Heinäkuu lähestyy, ja Bloggaavan norsun on aika jäädä kesälomalle. Jotta kesän (toivottavasti pian saapuvat) hellepäivät kuluisivat blogin lukijoilta rattoisasti, keräsimme laitoksen väeltä lukuvinkkejä lomakaudelle.
Tietokirjallisuuden professori Pirjo Hiidenmaan mukaan kesä on hyvää aikaa lukea loppuun kaikki talven aikaan kesken jääneet kirjat. Pirjon kesän suosikkikirjoja ovat muistelmakirjat sekä dekkarit, joita varmasti löytyy jokaiselta kesämökiltä.
– Miten mukavaa on lukea samaa kirjaa ties kuinka monennen kerran ja ihmetellä, kun ei vieläkään muista loppuratkaisua. Tai jos lopulta on oppinut sen, on mukava huomata, ettei sillä oikeastaan ole mitään väliä lukukokemuksen kannalta.
Varsinaisia lukutärppejä Pirjo antaa kolme. Ensimmäisenä Kari Enqvistin maailmankaikkeuden syntyvaiheen salat paljastavan kirjan Ensimmäinen sekunti (WSOY 2014).
– Kirja on tarkoitettu kaikille, mutta joskus humanisti joutuu hyppäämään fysiikan tietojen ylitse. Silti juonen kehittelyä pystyy seuraamaan. Kirja on kiehtovasti kirjoitettua esseistiikkaa. Se kertoo nimensä mukaisesti ensimmäisestä sekunnista mutta sen lisäksi tutkimuksesta, tieteenalojen kehityksestä ja monesta yleisinhimillisestäkin asiasta. Tämän luettuaan tietää muun muassa sen, miksi Higgsin hiukkanen oli niin iso juttu.
Iris Pasternackin kirja Tautitehdas (Atena 2015) taas on mielenkiintoinen puheenvuoro terveydestä, sairaudesta ja ylidiagnostiikasta.
– Kirja saa pohtimaan, miksi normaaliin elämään kuuluvia asioita on alettu tulkita sairauksina. Hyvää luettavaa, kun SOTE-uudistuksessa pohditaan, miten hyvä hoito turvataan kaikille. Missä miljoona euroa tuottaa parhaan hyvinvoinnin ja terveyden? Kirja on hyvä esimerkki hyvin argumentoivasta pamfletista, tiivis ja faktapohjainen. Lukiessaan voi miettiä, millaisia keinoja voi käyttää suurten lukujen ja todennäköisyyksien havainnollistamiseen.
Kolmantena lukuvinkkinä Pirjo mainitsee Jussi Valtosen romaanin He eivät tiedä, mitä he tekevät (Tammi 2014).
– Valtosen kirja on kiehtova romaani ajan ilmiöistä, yliopistoista, eläinsuojelusta, virtuaalimaailmasta, ihmismielestä. Kirjaa lukiessaan jää moneen kertaan pohtimaan, miten samoja teemoja voisi käsitellä joko pamfletin tai aikalaisdiagnoosin keinoin. Lukijana joutuu joka tapauksessa dialogiin ja pohtimaan sekä omaa kantaansa ja asennemaailmaansa että romaanin maailman uskottavuutta.
Trygve Söderling, universitetslektor vid nordisk litteratur, i sin tur rekommenderar två böcker av Lena Andersson: Egenmäktigt förfarande – en roman om kärlek (Natur&Kultur 2013) som fick Augustpriset 2013 och Utan personligt ansvar (Natur&Kultur 2014).
– Jag rekommenderar Lena Andersson för att hon är så roligt skarpögd om vansinnigt kärleksbeteende och för att hennes tragikomiska romanpersoner (”Ester Nilsson” och ”Kulturmannen”) har blivit nationella gestalter som man kan hänvisa till i debatter i Sverige utan annan förklaring.
Trygve också rekommenderar Guiden (Schildts & Söderströms 2014), en annorlunda guidebok till Helsingfors av Susanne Ringell.
– Susanne Ringell rekommenderar jag för att hon troligen är den mest njutbara stilisten på svenska i Finland idag och för att Guiden är smarta roliga självbiografiska mini-noveller förklädda till guidebok för Helsingfors.
Suomalais-ugrilaiset kielet ja kulttuurit –oppiaineessa työskentelevän tutkijatohtori Rigina Ajangin mukaan jokaisen suomen ja sukukielten opiskelijan pakolliseen kesälukemistoon kuuluu tänä vuonna ilmestynyt Tupa ryskyi, parret paukkui – suomen kansan rivot runot (WSOY 2015).
