Norsulaisia Helsingin Kirjamessuilla 22.-25.10.2015

Helsingin kirjamessuilla, Messukeskuksessa, esiintyy 22.-25.10 runsaasti suomen kielen, suomalais-ugrilaisten ja pohjoismaisten kielten ja kirjallisuuksien laitoksen tutkijoita. Alla Norsun tärpit messuille.

Saako sinutella vai täytyykö teititellä?
Sijainti: Takauma
Alkaa: 23.10.2015 12.00
Pitäisikö Suomessakin teititellä asiakaspalvelussa? Onko englantia puhuessaan syytä lisätä puhuteltavan titteli? Miten toimitaan Ranskassa? Uusi tutkimus 13 kielen puhuttelukäytänteistä näyttää, miten kohteliaisuuden keinot vaihtelevat Euroopassa. Keskustelijoina Johanna Isosävi, Hanna Lappalainen ja Minna Nevala.

Dialekt och annat talspråk
Sijainti: Tottiscenen
Alkaa: 23.10.2015 12.30
Vilken är skillnaden mellan dialekt och natiolekt? Ann-Marie Ivars och Jan-Ola Östman samtalar kring frågan om det finns stora regionala skillnader mellan finlandssvenska i norr och i söder.

Suomalaisia tutkimusmatkailijoita
Sijainti: Ylen osasto
Alkaa: 23.10.2015 13.00
Karsten, Nordenskiöld, Soini, Granqvist, Kalm, Wallin, Donner… Kenen matka on ollut vaarallisin, kuka on heistä kuuluisin? Jukka Kuosmasen toimittama uusi 12-osainen radiosarja Suomalaisia tutkimusmatkailijoita vie seikkailuihin syvälle viidakkoon, aavikoille ja arktisiin pakkasiin. Tutkija Markku Löytönen ja professori Ulla-Maija Forsberg ovat mukana matkaoppaana. Keskustelun voi kuunnella myös Ylen verkkosivujen kautta.

Artturi Kannisto – vogulin sanakirja
Sijainti: M. A. Castrénin seuran osasto
Alkaa: 23.10.2015 15.30
Ulla-Maija Forsbegr kertoo M. A. Castrénin seuran osastolla Artturi Kanniston vogulin kielen sanakirjasta.

Att skriva populärt
Sijainti: Edith Södergran
Alkaa: 25.10.2015 10.30
Är det fult att skriva populärt? Finns det en konflikt mellan smal litteratur och populär? Får man sälja bra först efter sin död? Får man tänka på att sälja? Fyra författare och en kritiker om populärt skrivande kontra litterära anspråk. Johanna Holmström, Sara Jungersten, Kaj Korkea-aho och Marcus Prest diskuterar, Kristina Malmio intervjuar.

Tietokirjan kirjoittaminen
Sijainti: Kullervo
Alkaa: 25.10.2015 11.00
Kirjoittamisen opettajat Carol Kiriakos ja Kimmo Svinhufvud kertovat tietokirjan kirjoittamisesta: työn suunnittelusta, etenemisestä, haasteista ja niiden voittamisesta. Myös yleistajuisen kirjoittamisen luonne tulee selvitetyksi.

Dikt och politik – samhällskritiska drag i nyare finlandssvensk litteratur
Sijainti: Edith Södergran
Alkaa: 25.10.2015 17.00
Behandlar finlandssvensk litteratur ideologi, politik och klass? Gäller Thomas Warburtons dom från 1951 om att det handlar om medelklasslitteratur. Så snävt var fältet knappast ens då, men finns det idag en samhällelig bredd, aktualitet och relevans? Johanna Holmström och Kaj Korkea-aho diskuterar, Trygve Söderling intervjuar.

Koko ohjelma on luettavissa Kirjamessujen verkkosivuilta. Antoisia messuhetkiä!

Lukuvinkkejä kesälaitumille!

Heinäkuu lähestyy, ja Bloggaavan norsun on aika jäädä kesälomalle. Jotta kesän (toivottavasti pian saapuvat) hellepäivät kuluisivat blogin lukijoilta rattoisasti, keräsimme laitoksen väeltä lukuvinkkejä lomakaudelle.

Tietokirjallisuuden professori Pirjo Hiidenmaan mukaan kesä on hyvää aikaa lukea loppuun kaikki talven aikaan kesken jääneet kirjat. Pirjon kesän suosikkikirjoja ovat muistelmakirjat sekä dekkarit, joita varmasti löytyy jokaiselta kesämökiltä.

