Potilaan ja terapeutin skeemojen vaikutus terapeuttiseen yhteistyösuhteeseen kognitiivis-integratiivisesta viitekehyksestä tarkasteltuna

Tietyn tyyppiset potilaat tai potilaiden tietyt spesifit ongelmat tai aktivoituvat maladaptiiviset skeemat saattavat herättää terapeuteissa voimakkaita tunteita ja terapeuttina onkin tärkeää itsereflektion kautta oppia tunnistamaan itselleen tyypilliset tavat reagoida ja toimia näissä tilanteissa. Terapeutin kyvyllä itsereflektioon on merkittävä vaikutus terapeuttisen vuorovaikutussuhteen laatuun. Jos terapeutti jättää huomioimatta tai ei tunnista emotionaalisia reaktioitaan, saattaa sillä olla terapiasuhdetta ja terapian kulkua haittaavia vaikutuksia.

Tässä opinnäytetyössä tarkastelin lähdekirjallisuuden ja koulutusterapia-asiakkaistani keräämäni aineiston avulla terapiasuhteeseen vaikuttavia osatekijöitä. Tarkastelin aihetta sekä potilaalla että terapeutilla terapiaistunnoissa aktivoituvien skeemojen ja niiden välillä tapahtuvan vuorovaikutuksen kautta. Lisäksi vertailin Youngin skeemakyselyn (YSQ) ja Leahyn terapeutin skeemakyselyn (TSQ) yhteneväisyyksiä ja eroja kuvaamaan niitä uskomuksia, joita terapeutti liittää itseensä terapeuttina ja joilla on mahdollisesti vaikutusta terapeutin tapaan olla vuorovaikutussuhteessa potilaan kanssa.

Tämän opinnäytetyön tulokset vahvistivat aiempaa käsitystä siitä, että potilaan ja terapeutin skeemat ovat vahvasti vuorovaikutuksessa terapiaistunnoissa ja vaikuttavat terapiasuhteen kehittymiseen ja terapian kulkuun monin tavoin. Sekä Youngin että Leahyn skeemakyselyiden tulokset terapeutilla vastasivat tässä tutkimuksessa erityisesti vaativuuden ja uhrautuvuuden skeemojen osalta aiempia tutkimuksia mielenterveyden alan ammattilaisilla eniten esiintyvistä skeemoista. Kyselyt kuvasivat keskenään hyvin identtisesti terapeutin uskomuksia suhteessa itseensä ja muihin.

Terapeuttien ja terapeuttiopiskelijoiden itsereflektiokyvyn kehittymisen ja terapeutiksi kasvun kannalta työnohjauksen rooli korostui niin tässä opinnäytetyössä kuin aiemmissakin saman aihepiirin tutkimuksissa. Terapeutin itsereflektiokyvyn puute saattaa johtaa virhearviointeihin ja väärintulkintoihin terapiasuhteessa ja lisätä työn kuormittavuutta ja siksi terapeutin metakognitiivisten taitojen harjoittelu ja riittävä työnohjaus on tärkeä osa psykoterapeuttikoulutusta.

Suvi Taivaloja: Potilaan ja terapeutin skeemojen vaikutus terapeuttiseen yhteistyösuhteeseen kognitiivis-integratiivisesta viitekehyksestä tarkasteltuna
Kognitiivis-integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2020-2023

Ilonpilaajan kasvutarina

Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan nuoruusiän kehityshaasteita Anni Ihlbergin esikoisteoksen Ilonpilaajan päähenkilön Lotan tarinan pohjalta. Käsiteltävät teemat on rajattu muun muassa erillisyyden pyrkimyksiin, ulkopuolisuuteen, häpeään ja vihaan. Näitä teemoja tarkastellaan erityisesti Hägglundin yms. (1978) tekemän vanhemmista irtautumista koskevan vaihejaon mukaan sekä Ikosen ja Rechardtin (2012) häpeää ja vihaa koskevien ajatusten pohjalta.

