Helsingin yliopiston nimistöihmiset ovat Terhi Ainialan johdolla aika iloinen ja aikaansaava porukka. Uusin tempaus oli nimistöntutkimusiltapäivä torstaina 4. helmikuuta, jolloin nimistöä tutkivat väitöskirjantekijät esittelivät vapaamuotoisesti omia tutkimuksiaan. Paikalla oli kutsuvieraina nimistöntutkijat, emeritusprofessori Eero Kiviniemi ja emeritaprofessori Ritva Liisa Pitkänen.
Väitöskirjantekijöillä on tutkittavana nimistöaiheita laidasta laitaan. Iltapäivässä esiteltiin etymologisen nimistötutkimuksen haasteita, paikannimien ja esihistorian tutkimuksen yhteyttä, kieli- ja nimimaisemaa, henkilönnimimuotteja, monikielisten perheiden lasten nimeämistä, kaksikielisten nimi-identiteettiä, henkilöviittauksia ja sitä, minkälainen on hyvä nimi.
Keskustelun aiheena oli tutkimusten lisäksi se, miten kukin oikeastaan on päätynyt tutkimaan nimiä ja juuri tiettyä nimistöaihetta. Oli hauska huomata, että monella päätyminen nimistöntutkijaksi oli ollut ainakin osin sattuman kauppaa. Toisaalta monet olivat olleet kiinnostuneita nimistä aina ja lukeneet jo pienenä Helsingin Sanomien kastetut-palstaa tarkasti.
Antoisaa oli myös keskustelu yliopistouran vaiheista aina opintojen alkutaipaleelta eläkeikään asti. Ja sen jälkeenkin – eihän tutkijan kiinnostus omaan tutkimusaiheeseen useinkaan lopu, kun palkka vaihtuu eläkkeeseen.
Tätä elämä yliopistolla parhaimmillaan on: tutkimusaiheistaan innostunut tutkijayhteisö, joka jaksaa innostua myös toistensa aiheista. Näillä yhteisillä hetkillä elää pitkään.
Kirjoittaja on nimistöä tutkiva väitöskirjantekijä.