– Tästä teoksesta löytyy varmasti sopiva runo arkeen ja juhlaan! Materiaali koostuu 1800-luvun alkupuolella muun muassa Elias Lönnrotin ja C.A. Gottlundin keräämästä aineistosta, joka löytyy SKS:n arkistoista. Mukana on sukuelinten syntykertomuksia, niiden ylistyslauluja, lemmenloitsuja ja kevyempiä rallatuksia.
Jos lomailija taas kaipaa mukaansatempaavaa ja ymmärrettävästi esitettyä alan kirjallisuutta kannattaa lukea Yrjö Laurannon teoksesta Imperatiivi, käsky, direktiivi: Arkikeskustelun vaihtokauppakielioppia, miten suomeksi oikeastaan käsketään.
Kotimaisen kirjallisuuden opiskelija ja ensi syksyn tuutori Henni Huostila puolestaan suosittelee lomalukemiseksi Tommi Kinnusen romaania Neljäntienristeys (WSOY 2014).
– Vuoden 2014 Finlandia-ehdokas Neljäntienristeys on voimakas lukukokemus heti ensimmäisiltä sivuilta alkaen. Teos keskittyy neljän päähenkilön elämään eri vuosikymmenten aikana. Se on kertomus historiasta, normeista ja niiden rikkomisesta, asenneympäristöstä ja lopulta myös rakkaudesta eri muodoissaan. Teos on paikoin lukukokemuksena rankka, mutta muistuttaa suvaitsevaisuuden merkityksestä yhteiskunnassa.
Henniä viehättää myös vanhempi suomalainen kaunokirjallisuus, jota edustaa Juhani Ahon Papin rouva (SKS 1893).
– Rakastuin tähän suomalaisen realismin klassikkoon ensimmäisenä opiskeluvuonna. Papin rouva on jatkoa vuonna 1885 ilmestyneelle Papin tyttärelle, mutta sen voi lukea itsenäisenä teoksena. Teoksen kantavia teemoja ovat naisen asema 1800-luvun yhteiskunnassa sekä rakkauden ja intohimon vaikea vastakkainasettelu. Papin tytär on tunnettu myös upeasta luontokuvauksestaan ja sen yhdistymisestä teoksen teemoihin. Tämä teos kannattaa ehdottomasti lukea juuri kesällä!
Ville Lindholm, studerande vid nordisk litteratur, rekommenderar Transparente Blanche (Schildts & Söderströms 2014) av Peter Sandström och Expeditionen: min kärlekshistoria (Norstedts 2014) av Bea Uusma.
– Transparente är en drömsk och vackert skriven berättelse om en vuxen människas uppgörelse med sin barndom och sitt vuxna liv, förlagd just i den finska sommaren. Den finlandssvenska bokvårens kanske bästa roman.
Transparente blanche nominerades till Nordiska rådets litteraturpris 2015 samt belönades med Svenska litteratursällskapets pris ur Bokhandlaren Bo Carleskogs minnesfond år 2015.
I Expeditionen: min kärlekshistoria reser författaren och läkaren Bea Uusma i Arktis och till Nordpolen och letar efter sanningen om en misslyckad polarexpeditions öde.
– Om den finska sommaren mot förmodan bjuder på några riktigt stekheta dagar, kan denna ”dokumentärroman” om författarens efterforskningar av en dödsdömd polarexpedition kanske fungera som någonting svalkande. Ämnet i sig kanske inte låter så spännande, men ge boken en chans! Många har sagt att den är så välskriven att de inte kan lägga den ifrån sig.
Kotimaisen kirjallisuuden yliopistonlehtori Anna Hollsten pitää sekä kotimaisesta että pohjoismaisesta kesälukemisesta.
Annan ensimmäinen suositus on Karl-Ove Knausgårdin kirjasarja Min kamp (Forlaget Oktober 2009–2011, suom. Taisteluni). Kohutun norjalaiskirjailijan omaelämäkerrallisessa romaanisarjassa on kuusi osaa, joten lomalukeminen ei lopu kesken ainakaan heti kättelyssä, mikäli sarjaan ei ole tarttunut aikaisemmin. Suomennokset ovat edenneet viidenteen osaan, jossa minäkertoja kertoo opiskeluvuosistaan Bergenissä ja kirjailijauransa ensiaskeleista.
– Kuvaukset kirjallisuuden- ja kirjoittamisopintojen alkuvaiheista lienevät tunnistettavia suurimmalle osalle alan opiskelijoita. Karl-Ove kamppailee monille tuttujen ongelmien kanssa: miten kommentoida runoa paljastamatta, ettei tajua siitä mitään tai miten säilyttää itsetuntonsa, kun opiskelukaverit vaikuttavat niin paljon lukeneemmilta kuin mitä itse on?