Anna AlexandersonIlonpilaajan kasvutarina

Psykodynaaminen nuorten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2019-2022

Hoitoon pääsyn keston yhteys hoidon tuloksellisuuteen lyhyissä psykoterapioissa

Psykoterapiahoidon aloittaminen voi viivästyä monista syistä. Kysymykset viivästymisen yhteydestä hoidon tuloksellisuuteen sekä viiveen taustalla olevat syyt ovat tärkeitä hoidon järjestämisen ja hoitoon ohjaamisen kannalta. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin potilaan oireilun vaikeusasteen yhteyttä psykoterapiahoitoon pääsyyn kuluneeseen aikaan sekä kuluneen ajan yhteyttä psykoterapian tuloksellisuuteen Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (nykyisin HUS-yhtymä) lyhyissä aikuispotilaiden ostopalvelupsykoterapioissa.

Oireilun vaikeustasoa ja terapian tuloksellisuutta mitattiin kolmen kyselymittarin avulla, jotka potilaat täyttivät psykoterapiahoidon alussa ja lopussa. Kumpaakin tutkimuskysymystä tutkittiin sovittamalla aineistoon yhden selittäjän lineaarinen regressiomalli kutakin kyselymittaria kohden. Mittarin kliinisen pistemäärän muutosta terapian aikana käytettiin tuloksellisuuden mittana.

Potilaan oireilun vaikeusaste hoidon alussa ei ollut yhteydessä psykoterapian alkamisen kestoon. Terapian alkamisen kesto oli yhteydessä masennusoireiden muutokseen tilastollisesti merkitsevästi (p<.05) siten, että pitempi terapian alkamisen kesto ennusti heikompaa hoidon tulosta. Terapian alkamisen kesto selitti tulosmittarin vaihtelusta 0,8 %. Ahdistuneisuusoireisiin terapian alkamisen kestolla ei ollut yhteyttä.

Kliiniseltä kannalta masennusoireiden kohdalla havaittu yhteys on varsin vähäinen, mutta täysin merkityksettömänä sitä ei kuitenkaan voi pitää. Tulokset antavat viitteitä siitä, että masennusoireiden hoidossa psykoterapian nopealla aloittamisella saattaa olla enemmän merkitystä kuin ahdistuneisuusoireiden hoidossa.

Marko Salmenkivi: Hoitoon pääsyn keston yhteys hoidon tuloksellisuuteen lyhyissä psykoterapioissa 

Kognitiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma sisältäen hypnoterapiaa 2020-2023

Paniikkihäiriön hoito kognitiivisilla terapioilla ja narratiivin muutoksella

 

Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan paniikkihäiriön hoitamista sekä kognitiivisen terapian että kognitiivisen käyttäytymisterapian menetelmillä.

Lisäksi hoitoon yhdistetään potilaan oman narratiivin muutos suhteessa hänen taustaperheeseensä. Narratiivin muutos käsittelee hengellisen vahingollisen propagandan vaikutusta ennen terapiaa ja vahingollisen vaikutuksen merkittävää vähenemistä terapian avulla.

Hoidon hyvä lopputulos on varmistettu noin puolitoista vuotta hoidon jälkeen tapahtuneella seurannalla.

Edellä kuvatulla hoitoyhdistelmällä on saatu sekä paniikkihäiriö oireineen poistumaan että myös potilaan elämänlaatu merkittävästi paremmaksi.

Psykoterapeuttinen hoito on tapahtunut lyhytterapialla, johon sisältyi 20 käyntikertaa noin kymmenen kuukauden aikana.

 

Jouni Pölönen : Paniikkihäiriön hoito kognitiivisilla terapioilla ja narratiivin muutoksella

Kognitiivis-integratiivinen koulutusohjelma  2020-2023

 

 

 

 

 

 

Millaisia työvälineitä psykoterapeutit käyttävät psykoterapian katkeamisen ennakointiin ja sen estämiseen?

Psykoterapiassa asetetaan hoidolle tavoitteet, joiden työstämiseksi on käytössä ennakkoon sovittu määrä tapaamisia. Psykoterapia voi katketa erilaisista syistä: osa syistä voi liittyä potilaaseen itseensä, osa psykoterapeuttiin, osa terapiasuhteeseen tai ulkoisiin tekijöihin. Tässä tutkimuksessa keskityttiin psykoterapeutin näkökulmaan ja hänen havaintoihinsa, joilla on mahdollista ennakoida psykoterapiasuhteen katkeaminen ennenaikaisesti. Tämän lisäksi etsittiin mahdollisia työvälineitä, joiden avulla olisi mahdollista jatkaa psykoterapiasuhdetta katkeamatta. Tutkimus toteutettiin strukturoituna haastattelututkimuksena, jossa haastateltiin kolmea kokenutta kouluttajapsykoterapeuttia.