– Miten mukavaa on lukea samaa kirjaa ties kuinka monennen kerran ja ihmetellä, kun ei vieläkään muista loppuratkaisua. Tai jos lopulta on oppinut sen, on mukava huomata, ettei sillä oikeastaan ole mitään väliä lukukokemuksen kannalta.

Ensimmäinen sekuntiVarsinaisia lukutärppejä Pirjo antaa kolme. Ensimmäisenä Kari Enqvistin maailmankaikkeuden syntyvaiheen salat paljastavan kirjan Ensimmäinen sekunti (WSOY 2014).

– Kirja on tarkoitettu kaikille, mutta joskus humanisti joutuu hyppäämään fysiikan tietojen ylitse. Silti juonen kehittelyä pystyy seuraamaan. Kirja on kiehtovasti kirjoitettua esseistiikkaa. Se kertoo nimensä mukaisesti ensimmäisestä sekunnista mutta sen lisäksi tutkimuksesta, tieteenalojen kehityksestä ja monesta yleisinhimillisestäkin asiasta. Tämän luettuaan tietää muun muassa sen, miksi Higgsin hiukkanen oli niin iso juttu.

TautitehdasIris Pasternackin kirja Tautitehdas (Atena 2015) taas on mielenkiintoinen puheenvuoro terveydestä, sairaudesta ja ylidiagnostiikasta.

– Kirja saa pohtimaan, miksi normaaliin elämään kuuluvia asioita on alettu tulkita sairauksina. Hyvää luettavaa, kun SOTE-uudistuksessa pohditaan, miten hyvä hoito turvataan kaikille. Missä miljoona euroa tuottaa parhaan hyvinvoinnin ja terveyden? Kirja on hyvä esimerkki hyvin argumentoivasta pamfletista, tiivis ja faktapohjainen. Lukiessaan voi miettiä, millaisia keinoja voi käyttää suurten lukujen ja todennäköisyyksien havainnollistamiseen.


He eivät tiedä mitä tekevät
Kolmantena lukuvinkkinä Pirjo mainitsee Jussi Valtosen romaanin He eivät tiedä, mitä he tekevät (Tammi 2014).

– Valtosen kirja on kiehtova romaani ajan ilmiöistä, yliopistoista, eläinsuojelusta, virtuaalimaailmasta, ihmismielestä. Kirjaa lukiessaan jää moneen kertaan pohtimaan, miten samoja teemoja voisi käsitellä joko pamfletin tai aikalaisdiagnoosin keinoin. Lukijana joutuu joka tapauksessa dialogiin ja pohtimaan sekä omaa kantaansa ja asennemaailmaansa että romaanin maailman uskottavuutta.

 

Trygve Söderling, universitetslektor vid nordisk litteratur, i sin tur rekommenderar två böcker av Lena Andersson: Egenmäktigt förfarande – en roman om kärlek (Natur&Kultur  2013) som fick Augustpriset 2013 och Utan personligt ansvar (Natur&Kultur 2014).

Utan personligt ansvar– Jag rekommenderar Lena Andersson för att hon är så roligt skarpögd om vansinnigt kärleksbeteende och för att hennes tragikomiska romanpersoner (”Ester Nilsson” och ”Kulturmannen”) har blivit nationella gestalter som man kan hänvisa till i debatter i Sverige utan annan förklaring.

 

 

 

 

GuidenTrygve också rekommenderar Guiden (Schildts & Söderströms 2014), en annorlunda guidebok till Helsingfors av Susanne Ringell.

– Susanne Ringell rekommenderar jag för att hon troligen är den mest njutbara stilisten på svenska i Finland idag och för att Guiden är smarta roliga självbiografiska mini-noveller förklädda till guidebok för Helsingfors.

 

 

 

Suomalais-ugrilaiset kielet ja kulttuurit –oppiaineessa työskentelevän tutkijatohtori Rigina Ajangin mukaan jokaisen suomen ja sukukielten opiskelijan pakolliseen kesälukemistoon kuuluu tänä vuonna ilmestynyt Tupa ryskyi, parret paukkui – suomen kansan rivot runot (WSOY 2015).

Tupa ryskyi parret paukkui suomen kansan rivot runot (WSOY 2014)– Tästä teoksesta löytyy varmasti sopiva runo arkeen ja juhlaan! Materiaali koostuu 1800-luvun alkupuolella muun muassa Elias Lönnrotin ja C.A. Gottlundin keräämästä aineistosta, joka löytyy SKS:n arkistoista. Mukana on sukuelinten syntykertomuksia, niiden ylistyslauluja, lemmenloitsuja ja kevyempiä rallatuksia.