Jos Knausgårdin yksityiskohtainen kuvaus nuoren miehen kasvukivuista rupeaa kyllästyttämään, voi siirtyä tanskanlehtorimme Claus Elholm Andersenin tuoreeseen väitöskirjaan På vakt skal man være, jonka kohteena on romaanisarjan niin sanottu kirjallisuudellisuus.
Suomalaisista kirjailijoista Anna suosittelee syksyä silmällä pitäen Kalle Päätaloa ja miltei hengästyttävän laajaa Iijoki-sarjaa (Gummerus 1971–1998).
– Pidän ensi lukuvuonna kurssin 1960- ja 1970-luvun minän esityksistä, joten ajattelin, että minun pitää lukea ainakin pari osaa Päätalon omaelämäkerrallisesta sarjasta kurssiani varten. Päätalo ei ole ollut kirjallisuudentutkijoiden suosiossa eikä kursseillamme ole käsitelty hänen teoksiaan, mutta – kuka tietää – ehkä kurssini synnyttää suorastaan Päätaloa käsittelevien kandidaatintutkielmien ja -gradujen tulvan. Kurssille voi valmistautua aloittamalla lukemisen jo nyt kesälomalla. Iijoki-sarjassa on 26 osaa, joten lukemista riittää useammallekin lomalle.
Näiden kirjavinkkien siivittämänä toivotamme kaikille hyvää kesää! Norsu palaa bloggaamaan taas elokuussa uusin aihein.
itseensä ja elämäänsä tyytyväinen. Maailma on täynnä lahjakaita, mutta epäonnistuneita ihmisiä, joiden sitkeyden puute estää heitä kehittämästä kykyjään ja menestymästä. Yhtä aikaa kauppojen kirjahyllystä löytyy menestyneiden ihmisten kertomuksia, jotka pienemmilläkin lahjoilla pääsivät pitkälle – sitkeydellään. Äärimmäisen sitkeän henkilön esimerkkinä on huippunyrkkeilijä Muhammad Ali, jota ei pidetty poikkeuksellisesti lahjakkaana lapsuudessaan. Mutta omalla sisukkuudellaan ja päättäväisyydellään hän saavutti tavatonta menestystä alallaan ja tuli tunnetuksi eri puolilla maailmaa.
ihmisiä, joiden rinnakkainen lahjakkuus ja sitkeys valloittavat koko ihmiskunnan. Havainnollinen esimerkki on Elias Lönnrot, jonka työteliään toiminnan ansiosta Suomeen saatiin eepos Kalevala. Kalevala on auttanut suomalaisia tiedostamaan aiempaa paremmin, että Suomessa on oma historia. Nykypäivänäkin Kalevala on maailman kuuluisin suomalaisen kirjallisuuden eepos, joka on käännetty kuudellekymmenelleyhdelle kielelle. Lönnrot uuterasti toimi kehittääkseen Suomen kirjallisuutta ja edistääkseen suomen kielen kehitystä. Hän kirjoitti lasten satuja, arvoituksia ja sananlaskuja, julkaisi kansanrunouden lisäksi suomenkielisen lääkärikirjan, lakiteoksen, maantieteen, historian, laskuopin, kieliopin ja lukemiston sekä keksi uusia sanoja. Yhden ihmisen toiminnasta hyötyi koko kansa: Suomi sai aiempaa parempaa kansalliskirjallisuutta ja sen kieli rikastui.
sitkeys tai lahjakkuus (tai niiden kombinaatio), myös onni. Sillä tarkoitetaan kohtalokasta tapaamista, soittoa, havaintoa tai jotain muuta, jonka seurauksena ihmisen menestystarina sai alkunsa. Onni voi pitää menestyksen lähtöpisteenä ja useat menestystä metsästävät ihmiset eivät ikinä pääse omaansa, vaikka olisivat kuinka lahjakkaita ja sitkeitä. Näin kävi Vincent Van Goghille, jonka poikkeukselliset postimpressionistiset taidemaalauksensa saivat suosiota vasta taidemaalarin kuoltua. Hänen lahjakkuuttaan ja sitkeyttään ei voi aliarvioida, mutta se ei auttanut häntä tulemaan itseensä ja elämäänsä tyytyväiseksi – menestyneeksi. Hän kuoli köyhänä, tunnustusta vaille jääneenä ja psyykkisesti sairastuneena.