Haastateltavien käytännön kokemuksen mukaan psykoterapia katkeaa ennenaikaisesti hyvin harvoin ja selkeästi harvemmin kuin tieteellisissä tutkimuksissa on raportoitu. Ennenaikainen päättyminen ei välttämättä tarkoita psykoterapian epäonnistumista vaan keskeneräiseksi jäämistä. Psykoterapian ennenaikaiseen päättymiseen vaikuttavat erilaiset asiat: taloudelliset vaikeudet, elämäntilanteen muutokset, väärä terapian aloitusajankohta asiakkaalle, epärealistiset odotukset psykoterapialle, päihdehoidon tilanne ei ole tasapainossa tai terapiasuhteen ongelmat.

Vuorovaikutus on ydin ja peruskivi psykoterapiassa ja sen päälle kaikki pohjautuu. Vuorovaikutuksella rakennetaan luottamusta, jota ilman psykoterapia ei voi toimia. Psykoterapeutti ei voi joustaa läsnäolosta, sillä asiakas havaitsee sen välittömästi. Vuorovaikutus kehittyy, syvenee ja kannattelee psykoterapiaa. Muukin vuorovaikutus kuin puhe ovat tärkeitä: rauhallinen tila, vastaanottavainen psykoterapeutti ja psykoterapeutin rauhallinen kehon kieli. Psykoterapeutin tehtävänä ei ole miellyttää ja tämä haastaa joskus vuorovaikutusta. Vuorovaikutus psykoterapiasuhteen toimivuudessa nousi päätekijäksi selkeästi sekä haastatteluissa että tieteellisissä julkaisuissa.

Haastateltavat toivat esiin käytännön esimerkkejä siitä, mihin psykoterapeutti voi kiinnittää huomiota asiakkaan käytöksessä ja mihin voi kiinnittää huomiota itsessään. Seuraavia esimerkkejä haastateltavat toivat esiin asiakkaan käytöksessä: unohtelut, itsestä puhumisen vältteleminen ja keskustelun johdattelu johonkin muuhun suuntaan kuin psykoterapian tavoitteiden mukaiseen keskusteluun. Psykoterapeutti voi huomata itsessään oman jännityksen asiakkaan kohtaamisessa tai epämukavan olo. Haastateltavat myös totesivat, että on tärkeää pysähtyä, jos psykoterapeutti huomaa oman myötätunnon hiipuvan.

Työvälineinä mainittiin asiakassuhteen työstäminen työnohjauksessa. Järjestelmällinen palautteen kerääminen on osoittautunut myös tärkeäksi välineeksi seurata psykoterapian etenemistä ja toimivuutta. Kokeneet psykoterapeutit toivat esiin puheeksi ottamisen tärkeyden. Koska psykoterapiassa työstetään asioita vuorovaikutteisesti, se myös mallittaa asiakkaalle, miten voisi itse toimia omassa elämässään. Psykoterapiakoulutuksessa olisi myös hyvä harjoitella käytännössä vaikeiden asioiden puheeksi ottamista: se on oleellinen taito, jossa kokeneinkaan psykoterapeutti ei ole koskaan valmis.

 

Marjut Lauronen, Millaisia työvälineitä psykoterapeutit käyttävät psykoterapian katkeamisen ennakointiin ja sen estämiseen?

Kognitiivis-integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2020-2023.

Elintapaohjaus osana kognitiivis-integratiivista psykoterapiaprosessia

Elintapojen vaikutuksista mielenterveyteen on kertynyt viimeisten vuosikymmenten aikana runsaasti korrelatiivista tutkimustietoa. Viime vuosina tutkijoiden huomio on perustellusti siirtynyt kohti elintapainterventioita ja niiden mahdollista roolia mielenterveyden tukemisessa.

Mielenterveydenhäiriöiden hoito on paitsi yksilön myös yhteiskunnan näkökulmasta kannattavaa ja psykoterapialla on hoidossa merkittävä roolinsa. Lähtökohtani tälle työlle oli tutkia sekä olemassa olevan tutkimustiedon että oman kliinisen työni kautta mahdollisuuksia hyödyntää elintapaohjausta osana kognitiivis-integratiivista psykoterapiaprosessia. Lisäksi halusin pohtia elintapaohjauksen mahdollisuuksia lisätä terapiaprosessin vaikuttavuutta.