Jos lomailija taas kaipaa mukaansatempaavaa ja ymmärrettävästi esitettyä alan kirjallisuutta kannattaa lukea Yrjö Laurannon teoksesta Imperatiivi, käsky, direktiivi: Arkikeskustelun vaihtokauppakielioppia, miten suomeksi oikeastaan käsketään.

 

 

Kotimaisen kirjallisuuden opiskelija ja ensi syksyn tuutori Henni Huostila puolestaan suosittelee lomalukemiseksi Tommi Kinnusen romaania Neljäntienristeys (WSOY 2014).

Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys (– Vuoden 2014 Finlandia-ehdokas Neljäntienristeys on voimakas lukukokemus heti ensimmäisiltä sivuilta alkaen. Teos keskittyy neljän päähenkilön elämään eri vuosikymmenten aikana. Se on kertomus historiasta, normeista ja niiden rikkomisesta, asenneympäristöstä ja lopulta myös rakkaudesta eri muodoissaan. Teos on paikoin lukukokemuksena rankka, mutta muistuttaa suvaitsevaisuuden merkityksestä yhteiskunnassa.

 

 

 

Juhani Aho: Papin tytär. Papin rouva. Henniä viehättää myös vanhempi suomalainen kaunokirjallisuus, jota edustaa Juhani Ahon Papin rouva (SKS 1893).

– Rakastuin tähän suomalaisen realismin klassikkoon ensimmäisenä opiskeluvuonna. Papin rouva on jatkoa vuonna 1885 ilmestyneelle Papin tyttärelle, mutta sen voi lukea itsenäisenä teoksena. Teoksen kantavia teemoja ovat naisen asema 1800-luvun yhteiskunnassa sekä rakkauden ja intohimon vaikea vastakkainasettelu. Papin tytär on tunnettu myös upeasta luontokuvauksestaan ja sen yhdistymisestä teoksen teemoihin. Tämä teos kannattaa ehdottomasti lukea juuri kesällä!


Ville Lindholm, studerande vid nordisk litteratur, rekommenderar Transparente Blanche (Schildts & Söderströms 2014) av Peter Sandström och Expeditionen: min kärlekshistoria (Norstedts 2014) av Bea Uusma.

Peter Sandström: Transparente Blanche (2015– Transparente är en drömsk och vackert skriven berättelse om en vuxen människas uppgörelse med sin barndom och sitt vuxna liv, förlagd just i den finska sommaren. Den finlandssvenska bokvårens kanske bästa roman.

Transparente blanche nominerades till Nordiska rådets litteraturpris 2015 samt belönades med Svenska litteratursällskapets pris ur Bokhandlaren Bo Carleskogs minnesfond år 2015.

 

 

Expeditionen: min kärlekshistoriaI Expeditionen: min kärlekshistoria reser författaren och läkaren Bea Uusma i Arktis och till Nordpolen och letar efter sanningen om en misslyckad polarexpeditions öde.

– Om den finska sommaren mot förmodan bjuder på några riktigt stekheta dagar, kan denna ”dokumentärroman” om författarens efterforskningar av en dödsdömd polarexpedition kanske fungera som någonting svalkande. Ämnet i sig kanske inte låter så spännande, men ge boken en chans! Många har sagt att den är så välskriven att de inte kan lägga den ifrån sig.

 

Kotimaisen kirjallisuuden yliopistonlehtori Anna Hollsten pitää sekä kotimaisesta että pohjoismaisesta kesälukemisesta.

Annan ensimmäinen suositus on Karl-Ove Knausgårdin kirjasarja Min kamp (Forlaget Oktober 2009–2011, suom. Taisteluni). Kohutun norjalaiskirjailijan omaelämäkerrallisessa romaanisarjassa on kuusi osaa, joten lomalukeminen ei lopu kesken ainakaan heti kättelyssä, mikäli sarjaan ei ole tarttunut aikaisemmin. Suomennokset ovat edenneet viidenteen osaan, jossa minäkertoja kertoo opiskeluvuosistaan Bergenissä ja kirjailijauransa ensiaskeleista.

