Sivuaineet ja oppimisen ilo

Teksti: Juhana Henrikki Harju

Sivuaineiden valinta lienee yksi hankalimmista kysymyksistä, joita opiskeluaikana tulee vastaan. Valtavan tarjonnan keskellä joutuu miettimään, mikä olisi akateemisesti kiinnostavaa ja mikä mahdollisesti ammatillisesti hyödyllistä. Parhaimmillaan nämä osuvat yhteen.

Aloitin suomen kielen pääaineopinnot syksyllä 2013. Silloin minulla oli jo kaksi avoimen yliopiston kautta tehtyä sivuainekokonaisuutta valmiina. Sivuainevalintastressiä minulla ei varsinaisesti ollut, mutta jouduin silti pohtimaan, alanko tahkota opintoja jostain rationaalisella tavalla hyödyllisestä sivuaineesta vai seuraanko älyllisiä intohimoja.

Ainevalintojen tekemiseen ei anneta paljon aikaa. Tutkinnon suorittamisen suhteen odotetaan rivakkaa etenemistä, mutta harvan suunnitelmat ovat täysin selviä vielä toisena opiskeluvuonnakaan. Jos tietää, mihin haluaa erikoistua, voi olla helppoa valita sivuaineeksi jotain omaan erikoisalaan läheisesti liittyvää. Sopiihan esimerkiksi yleinen kielitiede monin tavoin yhteen kielihistoriaan erikoistumisen kanssa.

Toisaalta kukaan meistä ei voi ennalta tietää, mitkä sivuaineet osoittautuvat epäsuorasti hyödyllisiksi. Jokainen akateeminen oppiaine on omanlaisensa näkökulma maailmaan ja antaa uusia ajattelun välineitä. Tätä kautta syntyy uusia näkökulmia ja uusia ideoita — jos ripaus idealismia sallitaan. Emme voi tietää, mitä uusia ajatuksia tulemme tarvitsemaan. Miten voimme tietää, mikä on lopulta hyödyllistä?

Olen itse tutustunut käytännössä erilaisiin sivuaineopintoihin teoreettisesta filosofiasta viestintään ja matematiikasta sukupuolentutkimukseen. Teoreettinen filosofia on myöhemmin yllättänyt hyödyllisyydellään näyttämällä sen pohjan, jolle suuri osa akateemisesta ajattelusta palautuu. Filosofia tarjosi myös oppimisen iloa itseäni kiinnostavien näkökulmien kuten Charles S. Peircen pragmatismin tai Wittgensteinin kielifilosofian myötä.

Kysymykseksi jää, kuinka paljon tiivistahtisissa opinnoissa itse asiassa jää aikaa sen pohtimiseen, mitkä akateemiset alueet oikeasti kiinnostavat eniten. Kiireen ja opiskeluväsymyksen keskellä motivaatio yleissivistyksen laajentamiseen voi myös laskea, kun jo tutkintoon vaadittujen opintojen suoritus syö paljon energiaa ja voimia.

Vaikka jättäisikin aloitetun sivuaineen opinnot muutamaan opintojaksoon, voi kuitenkin olla oppinut paljon. Minulle erityisen avartavia kokemuksia ovat olleet muiden muassa ’Kuoleman estetiikkaa’ -luentosarja, sukupuolentutkimuksen kurssi ’Sukupuoli ja kulttuuri’ ja avoimen yliopiston järjestämä viestinnän johdatuskurssi. Menin näille kursseille hakemaan oivaltamisen iloa, mutta sain myös välineitä kriittiseen ajatteluun.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.