Oma kliininen kokemukseni tukee elintapaohjauksen hyödyntämistä psykoterapiassa paitsi niihin kiinteästi liittyvien häiriöiden myös muiden potilasryhmien kanssa. Potilaan elintapojen jäsentäminen osana psykoterapian käsitteellistämistä sekä elintapoihin liittyvä psykoedukaatio ja toiminnan aktivointi ovat mahdollisia tapoja tukea potilaiden kokonaishyvinvointia ja toimintakykyä.

 

Sara Vilander: Elintapaohjaus osana kognitiivis-integratiivista psykoterapiaprosessia. 

Kognitiivis-integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma, 2020-2023

”LAPIOLLA PÄÄHÄN” Kahden eri minätilan vuorovaikutuksen kehittyminen kognitiivisessa psykoterapiassa

Minätilaterapia kehittyi 1970-luvulta John Watkinsin ja Helen Watkinsin toimesta, osittain Paul Federnin ja Edward Weissin innoittamana. Minätiloilla tarkoitetaan persoonan eri osia, jotka ovat muodostuneet tilanteissa, joihin ei vielä ole olemassa selviytymismekanismia. Useimmiten minätilat muodostuvat lapsuudessa. Minätilat ovat yksilöillä normaalia psyyken toimintaa. Minätilaterapiassa tarkastelun kohteena ovat yksittäiset minätilat ja minätilojen välinen kommunikaatio. Minätilaterapia ei ole itsenäinen psykoterapiasuuntaus, vaan yksi tapa työskennellä, jolla voidaan auttaa asiakasta tutustumaan itseensä syvemmin. Tässä tapaustutkimuksessa erityisen tarkastelun kohteena oli asiakkaan nimeämät kaksi minätilaa, joiden vuorovaikutus keskenään oli haasteellista. Opinnäytetyöhön aineistoa kerättiin muistiinpanoilla, BDI-21 lomakkeella, ORS-lomakkeella sekä videoimalla asiakkaan psykoterapiaistuntokerrat. Minätilojen integraatioprosessin alussa muutokset olivat tavoitellun mukaisia ja minätilojen keskinäinen vuorovaikutus kasvoi. Tämä lisäsi asiakkaan itsetuntemusta ja tunnetaitoja. Integraatioprosessi jäi kuitenkin kesken ja lopullista minätilojen integraatiota ei tapahtunut. Yhtenä syynä tähän voi olla hypnoosin puuttuminen psykoterapiaprosessista.

 

Terhi Kivikoski: ”LAPIOLLA PÄÄHÄN” Kahden eri minätilan vuorovaikutuksen kehittyminen kognitiivisessa psykoterapiassa

Aikuisten kognitiivinen yksilöpsykoterapian koulutusohjelma sisältäen hypnoterapiaa 2020-2023

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pelko kiintymyssuhteessa traumatisoituneen asiakkaan terapiassa

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tarkastella kiintymyssuhteessaan traumatisoituneen asiakkaan pelkoa ja sen muutosta terapiaprosessin aikana. Aineistona on vajaan vuoden kestänyt koulutuspsykoterapia, jonka aikana asiakkaan mystisille ja monimuotoisille peloille löytyi kohde ja asiakkaan suhde pelkoon ja itseen pelkäävänä muuttui. Tutkimuksessa tarkasteltiin mitkä tekijät vaikuttivat siihen, että terapiasuhteesta muodostui turvallinen ja asiakkaan oli mahdollista tutkia omaa mieltään, millainen asiakkaan suhde pelkoon oli terapian alkuvaiheessa ja miten asiakkaan tapa hahmottaa pelkoa muuttui mentalisaatioteorian näkökulmasta. Terapian alkuvaiheessa asiakkaan tapa hahmottaa pelon kokomustaan oli psyykkinen ekvivalenssi. Turvallisessa terapiasuhteessa asiakkaalle tuli mahdolliseksi reflektoida ajatuksiaan ja tunteitaan ja luoda niihin uudenlaista suhdetta. Pelon tunteen tultua jaetuksi ja säädellyksi turvallisessa terapiasuhteessa, myös asiakkaan itsesäätely vahvistui ja asiakas pystyi muodostamaan myötätuntoisemman suhteen itseensä pelkäävänä.