MK1 06.01:Layout 1– Kuvaukset kirjallisuuden- ja kirjoittamisopintojen alkuvaiheista lienevät tunnistettavia suurimmalle osalle alan opiskelijoita. Karl-Ove kamppailee monille tuttujen ongelmien kanssa: miten kommentoida runoa paljastamatta, ettei tajua siitä mitään tai miten säilyttää itsetuntonsa, kun opiskelukaverit vaikuttavat niin paljon lukeneemmilta kuin mitä itse on?

Jos Knausgårdin yksityiskohtainen kuvaus nuoren miehen kasvukivuista rupeaa kyllästyttämään, voi siirtyä tanskanlehtorimme Claus Elholm Andersenin tuoreeseen väitöskirjaan På vakt skal man være, jonka kohteena on romaanisarjan niin sanottu kirjallisuudellisuus.

Suomalaisista kirjailijoista Anna suosittelee syksyä silmällä pitäen Kalle Päätaloa ja miltei hengästyttävän laajaa Iijoki-sarjaa (Gummerus 1971–1998).

huonemiehen_poika– Pidän ensi lukuvuonna kurssin 1960- ja 1970-luvun minän esityksistä, joten ajattelin, että minun pitää lukea ainakin pari osaa Päätalon omaelämäkerrallisesta sarjasta kurssiani varten. Päätalo ei ole ollut kirjallisuudentutkijoiden suosiossa eikä kursseillamme ole käsitelty hänen teoksiaan, mutta – kuka tietää – ehkä kurssini synnyttää suorastaan Päätaloa käsittelevien kandidaatintutkielmien ja -gradujen tulvan. Kurssille voi valmistautua aloittamalla lukemisen jo nyt kesälomalla. Iijoki-sarjassa on 26 osaa, joten lukemista riittää useammallekin lomalle.

 

Näiden kirjavinkkien siivittämänä toivotamme kaikille hyvää kesää! Norsu palaa bloggaamaan taas elokuussa uusin aihein.

Tuleva opettaja, ole kiinnostava!

Teksti Mari Kankaanranta. Kuva Anna Kenneth.

Jussi Willman toimii äidinkielen opettajana IB-lukiossa, tavallisessa lukiossa sekä avoimessa yliopistossa ja on tuttu näky myös laitoksemme kirjallisuuden luennoitsijana. Bloggaava norsu sai tilaisuuden haastatella Willmania ja kysyä, millaista äidinkielen opettajan työ on ja miten alalle pääsee.

Jussi_Willman_kuva_Anna_Kenneth

Mitä ja missä itse opiskelit?

Opiskelin Helsingin yliopistossa yleistä historiaa, yleistä kirjallisuutta, teoreettista filosofiaa, kreikkaa, hepreaa ja suomen kieltä.

Mitkä oppiaineet tai kurssit ovat olleet hyödyllisimpiä nykyisen työsi kannalta?

Melkein kaikista opinnoista on ollut jonkinlaista hyötyä, mutta opetusharjoittelu oli hyödyllisin. Myös puheviestinnän käytännön kurssi oli hyvä. Ylipäätään keskustelevat ja toiminnalliset kurssit ovat minusta järkeviä. Mieluummin luen kotona kirjaa kuin istun kovalla puisella penkillä tuijottamassa dioja.

Jos saisit nyt valita uudelleen, mitä tekisit eri tavalla opinnoissa ja opiskelijaelämässä?

Opiskelisin määrätietoisemmin kohti ammattia. Etsisin kursseja, joissa saa kontakteja yliopiston ulkopuoliseen todellisuuteen. Saattaisin valita kokonaan toisen alan kuten paleoantropologian, kosmologian tai psykiatrian. Joisin vähemmän vodkaa. En väittelisi teoreettisten filosofien kanssa oudoista asioista aamuyöhön. Pelaisin jalkapalloa.

Millaista on olla äidinkielen opettaja?

Opettaja on yleishenkilö, jonka työssä yhdistyvät kirjallisuus, kielioppi, media, estetiikka, semiotiikka, filosofia, viestintä, teatteri… Kesällä työ on mukavaa. Talvisin joskus turhauttavaa. Äidinkieli oppiaineena ei ole oppilaiden mielestä kovinkaan tärkeä tai kiinnostava; poikia täytyy erityisesti motivoida. Palkka on ok.

Mitkä ovat työsi parhaat puolet? Mikä aiheuttaa stressiä?

Ammatti on erittäin antoisa, turvallinen ja kummallinen. Paras puoli on työni monipuolisuus: siinä yhdistyvät asiaosaaminen, ihmissuhteet ja hallinnointi. Stressiä aiheuttavat passiivis-aggressiiviset opiskelijat sekä esseiden tarkastaminen, niitä tulee korjattavaksi valtavia määriä.

