan tarjonnan keskellä joutuu miettimään, mikä olisi akateemisesti kiinnostavaa ja mikä mahdollisesti ammatillisesti hyödyllistä. Parhaimmillaan nämä osuvat yhteen.

Aloitin suomen kielen pääaineopinnot syksyllä 2013. Silloin minulla oli jo kaksi avoimen yliopiston kautta tehtyä sivuainekokonaisuutta valmiina. Sivuainevalintastressiä minulla ei varsinaisesti ollut, mutta jouduin silti pohtimaan, alanko tahkota opintoja jostain rationaalisella tavalla hyödyllisestä sivuaineesta vai seuraanko älyllisiä intohimoja.

Ainevalintojen tekemiseen ei anneta paljon aikaa. Tutkinnon suorittamisen suhteen odotetaan rivakkaa etenemistä, mutta harvan suunnitelmat ovat täysin selviä vielä toisena opiskeluvuonnakaan. Jos tietää, mihin haluaa erikoistua, voi olla helppoa valita sivuaineeksi jotain omaan erikoisalaan läheisesti liittyvää. Sopiihan esimerkiksi yleinen kielitiede monin tavoin yhteen kielihistoriaan erikoistumisen kanssa.

Toisaalta kukaan meistä ei voi ennalta tietää, mitkä sivuaineet osoittautuvat epäsuorasti hyödyllisiksi. Jokainen akateeminen oppiaine on omanlaisensa näkökulma maailmaan ja antaa uusia ajattelun välineitä. Tätä kautta syntyy uusia näkökulmia ja uusia ideoita — jos ripaus idealismia sallitaan. Emme voi tietää, mitä uusia ajatuksia tulemme tarvitsemaan. Miten voimme tietää, mikä on lopulta hyödyllistä?

Olen itse tutustunut käytännössä erilaisiin sivuaineopintoihin teoreettisesta filosofiasta viestintään ja matematiikasta sukupuolentutkimukseen. Teoreettinen filosofia on myöhemmin yllättänyt hyödyllisyydellään näyttämällä sen pohjan, jolle suuri osa akateemisesta ajattelusta palautuu. Filosofia tarjosi myös oppimisen iloa itseäni kiinnostavien näkökulmien kuten Charles S. Peircen pragmatismin tai Wittgensteinin kielifilosofian myötä.

Kysymykseksi jää, kuinka paljon tiivistahtisissa opinnoissa itse asiassa jää aikaa sen pohtimiseen, mitkä akateemiset alueet oikeasti kiinnostavat eniten. Kiireen ja opiskeluväsymyksen keskellä motivaatio yleissivistyksen laajentamiseen voi myös laskea, kun jo tutkintoon vaadittujen opintojen suoritus syö paljon energiaa ja voimia.

Vaikka jättäisikin aloitetun sivuaineen opinnot muutamaan opintojaksoon, voi kuitenkin olla oppinut paljon. Minulle erityisen avartavia kokemuksia ovat olleet muiden muassa ’Kuoleman estetiikkaa’ -luentosarja, sukupuolentutkimuksen kurssi ’Sukupuoli ja kulttuuri’ ja avoimen yliopiston järjestämä viestinnän johdatuskurssi. Menin näille kursseille hakemaan oivaltamisen iloa, mutta sain myös välineitä kriittiseen ajatteluun.

Den första sommardagen

Text och foto: Helga Hilmisdóttir

Idag firar man på Island den första sommardagen eller sumardagurin fyrsti som den heter på Isländska. Detta är en mycket gammal tradition som omtalas redan i Islands äldsta bevarade lagbok, Grågås. Förr i tiden firade man dagen genom att äta god mat, ta ledigt från sitt vanliga arbete och använda tiden istället på symboliska utomhussysslor och lek.

Första sommardagen infaller alltid på en torsdag och denna dag har många ledigt på Island. En del människor stiger upp tidigt för att delta i den traditionella sommargudtjänsten som ordnas i samarbete med Scouterna. Efter lunch ordnas sedan parader och program på stan. Tyvärr brukar det ofta vara kallt just den här dagen, men som tur är anser man det vara ett bra tecken om vinter och sommar ”fryser ihop”. Minusgrader natten mellan onsdag och torsdag betyder att sommaren blir varm och skön.

sumardagurinn fyrsti

Det är vanligt att barn får en liten sommargåva av sina föräldrar, t.ex. ett hopprep, en studsboll eller andra leksaker som man kan leka med utomhus. Sommargåvan är en mycket gammal tradition som nämns i handskrifterna redan under 1500-talet.

Gleðilegt sumar!

