Teksti: Tuula Hannola
Ystäväni on tehnyt graduaan jo useamman vuoden. Hän ei oikeastaan halua enää edes puhua gradustaan saati tehdä sitä, se on tabu jonka nimeä ei lausuta ääneen.
Gradusta on tullut mörkö, joka kummittelee päivällä takaraivossa ja öisin unissa. Se saa tirauttamaan itkut aamuisin ja vaipumaan epätoivon valtaan iltaisin. Sitä tuskaillessa menevät lomat ja viikonloput.
Tämä ystäväni ei suinkaan ole ainoa opiskelija, jolle gradu on pitkä ja tuskallinen prosessi, joka ei tunnu koskaan tulevan valmiiksi. Puhutaan graduahdistuksesta. Netti on pullollaan aiheesta kertovia blogeja, artikkeleita ja keskusteluja. Miksi gradu sitten saa ahdistumaan niin, että omaa lopputyötä aletaan jopa vältellä? Aiheesta on esitetty useita teorioita. Vastaukseksi on tarjottu muun muassa graduprosessin pituutta, itsenäisen ja vastuullisen työskentelyn vaikeutta ja yhteiskunnan opiskelijalle asettamia paineita.
Uskon, että ainakin osa ahdistuksesta tulee siitä, kuinka graduun itse suhtautuu. On todella mielenkiintoista, että usein opiskelijat kauhistelevat gradua ja sen tekemisen vaikeutta jo ennen kuin ovat työtä edes aloittaneet. Gradu käsitteenä tuntuu olevan pelottava ja siinä on negatiivinen kaiku.
Mutta entä jos graduprosessiin suhtautuisikin alusta asti innostuneesti ja positiivisella asenteella? Voisiko gradun tekeminen silloin olla myös helppoa ja mukavaa puuhaa? Jos tuskailemisen sijaan käyttäisikin energiansa tekemiseen? Jäisikö graduahdistus tällöin kokonaan kokematta? Suosittelen ainakin kokeilemaan.
Gradun tekemisen avuksi löytyy paljon oppaita ja sivustoja. Oman kokemukseni pohjalta tärkein vinkki graduaan aloittavalle opiskelijalle on valita aihe, joka itseä aidosti kiinnostaa. Varsinkin tilaustyönä tehtävän gradun ongelma voi olla, ettei aihe ole opiskelijan mielestä tarpeeksi kiinnostava tai hän ei muuten koe sitä omakseen. Valmiista gradusta opiskelijan suoritusotteelle kilahtaa 40 opintopistettä, joten on sanomattakin selvää, että työhön joutuu käyttämään paljon aikaa ja energiaa. Ja kukapa haluaisi kuukausikaupalla työskennellä sellaisen aiheen eteen, joka ei oikeastaan kiinnosta?
Mielestäni on myös todella tärkeää laittaa gradu oikeisiin mittasuhteisiin. Maisteriksi valmistumisen kannalta lopputyö on oleellista saada valmiiksi, mutta muuten gradusta ei riipu opiskelijan loppuelämä tai varsinkaan koko universumin tulevaisuus. On siis turhaa suhtautua graduun kuin se olisi maailman tärkein asia, vaikka siltä voi toisinaan tuntuakin. Joskus kirjoittaminen tökkii, mitään ei saa aikaiseksi tai tulee lannistavaa palautetta. Ei silti kannata vetää itkupotkuraivareita tai vaipua masennuksen synkkiin syövereihin.
Mutta valmiiksi gradu olisi silti joskus saatava. Lukkiutuminen gradun kanssa pimeään koppiin koko kesäksi on melko kyseenalainen keino. Yöuniaankaan ei voi loputtomiin antaa velaksi, ja myös harrastukset ja ihmissuhteet ovat graduntekijän mielenterveyden säilymisen kannalta tärkeitä. Gradulle on siis otettava aikaa arjesta, mutta ei liian isoa palaa kerralla. Elämään tulee mahtua muutakin kuin gradu.
Mukavaa ja aurinkoista kesän alkua kaikille gradun kanssa askarteleville tai sitä suunnitteleville. Paljon onnea myös gradunsa jo tehneille ja keväällä valmistuville maistereille!