Miten välttää rutinoitumisen ja tylsistymisen, jos opettaa vuodesta toiseen samoja kursseja?

Tehtäviä pitää vaihdella. Keskusteleva ote vähentää rutiinia ja tylsistymistä. Koko ajan täytyy yrittää kehittyä. Vaikkei jaksaisi. Paras tapa välttää tylsistymistä on se, että opettaa vuorovaikutuksellisesti, ihmiset edellä. Asia tulee perässä.

Millaisia eroja olet havainnut työssäsi eri-ikäisten kanssa?

Aikuisten kanssa aikaa ei kulu patistamiseen ja kasvattamiseen. Yliopistossa kirjoittajat ovat yleensä lahjakkaita ja kiinnostuneita asioista. Lukiossa kirjallisuus ei tunnu kiinnostavan opiskelijoita.

Toisaalta nuoremmat saattavat olla hauskempia, koska eivät ole aikuisia tylsimyksiä.

Mitä kannattaisi tuoda esiin työtä hakiessa? Miten näet alan työllistymismahdollisuudet tällä hetkellä?

Riippuu oppilaitoksesta. Mutta haastattelussa kannattaa olla itsevarma ja uskaliaskin. Kannattaa painottaa kykyä innovaatioihin ja oppilaiden motivointiin, jos työkokemusta ei ole. Nykyistä systeemiä voi myös kritisoida perustellusti, mutta täytyy osoittaa joustavuutta. Vuorovaikutustaidot ja kyky yhteistyöhön ovat tärkeitä. Haastatteluun mentäessä tulee osata esimerkiksi lukion opintojen rakenne. Yläkouluun haettaessa korostuvat taidot kasvatuksessa ja motivoinnissa.

Työllistymismahdollisuudet ovat kohtalaiset. Mutta yhteen paikkaan voi olla sata hakijaa. Jos on pätevyys useampiin opetettaviin aineisiin, se helpottaa työnsaantia. Ensimmäinen vuosi työssä on luultavasti raskas. Monet lopettavat tästä syystä opettajan ammatissa.

Mitkä kaksi neuvoa antaisit tulevalle ädinkielen opettajalle?

Älä pelästy. Ole kiinnostava.

 

 

 

Dispositiopiknik: aurinkoa ja asiaa

Teksti ja kuva Jutta Salminen.

Hapenpuute ei häirinnyt ajatuksenjuoksua, kun suomen kielen, kotimaisen kirjallisuuden ja fennougristiikan jatko-opiskelijoiden yhdistys Seula kokoontui maanantaina 11.5. Tervasaaren vihreälle nurmelle historiansa ensimmäiselle dispositiopiknikille.

DIspositio_picnic_kuva_Jutta Salminen

Piknikvilteille katettiin tällä kertaa siis patonkien, viinirypäleiden, suklaiden ja kuohuvan seuraksi myös osallistujien tutkimusten dispositiot: tutkimuksen jäsennyksen ongelmakohtiin ja avoimiin kysymyksiin haettiin ratkaisuja piknikeväiden voimin ja tuorein silmin.

Tutkimusaiheiden puolesta iltapäivä oli mitä monipuolisin: yhdessä jäsennettiin niin tilan poetiikkaa, virtuaaliyhteisöjen nimiä, pietistisen virsirunouden kehitystä, saamelaisdiskursseja kuin keskusteluissa tulkkaamistakin. Ja hyvin mukaan mahtui myös yksi dispositioton kommentoija (allekirjoittanut).

Dispositiot osoittautuivat juuri sopivan kokoisiksi piknikpurtaviksi: kaikista jäsennyksistä ja niiden myötä myös tutkimusaiheista sukeutui hyvät keskustelut. Taisipa jokainen saada mukaansa myös jotain ideantynkää työn eteenpäin viemiseenkin.

Pelkästä muiden dispositioiden kommentoinnista sai myös valtavasti irti: tällaiselle kielen rakenteiden ja merkitysten kanssa pakertajalle esimerkiksi kirjallisuudentutkimuksen tutkimusasetelmien pohtiminen oli äärimmäisen virkistävää. Kuinka vaikkapa yhden kirjailijan tuotanto voi heijastella mielenkiintoisella tavalla koko ihmiselämän kaarta!