Katja Halkola Pelko kiintymyssuhteessa traumatisoituneen asiakkaan terapiassa

Integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2020-2023

Pakotettu olo: vastatransferenssista nuoren psykoterapiassa

Tässä työssä tutkin vastatransferenssia nuoren psykoterapiassa. Vastatransferenssi on ilmiö, jolla tarkoitetaan terapeutin emotionaalisia reaktioita potilasta kohtaan. Aikoinaan vastatransferenssin nähtiin häiritsevän analyyttistä työtä ja siitä tuli päästä eroon. Myöhemmin se on hyväksytty tekniikaksi, jonka avulla terapeutti pystyy ymmärtämään potilaan tiedostamatonta kommunikaatiota. Transferenssin tapaan, suuri osaa vastatransferenssista on tiedostamatonta. Työn alussa esittelen vastatransferenssin yleistä teoreettista taustaa. Sen jälkeen käsittelen tarkemmin vastatransferenssia nuorten terapioissa, somaattista vastatransferenssia sekä vastatransferenssin vaaroja. Työn lopuksi esittelen tapausesimerkin muodossa kokemuksiani vastatransferenssista nuoren koulutuspsykoterapiassa. Tapausesimerkin kautta on havaittavissa vastatransferenssiin tulevat kontrolloinnin alaisena oleminen, paranoidisuus sekä pakotettu olo. Pakotettu olo herättää minussa somaattisen vastatransferenssin kokemuksia. Näen potilaasta vastatransferenssiunia, joiden tutkiminen auttaa minua ymmärtämään potilasta syvemmällä tasolla.

Minna Atiye: Pakotettu olo: vastatransferenssista nuoren psykoterapiassa

Psykodynaaminen nuorten yksilöpsykoterapeuttikoulutus 2020–2023

AFASIAN HUOMIOIMINEN PSYKOTERAPIASSA

Psykologinen keskusteluapu on ollut vahvasti riippuvainen kielestä, mikä on ollut epäedullista afaattisille ja muille kielihäiriöisille, mutta onneksi psykoterapiakentällä laajemmin on alettu kiinnittämään huomiota vuorovaikutussuhteeseen sekä visuaaliseen ja keholliseen tunneilmaisuun terapiaistunnossa.

Tässä opinnäytetyössä tarkastelen afasian huomioimista psykoterapeuttisessa vuorovaikutuksessa. Tarkastelen erityisesti sitä, millaiset vuorovaikutusta tukevat keinot helpottavat afaattisen asiakkaan kuulluksi ja ymmärretyksi tulemista psykoterapiaistunnossa. Tähän kysymykseen vastausta haettiin terapiaistunnon arviointilomakkeella (SRS V 3.0), josta valittiin tarkasteltaviksi asteikot, jotka arvioivat terapiasuhdetta, työskentelytapaa tai menetelmää sekä asiakkaan kokonaisarviota terapiaistunnosta. Toiseksi tutkimuksessa tarkasteltiin, syntyikö terapiassa afaattiselle asiakkaalle Innovative Moments (IM) -hetkiä eli innovatiivisia oivalluksen hetkiä Innovative Moments Coding Systemin (IMCS) eli innovatiivisten hetkien koodausjärjestelmän mukaan.

Tutkimustulokset perustuvat afaattisen asiakkaan kokemuksiin kymmenen terapiakerran ajalta. Asiakas koki monipuolisten vuorovaikutuskeinojen mahdollistavan saamaan äänensä kuuluviin ja kokemaan kuulluksi, ymmärretyksi ja kunnioitetuksi tulemista ja sen myötä kokemaan terapiasuhteen hyväksi. Osoittautui, että terapiasessioiden kuluessa asiakkaalle syntyi useita innovatiivisia oivalluksen hetkiä, kuten reflektio- ja muutoksen toteuttamisen sekä uudelleen käsitteellistämisen hetkiä.

Marjut Riihiluoma: Kun ¨pönttö ei peuhaa¨- Afasian huomioiminen psykoterapiassa. Afaattisen henkilön kokemuksia kuulluksi ja ymmärretyksi tulemisesta kognitiivis-integratiivisessa psykoterapiassa.                       Kognitiivis-Integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapia 2020-2023