Tutkimusta ja kenttätöitä tieteidenvälisesti

Humanistisessa tiedekunnassa kannustetaan yhteistyöhön laitosten ja oppiaineiden välillä. Konkreettisesti yhteistyötä auttaa tiedekunnan tulevaisuusrahasto, josta jaetaan vuosittain määrärahoja tutkijoiden hankkeille. Vuodeksi 2014 onnistuimme saamaan tällaisen rahoituksen suomen kielen ja arkeologian tutkijoiden väliseen hankkeeseen ”Merellisen Helsingin historiaa paikannimistön ja arkeologian näkökulmasta”.

Mistä asukkaat Helsingin saaristoon tulivat? Ja milloin? Puhuttiinko alueella ensin suomea ja sitten ruotsia? Millaisia elinkeinoja harjoitettiin? Esimerkiksi näihin kysymyksiin hankkeessa on haettu vastauksia. Lähteinä ja metodeina ovat sekä arkelogian että kielen- ja ennen kaikkea nimistöntutkimuksen aineistot ja lähtökohdat. Hankkeen vetäjinä ovat arkeologian professori Mika Lavento ja minä, suomen kielen yliopistonlehtori Terhi Ainiala.

Ensimmäinen vuosi kului lähinnä peruskartoitusta tehdessä. Tästä työstä vastasivat lähinnä hankkeen harjoittelijat, suomen kielen ja suomalais-ugrilaisten kielten opiskelija Marika Luhtala ja arkeologian opiskelija Annukka Debenjak. He hankkivat käsiinsä vanhat ja nykyiset alueen kartat, aiemmat tutkimukset ja asiakirjat. Loppuraporteista tuli komeita tietopaketteja.

Konkreettisesti kentällekin päästiin, kun hankkeen väki tutustui Vallisaareen ja Vartiosaareen ja etsi varhaisen asutuksen jälkiä. Kenttätöitä jatketaan tänä keväänä, kun Marika, Annukka ja hankkeen tutkija, arkeologi Paula Kouki, lähtevät Villinkiin. Kenttätöitä voit seurata hankkeen blogissa.

Hankkeen harjoittelijat ovat tehneet töitä yhdessä. He ovat istuneet yhdessä arkistoissa ja kirjastoissa ja samonneet saarissa. He ovat tarkastelleet samoja aineistoja oman tieteenalansa näkökulmista ja tehneet sellaisia löytöjä, joihin kumpikaan ei olisi yksin päässyt. He ovat myös oppineet esitelmän ja luentojen rakentamista ja artikkelin kirjoittamista yhdessä, monitieteisesti.

Tänä vuonna yhteistyötä jatketaan osin Opettajien akatemian rahan turvin. Tieteidenvälisyyttä, tieteellisiä konferensseja ja toisaalta kaikille avoimen näyttelyn rakentamista, kenttätöitä ja oma blogi – kaikkea tätä tehdään. Yhdessä ja toisiltamme oppien.

Terhi Ainiala

 

 

Nimikilpailun satoa

Laitoksemme uudelle blogille on viime viikkoina etsitty sopivaa – toisin sanoen vetävää, kuvaavaa ja kolmella kielellä toimivaa – nimeä. Ei aivan yksinkertainen tehtävä! Nyt tämä haastava tavoite on kuitenkin täyttynyt ja lopputulos nähtävillä blogin paraatipaikalla.

Kolmihenkinen raatimme kerääntyi kokoamaan yhteen 23.3. päättyneen nimikilpailun satoa. Tässä muutamia kilpailun poikimia nimiehdotuksia: Kielen päällä / På tungan / On the tip of NORSU’s tongue; Linguanor; Norsublogi; Scandugric news; Tarinoita Pohjolasta; Universum.

Laitoksemme nimeen viittaavat, pariinkin otteeseen mainitut Norsublogi-ehdotukset veivät lopulta voiton ja inspiroivat myös jatkojalostukseen. Tiimimme ideoimaan Bloggaava norsu -nimeen päädyttiin loppujen lopuksi muutamastakin eri syystä. Nimi kertoo ensinnäkin varsin osuvasti siitä, mistä blogissa oikeastaan on kyse; Bloggaavaan norsuun voivat tarpeen mukaan samastua niin äänensä kuuluviin saavat laitoksen tutkijat, opiskelijat kuin henkilökuntakin. Lisäksi nimi on ytimekkyydessään helposti muistettava ja toimii moitteetta laitoksemme kolmella kielellä. Eikä myöskään sovi vähätellä nimen mahdollistamia kuvitus-, lempinimi- ja maskottivaihtoehtoja – norsu on sympaattinen eläin!

Kiitokset kaikille nimikilpailuun vastanneille! Osallistuneiden kesken arvottiin neljä kahden leffalipun pakettia ja voittajiin on otettu yhteyttä sähköpostitse.