Kun vasta toukokuun alkupuolta elettiin, jännittivät sääolosuhteet hieman ennakkoon. Sadesäällä piknik olisi siirretty sisätiloihin, mutta onneksemme tähän varasuunnitelmaan ei tarvinnut turvautua. Vaikka toki takit, kaulahuivit ja välillä käsineetkin olivat tarpeen, niin kyllä aurinkokin lämmitti. Jopa siinä määrin, että osa suklaista meinasi sulaa, kun pahaa-aavistamattomat seulalaiset erehtyivät aliarvioimaan auringon lämmittävää voimaa.

Ensimmäisen dispositiopiknikin perusteella piknikeväiden, auringon ja tieteellisen sisällön yhdistelmä toimii mitä mainioimmin. Toistakin piknikteemaa alettiin jo kaavailla: argumenttipiknikin alkuperäisideasta kiitokset kuuluvat Kimmo Svinhufvudille. Onpa asialistalla sitten dispositioita, argumentteja tai jotain muuta, varmaa on joka tapauksessa, että piknikille lähdetään toisenkin kerran!

Laitoksen opiskelijoiden kertomaa

IMG_20150428_105004Maija Penttilä, kolmannen vuoden suomen kielen opiskelija.

Miten päädyit opiskelemaan suomen kieltä?

Alun perin halusin päästä yliopistoon opiskelemaan jotain kieltä. Suomen kieli ei siis ollut ainoa tai yksiselitteinen vaihtoehto – äidinkielikään ei esimerkiksi kuulunut lempiaineisiini koulussa. Eri opiskeluvaihtoehtoja tutkiessani kuitenkin tajusin, ettei suomen kielen opiskelu ole pelkkää kieliopin ja oikeinkirjoitusnormien pänttäämistä. Niinpä päätin hakea.

Millaista opiskelu on ollut?

Opiskelu yliopistossa on mahtavaa, sillä monissa tapauksissa kursseista voi valita juuri ne itseä kiinnostavat. Tietysti pakolliset kurssit tuntuvat joskus puuduttavilta, mutta lopulta niistäkin oppii paljon. Esimerkiksi Suomi kieliyhteisönä -kurssi – joka kuuluu juurikin pakollisiin suomen kielen perusopintoihin – on jäänyt mieleeni erittäin hyödyllisenä johdatuksena sosiolingvistiikkaan.

Mitä sivuaineita luet ja miksi?

S2-opettajan ammatti kiinnostaa kovasti, joten sivuaineinani ovat vaadittavat kotimainen kirjallisuus sekä aineenopettajan pedagogiset opinnot.

Mitä muuta opiskelijaelämääsi kuuluu?

Olen mukana ESN Uni Helsinki -järjestössä. Järjestämme viikoittain erilaisia tapahtumia Helsingin yliopiston vaihto-opiskelijoille, joten vapaa-ajan tekemisestä ei ole puutetta. Parasta järjestötoiminnassa on päästä tapaamaan kansainvälisiä ja eri alojen opiskelijoita. Sitä kautta päädyin itse asiassa myös tekeillä olevan kandintyöni aiheeseen, joka käsittelee vaihto-opiskelijoiden kieliasenteita.

Putkinotkon opiskelijaseminaari

(Esitteen kansi: Laura Soini)

Uuden ylioppilastalon Mannerheim-salissa järjestettiin lauantaina 11.4. ensimmäistä kertaa Putkinotko Ry:n eli kotimaisen kirjallisuuden opiskelijoiden opiskelijaseminaari. Siellä alan opiskelijat pääsivät esittelemään kandidaatintutkielmiensa ja pro gradu -töidensä tutkimusaiheita.

Seminaari 11.4._kollaasi

Seminaari viriteltiin käyntiin Vesa Haapalan alkupuheella, jossa sivuttiin niin kirjallisuudentutkimuksen tämänhetkistä tilaa kuin mahdollisia tulevaisuudennäkymiäkin. Siitä siirryttiin opiskelijoiden omia tutkimusaiheita valottaviin puheenvuoroihin, jotka luonnollisesti vaihtelivat laidasta laitaan. Päivän aikana kuultiin esimerkiksi kaupungin rakentumisesta Ilpo Tiihosen lastenrunoissa, yhdeksäsluokkalaisten suhteesta kaunokirjallisuuteen sekä metalyyrisyydestä ja modernismista Eila Kivikk’ahon runokokoelmassa.

Seminaarin ohjelma kokonaisuudessaan on nähtävissä täällä.