Kansalliskirjastossa toimiva Kansallinen elektroninen kirjasto FinElib vietti tänään kymmenvuotisjuhliaan Helsingin yliopiston pienessä juhlasalissa järjestetyssä koko päivän seminaarissa. Lähes samanaikaisesti juhlien kanssa julkistettiin myös FinELibin tuoreimman, huhtikuun aikana tehdyn käyttäjäkyselyn ensimmäiset tulokset.

Kyselyn formaattia on uudistettu jonkin verran aiempiin vuosiin verrattuna, ja tulokset ovat monilta osin hyvin mielenkiintoisia. Kyselyn mukana tulleet kuulemma erittäin lukuisat avoimet kommentit eivät tosin vielä ole saatavilla, mutta niistäkin pitäisi olla tulossa jonkinlainen kooste, kunhan aineisto saadaan ensin käytyä läpi.

Kyselyyn tuli kuukauden aikana yhteensä 5573 vastausta, joista yliopistoista tuli 1882, ammattikorkeakouluista 2154, tutkimuslaitoksista 611 ja yleisistä kirjastoista 926. Kyseessä oli vapaaehtoinen nettikysely, eli siihen vastanneet eivät välttämättä ole edustava otos kaikista aineistojen potentiaalisista käyttäjistä, mutta tästä huolimatta tuloksista saa kuitenkin hyvän käsityksen elektronisten aineistojen käytön trendeistä. Yleisellä tasolla kyselyn vastaukset näyttävät osoittavan, että kirjastojen tarjoamia elektronisia aineistoja arvostetaan, ja niillä on myös ollut positiivinen vaikutus korkeakouluissa ja tutkimuslaitoksissa tehtävään työhön (kysymys 2.10).

FinELibin sivuille on tallennettu myös alkuperäiset kyselylomakkeet, mistä onkin vastauksia tulkitessa hyötyä. Esim. viitetietokantojen suosion vähäisyydestä (kysymys 2.6) on ehkä turha tehdä kovin hätäisiä johtopäätöksiä, kun vaihtoehtoina olivat myös elektroniset kokotekstiaineistot ja vastaajia pyydettiin valitsemaan kahdeksasta vaihtoehdosta kolme ensisijaisinta ja tärkeintä. Jos samat aineistot olisivat saatavilla myös kokotekstinä, kukapa valitsisi pelkän viitetietokannan?

Asiakkaiden eniten kaipaamissa aineistoissa on ehkä odotetustikin suuria sektorikohtaisia eroja. Yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa ulkomaiset tieteelliset lehdet ovat ylivoimaisesti halutuin aineisto, mutta ammattikorkeakouluissa ja etenkin yleisissä kirjastoissa niiden kysyntä on huomattavasti vähäisempää. Sanakirjat ja hakuteokset ovat toisaalta suosittuja sektorista riippumatta.

Omalta kannaltani mielenkiintoista on mm. se, miten tärkeänä aineistona yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen opinnäytteitä ja elektronisia julkaisuja pidetään kaikilla sektoreilla – ammattikorkeakouluissa ne ovat jopa kaikkein toivotuin aineisto. Korkeakoulujen elektroniset julkaisut ovat jo nyt pääosin vapaasti saatavilla verkossa, eli kysymyksen muotoilun (“minkä tyyppisiä elektronisia aineistoja ensisijaisesti toivoisit hankittavan [organisaatiosi] käyttöön”) ei olisi pitänyt edes suosia niiden valitsemista.

Yliopistojen julkaisujen menestyksen lisäksi tuloksissa herättää lisäksi huomiota myös kotimaisten lehtien suuri suosio. Tutkimuslaitoksia lukuun ottamatta ne ovat kaikilla sektoreilla neljän halutuimman aineiston joukossa. Kansalliskirjaston ylläpitämän, nimenomaan kotimaisia tieteellisiä artikkeleita julkaisevan Elektra-palvelun käyttö voisi olla runsaampaakin, mutta kysynnän puutteesta asian ei siis pitäisi olla kiinni. Ilmeisesti kotimaisten aineistojen paketointia, haettavuutta ja markkinointia pitäisi vielä kehittää.

Kyselyssä tiedusteltiin myös sitä, olisivatko vastaajat valmiita luopumaan painetuista aineistoista, jos ne olisivat saatavilla elektronisena versiona. Lehtien kohdalla vastaus oli selkeä “kyllä”, samoin sanakirjojen ja hakuteosten, mutta painettujen monografioiden osalta vastaus näyttää yhä pääosin olevan “ehdottomasti ei”. Vastaavat ulkomaiset kyselyt ovat tiettävästi tuottaneet samansuuntaisia vastauksia, eli kyseessä ei ole mikään suomalainen erikoisuus. Selitystä tälle kannalle löytyy varmaankin kysymyksestä 2.11., jossa tiedusteltiin elektronisten aineistojen käytön ongelmista. Sektorista riippumatta vastauksissa toistuu vaihtoehto “ruudulta on hankala lukea”.

Yksi kysymyksistä (3.1) koski myös sitä, missä elektronisia aineistoja käytetään. Oman työhuoneen suuri suosio yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa ei ehkä ole yllätys, mutta toisaalta on mielenkiintoista huomata, miten paljon aineistoja käytetään myös kotona. Esim. yliopistoissa kodin osuus eletronisten aineistojen edellisenä käyttöpaikkana on yli 30%, kun taas kirjastojen, oppimiskeskusten ja atk-asemien osuus on yhteensä vain alle puolet tästä. Eli jos kirjaston paikalliskäyttäjät näyttävät vähentyneen, todennäköinen syy löytyy todellakin siitä, että käyttäjät istuvat nyt joko omassa työhuoneessa tai kotona. Vastaajat olivat myös sektorista riippumatta lähes yksimielisiä siitä, että tärkein elektronisia aineistoja koskeva tiedonlähde ovat kirjaston omat kotisivut.